Pennun eroahdistus

Ihan mielenkiinnosta kyselen että miten moni teistä on tehnyt ns.näitä yksinolo harkkoja,,eli sekuntti sekunnilta tyyliin,,jätetään pentua yksin,ja toimiko se ja minkä luonteinen pentu oli kyseessä(eli esim.arka koira ei toiminu harkat jne,,,)
Kun ite en ole ikuna tehny mitään,edes silloin kun en "tienny koirista mitään"jätin pennun kotia ja lähin kouluun jne,,en ole opettanu koiralle koskaan itseoloa,,ne on oppinu sen ihan mun elämän mukana:)

Ei ole ollut yhtään erityisen arkaa koiraa. Kaikki olen jättänyt heti alkuun tunniksi/pariksi yksin ja parissa päivässä täydeksi työpäiväksi.

Murmeli aikanaan oli todellinen hirviö vuotiaaksi saakka, tuhosi kaiken, lattialistat, huonekalut... Mutta en koskaan pitänyt sitä eroahdistuskoirana, se kun tuppasi järsimään ajan kulukseen mun paikalla ollessakin, lopetti kun kiellettiin, mutta yksinään sitten vaan järsi.

Tämä toimi meidän Atomiin: eli tiiät mikä luonne se on.
Se pentuna kiljui niin lähdettiin ovesta ja palattiin kun se on hiljaa..
mutta siis ei huomioitu koiraa lähtiessä eikä tullessa.
Tätä tein jonku aikaa, yks päivä ramppasin ulkona ja pidensin aina aikaa. Niin koira meni ihan "murheelliseksi" ja lakkasi kiljumasta, sekä lakkasi tulemasta aina vastaan jos ovi käy. alkoi senjälkeen olla hiljaa. Eli varmaan perustui siihen, että koira oppi sen että ovista mennään eikä piitata hänen vikinöistä.

Paksupää Pocon (russeli) kanssa ei toiminut yksinjäämistreenit "minuutti minuutilta" (by Kaimio) apuna oli pentuportti ja opetin ettei aina voi kulkea perässä kotona. Silti kun lähdin alkoi tajuton ulvominen, piippailu ja ulina. Usein kun tulin takaisin oli lisäksi n. kymmenet pissat pitkin kämppää! - varsinaisesti ei tuhonnut onneksi mitään oli vain tuo merkkailu. Merkkailu ja perään huutaminen loppui PEVI-koulutuksen jälkeen + käytössä häkkikoulutusta.

Lunan (paimenkoira) kanssa kun jää pocon kanssa, molemmat tod. näk. nukkuu häkeissään (ovet auki tai joskus kiinni) Kerran pari nauhoitettu pitääkö ääntä. saattaa hiljaa pulputtaa omiaan tai "puhista" rappukäytävän äänille tai piippailla hiljaa haukottelun yhteydessä että johan on tylsää. Poco on aivan hiljaa. Lunan kanssa ei käytetty muuta koulutusta kuin "ei tule" kun mentiin johonkin huoneeseen mihin koiralle ei asiaa sillä hetkellä tai koirat jäi portin taakse. Molempien kolmivuorotyö ja muutenkin epäsäännöllinen arki opetti nopeasti et välillä pääsee mukaan vaikka koko päiväksi ja välillä johtoporrasta ei saa sohvalta nousemaan kuin korkeintaan talonympäri lenkille :)

Mä en oo myöskään opettanu yksinoloa mitenkää, omaa laiskuutta mut ei oo ainakaa viä mitää tapahtunu :D
Vilma ei ollu mikää pentu silloin enää, mut ku asuin muualla pari kk:tta ja vilma oli silloin reilu vuoden ikänen ja silloin meillä oli suhde kyllä päin persettä, mut se pasko asunnon ja oli ihan kuralla, tuhos tavaroita mut ei isompia tuhoja saanu aikaseks, eli stressas ihan sikana ku outo ympäristö ja huoli musta tietenki. Dappia kokeilin silloin, mut ei tosiaa mitää vaikutusta sillä.
Toi pentu vaikuttaa ny kyl hyvältä ku on olleet keskenään ni se vaan nukkuu jossain ja on tyytyväinen ´kohtaloonsa, ainaki viä :D

Ronjan opetin just sillai et käynti postilaatikol.. puol tuntii pois, tunti pois jne. joskus levittelin sille nakkei, joita jäi ettii... mut jos jäin ulko-oven taakse et kuuli minut esim. tupakalle ni haukku perään.. mut yllättävän hyvin silti, vaik kaikki olikin pyllyllään, ni oli yksinkin kotona... tuhos paikkoja ainoastaan sillo vuoden ikäsenä mun uuden sica kalliin maton, mut siin oli.. tai no.. murtautu se kenkäkaappiinkin.. ja söi sicakalliit hienot puukengät.. kallis maku meidän neidil.. jälkeen päin aateltuna ois voinu olla paljon pahempaakin toi yksin jääminen... :yöt2:

Mä olin lukenut ennen Oonan tuloa Kaimion kirjaa kuin raamattua, ja ekalla viikolla lähdettiinkin sitten opettelemaan silleen, että eka roskia viemään, sitten kauppaan, sitten vielä vähän pidemmäksi aikaa. Mut sen ekan viikon jälkeen toi unohtui, koska Oona ei koskaan huutanut perään eikä tehnyt muutenkaan mitään tuhojaan.

Oikestaan vain kerran tuo on "tuhonnut" jotain: järsi keittiöjakkaran kulmaa mun ollessa siinä vieressä. Oltiin jostain luettu hyvä vinkki: laita tabascoa siihen mistä pentu järsii, niin pitäisi järsimisen loppua. No ei muuten loppunut. Oona nuoli tabascon ja jatkoi järsimistä. No sitten me kokeiltiin niinkin radikaalia keinoa kuin "Ei"-sanaa. Ja se toimi...

Okei, meni ohi aiheen, mutta pointtina oli, että huomattiin että aina ei kannata tehdä vaikeimman kautta :byee1: