Pohdittavaa..KOIRAN KANSSA PITÄÄ OLLA HAUSKAA!!!

Tulipa mielenkiintoinen keskustelu vinttari keskuksessa,,,,kun on paljon koiria keiden kanssa tunnusta että jotkut ongelmat vain jatkuu vaikka johtajuus on muuten kunnossa,,
Hm..no ekana tulee aina ajatus että onko koiralla liian suuret vietit tiettyä aluetta kohtaan kuten saalisviettinen metsäkoira,,elikkä ikinä ei ihminen nouse sen saaliin yläpuolelle vaan koira lähtee jos vietti taso on koiralla liian korkea,,,puhutaan aina että metsämiehillä on koiran hallinnassa ja ne pitääkin olla hallinnassa kun ollaan METSÄLLÄ eli koiran kanssa tehdään töitä,,ja koira rakastaa tehdä isännän kanssa töitä,,se toimii eikä karkaa(tosin välillä kuulee että ajokoira oli viikon kateissa ym.)mutta yleensä homma pelittää,,mutta enimmäkseen kuulee sitten ku se sama mettämies lähtee koiran kanssa lenkille niin koira ei toimikkaan niin hyvin ku metsällä vaan se karkaa kaiken liikkuvan perään.Metsäkoirat ku yleensä tekee töitä muutaman kuukauden vuodesta ja loput ajat ovat sit häkissä ja käydään vain normaali lenkeillä.
Eli tässä herää ?? myös ihan kotikoiraa ajatellen,,että tehdäänkö koiran kanssa mitään kivaa?onko elämä vain pelkkää kieltoa ja jokunen silitys päivässä,,
On koiria varsinkin sellaisia joilla ei ole laumasidonnaisuutta ym.ne tarvitsee jotain miksi se alkaisi arvostamaan omistajaansa enemmän kuin sitä jotain muuta ja unohtaisi sen jonkin muun asian ja keskittyisi omistajaan,
Tässä tullaan siihen miten omalla tavallaan on tärkeää koiran kanssa harrastaa edes jotain,ei tartte olla mikään kiihkoilija joka juoksee joka treenit läpi vaan vaikka ihan pari kolme kertaa viikossa tehdä koiran kanssa JOTAIN,se voi olla ihan pieni hetki ulkona milloin koiran kanssa on hauskaa.Tehdään itsestä sen arvoinen että koira tekee vuoksesi mitä vain,siihen EI riitä pelkkä johtajan palli!Minustakin olis tylsä sellainen työpaikka missä pomo vain pomottaa minua ja joskus saattaa jonkin hyvä sanan sanoa kerran viikossa,,parhaiten viihtyisin paikassa missä on rento meininki,,annetaan kehuja,haasteita unohtamatta kuitenkaan myös negatiivista palautetta,josta yleensä pitää ottaa opista vaarin.
Hyvä esimerkki oli se mun entinen koira ressu,johtajuus kymppi mutta koira oli silti paskapää eli karkaili ym.no aloitettiin agility,karkailu loppu ku seinään!ja ku harrastus loppui(lonkat sököt) koira karkaili taas!
Nyt huomaan ranen kanssa ku sen kanssa ei voi tehdä mitään kun jalat on niin sököt,se on kovettanut itseään,se ei kuuntele mua enään niin hyvin ku ennen(ku edes tehtiin joitain tyhmiä toko juttuja)se ei enään arvosta minua niin paljon kuin se teki ennen eikä se enään kehtaa minua mielyttää sillä tavalla koska en ole sen mielestä sen arvoinen koska mulla ei ole aikaa ranelle,ei silläkään ole "aikaa"minulle!
Muistakaa kaikki tämä pieni pähkinän kuori.Elämässä pitää olla kaikkea tasapainossa toistensa suhteen.Kuri,rakkaus ja hauskuus.
Koira elää meidän kanssa noin 10 vuotta,joten annetaan koiralle sen lyhyen elämän ajan sitä mitä se tahtoo eniten,,OLLA MEIDÄN KANSSA ONNELLISIA ja se tekee KAIKKENSA mielyttääkseen meitä,,kun vain itse löydämme sen "narun"mistä vetäistä juuri oman koiran kohdalla,koira ei sitä aloitetta tee vaan se aloite kuuluu meille!

hyvä kirsi!!! just tästä on mun mielestä kysymys!!!!!!!

hyvä teksti! taidankin mennä huomenna tokoilemaan tohon parkkikselle :lol: siitä voi kaikki epäilevät (viipurilaiset jos vierailette vielä täällä?) lukea että ei tämä ole pelkkää kuria ja ei mitään kivaa

Aivan!!! tätä pitäis korostaa enemmän! helposti unohtuu se hauskanpito koiran kanssa jos miettii vaan että koira täytyy pitää kurissa

Ihan omasta kokemuksesta voin myös sanoo et sitä kivaa voi sitten jos on aikaa vähän tms (joskus on kiirepäiviä), viedä sinne lenkille. Oon ruvennu viemään erityisesti Joen tottiksia suoraan lenkille, saan samalla hyvää harjotusta häiriön alla ku ottaa vaikka pätkän seuraamista vaikka bussipysäkin ohi, sivua/paikkaa tms kesken kävelyn ja välillä ihan vaan kepin heittoa kesken lenkin :)
Joe myös kuuntelee lenkillä ihan eri tavalla kun ei koskaan tiedä et millon sitä kivaa tulee :)

Aikaisemmin lenkit meni kyllä ihan ok (riippuen omasta lässytyksestäni ;) ), mutta nyt oon saanu estettyä pari kertaa pupun perään lähtemisetkin :*aplodit*:

Täydellinen kirjoitus, ei voi muuta sanoa.

Meillä Rullan kanssa on "välit lähentynyneet" sen myötä selvästi, kun olen päässyt pitämään sitä irti ja olemme silloin tällöin harjoitelleet perus istu, maahan, seuraa ym :)

Oikeessa oot Kirsi, kyllä koiralle tarttee tarjota sitä mieluisaa tekemistä ja ottaa huomioon se, mihin koira on jalostettu! Samaten tuo liikunta on helkkarin tärkeetä, noi mun kaksi pölvästiä jos eivät saa liikuntaa ja tekemistä muuttuvat ihan sioiksi heti. Eikä niiden kohalla tartte olla kyse kun vaan siitä turhautumisesta ja patoutuneesta energiasta.

Olen tosi iloinen että kuulen tästä pohdintaa asiantuntijan suusta, sillä juuri näitä juttuja joudun mietiskelemään paljon! Tiedän monia metsämiehiä joilla ei se koira todellakaan ole hallinnassa, eli ainakin mulla oli vähän erilainen mielikuva ennen kuin tämän harrastuksen pariin hurahdin. Mutta olen myös huomannut että se hallinta on hyvin erilaista erityyppisillä koirilla: eli mitä ja miten koira luontaisesti metsästää, kuinka itsenäinen se on jne. Nyt olen jo jonkin verran seisojakoirakoita metsällä nähnyt, joten niistä voi sanoa ettei lähellekään kaikki tee sitä Yhteistyötä, ei edes yhteistyötä.

Olen myös ollut huomaavinani sellaisia tyyppejä, joilla se koira on todella hyvin hanskassa, mutta siitä yhteistyöstä puuttuu sitä jotain. Se ei ole Yhteistyötä. Koira toimii vähän niin kuin robotti eikä sille oikein ehkä uskalleta antaa "löysää", pientä tulkinnanvaraa siitä yhteistyöstä. Äh, kuin vaikea selittää (kun tämä ajatus on vasta muutenkin heräämässä minun päässä). Voihan olla, että juuri näillä koirilla kannattaa miettiä tätä kitiskan esille tuomaa asiaa:

Lainaus :

tehdäänkö koiran kanssa mitään kivaa?onko elämä vain pelkkää kieltoa ja jokunen silitys päivässä

Myös näitä tapauksia olen nähnyt paljon:

Lainaus :

sitten ku se sama mettämies lähtee koiran kanssa lenkille niin koira ei toimikkaan niin hyvin ku metsällä

..joka näkyy varsinkin hirveänä tempomisena ja vetämisenä hihnassa. Isäntä pitää koiransa kurssissa ihan puhtaasti voimalla. Ja silti nämä koirat pysähtyy (kuulemma) käskystä ajosta. Mitä ihmettä?

