Koiran "komentaminen",kun se on sairas?

Onko missä määrin suotavaa? Ja minkä verran voi vaatia?

Oma koirani ei tänään halunnut lähteä iltalenkille. En tuntenut voivani sitä pakottaa. on vähän vaisu ollut ja vetäytyvä (virtsatulehdus), tänään alettu hoito.

Siitä kyllä suutuin, kun koira otti taas jotain ulkona suuhunsa ja kehtasikin siitä minulle ärhentää :twisted: Purkkia ei kylläkään ollut mukana, enkä tiedä miksi... Ja ei tuo koira kovin kipeä ole, kun ärhensi vastaantulevalle koirallekin, jo heti tielle päästyä. Siitäkin olin koiralle vihainen. Jotain käytöstapoja sairaanakin pitää olla!

Ny ku turo on kipee pidän perus"kurin"ja sit ku on taas terve niin alkaa egon tiputus alas,,mut ku ny tätä koiralaumaa seuraa niin nyt on jokainen turoa vastaan jokainen käy sitä pukittamassa ja alistavat ihan alas(ku on heikoin lenkki)joten hirveesti ei meidänkään tarvii"sääliä"koiraa vaikka kipeä onki ku ei ne koiratkaan toisiaan sääli.

Tää nyt ei ihan tänne varmaan kuuluis, mut mitenkäs sitten kun koira on tiineenä? Kuvitteleeko se sit jotenki olevansa korkeammalla laumassa, kun eiks se ole niin että vaan lauman ylimmät saa lisääntyä? Kuinka kovan kurin voi pitää kantavalle nartulle ja pitääkö siltä sallia pientä kukkoilua pentujen aikaan?

Mehli kirjoitti:

Tää nyt ei ihan tänne varmaan kuuluis, mut mitenkäs sitten kun koira on tiineenä? Kuvitteleeko se sit jotenki olevansa korkeammalla laumassa, kun eiks se ole niin että vaan lauman ylimmät saa lisääntyä? Kuinka kovan kurin voi pitää kantavalle nartulle ja pitääkö siltä sallia pientä kukkoilua pentujen aikaan?

Mä käännän ton nyt toisin päin, koska itse olen aivan viimeisilläni raskaana ja olen suurella mielenkiinnolla seurannut miten koirat kohtelevat minua :lol:
Meidän lauma koostuu siis seuraavista jäsenistä: Minä ja mieheni, sekarotuinen (spk+pystykorva) 11v leikattu narttu, tanskandoggi 3v narttu ja tanskandoggi 1,2v uros jolla on murrosikä meneillään, eli se on meidän teiniääliö....
Koirat kohtelevat minua kuin kuningatarta, mutta kuin koirakuningatarta ja siinä on vissi ero ihmisten arvostamiin juttuihin ;)

Mua siis vahditaan ja puolustetaan kyllästymiseen saakka. Koirat ei räyhää remmissä tms. mutta jos joku vieras tulee liian lähelle (kosketusetäisyydelle) alkaa puolustaminen. "Pahin" puolustaja on tuo uros, molemmat nartut katsovat enemmän miten itse reagoin ensin. Pihapiiriä vahditaan todella huolella ja perusteellisesti (mitä ei siis esiinny noin vahvana muuten) jne.
Kuitenkin sitten pottuillaan välillä oikeen olan takaa. Kun olen niin pyöreä kun tällä hetkellä olen, eikä tasapaino ole parhaimmillaan, saattaa joku noista välillä röyhkeästi tönäistä, änkeä jne. Kun silmä välttää, saattaa pöydältä hävitä ruokaa tms. Jos joku noista tekee jotain töllöntöitä, ne laskevat sen varaan etten liiku kovinkaan vikkelään, eli osaavat ennakoida sen etteivät jää rysän päältä kiinni. Tätä harrastaa eritoten tuo teiniääliö joka varmasti kokeilee rajojaan muutenkin.
Joku noista myös seuraa mun tekemisiä koko ajan, ellen ärähdä jotta lopettavat seuraamisen.
Samaten joka kerta kun lähden johonkin ilman koiria, on aina jotain pientä protestia tapahtunut poissaollessani. Se saattaa olla kenkä joka on kannettu eteisestä johonkin, takki joka on revitty naulakosta, muovipussi josta on revitty pieni kaistale jne. Eli selkeästi ovat sitä mieltä, etten saisi lähteä "yksin" ulos.

Tuosta kirjoituksesta ei ehkä saa niin hyvää kuvaa siitä mitä kaikenkaikkiaan tarkoitan, mutta yritän vielä tiivistää ja selventää: Mua kunnioitetaan yksilönä enemmän ja mulle annetaan tiettyjä erivapauksia (saan olla hidas ilman että mua aletaan syrjäyttämään laumasta tms.) mutta samalla mua halutaan kovasti suojella (vartioiminen ja pienet protestit kun lähden ulos ilman koiria) ja käytetään hyväksi heikkouksiani itsekkäisiin tarkoituksiin kun siihen on tilaisuus (esim. ruoan varastaminen pöydältä kun olen eri huoneessa).

Vastatakseni sitten vielä varsinaiseen kysymykseesi: Omasta mielestäni "peruskuri" ja säännöt pysyvät ennallaan, olkoon koira tiine tai ei. Se ei saa räyhätä tai vetää remmissä, sen on toteltava kun kielletään ja pyydetään luokse. Kuitnekin tiineyden aikana sitä pitäisi suojella ekstra tarkasti ja paljon ja tiettyjä mielialanvaihteluita ymmärtää. Jos koira siis ilmoittaa haluavansa olla rauhassa, sen annetaan olla rauhassa ellei ole jotain pakottavaa syytä toimia toisin jne. Siltä ei siis vaadita oikeastaan mitään muuta kun peruskäytöstä, itse jättäisin esim. harrastukset sun muut melkeinpä heti pois tiineyden toteamisen jälkeen.

