Hei,
meillä on 2-vuotias bostoninterrieri ja nyt uusi tulokas 10-viikkoinen saman rodun edustaja. Molemmat uroksia. Pentu on ollut meillä nyt reilut kaksi viikkoa. Vanhemman koiramme tultua Kitiska kävit meillä pentukotikäynnillä ja sellainen vaikutelma jäi käynnistä, että aika kovan pennun kanssa olimme tekemisissä.
Nyt kuitenkin tämä uusi tulokas vaikuttaa, jos mahdollista, vieläkin kovemmalta tapaukselta. Mikään ei tehoa, ei niskasta nipistys, ei vesisuihku ja pet corrector -painesuihkeestakin näyttää vain innostuvan. Rökittää tuota 2-vuotiasta miten haluaa, vie lelut, valtaa pedin, söisi ruoatkin jos antaisin. Olemme tukeneet tuon vanhemman ylemmyyttä antamalla ruoan ensin, päästämällä ovista ensin yms. sekä rohkaisseet ottamaan pennun viemät lelut takaisin itselleen. Pentu kuitenkin murisee vanhemmalle, jos ottaa oman lelunsa takaisin, jolloin vanhempi pudottaa lelun suustaan. Vanhempi on täysin apaattinen pennun tulemisesta, panee korvat luimuun ja työntää päänsä sohvan tyynyjen väliin. Alussa myös tärisi ja läähätti, kun oli niin stressaantunut, nyt sitä ei ole enää ollut niin rajuna. Vanhempi myös ottaa kaikki pennulle suunnatut kiellot itseensä, pakenee paikalta korvat luimussa.
Vanhempi kärsii nivelongelmista ja on nyt jatkuvalla kipulääkityksellä. Kipuja ei siis pitäisi nyt olla, mutta vaikea sanoa, kun on niin apaattinen. Mietin tässä olenko tehnyt elämäni virheen ja tuhonnut tuon vanhemman mahdollisuudet onnelliseen loppuelämään (vammat sen verran vakavia, ettei sitä tule olemaan loputtomiin).
Miten kauan vanhemmalta voi mennä hyväksyä pentu, vai hyväksyykö koskaan? Onko normaalia, ettei pentu kunnioita vanhempaa yhtään, vaan murisee sille? Miten opettaa pennulle esim. ei-sanan merkitys, kun mikään rangaistus ei näytä tehoavan. Voiko tästä ylipäänsä selvitä?