Lainaus :

Metsäkoirat ku yleensä tekee töitä muutaman kuukauden vuodesta ja loput ajat ovat sit häkissä ja käydään vain normaali lenkeillä.

Tästäkin voi olla kyse, mutta monien seisojien kanssa tehdään kuitenkin melko paljon ja ne ovat "sisäkoiria". Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka eivät seisojien kanssa tosiaan tee kovin paljoa, mutta heidän yhteistyönsä on mahtavaa seurattavaa. Koirasta näkee kuinka se jumaloi isäntäänsä tai emäntäänsä. Ne ihmiset, jotka paremmin tiedän, ovat sitten täysin hurahtaneita harrastukseen, he eivät tiedä mitään mahtavampaa kuin metsästäminen koiran kanssa yhdessä. Eli tässä on pelissä tunteet ja kokemus. Ja toki seisojan kanssa metsästäminen vaatii aina aika paljon kouluttamista ja siinä sitten väkisinkin muodostuu jonkinlainen suhde koiran ja ihmisen välille.

Oman koirani kanssa huomasin nyt metsästyskauden aikaan, että se oli Onnellinen. Sen verran mitä lepopäiviä vietettiin, sen kanssa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia. Se oli niin kuin ihmisen ajatus lenkillä ja eri tilanteissa. Nyt kun metsästyskausi on ohi eikä metsällä ole käyty lähes viikkoon, alkaa heti ilmassa olla pientä ***tuilun tuntua. Ja kyllä mä väitän että vaikka sillä menee vähän meidän yhteiset harrastukset päähän, niin on sillä merkitystä yhteistyön kannalta että loppupeleissä meillä on aina välillä kivaa yhdessä. Ehdottomasti jatkan sillä linjalla että luppokaudella harrastellaan ja riehutaan säännöllisin väliajoin. Se kivaa yhdessä voi olla mitä vaan, se voi olla vaikka pesukoneen tyhjentämistä yhdessä tai halkojen kantamista saunalle.

Minusta on rohkea ja kunnioitettava veto kouluttajalta myöntää että vaikka johtajuus onkin meidän kaikkien mielestä koiran hallinnan perusta, ei se silti välttämättä takaa kaikkien ongelmien poistumista kuin taikasanasta. Koiran kanssa eläminen on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja haluamansa suhteen saavuttaminen vaatii tosiaan ihmiseltä sitä että opetellaan tuntemaan oma koira. Pitää tietää sen rodusta, vieteistä, jalostuksesta, käyttötarkoituksesta ja sitten vielä siihen päälle muistaa että kaikki koirat ovat yksilöitä ja kaikki ihmiset samaten. Eli haastavaa on, mutta hienoa, tämä koiraharrastus!

No tota ei tämä ny mitään rohkeutta minun puolelta ole näistä asioista kertoa,koska tämän jutun pitäis olla jo jokaiselle ihmiselle ihan päivänselvä asia :*aplodit*: ,,laitoin tämän ihan muistutuksena
Ja sehän on totta että monella ihmisellä koira on hyvin "hanskassa"kentällä tai muussa työtilanteessa kuten haussa,jäljessä,,,mutta sit samat tokojutut ei sit kotona toimikkaan...mutta sit tullaankin tähän johtajuusongelmaan,vietteihin ym. ja samoin sit pitää aina katsoa näitä "hanskassa"olevia koiria kentällä että miten että ne on hanskassa,,koira voi olla just se robotti jolle on kaikki opettu juurta jaksaen,tai sitten koira on kyl hanskassa,mutta se ei toimi täydellisesti joka osiossa vaan siitä puuttuu juuri se "jokin"ihmisen ja koiran 100% suhde kyllä loistaa ja kauas,,sellaista on todella ilo katsoa