Kiitos vastauksesta!

Entinen koirani vahti minua kokoajan kun olin raskaana, en sillon tajunnu et mitähän se oikeen yrittää, mut vahtimistahan se taisi olla. JA se oli todella raivostuttavaa, kun kokoajan se jostain tuijotti :lol: Sillonkin kun käski sen mennä pois niin aina se löysi jonkun kulman mistä tuijottaa. Meillä ei kyllä sen kanssa ollut johtajuusasiatkaan kunnossa.

Ja ei tuo koira kovin kipeä ole, kun ärhensi vastaantulevalle koirallekin

Mun käsityksen mukaan juuri kipeä koira ärisee paljon nopeammin ja helpommin. Kaverin urokselta leikattiin ristiside pari vuotta sitten, eikä ole kuntoutunut kunnolla leikkauksesta. Kunto vaihtelee liikunnan ja ilman mukaan.

Mitä kipuilevampi koira on, sen ärhäkämmin vastaa muille uroksille. Silloin kun on "hyvässä" kunnossa, jättää noteeraamatta haasteet.

Tuota,en oikein ymmärrä,miksi narttua,jonka kanssa on ongelmia,pitäisi edes astuttaa :roll:

Kyllä nuo tiineys ja pentuhommat on sen verran herkkiä juttuja,ja joskus raskaitakin nartulle,ettei sitä silloin pitäisi pahemmin kovistella.Päinvastoin.

Jos on ongelmia,niin pitää miettiä se astuttaminen kyllä tarkoin,pitääkö siihen ylipäätään lähteä.
Ensinnäkin,onko luonteessa"häikkää",jos on,niin kannattaako sellainen narttu ylipäätään astuttaa.
Jos on itse töpeksinyt koiran kanssa,niin vähintään pitää hoitaa asiat ja suhde kuntoon,niin että nartulla on ihan normielämässäkin hyvä ja turvallinen olla,ja hommat toimii niin,ettei sitä pentujutuissa tartte kovistella.
Koska kannattaa miettiä valmiiksi myös se,että jos esim.pennutuksessa tulee ongelmaa,pentuihin suhtautumisessa, narttu mielellään vahtii pentujaan ym,niin jos luottamus omistajaan ei ole kunnossa,niin voipi tulla aikas hankalaa.Siinä vaiheessa ei myöskään ole hyväksi pahemmin lähteä kovistelulinjalle,kun nartulla saattaa olla/tulla jo stressiä muutenkin.Ja stressaantuneen nartun kanssa sitten saattaapi tulla lisää ongelmia.

Joten kannattaa se pennutus hoitaa vaan silloin,kun nartun kanssa on ok,ja pystyy pikemmin tarvittaessa tukemaan narttua ja keskittymään enemmän siihen puoleen,kuin miettiä saati toteuttaa ihan toisensuuntaista ;)

Koirani on sijoituskoira, joten en voi päättää astutus ajankohtaa. ;)

Ja eihän se tarkoita, että jos on itse mokannut koiran kanssa, että koirassa olisi mitään vikaa. Siihen viitaten, että kyllä entisellä ongelmakoiralla voi mun mielestä ihan hyvin pennut teettää, jos vika on ollut omistajassa, eikä koirassa. Toki ongelmat kannattaa hoitaa pois ennen astutusta ihan jo senkin takia, että emällä olisi mahdollisimman vähän stressiä. Ja jotta se olisi rauhallinen pentuja hoitaessaan ym. Mutta vaikka asiat olisikin ajoissa hoidettu kuntoon, niin jotkut koirat ovat kovia kokeilemaan sitä johtajan pallia itselleen, jolloin kyllä kuri pitää mun mielestä olla oli tiineenä tai ei. Perus kurin säilyttäminen ei varmasti stressaa emää, mutta kurin puute kyllä. Mutta mitään normaalista poikkeavaa kurinpalautusta ei kyllä tiineyden aikana varmaan kannata aloittaa, koska tiineydessä itsessään on varmaan koiralle ihan tarpeksi. Eli ite säilyttäisin vaan sen saman perus kurin, joka on aina.

Mutta toi on kyllä tietenkin hankalampi asia, joskyseessä on sijotus koira, niin eipä sitä silloin itse voi päättää että koska pennut teetetään. Toki kasvattajan kanssa kannattaa keskustella ja yrittää sopia, että jos olis mahdollista hoitaa pennutus vasta, kun on saatu ongelmat hoidettua alta pois ja koira mahdollisimman stressittömäksi.

No ei periaatteessa itse voi päättää,mutta HYVÄ kasvattaja osaa päättää, ja osaa ja halua toimia ajatellen myös kasvattiaan (kuin myös hyvää jalostusmateriaalia).Apuna siinä on tuntea hyvin kasvattinsa ja sen "elämän" ;),eli siinä on suuri vastuu myös haltijalla.

Ja kuten sanoinkin,niin ei "ongelmakoiraa" välttämättä ole huono käyttää jalostukseen,jos tiedetään mitä tehdään,eli pystytään arvioimaan genotyyppi siitä fenotyypistä,ja nartun kanssa on asiat siinä mallissa,että mitään ongelmia ei ole.
Normaali "kuri" on ok,tosin riippuu mitä se kellekkin onkin,minulle se on sitä,että koira jo tietää miten toimitaan,ei tarvi mitään ylimääräisiä "kovisteluja" sen kanssa ottaa.