Pennun kasvatus

no mun mielestä sillon ei kannata ottaa syliin yhtään, ku on joku tilanne päällä esim joku menee ohi, koira tulee ohi, missään sellasessa..ei varmaan missään tapauksesssa jos on näyttelyssä tms hulinan keskellä..mut oon mieki väsynyttä pentua kantanu kaupungilla ku ollaan jo totuttu asioihin ja pentu ei vaan JAKSA tms..ja jopa ku oltiin mettässä viimesyksynä, näin että on pakkasta ja koiraa väsyttää, kutsuin sen luo niin se laittoi nukkumaan minun toppatakin alle ja kannoin sylissä..voihan se aatella että mie pelkään mutta kuitenki se kääriyty nukkumaan ja metsä oli jo tuttu eikä mittään tapahtunu missään..
ja vaikka ois tapahtunukki niin mieluummin lämmitin koiraa pakkasessa vaikka tuliski joht. ongelma koska sillä oli kylmä, siis oikeesti kylmä. eli kannoin 10 kk vanhaa "pennun" retaletta sylissä pitkän matkaa :D

mut siis jos omaa järkee käyttäsin, niin eihän koiran sylissäpitäminen oo mikkään ultimaattinen paha, vaan se tekee siitä huonon missä tilanteessa sen tekee..
ohitustilanteessa varsinki.

emmä epävarmaa yms koiraa oo syliin kaappinu.. on saanu tököttää maassa..


mietin vaan tota näytely juttua kun penikan kanssa täytys mennä :roll: kasvattajan pyynnöstä (ei huvittais kauheesti hah) ja sitä että miten muuten siellä onnistuu luovimaan koiransa läpi tungoksen.. ja pitämmän vielä kaikki ohjat käsissä..

Itse olen tarjonnut pennulle suojaa eli ottanut sen jalkoihin tai selän taakse jos se on selkeästi hakenut turvaa. Pennulla tarkoitan nimen omaan pientä pentua. Syliin olen ottanut hyvin harvoin.

Muistuttakaa viisaammat miten näissä tilanteissa toimitaan?

Kirjoitin aiemmin luosetulosta pennun kanssa (ks. yllä). Nykyään tulee vauhdilla luokse, taisi olla käskystä vaan epävarma.
Nyt ikää on 20 viikkoa ja rohkeus kasvaa silmissä.

Joitakin kertoja on karvat noussut pystyyn kun rähjäävä koira menee ohi, siitä olen kieltänyt. Yleensä ohitukset menee ihan ok, yrittää toisinaan vetää vähän koiran luo, mutta reagoi kun kutsun, korkeintaan joutuu nyppäisemään hihnasta.

Pari kertaa on nyt kuitenkin karannut vieraan ihmisen luokse, koirien luo ei onneksi ole karannut.
Toisella kerralla olimme puistossa, olin viemässä kakkapussia roskikseen, viereisellä penkillä istui nainen. Ilmeisesti menin liian lähelle ja koira luuli että saa mennä, kävin hakemassa koiran pois kun ei kutsua uskonut.
Samanlainen tilanne kävi kun mieheni oli koiran kanssa ulkona, puiston laidalla istui penkillä mies ja pentu karkasi pussaamaan miehen :oops:

Tänään kävi tyhmä tilanne, olisi pitänyt itse tajuta mitä käy. Olen flunssassa eikä ääntä tule juurikaan. Olimme tutun koiran kanssa samaisella niityllä peuhaamassa. N 20m päähän pysähtyi ryhmä ihmisiä, he olivat siinä jonkun aikaa. Kesken leikin pentu huomasi päätti käydä katsomassa ihmiset ja meni pussaamaan yhtä naisista. Ja kun ääntä ei oikein tule, ei luoksetulokutsua toteltu, ei myöskään vihellystä. Hain pennun pois, vihaisena kylläkin. Nainen oli kuitenkin jo ehtinyt rapsuttaa ja pussata pennun...

