minkä ikäisenä pentu kotiin?

minkä ikäisinä ootte pentuja hakeneet kotiin?
facessa sain vaan väännön aikaiseksi siitä että mikä olisi hyvä ikä..

omat ovat tulleet 7viikoisena ja toinen 12viikkosena
aikasemmin tulleeseeen mulla on selvästi parempi suhde kuin toiseen.

Sille sama kunhan pentu on saanu elää oman emonsa kanssa sinne asti kunnes lähtee uuteen kotiin!

no näimpä mäkin ajattelisin mutta ei...
kuulemma ei ja kauheeta rääkkäystä ottaa pentu pois emolta jo noin aikaisin..

mäsitte taas mieluummin alotan hommat pennen kanssa jo 7viikkosena sosiaalistamiset ja muut enkä tahdo hukata viikkoja..

maksin kanssa ongelmat kun mun mielestä johtuu ihan siitä että on otettu emo pois 5viikkosena ja sen jälkeen ollut yksin pihalla ilman kontakteja muihin ihmisiin tai koiriin.
rino taas siirty emon tyköä suoraan mulle ja on siitä asti kulkenut kaikkialle mukana..
tukeutuu ja turvautuu muhun toisinkoin toi toinen ääliö.. rinolla ei ole oikeastaan ikinä ollut mtään käytösongelmia eikä se ol emyöskään sairastellut tai ollut ääliö

riippuu myös roduista,jotkut koirat kannattaa ottaa 7vkon ikäisenä ja varsinkin jos on on kennel missä koirat elää tarhassa/tai muualla pois ihmisten luonta ottaisin pennun ehdottomasti 7-8vkon ikäisenä itselle,jos en jo aiemminkin,
ja ressu vaikka oli saku tuli meille 5vkon ikäisenä ei tullu sekopäätä:)ihana koira vähän adhd hah

kitiska kirjoitti:

ja ressu vaikka oli saku tuli meille 5vkon ikäisenä ei tullu sekopäätä:)ihana koira vähän adhd hah

Vähän niinkuin Cheri Tosin tuli 6vkon ikäisenä...Emo kuoli kohtutulehdukseen kun pennut oli 3vkoa, eli mitäpä sitä siellä ulkotarhasssa pitämään tuon pidempään. Olivat tosiaan pennut keskenään tarhassa, enkä siinä extemporee tilanteessa ymmärtänyt edes kysellä asiasta sen enempää. Cheri myytiin pentueesta viimeisenä (ei pallomaha ollut kenellekään kelvannut, tosin näin jälkeen päin ajateltuna ei vissiin ollut pentueen nössöin kun oli ruokakupilla päihittänyt muut ), mutta lähti maailmalle ensimmäisenä. Ainenkin tämän tapauksen kohdalla tuntuu ettei yhtään liian aikaisin meille tullut, hyvin on sosiaalistunut, alusta asti oli mukana joka paikassa. Toisaalta tapaus sen verran hyvä hermoinen, että tyhmenpikin olisi sen kanssa pärjännyt. Kova mutta "helppo", jos näin voi sanoa...

Sitten on tuo toinen, puuuh, kun tuli 5,5kk ikäisenä. Taustoista en tiedä hevon humppaa, eli ei siitä sen enempää. Mutta sen päätin, että ei tule mulle enää koiraa tuon ikäisenä, ei ainenkaan jos ei tuttu jo ennestään. Sen kanssa sitten onkin saanut painia... Olishan se ajatuksena ihana "pelastaa" kaikki maailman rescue koirat, mutta ei taida mun hermot sitä kestää...ainakaan Romeon jälkeen

Mun mielestä se 7vkoa on hyvä...tosin tottakai tapauskohtaista...mutta noin pääsääntöisesti. Kun ja jos ei jää kuitenkaan elämään emonsa kanssa, niin miksei aloitettaisi suhde jo "aikaisin". Kokemusta tosin vaan tuosta yhdestä, mutta niin on täyspäinen koira vaikka eli 3-6 viikkoisena ilman emoa ja sitten tuli meille

Elwis tuli 9vk paawo 6vk ja sit rauha ja niilo 8vk.....tai rauha saatto kyllä olla 9vk...joo, niin oliki. Mut en mä oo mitään eroja huomannu, kun on noin pienellä erolla kaikki. Tosin siinä oon huomannu eroja, että kuinka paljon sit leimautumisaikana jaksan itse olla koiran kanssa....Niilo on varmaan sen takia noin mammanpoika, kun se on ollu mun kaa tosi paljon sillon ekat viikot ku tuli meille....porukassa ja kahdestaan. Rauha taas oli enempi toisten koirien kaa. Tai no oli munki kaa, mutta luulen, että olis saanu olla enempi kahdestaan mun kaa.....näin jälkeenpäin ajateltuna. Konsta tuli 1,5v ja ikinä en enää ota aikuista koiraa, vaikka pennut onki rasittavia. Konstan pään sisälle en koskaan päässy. Syynä varmaan oli myös se, että se oli kipukoira, mut niin on rauhakin, mut Rauhan aivotuksia osaan lukea paljon paremmin silti.

Ne jotka on mun päikkyy lukenu tietää minkä ikäisenä susi tuli ja ei oo sekopää muuten ku on vähän sekopää hah hah,,no se onki koirasus se sallittakoon herralle olla vähä seko,
ja AINAHAN pennut jotka tulee laumaan ne sitotuu toisiin koiriin,rane oli mulla yksin noin 8kk ja sen kyl huomaa mammaaa,,älä jätä,,mut nää muut on tullu suoraan laumaan ja sen kyllä huomaa,,mamma sen kun jäät hah..lauma on aina lauma!meidän pitää vain yrittää olla osa sitä ja muille kertoa miten uuden naperon kanssa lähdetään taivalta vääntämään

Martta tuli mulle yli 7vkosena (en muista kuinka paljon yli, ehkä tuplat??) ja voi herranjeesus kun on vaikea ollu (alusta asti). Varmaankaan ei ole ollut emon kanssa, vaan 2 sisaruksensa kanssa ja senki huomaa näin jälkeenpäin. Pienestä pitäen mulla ei ole ollu niin hirveeti väliä, paitsi nykyään ehkä vähän on väliä :) Mut eipähän mene ihan kenen tahansa ihmisen luo.
Mut ei ton kanssa koskaan tule sellasta suhdetta kuin mitä mä oon toivonu koiralta, ehkä nyt olen viisaampi kun otan toisen koiran :) tarkastan taustat ja hyvän kasvattajan. Enkä taida ottaa sekarotusta.

Silti martta on <3 oma pirihoro.

Armas on haettu kotiin 7 viikkoa 2 päivää vanhana

Mä en oikeesti muista minkä viikkosia noi on olleet, kun on meille tulleet! APUA! Mut sen tiedän, että Timillä ei ollut mitään muuta ku veljensä seuranaan 5 viikkosesta asti ja se on hirveen epävarma toisia ihmisiä kohtaan. Tito taas eli emonsa+ihmisten+toisten koirien kanssa siihen asti, kun se meille tuli ja on kamalan sosiaalinen. Uffe oli pienessä pentuaitauksessa sisarustensa kanssa ja emo sinne pääs sinne koko ajan. Paitsi loppuajasta ei vissiin, kun pennut imi maitoa koko ajan ja kasvattaja halus saada sen maidon jo loppumaan. Hirvee haukunta koko ajan oli, ja ihan ekasta päivästä lähtien Uffe on mennyt sekasin koirien haukkumisesta. Mut sillä hermot jo tekee tehtävänsä.

Mulle on koirat tullut 7, 8, 9 viikkoisena, ja yksi 3-kuisena. Ton kolmekuisen kanssa sitten saikin tehdä töitä eniten.

Ymmärrän oikein hyvin, että kääpiökoira kasvattajat pitävät mielellään pennut pikkuisen vanhemmiksi (8-12 vkoa), pennut ovat niin pieniä ja hentoja, vakavia tapaturmia voi sattua helpolla.

Mutta esim nämä mustiksen pennut 6 viikkoisista alkaen selvittelevät nokkimisjärjestystä. Kyllä ne ovat maailmalle valmiita 7-viikkoisina.

Kaikille pennuille ideaalitapaus on, jos sille on siinä iässä tarjolla yksi selväjärkinen aikuinen koirakaveri, jota se näkee säännöllisesti. Tälläinen aikuinen koira auttaa pentua jatko-opiskelemaan koirien kieltä.

Meille tuli Rosta 8vk:sena. Itselläni varmaan riippuisi myös pitkälti kasvattajasta jos on sellainen joka jaksaa roudata pentuja pitkin maita ja mantuja sosiaalistumassa ja totuttaa hoitotoimenpiteisiin/sisäsiistiksi/peruskouluttaa jne niin mikä ettei vaikka tulisi vasta puoli vuotiaana. ;)

Mie otin 5kk vanhan sakunpennun, jota ei ollu oikeestaan kuljetettu muutaku kauppareissulla autolla ja missä lie kyläpaikassa välillä.
Ei ollu koskaan kävelly remmissäkään siihen ikään mennessä. Junala se matkusti ekan kerran viimeviikolla, samalla vauhdilla se kävi metrossa. Ei ongelmia. Se on nyt 1 v.
Hyvä tuli koirasta. Mun mielestä.
Oli saanu olla emon ja muitten saman porukan koirien kanssa, ja sisaruksienkin.
Varmaan useimmilla kasvattajilla ainakin hoitotoimenpiteisiin totuttaminen on parempaa ku kellään kotioloissa, siellä jos on monia koiria niin ei ne edes jouda vääntämään kättä että antaako koira leikata kynnet vai ei..Sit toi on pahin toi mun vesikoira, joka on kuulemma ollut KAKS vuotiaaksi asti kennelissä, eikä niinikään ollu remmissä kävelly koskaan..
No ainaki hoitotoimenpiteitten kanssa ei oo koskaan ollu ongelmia, se on niiku kone niissä hommissa varsinki ku on turkkirotukin..ja sit varmaan aika hyvin kasvatettu jos sen on oma lauma kasvattanu koiraksi asti, niin ei ole ns."epäbalanssissa" muutaku sitte mitä on jatkomokia tehty ehkä?? ihmisen toimesta, mut erittäin hyvin tuntuu koirankieli uppoavan ku sitä vaan osaa/ osaisi kunnolla sille puhua.

ja biiklen pentu otettiin 7vk, se eli siihen asti virikkeettömässä ympäristössä ja emokin vaan vinkui..no siitä tuli silti olosuhteisiin nähden aika hyvä koira..>En tiiä mikä ois tullu jos ois ollu siellä pitenmpään, tosin se olli silti jo jotain saanut, eli automatkaa, perheen toisia koiria nähny jonkuverran, ja niitä pennunkatsojia kans.

Musta oli kiva tuoda se kotiin ja oli aivan sekaisin koko huone, patjaa lattialla se joutu kiipeileen ja sai virikkeitä, vastineeksi tasaiselle heinälattialle. pentuna annoin sen tehdä ihan mitä se haluaa. sukansyönnistä poninhännän repimiseen ja se kusi just minne halusi. Sisäsiistiksi oppiminen oli vaikeaa sille, se kusi ihan minne sattuu matoille. mut oppi sitten ku koipi alkoi nousta ja kusi haista, niin opetin sen ihan kädestä pitäen..Eli 5kk asti sille oli sanomalehdet oltava. Mielestäni annoin sille hyvän lapsuuden ja sitte ku lisättiin vielä johtajuus myöhemmin niin JESSS mikä koira..mut luonnehan sillä oliki sellanen että vaikea varmaan? edes pilata ku ei ole herkkis silleen. Eikä taipumusta esim mihinkään varovaisuuteen, vaan enemmänki itsenäisen sosiaalinen luonne ja luupää.

mulla on ollut nyt elämän aikana 3 omaa koiraa...koda tuli 8 vkon ikäisenä, kenai 5kk ikäisenä ja nyt jone joka on vielä pentu 7,5 viikon ikäisenä.

Koda ja Jone on eläneet emonsa ja sisarustensa keskellä siihen saakka kunnes tulivat mulle. Niitä on ihmisten toimista läärätty jo pikku pentuna ennen luovutusta ja tottuneet käsittelyyn. Molemmat tasapainoisia koiria.

Kenai on hyvin todennäköisesti (en voi tietää varmasti koska koira tuli venäjältä rescuena) vieroitettu emostaan jo HYVIN pian syntymän jälkeen koska muistaakseni pennut otettiin pois emolta ja vietiin tarhalle koska muuten ne olisi tapettu. Eli siis pienestä asti ilman emoa isossa laumassa, käsittääkseni pienessä varastorakennuksessa, hyvin vähän ihmiskontakteja. Pilalle meni se koira, luonteensa perusteella (heikot hermot & pehmeä) olisi ehdottomasti tarvinnut emon pidemmän aikaa kasvattamaan elämään koiranelämää. Sydän särkyy kun miettii miten tämä maailma menee, tahtoisi että kaikilla on hyvä alku, mutta kun ei ole, ja kaikkia ei voi "pelastaa".

En ota enää ikinä koiraa muuta kuin pikkupentuna paikasta jossa se on viettänyt sen astisen elämänsä emon seurassa olkoon se sitten rotu tai sekarotuinen mutta en ota ellei ole emon kanssa saanut olla