^hyvä että tarkennat, taisin hieman innostua aiheesta :oops:
monessa keskustelussa nimenomaan teroitetaan että se varsinainen työ alkaa vasta jääkauden jälkeen. Sama asiahan tämä on :)

Täyttä totta..
meitin beagle kovenee ja kovenee aina itekseen, vaikka miten oisin sille "oikein"..

turha sitä on kokoajan komentaa, mutta jos ihan lyön lekkeriksi niin voi se siitä lakatakin tottelemasta mutta kyllä mie sen ajoissa huomaan.

hieno teksti, ja näihä sie sanoitki..

Huomasin saman asian ihan perus parin tunnin lenkillä tänään. Normaalisti kun voin treenata niin koiralle riittää, että saa viuhtoa irti ilman, että tarvitsee viihdyttää lenkillä. Nyt kun vasta kerätään lihaa luurangon ympärille ja tehdään vaan lenkkejä niin tänään koira laahusti selän takana, pää alhaalla ja korvatkin sivulle vääntyneinä. Jäi jopa niin jälkeen, että piti pysähtyä ja katsoa onko kaverilla kaikki ok. Kun sitten otin kepin käteen niin viuhahdus ja koira oli vieressä . Vähän siinä pelleiltiin ja loppu lenkin koira juoksenteli edellä puuhaten omiaan minua unohtamatta :). Meillä ihan sama juttu kun Kirsin koiralla eli kun aivoilla ei työtä niin se vaikuttaa tuohon kuuliaisuuteen. Koiralla ei kerta kaikkiaan pää kestä ja se alkaa natisemaan. Joskus joku vieraileva kouluttaja sanoi, että meidän työskentely yhdessä on ilo silmälle ja se lämmitti sydäntä . kaikista ihaninta tuossa koirassa on se, että tekee asioita vaan minun kanssa... Mun mussukka :872: . Vaikka viime aikoina on käynyt monesti mielessä tehdä talja tuosta koirasta...

hyvä kirjotus!! :*aplodit*: Ja etenki työkoirilla, palveluskoirarodut tulis olla oikeesti jotain mitä niiden kans tehdään pelkkien lenkkien ja paijauksien lisäks.
Ittee vetuttaa aina jos näkee esim ongelmasakuja ja niiden kans ei tehä mitää, ne lenkitetäänki vaan hihnas ja jonku tunnin hihnalenkinkö pitäs muka jotenki väsyttää sakumanikkoa... :751: Työkoira tarvii töitä, että sen ei ite tarvii keksii itelleen sitä tekemistä joka yleensä ei sit oo aina niin hienoo. Ihmiset jotka on laiskapaskoja voi ottaa sit seurakoiria, ihan niitävartenhan niitä jalostetaan! :230:

Nadyasta huomaa heti jos on ollu päivä ettei oo ollu sen kans toimintaa niin se rähjää ja ei kuuntele, saattaa luoksetulo ulkona kestää ja kestää, mut ku saa yhteistä kivaa vaikka vaan vähä aikaa niin homma toimii loistavasti! Nyt ku tottista tehty lenkin yhteydessä ja sit lopuks leikitty niin mul on ollu viikon unelmakoira joka ei rähjää ees paitti jos toinen koira rähjää ekaks niin sillon yrittää... Mut nadyan urpoilu on pitkälti turhautumista. Kun se on noin viettinen ja virtapatteri niin tarvii toimintaa ja nimenomaan sitä yhteistä kivaa mun kanssa. Meil on sama pitkälti ku jennil et nadya haluaa mun kans nimenomaan toimia ja toimii hyvin. Äiteen kans se kaipaa ja tarvii yhteistä kivaa. :867: Ihan vertailuna niin eihän sitä lapsiakaan tehä nurkkaan itekseen pyörimään... Mie luulen et tässä on syy moniin ongelmakoira tapauksiin...