Mitä noissa tilanteissa pitäisi tehdä?
Jotenkinhan pitäisi siedättää irtiollessa. Pysyy lähellä irtiollessa eikä karkaile liikkuvien ihmisten/ koirien perään, kaikkina kertoina tämä on käynyt paikallaanolevien ihmisten kanssa.
Edelleen muuten on ihan ok, kiellot menee läpi, ei isottele tai komentele. Hihakäytös on ok kun on yksin, kun vanhempi koira on mukana pentu alkumatkasta yrittää vetää, siinä on vielä hakemista siinä sen kävelyssä.

Kyllä minä olen sitä mieltä,että sen koiran voi syliin ottaa koska tahtoo.Eli periaatteesa sama asia,kuin se,että tekee mitä tahansa,niin se pitäisi olla ok koiran mielestä.
Itse olen valinnut jo siitäkin syystä myös pienen rodun,että on sitten jotain,jota voi kanniskella kun haluaa :lol: .
Ison rodun pentuja on myös syliin nosteltu,että kaikkeen tottuisivat,mitä mamman päähän satttuu tulemaan,niin kauan kun on kyetty.
Näyttelyissä aika useinkin olen noita pikkukoiria kanniskellut.Paljon helpommalla pääsee esim.sisänäytelmissä,kun on ahasta,niin ei tartte silmiä olla peessäkin,kun pitää katsoa myös,ettei mitään ulkopuolisia pääse iholle.
Ja kun ne mopsukat on pienestä asti syliin totutettu tilanteessa kuin tilanteessa,eli ihan ilman mitään "syytäkään",niin ei ne ota hommaa tilannesidonnaisena ;)

Juu en mäkään pentua ole ohitustilanteissa ottanut syliin.
Mutta siis sisällä jos oon ohi kävellyt niin oon napannut sen syliin ja lellitellyt. Tota siis tein. Ulkona en tehnyt sitä.

Katoitteko kolmoselta sen natural ohjelman illalla sioista?ite näin viimeiset puoli tuntia MUTTA siinä heräsi mullakin kysymyksiä ja ehkä vastauksia,,kun koiranpentukin otetaan liian aikaisin emoltaan niin koiralle voi tulla sitä kautta agressiivisuutta,stressiä ym.pahoja psyykkisiä häiriöitä kuten tulee sian poikasille ja ihmislapselle!
Ressu oli 4vkon ikäinen ku se tuli meille MUTTA meillä oli se etu(sen takia uskalsin ottaa)kun cara(sakemanni narttu)kasvatti siitä sit upean aikuisen koiran,eli antoi sen mutsin mallin mikä ressulta jäi puuttumaan....ja ressun toisaan otin säälistä ku juoppo ukko halus rahat ja toinen selän takana oleva likka olis sen muuten vieny jos en olis ite vieny.,,ja se minkä näköinen se likka oli niin teki mieli viedä kaikki pennut hah.
Olen monesti miettiny jos caraa ei olis ollu,mikä ressusta olis tullu??varmaan ihan järkky koiramaailman koira.Koska kitihän ei kasvattanu ressua se olis tappanu jos ois ollu mahista

meidän maksi on otettu emolta 5vko... en tiiä mitä emolle tapahtui tai mihin meni mihin jäi..

onneksi ätkä on järkipäinen :roll:

timi kasvo "täysin" erikseen emostaan. en ees tiedä kuinka vanha se oli, kun se erotettiin. veljensä kanssa se asu siellä 1mx1m pentukopissa 9vko asti. käytiin kattomassa sitä silloin kun timi oli 4-5vko, mut emoa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

tito taas eli sen emon kanssa. niin pitkälle kun mahdollista. se onkin hyvähermonen ja tasapainonen koira.

uffekin oli emonsa kanssa vissiin aika loppuun asti. en osaa siitä oikeestaan sanoa... mut se onkin vasta pentu niin en osaa sanoo oikeestaan sanoa mitään... hah muuta kun että se araksuussissaan (toi ei ole edes sana!) uhmittelee vastaantulijoille.

mut en tajunnut kyllä että emosta vierottautuminen vois tuoda tollasia ongelmia :|

