Pennun kasvatus

Missä vaiheessa ja millä tavalla on syytä puuttua pentukoiran tapauksessa esimerkiksi hihnakäyttäytymiseen? Annatteko pennun hieman tokkuroida hihnassa ja vasta myöhemmällä iällä alatte vaatia "täydellistä" vetämättömyyttä? Konkreettiset esimerkit suhteessa pennun ikään kertovat enemmän kuin tuhat vertausta :)

Meillä laitetaan ensin panta kaulaan ja annan tottua siihen päivän ajan sitten vain hihna kaulaan ja jos vikuroi niin periksi ei anneta:)uunokin kiljui kun olis päätä leikattu kun hihnaan joutu mut päivän se kilju joka kerta sit huomasi ettei se kannata ja nykyään kävelee nätisti vetämättä hihnassa:)
ei kannata odottaa hirmu kauan hihnaopetusta uuno tais olla silloin 9vkon ikäinen ku mie aloitin ja olis pitäny alottaa jo 8vkon iässä ku oli noin kamala tapaus

Nimimerkki uupo kysyy, että kuinka pennulle kannattaa hihnaopetusta antaa... kielto ja tarvittaessa kevyt nyppäisy?

Jep jos vetää:)mut siinä on sit oltava ainakin puolikuristuspanta missä on metallinen se osa mihin hihna tulee,tavallisella pannalla ei saa nykiä

Miten puuttua pennun leikki puremiseen? Kielto kaikuu kuuroille korville. Tykkää niin purra huonekaluja ja varpaita sun muita.

Kieltämällä mutta mikäli pelkkä EI-sana ei riitä, on kieltoa syytä tehostaa. Itse olen puuttunut varpaiden puremiseen, varsinkin jos ihmiset istuvat esim. sohvalla ja termiitti vain päättää tulla jäystämään varpaita. Jos pelkkä kieltä ei ole riittänyt, olen nopeasti tarttunut pentua niskasta, ravistanut kevyesti ja samalla kieltänyt. Tämä on ainakin toistaiseksi riittänyt meillä.

Viisaammat voivat varmasti kertoa, mitä muita tehosteita pennulle kannattaa käyttää.

Selailin palstaa ja löysin tässä ketjussa sivuttavan pennun hihnakäytöksen opettamista. Omistan kohta 4 kk:n ikäisen saksanpaimenkoiran narttupennun. Pennun kanssa on sujunut hyvin. Ulkona olen pitänyt sitä aina vapaana paitsi silloin, kun olemme käyneet tutustumassa keskustan ihmisvilinään. Vapaana ollessaan pentu tottelee käskyjä ja osaa olla "vilinäpaikoilla" rauhassa. Ollaan siis vain oleskeltu näillä paikoilla, ei niinkään kävelty. Ongelmana on kuitenkin hihnassa vetäminen, jota en ole saanut kitkettyä pois. Sivulla seurauttaminen onnistuu, mutta tietenkään koiraa ei ole mitään järkeä seurauttaa kontaktissa koko lenkkiä. Heti jos päästän pennun kontaktista se alkaa kiristää hihnaa. Meillä on puolikurkkari käytössä ja olen kokeillut nyppäisyä, mutta todella heikoin tuloksin. Ei-sanaa koira uskoo, mutta tuntuu kuin se ei tässä tilanteessa tajuaisi mistä sitä kielletään. Pysähtymistekniikkakaan ei tuota tulosta. Pentu vain hermostuu tästä. Vastaantulijoiden kohdalla pentu kyllä jättäytyy sivulleni/takaviistoon.

Olisiko jollakin neuvoja kuinka toimia? On kurja, kun pitäisi totutella liikkumaan julkisilla paikoilla, mutta huonon hihnakäytöksen vuoksi se on hankalaa.

Onko sulle opetettu nykäisy tekiikka?kun jos sen tekee väärin niin siitä ei ole mitään hyötyä.ja jos se ei reagoi puoli kurrariin niin sit kannattaa ostaa ketjupanta.ja puolikuristuspannan pitää olla sellainen missä on metallia se osa mihin hihna tulee kiinni.muunlaisesta ei ole mitään hyötyä.
Jos hihnassa on ny näin paljon ongelmia pidä sitä paljon kiinni että se oppii kävelemään kauniisti,eli osa lenkistä kiinni ja pätkä lenkistä irti:)

Täytyypä ruveta pitämään pentua enemmän kiinni ja harjoittelemaan hihnakävelyä. Mulla varmaan mättää nyppäsyn ajoitus, eli nyppään joko liian aikaisin tai liian myöhään. Tai sit muuten vaan väärin. Pentu kyllä reagoi nyppäisyyn, mutta ei joko tajua mitä tarkoitan tai sitten ei usko. Paras tietty, jos joku osais tuon tekniikan näyttää. Kouluttajalle meno olis varmaan hyvä, mutta muiden ongelmien puuttuessa se on jäänyt.

hm..siinä pitää sanoa ei ja sitten napakka nykäisy ja se nykäistään heti kun tuntuu siltä että koira vetää vähänkin.kyl koirat sen yleensä tajuaa aika äkkiä:)

niin ja oon nähny että jotku nyppäsee aina välillä vaan eikä joka kerta ku hihna on kiristymässä. pitää olla kärsivällinen ni kyllä se perille menee :) ja tietty opettaa kerralla se eikä esim et joka lenkillä harjotellaan vähän (sitäki oon kuullu).
mä jouduin varmaan sata kertaa nyppäsee sen yhen hihnatunnin aikana millon sitä opetettiin :) alko kyllä itteäki nyppimään sillon ku elmo ei halunnu tajuta :lol:

Kun pentu katsoo innoissaan toista koiraa ohitus- tai muussa tilanteessa, pitäisikö sitä kieltää siitä? Tuskin pentu (15 viikkoa) haluaa tilannetta hallita ja ottaa ohjia omaan käsiin.

katsoa saa tuijottaa ei!eli jos se vain kattoo ja ei ole sinne menossa niin anna katsoa mut jos tuijottaa ja vetää kohdetta kohti kiellä

Helpompaa kuin koirien aivoituisten tulkitseminen, olisi varmasti opetella lukemaan niiden ajatuksia!

Hihnakävelyä ollaan nyt harjoiteltu kurkkarin kanssa ja kävely onkin alkanut sujua paremmin tiettyjä tilanteita lukuunottamatta.

Lähes kaikki vastaan tulleet koirat ovat kiskoneet meitä kohti ja rähisseet. Iholle kukaan ei ole päässyt, mutta eipä tavallisella kävelytiellä paljoa jää ohitustilaa. Nyt pentu on alkanut pelätä toisia koiria ja aina jos jostain kuuluu haukkumista alkaa kiskominen hihnassa eteenpäin. Toisten koirien tullessa vastaan pentu jää jökittämään taakse ja riuhtomaan hihnassa. Olen tähän asti sanonut "mennään"-käskyn ja kirjaimellisesti vetänyt pentua perässäni etennpäin jos ei ole muuten tullut. Pentu on sitten rimpuillut perässäni. Kun olen saanut pennun kiskottua toisten ohi, se alkaa hermostuneena kuikuilla taakse päin ja tällä kertaa vetää ohi mennyttä koiraa kohti, (ilmeisesti jälkihajuille?). Ohitusten jälkeen pennun hermoilu ja hihnassa kiskominen jatkuu. Yksi paikallaan seisoskellut koirakko ohitettiin kauempaa ihan ok, mutta pentu kiskoi jälleen ohituksen jälkeen toista kohti.

Itse olen yrittänyt pysyä mahd. rauhallisena ja vain kävellyt noissa tilanteissa eteen päin ja tosiaan sitten vaikka kiskonut pentua perässäni, mikä ei kyllä tunnu hyvältä jutulta. Osaisikohan joku näin netin välityksellä auttaa ja kertoa mitä näissä koiran ohitustilanteissa pitäisi tehdä, tai olenko toiminut ihan väärin? Ja toisaalta mitä kannattaa tehdä, jos kävelyreitillä aidan takana räksyttää koira ja pentu alkaa hermoilla ja hötkyillä? Kävellä vaan eteenpäin pennun hötkyilyistä huolimatta?

Tuohon edelliseen vielä lisäyksenä.. Eli meidän vanhemman koiran kanssa oli 4-5 kk:n iässä vähän päin vastainen ongelma. Se yritti silloin päästä heti tarkastamaan vastaantulijat, mutta tämä nuorempi on nyt sitten hihnalenkillä aivan erilainen. Sen vuoksi kyselen, teenkö nyt nuoremman kanssa jotakin väärin. Tämän kanssa kun pitäisikin ilmeisesti toimia ihan toisin päin..

Tota jos koira menee paniikkiin niin ei siinä oikeestaan muuta keinoa ole ku reippaasti vain sanoa koiralle että mennään ja sit kehut koiraa ku koira lähtee liikkelle.Älä hirmuisesti kiinnitä huomiota sen rimpuiluun ja jos se ny oikeesti panikoimalla panikoi.pysähdy ja anna koiran vetää hepulinsa rauhassa älä edes katso koiraa kattele vaikka taivaalle,,anna toisen koiran mennä oli ja jos omasi haluaa väistää tilannetta anna sen vain olla.ja sit ku koira oikeesti on rauhallinen jatkat matkaa ja sanot mennään.
Tuossa ei kannata lähteä lahjomaan koiraa millään ettei se ala pelkäämään enemmän ku se saa siitä vielä palkan.
itse toimisin juuri noin ku mitä kirjoitin..kyllä koirat äkkiä tajuaa että mitäpä tässä hepuloimaan ku emäntäki kattelee vain taivaalle:)

Kiitos vastauksesta, noinhan sen tietty pitää kaiken järjen mukaan mennäkin.. Itse sitä vaan tulee välillä niin epävarmaksi omasta toiminnasta tuon pennun kanssa.. Etten vaan vahingossakaan pilaa sitä het alkuunsa :roll:

Laitan tämän tänne saman otsikon alle, siirtäkää jos kuuluu johonkin muualle.
Minulla on 4,5kk narttupentu ja 3v. uroskoira.
Uroksen kanssa aikaisemmin ollut haasteita, mutta nykyisin suht nöyrä kaveri. Peetsan neuvojen mukaan on elelty.
Pentu on ollut yllättäväkin helppo, aika rauhallinen vaikka on vilkas rotu.
Kiellot menee perille, antaa käsitellä, ei pure ja tykkää puuhata meidän kanssa asioita. On kuitenkin aika itsenäinen, eikä ihan pienestä pelästy, vaikka onkin toisia koiria kohtaan vähän varautunut.
Vanhempaa koiramme kiusaa kellon ympäri, uros ei vielä raaski juurikaan komentaa pentua, vaan selvästi antaa hyppiä silmille.

Alusta asti on luoksetuloissa ollut tiettyä epävarmuutta pennun kanssa. Se ei karkaile ja pysyy hyvin lauman mukana, mutta luokse kutsuessa saattaa jäädä jöröttämään paikalleen. Kun pennun kanssa on kahden, luoksetulot sujuu ihan ok, varsinkin jos tekee itsestää n vähän pellen :)
Uroksen mukana ollessa kutsua joutuu toistelemaan ja tuntuu että pitäisi seistä päällään että pentu tulisi.. Silloinkin kun sen huomion saa, se saattaa katsoa uroskoiraa ja jos se ei liiku, pentukaan ei tule.
Jos kutsun uroksen luokse, pentu yrittää estää sitä tulemasta, eli roikkuu kaulassa ja korvissa ja selvästi yrittää kiusata.
Mistä tässä on kyse? En ihan jaksaisi uskoa että pentu ei kunnioita meitä ollenkaan, koska kaikki on muuten sujunut niin hienosti tähän saakka.. Viisaammat auttakaa...

se ei ymmärrä kysyy joelta mallia,menetkö sinä niin menen minäkin.mut kato siinä tilanteessa tuijottaako joe sitä elikkä meneppä äidin luo niin saat selkääsi sit se ei varmaan tule:)..ja se on sit joen kanssa kiinni koiralaumassa ei sinussa,niihän se on meilläkin kun ollaan laumassa ollaan kiinni enemmän siinä ku minussa ja yksin ovat kaikki erilaisia.(joukos tyhmyys tiivistyy tyyliin)
ja tuo on ihan härkkimistä ku kukka roikkuu joessa se ottaa sen leikin kannalta.,,niin meilläkin KAIKKI pennut on roikkunu vanhojen karvoissa ja tekevät sitä joskus aikuisenakin jos tulee kisa kumpi kerkee ensin mamman luokse(tai no sillon ne ei roiku toistensa karvoissa vaan muuten tökkivät ja pitävät älämölöä keskenään)

pst, ei tuo ole helmi :D

kato ny meni ihmiset sekasi hah hah hah mut sama periaate otetaan vain nuo nimet pois

meidän "pentu" (reilu 6kk) on hiema arka ihmisiä ja muita koiria kohtaan.
ulkona se haukkuu ja murahtelee. vieraille koirille ja ihmisille (enemmän kyllä koirille). Se alkaa pienellä vilkuilulla, vauhti hidastuu ja jää tuijottamaan, ja siitä heti alkaa tuo murahtelu. kielto ei auta. häntä on alhaalla, mutta olemus valpas.

oliskohan epävarmuutta? hakee sitä luottamusta multa, mutta ei ole varma, pystyykö muhun luottamaan. ongelma voi olla myös siinä, että kiellän väärässä kohtaa. alan kieltämään vasta silloin kun murahtelu alkaa, kun se alkaa heti kun se alkaa tuijottamaan. sitä ennen on pientä vilkuilua eikä muuta. pitää kokeilla ajottaa tota kieltämistä oikein.

se ei tee tätä aina, vaan joskus ottaa ihan rennosti. murahtelee satunnaisille ihmisille. ja keneltäkään se ei hae turvaa.

purkkia en ole käyttänyt. perushuomioimattomuus on käytössä, mutta siitä lipsutaan silloin tällöin (esim kaapataan nassikka syliin ja lellitään ja pusutellaan... muuten ei siitä lipsuta... tai ukko ny puhelee koirille silloin tällöin lässyttävällä äänellä).

on se kiva ku välähtää tässä kirjoittaessa, mistä ongelma saattaa johtua :lol: mitään muuta ongelmaa ton pennun kanssa ei olekaan.

voi olla epävarmuutta,,mut älä kaappaile syliin enään yli 5kk ikäistä nassikaa.käyttäydy loogisesti ja järkevästi niin eiköhän se luotto tule takaisin ja jos koira on oikeesti epävarma ei siitä kannata kieltää koiraa,,jos mun kakara wuffaa turhanpäivästä niin ite murahdan vain napakasti ettei ole mitään hätää ja sanon koiralle mennään ym.

hah hah... jooh noh täällä kans ysk penikan syliin kaappailija :oops:
mä lopetan sen hetin miten :lol: empä oo tajunnu että se ei oo ok..
oon kyllä sentään kutsunu koiran kaapattavaks.. ja sitten se lötköttää siinä sylissä väärin puolin kuin vauva :lol:

onko koiran syliin otto ehdottoman kiellettyä?
vai voiko vaikka näyttelyissä yms? kantaa koiraa kainalossa? välittääkö se musta kuvan että mua jänniittää hirveesti ne muut koirat? vai pitääkö antaa olla maassa?.. ääh...