Junassa koiran kanssa

Meillä sujuu huonomman puoleisesti matkustus junalla koiran kanssa... Kun tuon on niin vaikea sietää muita uroita lähellään. Ahdistaa aina valmiiksi jo ku tietää että joutuu tuon kanssa junaan. Ja välillä pakosti joutuu jos haluaa koiran kanssa kaksin jonnekin matkustaa kun autoa ei oo.. Itse junavaunuun meno on aina pahin tilanne ku ei ole mitään hajua kuinka paljon ja millasia koiria siel on ja sit sinne ahtaaseen käytävään tunget, koirat tunkee penkkien välistä ja oma yrittää tunkea toisten luo tai ärisee mennessään. Tuo on siis jotenkin paljon pahempi tilanne kuin ulkona. Ja harvemmin sitä missään muussa sisätilassa vieraitten koirien kanssa on.
Miten muilla sujuu junassa matkustaminen? Ja kehtaatteko/voiko junassa ylipäänsä käyttää kolinapurkkia? Siinä on vaan se ettei siitä pääse liukenemaan pois kuten muista purkinkäyttö tilanteista ja mitenkä sitä siellä heittääkään. Tässä siis huomista junamatkaa jo tuskailen... Yleensä sit ku ollaan omalla paikalla eikä siinä oo ihan nokan eessä toista koiraa niin menee ihan ok, koira voi jopa rentoutua makaileen, mut juuri noi sisään ja ulosmenot on kauheita..

Jos mie lähtisin mun koiran kanssa junaan ja jos jonku vieraan koira tulis iho kosketukseen omani kanssa mulla olis pokkaa sanoa koiralle mene helvettiin siitä:)tietty ensin sanoisin omistajille ettei mun koiran lähelle saa tulla..ja jos oma yrittäisi kurnuttaa jaloissa pukkaisin pyllylle jalalla ja murahtaisin että turpa kiinni,,taskussa voisi purkkia helisyttää mut ei siellä heittelemään pysty:)

Mun koira kurmottaa minun jaloista toisia, oikein jäykistyy ja alkaa intoilla. Sinne vaan kun menee ja miettii asian niin, että niin ne tekee suurin osa kaikkien muittenki koirista: käyttäytyy päin helkkaria.
Tosin omalla kohdalla olen huomannut, että esimerkiksi eläinlääkärissä minun koira on aina se joka käyttäytyy kaikkein surkeiten, vinkuu koirien perään ja vetää eikä asetu vaikka pukkelisin kengällä pylleröön ja murahtelisin, yleensä vaan teen itsestäni naurunalaisen kun muut kattoo että ei ihme kun koira on sekasin ku sitä kerran omistajakin "potkii" ja murisee.
Junassa oon menny ja siirtynyt vaunuvälikköön aina jos näyttää että ei kestä enää.
Siis pahin ongelma on junassa kolinapurkin kanssa se, että jos koira ei usko pelkkää ravistusta, tai ylipäätään ei-sanaa tai yhtikäs mittään, niin siinähän istun sit rähisevän/vinkuvan/kujertavan/provosoivan koiran kanssa ja häpeän silmät päästäni, enkä mahda asialle yhtään mitään. :oops: mutta jos huumorin kannalta ajattelis nii voisko se auttaa yhtää :roll:

ja sama juttu, mulla riittää pokkaa kans sanoa että ei tartte änkeä siihen kenenkään koirineen..joskus enemän joskus vähemmän. Eli loppumatkasta voi miettiä saldoa että sain "vihaisen" asian sanottua jollekin joka ei sitä kestä kuulla, ja koirani rähisi,..paras kun ottaa sit päiväunet kotia päästyään ja on niiku mitään ei olisi tapahtunut ettei saa traumoja koko junamatkalle menemisestä. En aio silti koskaan luovuttaa vaan aina ärähdän jos joku yrittää a) lässyttää koiralleni b) tuoda oman koiransa meidän luo.

Mä koitan käyttää Joee mahollisimman paljon junassa ja busseissa (Kirsille jos mennää ohittelemaan, meen esim aina junalla), jotta tuo tottus.
Joe vinkuu ja vetäytyy maahan (eikä sieltä helpolla liiku/nouse), mutta ei rähise toisille koirille ollenkaan.
Aluksi Joe on tosi vaikee saada junaan sisälle...