Tais alkaa mun "nukku-vietti" koissun aktivointi.
Viikonloppuna vuorossa pikkulapsen (9kk:tta) kanssa eloa jossa pitää väistää nopeita käsiä. Tietysti piän koiran puolta. Veljen tyttö siis, että on niillä omakin koira, että likka tottunu karvakasaan. Ei ehkä vaan niin tohon mun omaan. Nupukka nyt väistääkin aika hienosti, kun sehän on niin herkkis, jos joku korvakarvoista nipistää.

Ressiä aiheuttaa vähän koissulle se, että on vieraalla reviirillä. Talon oma koira on ressussa. Luulen ettei pahasti toi mun oma kuitenkaan ota sitä kylässä oloa. Koira ei piippaa tai mitään muutakaan. On vaan vähän valppaampi.

Sitte kotona jatkuu harkat jollain uudella tempulla vaikka. Sitte pitää vaan muistaa, että jos kuorsaus kuuluu oikeesti, niin toi koira nukkuu.

Mun mielestä ei se seurakoirakaan mikään koriste-esine ole Ja itteeni suuttuttaa kun en osaa lukee oman koirani aktiivisuus tasoo. Mikään ei hramita niin, kun kyllästynyt koira, mikä yrittää vaikka nukkumalla "liikaa", kuluttaa aikaansa.

^no ei oo koriste-esine mut on siin nyt vissi ero ottaako joku laiska ihminen työlinjasen rotikan, bortsun tms. vaiko jonku englanninbulldogin.
koirarotuja on nii paljon, et laiskansorttisen ihmisen ei varmaa oo pakko valita itelleen jotain työkoiraa?

Niin ku aatellaan että rotujahan on monia,,jokaiselle löytyy jotain:)mut useat ihmiset katsoo vain ulkonäköä ja ottavat koiran tietämättä rodusta yhtään mitään!Sit ihmetellään kun se pieni nallekarhu onkin helvetin iso korsto joka ei päästä ketään sisälle
Itelläki on sen verran ny järkipäässä etten ottaisi sakemanneista sitä hirveetä viettipakettia,koska en sellaista tarvii ja eikä aika riittäisi sellaisen koiran koulutukseen ja kasvatukseen,,miksi ottaa "suojelukoira viettinen"koira kun ei ole edes aikomusta lähteä suojeluun,,enkä ottaisi vaikka miten olis hirveen pitkäkarvainen tursake, jos olis liian viettinen mulle,,kyllä ihmisten pitäis oppia ne omat rajat tuntemaan miten kovan ja vietikkään koiran kanssa on mahdollisuus elää.

---

Se, että koira on viettipakkaus ja saksanpaimenkoira ei tarkoita, että siitä olisi puruihin. Jos teitä oikeasti kiinnostaa vietit ja koulutus niin suosittelen lukemaan bacteroides-teorian :).

No ei tosiaan sen takia laitoinki että tyyliin suojelupuolen viettinen koira,eihän pelkällä saalisvietillä suojelukoiraa tehdä ,kyllä siinä pitää koirassa olla muutakin,,niin ja varsinkin se suojelun kouluttajalla on se tärkein osio,,unohtamatta tietty omistaja :pplay:

Kommentti ei ollut kritisointia kenenkään kirjoituksiin...

Ei varmaan ollutkaan :*aplodit*: :867: mut pitää noiki asiat selventää :569:

Asiasta ihan lumihangille, mutta mikä on bacteroides-teoria..? Hauska sattuma sinällään sillä edesmennyt saku oli tuon nimisestä kennelistä ja sen takia otti silmään. :D

Jatkankin tähän samaan ton yhden jutun,,eli miten paljon annatte koiralle rakkautta sisällä??
Itse vähän miten sattuu,,välillä enemmän ja välillä on päiviä etten anna kenellekkän ylimääräisiä silityksiä,,eikä koirat ole siihen kuolleet vaikkei sitä rakkautta joka päivä heltiä,,kun monet luulee että koira"kuolee"kun sitä hellyyttä ei aina joka hetki saa,,varsinkin ne jotka tulee töistä kotia luulee että pitkän päivän jälkeen koira tarttee sit sen loppu illan sohvalla löhöilyä :yöt2: