Koira ei enää rähjää ohituksissa, mutta nyt...

Taas niitä päiviä kun toivoisin osaavani lukea tuon elukan ajatuksia.

Käytiin Kirsin tykönä tammikuun alussa hakemassa avut näihin perinteisiin "vedän hihnassa" ja "räkytän vastaantuleville koirille" -ongelmiin. Hihnassa kulkeminen on nyt 90% parempaa kuin ennen, vaikka edelleen tulee näitä päiviä kun herran (ylisuuret) korvat katoavat täysin ja kurkkarissakin on muka kiva yrittää vetää. Ei voi ymmärtää.

Tänään sitten tuli lenkillä vastaan varmaan kulmakunnan jokaikinen koira, ja kiinnitin huomiota siihen että herra on kehittänyt uuden ohitusmaneerin. Reiluun kuukauteen Kaapo ei ole vastaantuleville koirille urissut kuin ehkä kerran tai kahdesti jos vastaantuleva on jotenkin erityisesti saanut provottua, mutta nyt vastaantulijat ohitetaankin sitten niin, että ne kierretään penkan puolelta mahdollisimman kaukaa hihna pinkeänä ja lopuksi yritetään pinkoa mahdollisimman nopeasti eteenpäin.

En tajua tuon koiran logiikkaa. Onko sitten, että nyt kun tiet on täynnä lunta ja molemmat koirakot yrittävät ohittaa toisiaan pientä tallattua polkua mukaillen (kun sinne polun ulkopuolelle uppoaa välittömästi), ohitus on tuon elukan mielestä liian läheltä? Mietin jo että pitäisikö alkaa pysähtyä ohituksissa ettei tuolle jää se säntäilykään päälle, mutta siinäkin menee sitten ojasta allikkoon. Mitä tehdä?

Et rupee pysähtelemään koska siinä tilanteessahan ei ole mitään "ihmeellistä", jos pysähdyt voit olla varma että ongelmia tulee... oot vaan välittämättä koirasta, jos se menee turpa säpissä ja tuijottamatta ja kiirehtii vaan ohi niin anna olla, kyllä se menee ohi kun se taas tajuaa että ei tässä mitään tarvii panikoida

Mulla ois vähä samantyyppinen kysymys ollu, laitan sen jatkeeks tähän.

Paitsi että tää meidän pikkumies kyllä räyhääkin edelleen...mistä oonki saanu päähäni semmosen, että tolla koiralla ei vaan pää kestä noita ohituksia??? En osaa selittää, ja todellakin voin olla ihan täysin väärässä. Muut koirat, jotka lenkillä näkyy sielä ja täälä ja eessä ja takana, ei räyhätä. Voi olla, et tarttee kieltää, vaikka purkinkin kanssa, mut noissa tilanteissa purkki tehoaa ja tuijotus/muu apinointi loppuu. Mutta: kun koira tulee suoraan vastaan, on helvetti irti. Tai ei ihan enää nykyään, mut karmee veto päälle, ja kohalla ärinät. Toinen vaihtoehto on sitten karmee veto, katse suoraan eteenpäin, korvat ja häntä alhaalla miljoonaa ohi. Ensimmäinen vaihtoehto kyl tapahtuu useimmiten...

Eilen oltiin pitkästä aikaa yhteislenkillä, minä ja nämä kaks, ja kaveri kahen omansa kanssa. Tunnin verran käveltiin, viimesen vartin verran pikkumies veti ku hinaaja, korvat ja häntä alhaalla. Hirveellä kiireellä pois...se jostain syystä paineistu, selvästi halus vaan tilanteesta pois. Ihan sama mitä tein, veto jatku. ja se kyllä tietää, mistä sitä
kielletään. Tais olla yhteislenkki liikaa nuorelle miehelle...

Sen pää hajoo tommisiin tilanteisiin? Eikä taida olla luotto meikäläiseen ihan kohallaan...

Meillä on ohituksia helpottanut se, että oon kiinnittäny enemmän huomiota omaan rentouteen. Mulla kans koira, joka paineistuu helposti ja on herkkä ympäristölle (ei räyhää, mut jännittyy). Kuitenkin suuri osa sen epävarmuudesta ohituksissa tuli musta. Eka oli se, etten vienyt aina tilanteita täysin loppuun saakka (en ehtinyt reagoida/kehdannut). Koira siis lopetti esim. tuijottelun, mut ei mennyt rentoon mielentilaan- "okei mamma, kiva kun hoidat homman". Sehän lisäsi epävarmuutta ja halua paeta tilanteesta, kun koira ei voinut ollakaan satavarma..

Ja sitten olin kiihtyny itelleni tai koiralle, kun ei sujunutkaan rennosti. Toinen mikä mätti oli se, että komensin koiraa turhan "vihasesti" eli kiihdytin koiraa vaan lisää. Olin muka natsi, koiran silmissä epävarma ja hermostunut. Ihan sama vaikka olis vaahtosammuttimella suihkuttanu ja koira ei siltikään rentoutunu. Ja sitten kesti varmaan minuutin kieltämisen jälkeen, et palauduin itte ja tilanne jäi päälle. Nyt oon pyrkiny olemaan kieltojen kanssa rauhallinen, nopea ja kylmän viilee. Huolehtinu myös siitä, että kieltojen jälkeen homma "nollataan" ja kaikki taas hyvin.

Yritän tosissani rauhottaa itteni ohituksissa (enkä hoe eitä). Totean rauhallisesti koiralle tyyliin "ei me välitetä tollasista urpoista" ja sit alkaa paukkumaan, jos se kiihtyis. Huomaan, et se rauhottaa mua itteeni jos sanon koiralle jotain tyhmää=). Vaikka vieläkään ei mene niin kuin Strömsössä, koira on hyvänä päivänä todella hyvä ja sitten mennään nokka pystyssä koirien ohi;meidän lauma on parempi kuin teidän lauma.

Näin meillä, ajan kanssa helpottuu.

Itse olen tässä nyt muutaman päivän vähän testaillu tuota eläintä, kun sain vinkkiä että olen saattanut kieltää tuota ohituksissa joko väärässä kohdassa tai liian paljon, ja sen takia pinkoo niitä penkkojen pakoreittejä. Katson jos saisin "nollattua" tuota otusta vähän, että päästäisiin taas lähemmäs niitä oikeita raiteita...

Olen nyt kuvitellut tuohon sivulleni (kummalla puolella koira sitten ohituksessa sattuukaan olemaan) kulkusuunnan mukaisen viivan, ja niin kauan kun koira pysyy siellä viivan penkanpuoleisella alueella niin aivan sama, en kiellä ellei avaa turpaansa (ei ole avannut). Olen antanut kytätäkin vähän. Vasta jos ylittää sen viivan ja tulee minun eteeni tai yrittää lähteä kiertämään toista koiraa kohti, ärähdän ja kiellän. Ihme ja kumma tuntuu olevan tehonnut ainakin jotenkin, ja nyt ohitukset menee enemmänkin niin että tuo kulkee ihan normisti pitkällä hihnalla, välillä toki kireällä sellaisella, ja keskittyy siihen kyttäämiseen. Tiedän että siitä pitäisi kieltää, ja kohta alan kyllä herkemmin sanomaakin, yritän vain varmistella että ei enää hakeudu sinne penkkaan... Koitan etsiä sitä rajaa, mikä kieltämisen määrä ja tapa tuolle osuu parhaiten.

Nyt koitan vain kaivaa tätä palstaa ja Facea läpi, että mistä hemmetistä minä juuri luin jotakin viestiketjua missä koira ohituksissa kytätessään menee eteenpäin sellaisella jännällä tikittävällä askeleella, koska tänään juuri aamulenkillä mietin että tuo muuten tekee joittenkin koirien kohdalla juuri sitä. Muistelisin että vastaus oli jotakin rotuominaisuuteen/viettiin liittyvää, että koira yrittää hillitä itseään, mutta haluaisinpa lukea sen ketjun uudelleen kun vain löytyisi! Taas näitä päiviä kun toivoisi tietävänsä mitä kaikkiä rotuja tuossa sekasikiössä oikein on :D

Mä olen tähän mennessä kokeillu kaikkea, mitä tällä päällä olen keksiny. Rentous tästä todellakin puuttuu...eikä sitä ole näkynyt oikeestaan koskaan missään, ihan sama mitä teen ja millä asenteella vai olenko tekemättä. Joku mättää, en vaan tiedä mikä.

En kyl enää ota mitään järisyttäviä paineita itelleni, jos toi elukka räyhää, en mä siihen kuole. Eikä mua oikeestaan enää hävetäkkään...parannusta on tapahtunut, ja toi koira on tässä aika ajoin ollu kipeekin. Plus että meillä on tässä nartun juoksut selvitty...että niistä ajoista elikko on rauhottunu paljonkin. Muuten toi on ihan hyvästi kuulolla, asennetta kyllä löytyy pikkumiehellä kuuhun asti.

Tota paineistumista vaan jäin miettimään, hyvähermoseksi kovanaamaksi on testattu. Ikää just 11 kk, oisko sillä sit tekemistä asian kanssa? Ja sit toi, että se ei tod näkösesti muhun luota vieläkään. Perkele.

Hyviä pointteja teitillä, ei kun rentoutumaan lenkille...

dryard: oliko se teksti koiraneuvolan sivuilla, Likan kirjoittama? Suht uus aihe.

Ootko Jenni ehtiny käymään Kirsin kimppalenkeillä? Ne ois hyvää treeniä tohon paineistumiseen. Tai sit kotonakin, jos on tuttuja (hyvinkäyttäytyviä) koiria niin tosiaan paljon yhteisiä remmilenkkejä. Josko se oppis rentoutumaan, vaikka toinen koira olis siinä ihan lähellä? Meillä koira on selkeesti jännittyneempi, jos ei o nähnyt koiria vähään aikaan. Sille näköjään olis hyvä saada ärsykkeitä usein. Meillä on siis joskus tosi vähän ohitettavia=(.
Eli auttaisko se, jos tunkisit sitä vähän "kusisiin" tilanteisiin et sen olis pakko hakea susta turvaa. Siedätystä ja ikää lisää, kyllä se siitä!

Hahaa, no sieltä koiraneuvolastahan tuo löytyi, kiitän :D Eipä sittenkään passannut Kaapoon tuo kuvaus mitä muistelin, kun häntä ja korvat menevät ihan muualla, mutta sainpahan tarkistettua :)

Koitan myös itse muistaa rentoutua ja rauhoittua noissa ohituksissa. Nyt kun itsensä stoppasi ajattelemaan, niin täytyy myöntää että on ehkä alkanut stressata pienesti sitä että tuo yksi on halunnut venkoilla. Sikäli tuo Jennin ajatus on hiipinyt omaankin mieleen ettei jaksa enää yli-stressata jos koira temppuilee.

Minä, entinen perfektionisti, olen oppinut koiraltani tänä lyhyenä aikana kun se on minulla ollut niin äärettömän paljon. Allekirjoitan näistä lähes jokaisen http://koirakoulukompassi.com/miksiottaisinkoiran.html mutta etenkin tuon "Koira oikein valittuna ja koulutettuna on paras kaverisi. Se on juuri se ... joka opettaa sinulle ettei se nyt oikeasti olekaan niin vakavaa".

Voi Kaapo <3

Mä olisin maanvaivaks asti Kirsin nurkilla lenkkeilemässä, jos ois vähä lyhyempi välimatka...
Nyt pe ois tarkotus mennä. Pahapaha kun mulla ei ole koirallisia tuttuja kun vaan pari, ja niistäkin vaan yhellä ne käyttäytyy edes jotenki. Tai ihan jees oikeestaan. Toisen kans on myös yhessä lenkkeilty, mut sen koira on tavoiltaan ihan karmee. Kuulemma käyttäytyy paremmin kun mä olen paikalla...omiani kun yritän pitää ruodussa niin menee sekin siinä sivussa


Täälläkään ei kauheesti koiria vastaan kävele. Jos niitä tuliskin kun sieniä sateella, ois niin kun enemmän pakko tehä jotain muutakin kun ihmetellä...tai että ois siis pakompi toimia, ja sais kokeiltuu vähä nopeemmassa tahdissa eri keinoja. Kun tohon paksupäähän ei tehoa samat keinot kun meidän koiraneiti numero ykköseen. Mutta joo. En viitti ite tästä nyt enempää paineistua, homma kuitenkin onneks etenee. Vaikka hitaanlaisesti...narttu oli kans aika hirvee reilu 1 vuotiaaks, mut sit läks homma toimimaan. Kyllä tää tästä;) Ja oppii tosiaan paljon, löytää itestäänkin uusia ulottuvuuksia...

Mekin tullaan perjantaina taas opettelemaan ja harjoittelemaan :D Saa nähdä kuinka menee, kun Kaapo kuitenkin taas innostuu kun olis miljoona uutta kaveria tyrkyllä Tosin viimekskin meidän kakkoskäynnillä Kirsin tykönä otus varmaan muisti että hei näillä nurkilla oli ihan hirmunen natsikuri, niin käyttäytyy ko mallioppilas ja säästää ne kaikki perseilyt taas kotinurkille, huoh :D

Ollapa meilläkin täällä purkin päälle ymmärtäviä lenkkikavereita niin vois treenailla vähän paremmin..