Paawo tuli meille vajaa 6vk ikäsenä. Muutenhan se on ihan ok, mutta sillä on jotain ihme lutkutusjuttuja. Se lutkuttaa kultakoruja, koska pidin sitä pentuna paljon sylissä ja se sillon aina imi mun kaulaketjua. Nyt se menee ihan sekasin kullan hajusta tai jos se näkee kultaketjun tai ketjun, jonka se olettaa olevan kultaa. Lopullinen pimahtaminen tapahtuu vasta kun se haistaa että kyseessä on oikeasti kulta. En keksi muuta syytä tohon ku se, että se ihan pienenä imi sitä mun ketjua sylissä :D

Mun mäykyllä sama homma :D Minä miettiny et olisko siinä vähän niinkuin hien makua eli sulainen maku ja siks kalisuttelee hampaissaa ja imeskelee... Yks kaveri ottaakin kaikki helyt pois ku tulee kylään heh!

^Ehkä te voitte opettaa koirat tunnistamaan aidon kullan rihkamasta ja alkaa tienata rahaa Todelliset kultaiset noutajat!

Paawo kans sillai kalisuttelee hampaissaan ja kuola roiskuu ihan solkenaan. Se on meidän Kultaintopee :D. Oon ajatellut että vois lähtee lappiin kultaa huuhtomaan. Mut alkais huuhtoa vasta siinä kohtaa ku paawo alkaa nykiä ja kalisuttaa hampaitaan :lol: Ei tulis tehtyä turhaa työtä :) Mut se ei siis tee tota rihkamakoruille, eikä yleensä hopealle.....eli ei voi olla hiki syynä :) Ja se tunnistaa jos tulitikkurasiassa on rihkama sormus ja toisessa kultasormus. Ainoostaan kullasta alkaa tärinä ja kuolavatkutus :)

Meillä kyllä taitaa mennä kaikki, ku joskus se kalus omaa puolkuristavaa pantaa siitä kettingin kohdalta. Pitääpä ihan kytätä :D

Nyt meillä tuli Kukan kanssa ensimmäistä kertaa tilanne missä tuon luoksetulo oli vähän niin ja näin. Haisteli vaan eikä edes vilkassu muhun päin. Mä en mitään ressaa tosta, läksin vastakkaiseen suuntaan parilla juoksuaskeleella ni johan tuli hippulat vinkuen. Kysymys onkin nyt vähän niin, et oonkohan mä lelliny sitä vähän liikaa..? Pentu saa saman verran huomioo ku Joe nyt ku se on lellittelykaudella eli vissiin aika hirveesti liikaa (käytännössä puhutaan ehkä 10 kerrasta jos oon kotona koko päivän, kerran pistin merkille että vahingossa paijasin sitä kun tuli hyppii sänkyä vasten, ai ai minä).
Mikä on tommoselle 3,5kk kakaralle semmonen sopiva määrä huomiota?

Laitoin nyt samaan ketjuun, vaikka eipä tuo puolivuotias nyt enää niin pikkupentu olekaan, toivottavasti joku osaisi auttaa.

Kysyin aiemmin keinoja luoksetuloon, narttupentuni on hyvin pienestä ollut tosi itsenäinen luonne. Pennun kanssa kaikki on toiminut loistavasti, pureminen saatiin heti pois, sisällä menee kiellot läpi, ja on muutenkin todella rauhallinen ja helppo pentu ollut. On kuitenkin selvästi hyvin itsenäinen tyyppi, alusta asti on ollut tosi helppo jättää yksin, ja ihan 8-viikkoisesta saakka ei ole ulkonaan paljon mamman perään katsellut.

Pentua on pidetty tosi paljon irti ja koiria lenkitetty erikseen. Nyt meillä on haasteita yhdessä ulkoilussa, molemmat koirat on vähän kierroksilla kun koko porukka lähtee ulos.

Pentu selkeästi on innoissaan kun vanhempi koira on mukana ja esiintyy sille. Samoin imitoi kaiken sen käytöksen. Näillä lenkeillä ongelmaksi on muodostunut pennun luoksetulo, mikä on muuten ihan ok. Se jää toljottamaan vähän kauemmaksi, vaikka uros tulee heti luokse. Ärähtäminen ei oikein tehoa ollenkaan. Pentu ei karkaa mihinkään, mutta selvästi haluaa näyttää ettei halua totella. Vanhemman koiran luoksetulo on varma, vaikka yhdessäollessa juoksevatkin aikamoista rallia. Pentu myös kiusaa vanhempaa lenkillä jatkuvasti.

Toinen kysymys liittyy ohituksiin. Pentu ei vedä hihnassa, mutta ei kyllä pidä mitään kontaktiakaan. Jos kutsun sitä nimeltä lenkillä, saan pari kertaa useimmiten kutsua ennen kun kiinnittää huomiota. Ohitukset on yritetty tehdä vähäeleisesti, koska vanhempi koira ohittaa hyvin ilman mitään vippaskonsteja. Nyt on alkanut pennun karvat nousta ohituksissa, ja pentu yrittää vetää. Tulee kyllä mukaan kun kutsuu, mutta joudun nyppäsemään hihnasta ettei jää toljottamaan ohikulkevia. Samoin yrittää kulkea väkisin keskellä tietä, vaikka muuten kulkevat nätisti rinnakkain hihnat löysällä. Vanhempi koira on alkanut hieman reagoida tuohon jo, eli katsoo ohitulevia koiria, kun normaalisti menee kaikista koirista nenä maassa ohi.

Miltä kuullostaa viisaampien silmiin tuo käytös?

Perushuomioimattomuus on käytössä ollut kokoajan, vanhempi koira ei siedä kovinkaan paljon huomiota ilman että nousee hattuun, joten ei pentuakaan ole mielin määrin huomioitu. Siitä on vaikea alkaa enää vähentämään.

No,itsenäisten koirien(rotujen) kanssa vaan on useinkin tehtävä enemmän töitä,opetettava asiat kunnolla,ja niitä vahvistettava.Ja nimenomaan vahvistettava.
Esim.tuosta kutsusta luokse (luoksetulo),niin onko se kunnolla pennulle opetettu ja sitä vahvistettu.Jos sitä kunnon pohjaa ei ole pennulle heti tehty,niin siinä vaiheessa kun murkkua ja rohkeutta alkaa kunnolla pukata,niin se mamma ja mamman kutsut ei välttämättä enää kiinnostakkaan.
Jollei hommaa ole tehty,niin voi sen aloittaa alusta vähän vanhemmankin kanssa.
Itse en tuossa tilanteessa pennulle ärähtäisi,vaan nimenomaan vahvistaisin pennulle luoksetuloa treenien kautta niin,että pentu kokee omistajan niin hyväksi syyksi,että sen luo kannattaa tulla ja oitis.


Sama ohituksissa.Jos on kyse itsenäisestä,vähäisestä laumavietin omaavasta (rodusta)esim,niin eipä ne välttämättä omistajaan niin kovin innokkaasti kontaktia ota.Ellei sitä myös ole pentuna harjoitettu ja vahvistettu,eli koira tietää miten toimia.
Ohituksiin siis pennun voi opettaa alusta asti,tietyllä tavalla,miten sitten sitten haluaakin.Eli opettaa mallin kunnolla,ja vahvistaa sitä.
Ohitusten vetäminen oli vähän oudolta kuullostava,eli ensin vetää,mutta sitten jää taakse toljottelemaan ?
Kuulostaa jotenkin epävarmalta,eli toisaalta ehkä pyrkii vetämällä tilanteesta pois,varsinkin jollei muuten vedä,mutta sitten myös epävarmuuttaan "haluaa varmistaa selustan",koska ei ehkä luota vielä omistajan sen hoitavan.
No,yksi tapa olisi siis se,että koiralle opetetaan tilanteeseen tietty malli,jolloin se tietää mitä tehdä.Silloin sen itseluottamus myös kyseisessä tilanteessa on parempi.

