Toinen koira

Moikka!

En tiennyt minne tää ois ollut paras laittaa, mutta ollaan mietitty toisen koiran hankkimista. Meillä on nyt 1,3kk:tta vanha staffi uros kotona, tosi kiltti ja alistuva. Toisten koirien kanssa on leikkisä ja hieman pentumainen edelleen. Ollaan ajateltu, et jos ottais toisen koiran (uroksen) tulevana kesänä. Rotu ehkä amstaffi tai bokseri. Bokserissa mietityttää ne lukuisat perinnölliset sairaudet... Mutta onko siis liian aikaista ottaa toista koiraa, jos ajatellaan et nykyinen koira olisi silloin 1,5v ja molemmat uroksia? Itselläni ei aikaisemmin ole ollut kahta koiraa samassa taloudessa. Mielipiteitä kiitos! :)

no sinäänsä mun mielestä tärkein pointti on sen uuden tulokkaan luonne. Jos se on selkeesti vanhemman alapuolella niin hyvin voisin ottaa 1,5v ikä erolla, mutta jos se on vähänkään dominoivempi ym. niin en ottaisi noin pienellä ikäerolla.
Eli hyvin voisin ottaa nytten, mutta testaisin pennun teidän laumaan sopivaksi.

Sori, tungen samaan ketjuun. Ittellä on ollu myös haaveissa toinen koira. Ihan vielä ei hankinta ole ajankohtainen, mutta vinkkejä olisi kiva saada jo etukäteen. Nykyinen on 4 vuotias, leikattu seropinarttu, kova ja melko dominoiva. Minkäluonteinen sopis kaveriksi? Pentu vai aikuinen? Uroksen haluaisin ehdottomasti. Rotuehdotuksiakin saa laittaa, seropikin käy. Toista sähköjänistä en mielellään ota, joten rotu sais olla suht rauhallinen, ei kovia viettejä, keskikokoinen eikä turkkirotu. Ja tietenkin terve (aikamoista arpapeliä nykypäivänä). Kiitos ja kumarrus

snowfall: meillä saman luontosen nartun (kylläkin aika paljon vanhempi) ehdottoman hyväksi kaveriksi on osttautunu landseer uros. no joo, lansut ei ole ihan keskikokosia, mutta josko saman tyylisen luonteen löytäis jostain pienemmästä rodusta? eli siis kun neiti on todella domina ja koko maailman kuningatar. ihmiset on hänen palvelijoita, toiset koirat joko orjia, tai riesa. tää lansu tasapainottaa neitiä kivasti, koska se on semmonen tasanen lössykkä, jota ei paljon maailman meno hetkauta. se ei saa hepulia, vaikka neiti sille kuinka (yleensä turhasta) ärhentelis ja yrittäs nylkyttää yms, lähinnä se ottaa homman leikillä, tai menee vaan pois. sakemanni jätkän kanssa tuo neiti taas otti yhteen aina, koska se jätkä oli kanssa kova ja dominoiva, eikä ois millään alistunu neitille. kaks samanlaista sähikäistä ei ihan ollu hyvä, vaikka ikäeroo oliki 8 vuotta.

Just tollanen rauhallinen lansu-lapatossu möllykkä olis ihana, mutta tosiaan vähän pienemmässä paketissa

juu ja meki ku ollaan aika helpolla päästy ton lansun kanssa, kun sen oli jo toinen koulinnu, ennenku se meille tuli... noihan on tosi tasasia ja tasapainosia, kovia ja hyvä hermosia, mutta helvetin dominoivia, jos sen sille sallii... ko rodun pentua ku ollaan kans harkittu, niin nuorena sen kans saa oikeesti tehä duunia, koska noihan sitte kans pomottaa, jos antaa, mut kun sen pennusta asti kasvattaa kunnolla, niin ne on just tommosia mölliäis lapasia... mut joo, jos ei asu ok talossa, ni ei ole ihan toi rotu hyvä... eihän noita suurin osa kasvattajista edes myy, ku ok taloon ja maalle... toi niin pirun energinen rotu, vaikka iso onki, että ei kellään riitä kunto sen väsyttämiseen millään remmilenkillä... no joo, se lansuista, mut jos joku keksii pienemmän vastaavan sorttisen, ni ois varmaan teillekki passeli

Meillä on sähikäinen perhonen ja toisena koirana cockerspanieli. Ja sitä turkkia on sitten ihan tarpeeksi. Turkki kasvaa aika nopeesti, joten sen leikkaaminen lyhyeksi on yksi vaihtoehto jos ei turkista tykkää. Trimmattava rotuha tuo muutenkin on.

zinazkii kirjoitti:

no sinäänsä mun mielestä tärkein pointti on sen uuden tulokkaan luonne. Jos se on selkeesti vanhemman alapuolella niin hyvin voisin ottaa 1,5v ikä erolla, mutta jos se on vähänkään dominoivempi ym. niin en ottaisi noin pienellä ikäerolla.
Eli hyvin voisin ottaa nytten, mutta testaisin pennun teidän laumaan sopivaksi.

Meillä olisi tarkoitus ottaa pentuna toinen koira. Miten se testaaminen meidän perheeseen sitten onnistuu?

Monet kasvattajat teettävät nykyisin pennuille ns. pentutestin saman testin voi myös teettää itse todennäköiselle pennulle jos kasvattaja ei sitä automaattisesti tee. Kyseessä on sama tai samantyylinen testi jolla etsitään mm. tulevia opaskoiria. Tietenkin kasvatus vaikuttaa paljon, mutta pentutestissä näkee jotain yleisimpiä piirteitä koirasta. Testi tehdään siis jo ennen luovutusikää. Tuolta löytyy vähän tarkempaa infoa: http://www.jangas.com/pentutestaus.htm :)

Tässä esimerkiksi Rostan pentutestin tulokset:

"pentu on sylissä melko rento
tulee melko hyvin luo, suo rapsutushetken
ottaa kontaktia, ei innokas
taistelee melko hyvin ja jahtaa, ote hiukan varovainen
alistuksessa (selälle kääntö) täysin rento ja rauhallinen
palautuu välittömästi alistuksesta
purkki kolahtaa melko kovaa, tulee kuitenkin heti luo, voittaa pelkonsa helposti
pöydällä liikkuu varovasti, ensin jähmettyy, mutta sitten alkaa varovaisesti liikkumaan
seuraa melko rohkeasti

Yhteenveto: rauhallisen harkitseva pentu. Ei piippaa testin aikana ollenkaan.
toimintakyky hyvä (4) ja hermorakenne hyvä (4)"

tai pertin kaírjassa on kans miten pertti testaa, tai jos haluut ns. ammattilaisen niin tekeehän kirsi pentu testejä...

Jatkan tähän samaan ketjuun. Eli ollaan mietitty toista koiraa, nykyinen 5-vuotias leikattu tolleri uros. Kovaksi (Pertin mukaan erittäin kovaksi) testattu, ja lähinnä sitä olen pohdiskellut että pitääkö sen toisenkin koiran sitten olla tosi kova, kun jos sitä ei leikata niin eikö se mene automaattisesti arvojärjestyksesssä tuon edelle sitten aikuisena. Ja onko tässä kohtaa mitään merkitystä sillä onko tuleva koira uros vai narttu? Itselle sinänsä ei ole väliä kumpaa sukupuolta tuleva koira olisi. Mutta jos otetaan koira joka onkin pehmeämpi tuota niin tuleeko siitä ongelmia. Ja kuinka kova sen sitten täytyy olla ollakseen tuota erittäin kovaa kovempi..
Onko siis niin että leikkaamaton koira menee aina leikatun edelle arvojärjestyksessä oli se leikattu sitten miten kovis tahansa? Ja joutuuko sitä sitten ihan liemeen jos jostain syystä täytyisikin leikkauttaa se nuorempikin..
Roduksi ollaan ajateltu Australianpaimenkoiraa, tahi sitten toinen tolleri. Luonnetestiin(ihan siis sellaiseen viralliseen) mennään tuon nykyisen kanssa toukokuussa, ihan mielenkiinnosta vaan.

kun ikä eroa on jo sen 5 vuotta niin en usko että tullee johtajan pallista kinaa,varsinkaan jos nykyinen on kova koira.Jos itse pidät/koet pärjääväsi kovan koiran kanssa niin mikäettei, mutta ei se pehmeä koirakaan huono vaihtoehto ole. Kuhan koiralla on vaan hyvät hermot...eli kantsii siis testata ja miettiä mitä itse koiralta haluaa...

Auts, meillä kyllä tuli kinaa vaikka ikäeroa on sen n 8v. Elli kova leikattu narttu joka menetti pallinsa sen jälkeen kun Rulla sai pennut... mutta sitä ennen ei kylläkään ollut ongelmaa, eli eri asia :)

niin rulla sai pennut...sehän nostaa silloin nartun ylemmäs ja jos elli on leikattu...
siis onko vieläkin ongelmaa vai oliko se vaan hetkistä ku pennut tuli ym.?
tuota en muuten eden ajatellut...niin joo hennillä oli uros :)

Oon tästä lähössä käymään yhen kasvattajan luona...olen varmaan hullu.