Mä oon kolauttanu purkilla junassa omaan reiteeni (jos se on lähellä Joee) ja yhden kerran jopa heittänykkin (no ahkä lähinnä tiputtanu sen Joen jalkoihin, tuijottanu sitä silmiin sen näkösenä että pentele nyt uskot) :oops:

Se minkä haluaisin vielä pois, on se vinkuminen, se meinaan on tosi ärsyttävää eikä mitään semmosta pikkunyyhkimistä. Kiellot on tehonnu, mutta ne kikat on ajalta ennen peviä enkä ollenkaan tiedä voiko noin tehdä ja mitä se tekee suhteelle ja uskottavuudelle. Eli kiellän, otan nokasta kiinni napakasti, katton silmiin ja kiellän. Irrotan otteeni tasan sillon ku se ei enää riuhdo nokkaansa pois "otteesta" eikä vingu enää. Vaihtoehtoja otetaan vastaan ilomielin :D

Nyt on pakko hehkuttaa että armaksen kanssa on helppo matkustaa esim. junassa tai bussissa. (Pakko todeta jälleen kerran tähän väliin että "mennään bussilla"-koulutuksessa me sen sijaan oltiin ihan surkeita :twisted: ) Se on ollu aina tosi hyvä matkustaja pennusta asti vaikka suhteet ei oo ollu kunnossa. Me ei tosin kovin usein matkusteta julkisilla kun ei täältä mihinkään pääse mutta jos mennään esim. perheen kanssa pitemmälle reissulle niin muut on junassa että loppuis jo tää matkustaminen ja toi on ollu aina ihan lungisti... :cheers: Nauttii myös autossa matkustamisesta. Oon miettinyt että voisko toi ajatella että huh lauma koossa ketään ei tarvii vahtia. En tiedä.

Jaahas. En siis osaa auttaa :oops: Piti vaan tulla hehkuttamaan kun oma koira osaa edes jotain (olisikohan tätäkään pitänyt koskaan ääneen tulla sanomaan... ;), seuraavalla kerralla se onkin sitten varmaan ihan jes pääsinpäs käyttämään totakin hymiötä...)

Kantsii koputtaa puuta ehkä nii ei tuu seuraavalla matkustuskerralla :P
Ei mua ainakaan haittaa hehkutus, päin vastoin. Ehkä meillä tulevaisuudessa on kanssa helppoa. Autossa tuo tykkää kyllä olla. Menis vieraisiinki autoihin ihan mielellään 8)

Kyllä tuokin tykkää olla autossa/junassa/bussissa ym. ja juna-asemallakin jos ootellaan oikeeta junaa niin on kyllä tunkemassa joka junaan :D En tiiä miks se niin joka kulkuvälineeseen hinkuukin, yhdistääkö tosiaan sen että niillä pääsee melkein poikkeuksetta jonnekin huippukivaan paikkaan.. (mummolaan,Jee!!)
Mut joo, kohta täytyy lähteä matkaan ja lupaan olla ottamatta liikaa stressiä asiasta. Ei nyt olla vaan matkustettu junalla johonkin puoleen vuoteen niin pikkasen jännittää. Otan purkin kumminki käsveskaan jokatapauksessa, ja varmaan paineilmankin vaikka se ei niin tehokas ookaan, mutta sekin on sellanen "turva" itselle.
Hyvät viikonloput kaikille :flower:

Meillä menee vaihtelevalla menestyksellä julkisissa. Itse olen käyttänyt junassa mielummin suihketta koska herättää vähemmän huomiota ja helpompi kohdistaa omaan koiraan. Hankaliahan nuo tilanteet silti on.. Käytävän läpi mennään vauhdilla ja vaihdatan itseni aina koirien väliin. Onneksi ihmiset aika hyvin joustelevat ja säätävät tarvittaessa. Esim. itse olen välillä tarjoutunut ottamaan Pablon syliin vaikka normaalisti matkustaa lattialla jolloin isokoira mahtuu makaamaan lattialla paremmin. Vastaavasti yksi mies antoi minulle tilaa kun olin kolmen koiran kanssa liikenteessä (neljä yhteen penkkiväliin olisi ollut jo vähän liikaa ja meni sitten toiselle puolelle yksittäispaikalle). Itse tosin tarjouduin olemaan myös yksittäispaikalla (kolme pikkukoiraa mahtuu sellaiseen kyllä kun yksi on sylissä). Isojen koirien kanssa varsinkin nuo yhden penkin paikat on hankalia, sillä millään ilveellä iso koira ei sellaiseen mahdu järkevästi joten on väkisinkin hieman käpälät käytävällä tai omistajan jalat. Mut joo oma showhan tuossa aina on.. Tarjoiluvaunu on silti aivan ihana olemassa kun en henno jättää koiraa pitkäksi aikaa yksin. :)

Lapsia ei ole myöskään hetkeen kaitsettu junissa, nähtävästi johtuu siitä, että tupakkavaunut alkaa harvinaistua! Normaalisti siis äiti/isä meni tupakalle ja jätti muksunsa "katsomaan koiraa". :D