En tiedä,mitä tarkoitat varsinaisesti tässä perushuomioimattomuudella suhteessa pentuun.Itse kun lähinnä pyrin vahvistamaan sitä (tietenkin muun käyöksen opiskelun ohella ja sopivasti),että pentu ottaa kontaktia minuun ihan normaalistikkin.Itsenäisen rodun kanssa se mielestäni on hyvinkin tärkeää.
Itse jatkaisin,varsinkin tässä vaiheessa myös erikseen lenkkeilyä,jossa nuorempaa on helpompi harjoittaa.
Tosin myös yhdessä,ettei se olisi niin "ihme"juttu.Toisaalta jos kummatkin,myös vanhempi tilanteessa kuumenee,niin osaltaan se kertoo ehkä myös siitä,että vanhempi koira ei riittävästi "usko" omistajan kykyyn hallita kaikki tilanteet,jolloin siitä syystä saattaa reagoida nuoremman epävarmaan käyttäytymiseen.Varsinkaan,jos ei ole riittävän itsevarma suhteessa muihin perusluonteeltaankaan.

onko sellanen koira itsenäinen luonne, tai siis eilaumasidonnainen, joka kuitenski keekoilee toiselle koiralle/lenkillä kehtaa elvistellä kovin ahkeraan, sellanen aika normaali koiramainen ketku käytös, mutta mamma ei kiinnosta niin oisko voinu käydä niin että pentu on ottanu toisesta koirasta tuen, laumautunu siihen eikä siksi jaksa ihmisiä kuunnella niin tarkkaan..tai siis on mullaki itsenäinen koira, mutta että mistä tietää että koiraan pitää suhtautua jotenkin erikois itsenäisenä koirana, vai onko se sitteki ihan "normaali" koira..

Lainaus :

Näillä lenkeillä ongelmaksi on muodostunut pennun luoksetulo, mikä on muuten ihan ok. Se jää toljottamaan vähän kauemmaksi, vaikka uros tulee heti luokse. Ärähtäminen ei oikein tehoa ollenkaan.

onko se poissuljettu, että ei vaan oo mitään mitä vanhempi koira tekee samalla kun pentu tököttää paikoillaan, ettei se pentu vaan pelkää tulla teidän luo sentakia koska myöhästyi, joten odottaa saavansa turpaan vanhemmalta koiralta..onko niitten leikit sellasia että vanhempi kurmottaa sitä ja komentaa, vai onko pentu ainoa kiusantekijä? koska meillä ainaki käy paljon sitä että iso koira tulee ensin kutsusta luo, oikein iloisena ja vauhdilla, heh, asettuu meidän lähelle ja toinen jääkin seisomaan kauemmas--> jää seisomaan kauemmas siitä syystä että ensin tullut koira seisoo mun vierellä korvat tanassa ja uhkaa katsellaan, toine ei sit uskalla tulla.

Ensin BB:n kysymyksiin, Kyllä luoksetulo on opetettu ihan ekasta päivästä lähtien. Varmasti sitä olisi voinut vahvistaa enemmän, ja siihen on nyt panostettukin. Sama ohituksissa, en ole tehnyt niistä mitään numeroa, vaan olen kutsunut koiraa nimeltä ja sanonut mennään. Pitkään meni ihan hyvin näin, enkä tiedä minkälainen malli tuohon olisi sitten järkevää tehdä. Vanhempi koira kun taatusti alkaa reagoimaan vastaantuleviin, jos alan pennun kanssa temppuilemaan kaikissa ohitustilanteissa. Vanhempi ei ole epävarma, vaan kova ja itsevarma koira. Eli se että se lähtee pennun mukaan tuijottelemaan vastaantulevaa, on ihan puhdasta sikailua.

Ohituksissa pentu näyttää mun silmään epävarmalta. Se on myös vapaana leikkiessään vieraita koiria kohtaan usein ensin ujo, kunnes rohkaistuu jonkun ajan kuluttua. Se myös puolustautuu välittömästi jos toinen koira on liian innokas tai ahdistava sen mielestä.

Perushuomioimattomuudella tarkoitan ihan perus Vilanderilaista termiä, eli pentua ei jatkuvasti huomioida kun se sitä haluaa, vaan meilä koirat saa huomiota ja rapsutuksia kun me niin haluamme. Toki pentu enemmän saa huomiota kun vanhempi koiramme joka ei siedä sitä kovinkaan paljoa.

En tiedä tarkoittiko BB kontaktista palkkaamista tuolla omaehtoisen kontaktin vahvistamisella, pentua on kehuttu aina kun pitää yllä itse kontaktia, mutta en sitä erikseen palkkaa nameilla tms. arkitilanteissa. Mielestäni pentu pitää meitä nykyisin aika hyvin silmällä, nuo ohitukset molempien koirien kanssa on oikeastaan ne tilanteet kun koira ei reagoi tarpeeksi. Esim eilen oltiin pennun kanssa Helsingin keskustassa kävelemässä ja ihmettelemässä, pentu kulki hihna löysällä ja selvästi katsoi mihin menen. Eli ei kaahottanut Stockmannillakaan ihan omiaan, vaan piti mun liikkeitä silmällä. Se oli mun mielestä puolivuotiaalta terrieriltä jo aika hieno suoritus ;)

Emilille, mun mielestä toi ei ole mikään erikoistapaus, vaan tyypillinen terrieriluonne, omistaja on kiinnostava tiettyyn pisteeseen asti, mutta tietyissä tilanteissa omistaja vaan koiralta unohtuu, eikä niissä tilanteissa auta vaikka yrittäis hyvällä tai pahalla :lol:
Luoksetulosta, pitäisi tietysti olla ulkopuolinen katsomassa tuota tilannetta, mutta vanhempi ei kyllä mun mielestä painosta pentua. Päinvastoin, sitä välillä selvästi hävettää kun pentu ei tule luokse :) Mutta täytyy kiinnittää tuohon huomiota enemmän, voihan se olla että vanhempi uhkailee pentua mun selän takana, sitä yleensä katsoo pentua kun kutsuu eikä sitä joka on jo siinä vierellä.

Ja sitä luoksetuloa siis kannattaa harjoitella yhä lisää,ja sellaisella motivoinnilla,että koira siihen todella syttyy,ja se lähtee sitten kunnolla takaraivosta.Itse olen siinä vaiheessa tyytyväinen,kun esim.koissu lähtee vaikka kesken kiihkeimmän leikin kaverin kanssa kutsusta luokse :lol:

Noista ohituksista,niin ensinnäkin,jokaisella on toki omat tapansa.Itse toimin niin,että opetan pennulle alusta asti toivotun mallin.Eli en odota,että se joskus keksii jotain omaa hubaa.Eli ohitukset on kuin liikesuoritus,josta oikeaa vahvistetaan.Ja kun se on kunnolla opittu,niin se toimii,vaikka koira oisi auki.Ja hommaan liittyy myös se,että koskaan ei hihnassa muita koiria tervehditä.Tosin ylipäätään,meillä ei pahemmin harrasteta oman lauman ulkopuolisia kontakteja,kuin muutamia "vakituisia".
Tuo on yksi tapa toimia,ja noin meillä on koissut saatu melko välinpitämättömäksi muihin.
Pennun kanssa harjoitellaan ja kuljetaan kaksistaan paljon,että voi paremmin keskittyä yksin siihen,ja pentu ei ala liiaksi "leimautua" vanhempaan koiraan.Tosin mielellään käytän myös vanhempaa yhdessä,koska kun se osaa ja käyttäytyy mallikkaasti,niin se on erinomainen esimerkki nuoremmalle.Kunnolla opetettuun ja oikeasti itsevarmaan koiraan ei muuten nuoremman tai vaikka muiden pelleilyt ei vaikuta mitenkään ;) .

Jos vanhempi koira ei olisi minulla riittävän itsevarma ja hyvin hallinnassa,hommat osaava joka tilanteessa,niin itse välttäisin sen mukana oloa,kunnes saisin nuoremman hyvin tavoille.

Jos on epävarmasta pennusta kyse,niin itse panostaisin sen kanssa runsaasti yhteisiin tekemisiin ja kontaktiin.Ja kuten sanoin,itse vahvistan hyvinkin myös pennun oma-aloitteista siihen,mutta pitämällä sen oikessa suhteessa,varsinkin siinä vaiheessa kun nuoruusikä alkaa.


Toi,että pentu pitää kaupungilla paremmin kontaktia,voi myös johtua siitä,että taitaapi olla stressaavampi ja vaativampi paikka,jossa helpommin haetaan tukea omistajalta.Kovapäinen pentuhan ei pahemmin olisi moksiskaan,vaikka mihin sen heittäisi,jos niiksen tulee.
Eli tuostakin vähän paistaa,että pentusi toiminta on epävarmuutta.
Mutta lisää harjoitusta,ja selkeää tietoa koiralle siitä,miten haluat sen käyttätyvän.Itse teen sen siis vahvistamalla,makupalalla.
Mutta,jokainen tavallaan :D,niin eiköhän niistä saa sellaisia,ettei sitä "pahaa" edes tarvi,eikä omistajakaan jää tilanteissa unholaan :cheers:

Meillä on kasvamassa tolleripoika, ikää kohta 3kk. Kysymyksiä ja ajatuksiahan on vaikka kuinka, mutta tällä hetkellä eniten mietityttää tuo hihnakävely. Poika kun ei porttia pidemmälle mielellään lähtisi. :shock: Istuskelu ja makoilu on paljon mukavampaa.. Muutaman kerran olen kantanut n 50 m ja sit on matka maistunut. Mitä ihmettä?? :?: Kotiinpäin tullessa ei mitään ongelmia. Paitsi vetämistä mut pysähtelemällä sekin vähenee. Vapaana juoksua metsissä tuo pentu rakastaa!

Elikkä silloin kun se on hihnassa se vain tököttää että tyyliin liiku itse:),,meillä oli samoja ongelmia ja hirvee show koko hihnakävely,,mutta mie vain napakasti nykäisin hihnasta ja sanoin pennulle että mennään ja kun lähti liikkeelle kehuin hyvä ja sit sitä vain mentiin,,uunokohan se oli jota raahasin varmaan 10min perässä ku se heittäyty ihan idiootiksi,,mut ku huomasi etten anna periksi eli sitä on vain liikuttava eteenpäin,se tajus että piru rimpuilu ei auta niin siihen loppui se show..eli mie vain en antaisi periksi,,pahin on tuo että kannat koska kyllähän koira on fiksu miksi turhaa liikuttaa omia jalkoja kun emäntä kantaa:)

Aivan. Paikallaan on ku joku patsas! Periksi ei anneta enää täällä. Kyllähän tuo itteänikin "huvitti" tuo kantaminen :oops: . Houkutella kyllä saa eteenpäin. Kun uusi reitti tulee eteen, niin kiinnostusta löytyy. Kiitos kannustuksesta, eteenpäin siis suuntaamme. Toivottavasti.

Anteeks menee ohi tän pentu aiheen... Mun kaverin tolleri narttu 3v tekee tota vieläkin. Pistää jarrut päälle kesken lenkin ja olis vain kotiin menossa :roll: Kamun tätin porukalle tekee sitä varsinkin, jo jopa parkkipaikan kohdalla eli talon vieressä. Ollaan mietitty mistä ihmeestä se johtuu... Ei tuota tee jos minä ja Elli mukana. Outo lintu valillä muutenkin koko koira.

Pitäisikö seuraavaan puuttua: Kyseessä on 7 kk ikäinen sakemanni uros, joka nähdessään toisen koiran "kiihtyy" eli vietit lähtevät laukkaamaan. Jätkä kävelee kuitenkin nätisti ohi mutta esim. pihalla ollessa nähdessään toisen koiran, jätkä haukahtelee koiralle! Uskoo kuitenkin kiellon eikä lähdeä menemään toisen koiran luokse mutta haukahtelee toiselle, jonka jälkeen katsoo korvat luimussa minua.

Siis, pitäisikö tuohon haukuntaan puuttua jollain tavalla vai korjaako ikä liian innon?