Toista karvajalkaa on meinattu hommata, ajankohta ollu vähän mietinnässä...kun tää eka on vasta kohta puoltoista vuotias. No...katotaan. Jos mä vaikka järkiinnyn... :ingua:

Eli siis ikä on kuitenki ratkaisevampi tekijä sen kannalta kumpi on ylempi kun se onko koira leikattu..? Joo en välttämättä ihan noin kovista halua toista, vaikka onhan siinä kovuudessakin hyvät puolensa.

hyvät hermot on mun mielestä kaiken A ja O!
Jenni: saman laistako meinasit??? :)

Mäkin aattelin että olis paikat selvät, kun otin uroksen 7v leikatulle nartulle kaveriks. Mut jätkä meni kolisten nartusta ohi, vaikka pallit lähti heti, kun vuosi tuli täyteen. Narttu kovahko, ja uros erittäin kova. Kaipa se on sit siitä kiinni

zinazkii: samanlaista joo. Penikat on vielä masussa, käytiin kattomas emoa ja utelemassa muutenkin...isä ei ole kuulemma laisinkaan niin kova kun Mimmin isukki, tän kasvattajan edellisen pentueen iskä on sama kun Mimmillä. Tuntee siis Mimmin isän. Tää emo on semmonen aika pehmo, ollu kuulemma "vanha" koira pennusta saakka. Ja tosi mukavan tuntunen ihminen se kasvattaja, valkkaa tarkkaan koirat ja haluaa saada aikaseks tasapainosia, avoimia koiria. Kamala hauvavauvakuume

Ens viikolla pitäs pentujen syntyä...iih!

zinazkii kirjoitti:

niin rulla sai pennut...sehän nostaa silloin nartun ylemmäs ja jos elli on leikattu...
siis onko vieläkin ongelmaa vai oliko se vaan hetkistä ku pennut tuli ym.?
tuota en muuten eden ajatellut...niin joo hennillä oli uros :)

Joo elli on leikattu narttu mut kovempi ku rulla. rähinät alkoi heti seuraavana päivänä rullan kotiuduttua pentuhommista pari vuotta sitten, ja tilanne ei ole vieläkään yhtä seesteinen kuin ennen sitä. Kirsin ohje oli että pitää elli pomon paikalla, ja jos ei onnistu niin sit keikauttaa toisin päin. Noh, elli meni mun porukoille ku luimisteli vaan, enkä oikeasti enää itsekään jaksanu alkaa vellomaan järjestyksen kanssa. Leikkautin rullan jonka jälkeen tilanne hieman rauhoittunut elliä kohtaan, mut mummo saa olla porukoilla nyt eläkepäivillä.

Kaverilla vanhempi kastroitu mustisuros piti leikiten alapuolellaan kaksi nuorempaa steriloimatonta narttua.

Mulla itellähän tämä tilanne on ajankohtainen myöskin. Bess on nyt jo isompi kuin Rempsu. Ja Rempsu on aika lapatassu, Bess on tiukempaa ainesta. Niin hyväntahtoinen ja ystävällinen kuin Bess omalla tavallaan onkin.

Seuraava vuosi ja muutamat seuraavat kuukaudet ovat ratkaisevia kuinka siin pidettyä naiset hanskassa.

Tällä hetkellä harjoitellaan hallintaa. Esmerkiksi metsälenkillä koirat riekkuvat vapaana, juoksevat ja leikkivät keskenään. Heti jos leikki menee liian rajuksi (ja noitten leikki on aina siinä rajalla), keskeytän leikin, ja koirat joutuvat jolkottelemaan minun takanani, ohitus kielletty.

Ideana haen sitä, että koirat ovat kuulolla, myös kiihtyessään, ja kuuntelevat sanallista käskyä. Koska kierrosten noustessa fyysinen koiraan koskeminen tuppaa vain nostamaan kierroksia.

Bess on siis nyt 8 kuukautta, ja eka juoksu tulossa, Rempsu 7 vuotta. Ja kaikki mulla on noi nartut tossa iässä alkaneet kokeilla tuuriaan, kuinka suuria ja mahtavia he oikein ovatkaan.

Jännittää itseäni pahasti kuinka tällä kertaa onnistuu, Cherietä en onnistunut hallitsemaan. Mutta tällä kertaa yritän olla toistamatta tiettyjä virheitä, joihin Cherien kanssa lipsahti.