Kun teillä on koirat irti miten käyttäydytte

Oli vähän tyhmä otsikko mut en muuta keksiny mut ideana oli se että varsinkin jos teillä on enemmän kuin 1 koira niin miten pitkälle annette koirienne mennä sinusta?mitä teette kun tulee toinen koira tai ihminen vastaan?kun koirat nahistelee puututteko siihen ym..
No ite olen ny ottanu käyttöön tämän taakse sanan,ku tuolla metässä on noita paikkoja missä ei näe eteensä niin olen käskeny koirat taakse ja se toimii!!olen huomannu että jos porokoirat varsinkin ovat edellä(nehän lähtee minusta aina hemmetin kauas)niin niillä hyvin äkkiä tulee se tarve ensin lähteä kohdetta kohti mut sit tulevat kyl takasi ku karjasen,manta taas jää aina paikoilleen haahuileen eikä se väistä vaikka juna kävelis vastaan hah,,no tulee seki kun tulee mut se ei lähde kohdetta kohti,seisoo vain.sakut on jo aika hyvin oppinu että jos joku tulee ne kattoo mua ja tulevat luokse,,tosin kyl uunoki sitä tekee kun se on yksin mut jos piru on kamuna ne lähtee kimpassa.
Ja puutun tappeluihin jos ne menee överiksi muuten annan niiden olla.
Mun on ihan pakko kertoo että jos tulis täysin tuntematon koira irti vastaan en luottaisi omiin koiriin LAUMANA että voisin kävellä sen koiran ohi,,ja ehkä kuitenkin siinä tilanteessa pelkäisin että se vastapuolen koira tulee meidän luo ku että omat menis sinne(ja ku omat vaistoo että olen epävarma niin varmasti lähtis),,mut jos toinen koira on kiinni niin kyllä noi rakit saa menemään ohi ainut jolle se tekis hemmetin tiukkaa olis piru ja manta!muihin rakkeihin kyllä luotan,,,,
Just maijan kanssa tänään juteltiinkin että hitto pitää KOKO ajan olla lenkillä ite hirvee marttyyri että noi porokoirat uskoo,,Onhan ne yksin erilaisia mut lauma on lauma ja siinä ku ite sit ihmisenä tökötät lauman keskellä niin välillä tuntuu ettei helvetti jaksais koko ajan olla se tiukkapipo ku ei noista lenkeistä enään nauti ku koko ajan pitää pitää koiria silmillä ja komentaa varsinkin porokoiria,,,kaiken pahan alut hah hah

sen verran annan mennä edelle että näen ne, jos on tulossa esin "risteys" tai että en itse näe tuleeko vastaan ketään niin sanon että ODOTA. Irti uskallan pitää ohitustilanteessa jos toinen koira on kiinni, mutta otan ne LÄHELLÄ käskyn alle, eli kulkee minusta enintään metrin edellä taikka sitten sivulla.Tappeluihin/nahinoihin puutun kun äänen sävy muuttuu liian vakavaksi tai jos turhan päiten vaan kiusaa ja härkkii toista kokoajan mahkoillakseen(esim. mitä veeti tekee pirulle, elmolle ja härskille)

En pidä olleskaan irti jos en nää helkkarin kauas. Toi idiootti karkaa heti ihmisten ja koirien luokse... Mites ton käskyn taakse sais helpoiten opetettua? Vois olla hyötyä kunhan ton piskin saa takas hormoonien maailmasta...

Sakut oppi sen äkkiä pakotin ne taakse enkä antanu tulla eteen sanoin vain taakse ja hyvä,,mut sit nämä porokoirat ja mantaliinon taakse laittaminen oli ihan oma kategoriansa hah hah

mulla riippuu ihan koirasta et miten pitkälle annan mennä, erkko sai olla kaukanakin kun se ei menny koirien luo ja sillä tulikin sit tyhmä tapa kadota aina johonkin metikköön nuuskuttelemaan, se sai mennä kauas. Nitaa pidän aika lähellä mut jos kuljetaan tietä pitkin ni taakse päin saa jäädä mut edelle ei saa mennä kovin kauas. Tappeluja ei oo tullu, nitaa joudun joskus rajottamaan kun rääkkää jotain kaverin koiraa liikaa, oon sitten tehny niin et jos ne hakee multa turvaa ni nita ei saa tulla siihen härkkii. ( useinkaan muut ei oikein tajua et niitten koira hakee turvaa) Ronin kanssa kun on ni saavat temuta niin paljon kun jaksaa mut kauas ei saa mennä. Just oli yks tutun koira mulla hoidos joka ei ollu ollu paljoa irti ni sen kans tein niin et jos jäi johonkin haahuilee ni kävelin vaa eteenpäin, sit se tuli aina paniikis ettimään kun pelkäs et jätän, samoin jos jolkotteli sen näkösenä kaukana edellä et ei huomaa jos katoan ni vaihdoin vaa kylmästi suuntaa, musta koiran pitää seurata mis ihminen menee ilman et mä huutelen koko ajan. Nitalla kyl on hidasta käsky kun se kaahottaa liian kaukana. Jos ollaan jossain ihan metikössä ni koirat saa olla aika vapaasti, teillä pitää tietysti olla sen verran lähellä et saa kiinni tai reunaan tarvittaessa. Nitan kans ei voi ohittaa vapaana suoraan mut ei eilenkään menny luo kun oltiin kaverikoiran kanssa tien reunassa leikkimässä ja koira kulki tietä pitkin, nita vaan istu ja katto.

mä en tiiä yhtään mitä noi tekis jos metässä tulis koira, en usko että ihmisen luo lähtis ainakaan. Käydään niin korvessa että siellä harvoin on ketään... :) sitten ihan tiellä niin kenaita ei tarvii käskyttää mihinkään se tulee muutenkin mun koipiin jos vapaana ohitetaan ja jos ei tule ni sitte ei tule, siinä lähellä se pyörii jossain kuitenkin.

sitten kuinka pitkälle annan mennä metsässä niin tämä on taitolaji. Kodasta pitää osata lukea mitä se on menossa tekemään, jos se lähtee mun luota johonkin suuntaan niin katon aina että onko se menossa siksi että se vaan vähän haistelee tosta jotain VAI onko se oikeesti menossa jonkun elukan jäljelle. Sen näkee elekielestä, jos se on menossa jäljelle ni sanon tiukasti "Koda ET MENE". Kenai ei karkaa jos mä olen hereillä vaikka koda lähtis. Monta kertaa on käyny niin että koda on menossa johonkin kauemmas ja sen joutuu komentamaan takasin mutta kenai vaan venttailee siinä mun lähettyvillä että et kai sä mamma jätä mua.

Rallin vetämisessä annan niitten juosta suht kauaskin KUNHAN on hyvä näkyvyys.
Jos haluan ne lähemmäs niin sanon vain "takas päin" joka on siis lähemmäs, ei tarvii tulla luokse. Kuittaan sen sanomalla noooooooin eli kehun kun ne tulee lähemmäs. :6045:

tappeluissa puutun sillon kun näen että kenai alkaa ahdistumaan liikaa siitä että koda rymyää siinä sen niskassa tai jos kenai tulee mun jalkoihin pyörimään, kuitenkaan en puutu sillon jos Koo tulee mun taakse vaan sillä elekielellä että se odottaa siellä hyvää piiloa mistä voi tehdä yllätyshyökkäyksen kun koda sattuu kävelemään ohi koska ei se silloin mitään turvaa hae

Sakuihin toimii toi pois päin lähteminen ja (häädöt)mutta porokoiria ja mantaa ei oikeesti kiinnosta lähempä minne vaan niin mitä sitten,,on sen kamutki monta kertaa huomanneet ettei noi rakit ole mitään laumasidonnaisia tippaakaan,,no onneksi niitä on 3 niin saavat olla laumassa keskenään kiinni hah hah

niih.. roopeen luotan kyl ihan 100%... se on usein mul irti ku oon ns. hihnalenkilkin... eilenki se lähti tos pyörätiel jäniksen perään mut heti käänty takas ku komensin... Ronjaan on nyt muutaman kuukauden sisäl luotto menny, sen noiden tempauksien jälkeen.. et itelle on tosi vaikeeta pitää se irti esim. jos koira tulee mehäs vastaan... nappaan ronjan yleensä kiinni... mä en tykkää et koirat huitelee kauheen kaukana.. johtuu varmaan omasta epävarmuudesta... mut siis mitään ns. tiettyä matkaa ei ole... juuri vähän koiran eleistä/asenteesta kiinni, et miten se siel kaukana posottaa menee... :) ja juuri niinku tänään sanoin kirsil, ni ny ku käyny täs kulomäen mehäs, mikä ei oo tuttu koirille ni on vieraita koiria tullu lähellekkin ja ronja ollu helposti hallittavis, mut toi tuusulan mehtä alkaa olee koirille jo niin "oma" et siel on tiukempaa toi hallinta... kotona noi ei ota yhteen oikeestaan ollenkaan... joskus lenkil niil leikkaa kiinni, mut sekin harvoin... (yleensä tääkin tapahtuu ku muita koiria mukana lenkil) kerran ne alko tappelee, ku olin ite niitten kans pelannu, ni sit siitä mun huomiosta niil keitti yli... ja Ronjahan nyt on niin domina-akka et se ei siedä et Roope sais huomioo mitenkään/milloinkaan.. kun leikkaan roopen kynsiäkin ni näkisittepä Ronjan ilmeen... :roll: mut siihen puutun... turhaa kyykyttämistä en siedä...

Niin pitkälle, että nään ne, tai näen mitä ne näkee
Nämä mun koirat ei onneksi mene juuri koskaan niin pitkälle,
etten näkisi niitä. Jos ollaan jokainen eri ilmansuunnassa pitkällä,
niin saavat palata lähemmäs, ei ole silmiä neljään suuntaan. Mutta
harvoin näin on. Leevi tuppaa lähtemään mylvimään kun näkee muita koiria.
Tässä on viimeaikoina tapahtunut parannus, kun lähti, mutta teki U-käännöksen
takaisin eräällä P:llä alkavalla sanalla... :roll:

Tappeluihin puutun. Tai tarkemmin sanottuna en anna niiden tapella ollenkaan.
Ensinnäkään en jaksa sitä ja toiseksi, tässä laumassa ei alaiset tappele keskenään.
Nuorilla samanikäisillä uroksilla menee niin helposti yli, että linja on se,
että ei tapella. Minä olen kuningatar ja koirilla on toki oma järjestyksensä,
mutta saavat luvan elää keskenään harmoniassa. Toki tämä on ihmisen tekemä "keinotekoinen" lauma,
että jos jotkut ei kertakaikkiaan tulisi toimeen, vaihtaisivat laumaa. (eli en antaisi pois vaan eivät sitten olisi keskenään)

Ja kyllähän täällä välillä kyttäillään ja rutistaan, mutta se loppuu samantien
kun kuulen/näen. Ihan riittävästi herrat on tapelleet keskenään (laumassa 8-vuotias narttu, 6-vuotias uros ja kaksi 2-vuotiasta urosta)
nyt ollaan nollatoleranssilla oltu kuukausia ja sillä pysytään.

Kahden kanssa voisin kävellä missä vaan vapaana ja ohitella, kahden kanssa en. Usein siis kaksi hihnassa ja kaksi vapaana.

Misu ei lähde 10-20m kauemmas, paitsi jos pudottaa kepin ja kysyn 100m päässä, että minne keppi jäi... Odottamaan pitää jäädä, muuten ei lähde hakemaan. Koira kun tulee vastaan niin en piruittanikaan pyydä luo ennen kuin on koiran nähnyt. Kutsusta tulee samantien (kop, kop, kop... ainakin tähän saakka). Jos lähtisi niin :53: . Lähin koira on tullut koivun takaa yllärinä 5m päässä, mutta tuo piru tuli kun kutsuin. Pahin tilanne mistä on selvitty on tilanne missä oma koira on kauempana ja irtokoira juoksee kohti :shock: . :pale: . Takaisin tuli ja niin myös toinen koira eli meinasi mennä sormet suuhun, kun oli sekuntteja aikaa miettiä, että häädänkö eka vai otanko ensin oman kiinni :help1:

Toi toimii mullakin,,, hihnalenkkeillä on yleensä 3-4 kiinni ja 2 irti niin menee ihan jees,,manta ja piru on aina kiinni ja sit loppujen kanssa vuorotellen mut jos vieras koira tulee vastaan niin aina on kiinni turo,manta ja piru,,turolla ku saattaa pää levähtää jos toinen koira tulee liian iholle kiinni kauempaa sen pää kestää ohitukset irti ollessakin,,hulda ei yleensä mene irtiollessa paitti ny vähän heittää päässä,,raneen luotan kunnolla ja uunoonkin ku ollaan tuolla lenkillä,,oikeestaan parhaiten luotan irti ohituksissa kun lauma on mukana uunoon ja raneen ja huldaan sit ku on juoksut menny hah,,

Minulla on vain yksi koira, mutta kun kuljetaan useamman koiran kanssa ja ollaan metsässä, niin ne koirat hakee riistaa, eli tämä on samalla parihakuharjoitus. Minun pitää pysyä kartalla siitä missä koira on ja pystyä puuttumaan sen toimintaan. Oma koirani yleensä on sen verran kiinnostunut muista koirista että haun välissä ottaa toisiin ohimennen kontaktia, mutta jatkaa taas pian hakua. Jos näyttää että alkaa toinen koira liikaa kiinnostamaan niin patistan sen jatkamaan työtään. Lopputuloksena on nykyään se että haku on mielenkiintoisempaa kuin vieraiden koirien tai ihmisten luo meneminen. Näin ei todellakaan ole aina ollut..

Eri asia on sitten jos ollaan jossain pihalla, kentällä ym. missä koirat päästetään irti nimenomaan "leikkimään" keskenään.

Sitten kun on kaksi koiraa niin menen samalla linjalla - jos haluan päästää ne telmimään niin sitten paikka on sellainen että koirat ymmärtävät ettei se ole "työpaikka". Kun kuljetaan metsässä niin se homma on hyvin hallittua: toinen tekee työtä ja toinen kävelee takana, tai sitten parihakua. Riippuu siitä kuinka paljon koiraan luotan, kuinka kauas sen päästän. Nykyistä ei voi päästää ainakaan tällä hetkellä kovin kauas, pääosin pitää pitää se näköpiirissä jotta se ei ala metsästämään itselleen.

zinazkii kirjoitti:

sen verran annan mennä edelle että näen ne, jos on tulossa esin "risteys" tai että en itse näe tuleeko vastaan ketään niin sanon että ODOTA. Irti uskallan pitää ohitustilanteessa jos toinen koira on kiinni, mutta otan ne LÄHELLÄ käskyn alle, eli kulkee minusta enintään metrin edellä taikka sitten sivulla.Tappeluihin/nahinoihin puutun kun äänen sävy muuttuu liian vakavaksi tai jos turhan päiten vaan kiusaa ja härkkii toista kokoajan mahkoillakseen(esim. mitä veeti tekee pirulle, elmolle ja härskille)

Samma här. Mut Paawo meinaa irtiololenkeillä lähtee metsässä turhan kauas ja kaupungissa jättäytyy liian kauas taakse. Mut semmonen 15m on kaupungissa maksimi pituus, että miten kauas annan jäädä....tosin toikin on jo ihan liikaa ja mulla alkaa mennä hermo. Että periaatteessa 10m olis se paawon maksimi. Niilo ja rauha nyt ei mihkään lähde. Pörräävät siinä varmaan max5 m etäisyydellä. Ennen ei tolla paawon haahuilullakan ollu merkitystä, kun se ei koskaan menny toisten koirien luo, mutta nyt meni luotto siihen tossa pari viikkoa sitten....

Mulla koirat eivät tosiaan saa mennä sitä näköetäisyyttä pidemmälle. Haluan tietää mitä tapahtuu kuitenkin koko ajan. Välillä kun Airis on johonkin huitassut missä en sitä näe, on se kuitenkin ollut menemättä koirien luo, mutta nykyään en siihen enää osaa luottaa, se kun on sen pari kertaa kiitos Muumin mennyt muiden luo.

Muumi ei ole ennen vapaana mennyt luo, nyt meni siihenkin luotto sillon kun se sen sakun päälle meni. Nykyään tuo on koppa päässä vapaana. Kun ollaan kahestaan on kaikki mennyt ok, ohitukset vapaana on menneet hyvin. Mutta annas olla, tossa viime viikolla Maria ja Nita oli meillä. Nitalla on juoksut, mikä vaikuttaa vähän Muuminkin käytökseen, vaikka niitä palleja ei ole. Pimeässä sitten Nita hälytti toisesta koirasta, niin helvetti, Muumi meni luo!!! Edessä patsasteli siinä että ootte hänen reviirillään. Sieltä sitten hain niskasta jätkän veke...

Tosta tappelusta, mulla on kans se linja että meillä ei riidellä. Nuo tappelisivat ja kunnolla jos antaisin, mutta en anna. Jos sävy yhtään muuttuu, murahdan, ja se on siinä. Ei edes huvita miettiä mimmosta jälkeä tulisi kun nuo tappelisi.

Meil nadya ei lähe metässä kauas niin saa olla kuin on paitti jos näkyy muita kutun luo ja se ei metässä lähe muiden luo jos kieltää. Muutoin on lenkeillä irti ja saa maks 20m päähän mennä jos korvat toimii. Harvoin lähtee niin kauas paitti paskalle tai keppiä hakee. Taajamassa otan kii jos näkyy koiria koska en luota tohon koto nurkilla ja ihmisiä jos tulee niin otan sivulle ja välillä kiinni välillä en riippuu miten on lenkki menny ja jos rattaat mukana aina kiinni. Metässä oli irti täs pari viikkoo sitten ja tuli irtokoira 5m päästä puskasta niin tuli luo heti ku kutuin (IHME) ja aloin häätää rhodee niin nadya väisti mun taakse ja ei ees vuffaillu tai nostanu karvoja! (ISO IHME!!!) Egoilee siis omilla tonteilla.

no mieki vastaan on kiva aihe..
Eli yhteenkään koiraan en luota 100%, mutta teen silti niin että irti ovat niinkuin mahdollista,
yrittää pitää.
En ikinä pidä niitä irti missään pururadoilla, tai missä tiedän että menee ihmisiä..tai kaupungissa.. kotipihassa yritän kutsua ne ensin itteni luo jos vaikka kuulen että auto tulee..autoa lähtivät kerran jahtaamaan mutta tulivat takas ku olivat juosseet riittävästi..

..yleensä ku tilanne on ohi huomaan että adrenaliinit nousi täysille, on se vaan jännä paikka että totteleeko koira vai ei...jos ei koira oo lähössä en edes kiellä enkä puhu mitään..

jos mulla on vain yksi hulttio mukana otan enemmän riskejä ..j
lisäksi mulla on nyt nartut sellasia ettei ne oo saanu riittävää koulutusta näihin asioihin ja varmaan lähtevät ku raketti, enkä osaa ennakoida mitä ne tekee. yritän opettaa ei -sanaa ja muuta mutta ku ei oikee uskalla päästää testauksen vuoksi esim lähteekö autoa jahtaamaan yms. ja ihmiset ei koskaan häädä koiria joten jos se menee sille tulee siitä ihana tapa pitkäksi aikaa. toivotaan että kuhan liikun tarpeeks jossain nii harjotusta tulee..

Lainaus :

jaksais koko ajan olla se tiukkapipo ku ei noista lenkeistä enään nauti ku koko ajan pitää pitää koiria silmillä ja komentaa varsinkin porokoiria,,,kaiken pahan alut hah hah

väkisinki on tullu mieleen että onko tässä mitään pointtia miksen vaan laita niitä tarhaan haukkumaan :D
mut yhteislenkit irrallaan on kyllä jääny eli otan joko beaglet tai sakut...muuten siitä hommasta ei tuu mittään ja on nii selkeä ero omien ja "uusien" koirien välillä että uudet on täysin tuntemattomia mulle vielä, nii yllytyshulluja juttuja voi tulla..

mut tuo uros saku on paras, se käy piekseen mun puolesta jos joku lähtee pihasta, niin sai viikonloppunaki kakara turpaansa ku meni näkymättömiin..mutta jos mitekää ehdin ite väliin en anna sen hoidella sitä hommaa.

Mulla Sanni on siis ollut Kirsin koulutuksen jälkeen vapaana. Korostan OLLUT!

Viimeksi eilen päivällä kun kuljettiin Rusan kallioilla, kaikki meni hienosti. Luffe jolkottelee pururadalla muutaman metrin edessä tai sivulla ja ottaa kontaktia hyvin. Kun on menossa liian kauas tai väärään suuntaan tai näkee toisen koiran, ihmisen tms. sanon odota ja tyttö odottaa mut vierelleen. risteytksissä ym. odottaa ohjetta "tämä suunta"

Metsässä olen antanut mennä omia menojaan kunhan on näköetäisyydellä ja jos on menossa pois näkyviltä, kutsun luokse.

Jopa kani on ohitettu suuntaa muuttamalla ja viime viikolla sain 2 kertaa tytön pysäytettyä jo sen lähdettyä karjaisemalla EI, tuli jopa pyytämättä heti luokse. sitten olen pitänyt sitä lähellä kunnes kierrokset laskee ja ollaan jatkettu matkaa irti. Samoin jos vastaan tulee turhan vauhkon oloinen koira, otan sannin ihan hetkeksi hihnaan ja päästän sitten heti irti kun tilanne ohi.

Mutta, mutta... Olin unohtanut, että kysessä on kuitenkin KOIRA. Eilen illalla tyttö oli liian takana metsän reunassa, enkä tajunnut sen saaneen vainun. Ja sitten ei ollutkaan enää mitään korvia jäljellä vaan pimu otti totaalihatkat! Menin tietty ihan kierroksille, koska olin "aikataululla" ilman puhelinta liikkeellä eikä tiellekään ole kuin kilsan matka. Huutelin, huutelin ja huutelin, ei mitään. Ja vaikka mulla oli otsalamppu ja sannilla vilkkuva ledi ja heijastinpanta, en nähnyt koirasta vilaustakaan...itkuhan siinä tuli.

Vastaan tuli mies koiransa kanssa ja lupasi auttaa etsinnässä toisessa suunnassa. Sieltähän se tyttö sitten löytyi. Oli mennyt onneksi moikkaamaan sitä poikakoiraa ja mies otti kiinni. Ja täytyy sanoa, että omat pasmat oli siinä vaiheessa aika sekaisin. Koira kiinni, ruma sana ja täyttä hölkkää kotiin kiireessä. En voinut avata suutani lainkaan, koska koira olisi sieltä saanut raivohysteriaa päälleen. Kiireessä se oli pakko myös jättää niinehyvineen kotiin, hyvä että ehdin pannan ottaa ja veden vaihtaa.

Eli nyt ei sitten enää pimeän tultua tyttöä vapaaksi! Paitsi ehkä joskus myöhemmin golfkentällä, jossa on aidat ympärillä ja näen sen koko ajan. Nyt ei oma kantti riitä edes siihen.

NYT älä säikähdä yhdestä jutusta!!jos alat nyt epäröimään koira karkaa uudestaan,,mullaki vanhat koirat varsinkin karkasi joka päivä ties minne mut AINA silti pidin koirat irti ja yritin sillon vain opetella luottamaan niin ettei karkaisi!!päättäväisesti vain koira irti epäonnistumisia tulee AINA kun on koirasta kyse
Onhan mullaki manta karannu jo 2 kertaa ja melkein itkua olen vääntäny,,mut silti on neiti irti koko ajan olen vain ottanu tiukemman linjan eli nipotan sen haahuiluista enemmän

Verenpaineet huipussaan ja koko ajan tarkkana kuin porkkana, että havaitsee mahdolliset tulevat koirat ennen omia koiria :suspect: Eli se siitä rentouttavasta metsä/peltolenkistä No koirilla on hauskaa ja turvallista olla, kun mutsi vahtii kuin haukka lähitienoota :lol1:

kyllä mäkin aika tiiviisti aina tiirailen poluille (ja seison oikeen kiven päällä et näkisin kauemmas... :lol: ) varsinkin jos käytän ne tossa lähimetässä vaan pyörähtämässä ni oon kuin mikäkin tarkkailija...tulee mieleen ne afrikassa asuvat mangustit kun ne kääntelee päätään tarkkaillakseen ympäristöä, jos ootte luontodokkareita seuraillu.. :33333:

tarkkailen ja ennakoin väsymiseen asti

rino ja ansa, pikku paimenet pysyvät lähellä mutta maksi the harmikoira liihottaa kauempana..

ansa ja maksi on helppo saada pois ihmisten/koirien luota jos sinne ennättävät kutsu riittää,
rinon joutuu hakemaan perskarvoista tai murahtamaan mutta ei se mitään koska jätkä on niin pieni että se on kaikille pelkkä vitsi..

ansa ei silti edes mene mihinkään, maksia ei kiinnosta ja rino ei mene jos sanon että et mee..

Onko tarpeen pelätä sitä että koira tosiaan karkaa, siis siten että ei enää tulisi takaisin? Ajokoirien kohdalla tosin uskon että se pelko on ihan aiheellista.


Mä en ole ikinä pelännyt että oma koira oikeasti karkaisi, ja se kulkee minusta toisinaan kaukanakin (aikaisemmin näkymättömissä suuren osan ajasta) ja koko ajan laukalla. En tiedä onko sillä merkitystä että jo pentuna se on joutunut tilanteisiin missä ei pitänyt meitä metsässä silmällä, jolloin eksyi ja huusi. Me annettiin sen hätäillä ennen kuin kerrottiin missä ollaan. Nuorempana sille kävi vieläkin samalla tavalla joitain kertoja, silloin annoin sen hätäillä pitempään ja olin hiljaa, yleensä se sitten osasi koukata tuulen alle siten että sai hajun ja löysi minut.

Mä yritin mun lapukalla pentuna antaa sen hätääntyä, mut se aina otti vaan suunnan kotiin, meinas kai että kyllä toi ihminen kotiin osaa.. vanhenpanakin jos oon sen joskus jättäny metsään pyörimään ni lähtee haahuilee tielle ihmisten ilmoille, aina on tullu joku mukava ihminen lässyttämään ja sitä kautta mamma on sditten löytänyt, "turha hätäillä, kyllä se sieltä tulee":) et sillain.. mut kyl se aika hyvin ennakoi ja löytää mut aina jos en tahallani sitä eksytä.. Nita taas löytää hajulla, se hätääntyykin helpomminm mut ei lähe kotiin vaan etsii hajun.. Mut mun mielestä harvassa on koirat joiden kanssa pitäs pelätä et karka oikeasti, jos nyt jonkun hajun perään lähtee ja hetken huitelee ni kyllähän ne aina takas tulee, vieraammatkin koirat tulee jos ei pääse hätääntymään niin että eksyy..

En tiiä. Musta tuntuu, että Mujunen lähtis kyllä ja pitkälle. Kyllä se tietysti seurailee matkassa hyvin, mutta mitä enemmän sillä on pissaa päässä, sitä enemmän se lähtee ja aina vaan kauemmas. Edellisessä elämässä ennen korjausta se kyllä lähti kilometrien päähän. Mutt kyllä se sieltä sitten aina tuli...jollain aikavälillä kun jaksoi puolituntia huudella. Mutta siis siinä on semmonen piski, että jos se esim jäniksen perään lähtis ja tarpeeksi kauas minusta eksyisi, niin tasan ei tulis takas, vaan jatkaisi omia tutkimusmatkojaan. Se kyläl katsoo pärjäävänsä ihan hyvin ilman muakin...ehkä sapuska-aikaan tulis kotiin, jos ei satu elävää ravintoa löytämään. Toi koira kun on edellisessä elämässään karkaillut aika hyvin ja joskus sitä on taksi kuljetellut pitkin helsinkiä ja kennleistä sitä on noudettu jne...

kitiska kirjoitti:

NYT älä säikähdä yhdestä jutusta!!jos alat nyt epäröimään koira karkaa uudestaan,,mullaki vanhat koirat varsinkin karkasi joka päivä ties minne mut AINA silti pidin koirat irti ja yritin sillon vain opetella luottamaan niin ettei karkaisi!!päättäväisesti vain koira irti epäonnistumisia tulee AINA kun on koirasta kyse
Onhan mullaki manta karannu jo 2 kertaa ja melkein itkua olen vääntäny,,mut silti on neiti irti koko ajan olen vain ottanu tiukemman linjan eli nipotan sen haahuiluista enemmän

Mutta kun silti pelottaa..... :*aplodit*: että se ottaa hatkat ja ottaakin jos näkee esim. jäniksen. Mä olen kyllä niin epävarma ton irtipitämisen suhteen - sitä pitäisi kyllä "treenata" enemmän ja tosiaan luottaa itseensä ja koiraan enemmän Eikä meillä edelleenkään tuo luoksetulo toimi hyvin - kun kaivaa turpa metrin syvyydessä, niin on sokea ja kuuro saan aikaan :suspect: :twisted: