pehmeän ja kovan koiran eroja

Meidän 2 vanhempaa koiraa on testattu kovahkoiksi, joten niitä on ns helppo käsitellä. Tietää just tasan mitä tekee missäkin tilanteessa ilman, että itse menee lukkoon.
Nyt kolmas nuorin testattiin pehmeäksi. Omaan silmään tosi pehmeäksi.
Nyt on ite ihan ulalla, että mitä ihmettä tässä nyt pitäis sitten tehdä. Saako pehmeää koiraa häätää kovasti pois, jos tulee hakemaan huomiota? Kun nuo vanhin koira tulee hakemaan huomiota ihan törkeesti, niin se on helppo häätää pois, kun se tietää, että nyt meni väärin. Mutta kun tuo nuorin koira tulee hakemaan huomiota aina hieman aristellen ja täysin nöyränä, lupaa kysyen… saako tällöin pehmeelle koiralle antaa sitä huomiota näin päin enemmän kun kovalle/kovahkolle koiralle?
Jos pehmee koira alkaa rimpuilla hihnassa, kun koira tulee vastaan tai muuta, niin mitä siinä sitten pitäis tehdä? Jäädä paikoilleen vai vetää koiraa eteenpäin väkisin?

Voiko pehmeen koiran kanssa olla johtajuusongelma ja miten tää ilmenee?

Nuorin koira tänään (alotettiin jääkausi tänä aamuna) aamulenkillä häntä ja muutenkin olemus pystyssä räksyttämään vastaantulevalle koiralle. Käänty vielä perään häätämään sitä. Ei merkkiäkään siitä arkuudesta, mitä sillä oli testissä tai yleisesti koiria kohtaan.

Onko pehmeen ja koiran kasvatuksessa eroja, ja miten ne eroaa noin yleisesti? Sen tiedän, että pehmee koira muistaa traagisia asioita helpommin ja kauemmin... mut mitä muuta?

Koska pitää lukea tenttiin niin vastailen nyt tänne täysin vailla mitään tietoa, joten seuraavat ajatukset voi jättää sitten omaan arvoonsa

Eli nuo pehmeät koirathan kestää ja tarttee käsittääkseni myös enemmän sitä lällyttelyä jotta se edes vähäinen itsevarmuus pääsis kehittymään. Niillä siis olettaisin voivan sallia useemmin omaehtoisia luoksetuloja, toki ei aina niidenkään kohdalla. Ja aivan loistavasti voit myös pehmeän koiran pois murahtaa, sen murahduksen intensiteetin vaan sitten voi sovittaa koiralle sopivaksi, niinkun nyt pehmeälle koiralle muutenkin tehosteet yms mukautetaan pehmoisiksi koiran luonteelle sopivaksi.

Ulkona ohituksissa jos koira pelkää ohittavaa koiraa, älä kiinnitä siihen mitään huomiota, olet vaan kun sitä pelkäävää koiraa ei olisikaan. Jos koira jumittaa paikalleen, sanot vaan reippaasti "mennään" ja matka jatkuu, vaikka sitte siitä hihnasta vähän vetämällä. Kun tilanne on ohi, matka yhä jatkuu niinkun mitään ei olis tapahtunut, ei siis ylimääräistä huomiota koiraan yms. Parhaiten noi ohitukset menee varmasti sillon, kun et yhtään rupee miettii et mitä tapahtuu kun se koira näkyy vastassa, älä myöskään vilkuile omaa koiraa tms, muuten se kyllä vaistoaa sen epävarmuuden.

Pehmeän koiran kanssa voi hyvin olla johtajuusongelma, se sitten ilmenee enemmän siinä koiran epävarmuudessa, koira ei luota omistajaansa ja rupee sit sen takia mm. pelkäämään ohituksia, eroahdistuu helposti yms. Myös pehmeä koira voi suoraan pyrkiä omistajaansa komentamaan, sitä ei välttis huomaa niin hyvin, kun toisessa hetkessä koira näyttäs olevan nöyrä, mutta sitten se on oppinut esim pompottamaan omistajaansa ulos yms.

Tässä nyt jotain MUN MIELIPITEITÄ, jotka oletettavasti joku viisaampi tulee piakoin korjaamaan :face:

Noin mäkin sen ajattelisin.
Mitenhän sitä itseluottamusta sitten kasvattais ilman, että se luottamus sitten loppujen lopuksi menee yli hilseen ja taas se huomaa, että toi mamma on tollanen lässyttäjä, joka antaa helposti periksi, miten se voi ikinä hoitaa niitä pelottavia tilanteita...

Jätkähän on vasta reilu 6kk, joten jotain pitäis olla tehtävissä vielä kun se on ton ikänen.

Oodi pehmeille koirille!

Mulla on pehmeäksi testattu koira. Sillä on hyvät hermot, temperamenttia ja oman tulkintani mukaan myös toimintakykyä, eikä se ole mielestäni mitenkään arka. Se ei ole koskaan mennyt lukkoon tai paniikkiin. Se "arkuus" mitä se joskus esitti, johtui siitä ettei se luottanut minuun. Nyt asiat on mielestäni aivan hyvin eikä sen koommin ole koira hepuloinut. Jos se meinaa härötä jostain niin sanon vaan että "joo" (huomasin ja hoidan tämän), tai tarvittaessa kiellän hepuloimasta.

Pehmeys ei "näy" meillä monissakaan tilanteissa. Esimerkiksi agilityssä menee esteet kun esteet arkailematta. Jos tipahtaa jostain, menee heti uudestaan kun pyytää, ei epäröi. Jos säikähtää jotakin, palautuu nopeasti, on uskaltanut aina mennä samasta kohtaa uudestaan (jääkauden jälkeen). Jää vieraaseen paikkaan mukisematta. Ei aristele nurkassa vaan tutustuu reippaasti uusiin ihmisiin, koiriin jne. Esimerkiksi hoitopaikoissa on ihmetelty kuinka koira sopeutuu nopeasti eikä valita tai ihmettele turhia.

Pehmeys sen sijaan näkyy oppimiskyvyssä. Yhteen aikaan se kävi yksin ollessaan hakemassa naulakosta köyden. Viritin siihen kolinapurkin eikä ole sen koommin yrittänyt. Ei kokeile aina onneaan, tietää että joitain juttuja ei saa tehdä (pöydältä ottaa evästä jne.) ja jättää ne sitten rauhaan. Kevätmätsäreissä opetin sen väliajalla kävelemään ja istumaan kukkakaiteella makupalojen kanssa. Myöhemmin samana päivänä kannatutin sillä halkoa tuon kaiteen ohi ja se hyppäsi itsekseen siihen ja yritti istua halko suussa (oli vähän liian vaikeaa ja halko tipahti :lol:). Oppii myös nopeasti vääriä asioita, eli tässä pitää olla tarkkana.

Huomiota ei passaa kamalasti antaa. Vaikka koira periaatteessa tottelee muualla, lepsuilusta sitten kärsitään metsällä ja kyttäilyä, rauhattomuutta ja "nättiä" vaatimista on enemmän. Esimerkiksi aikoinaan jääkauden jälkeen tämä alkoi heti ulvoa kun kävin sen kanssa treeneissä, eikä siihen edes mitään rapsutteluja tarvittu! Nykyään onneksi ei aivan tommosesta mene sekasin. Eli nämä huomioinnit on meillä lähinnä yhteistä tekemistä ja hoitotoimenpiteitä. Ei siis mielestäni voi yleistää että pehmeä kestää enemmän huomiota kuin kova tai sille ei tarvi pitää niin selkeää kuria. Se on varmaan hirveän yksilöllistä ja monien tekijöiden summa. En tiedä sinänsä koska kovia koiria en tunne, mutta jos ne kestää vielä vähemmän huomiota niin millaisia mahtavatkaan olla! En pärjäisi semmosen kanssa varmaan päivääkään.. :roll:

Aika monen kanakoirametsästäjän keskuudessa tuntuu olevan semmonen käsitys että pehmeällä koiralla on huonot hermot eikä niitä siksi pidetä kovin ihanteellisina. Toisaalta voi olla että he tarkoittavat jotain muuta tällä kova/pehmeä -jutulla. Joka tapauksessa saman luonteisen koiran haluan jatkossakin, joten pehmeä koira on mulle ehdottomasti oikea. Ehkä avain ei olekaan kovuus/pehmeys vaan se hermorakenne. Kovan kanssa en varmaan pystyisi metsästämään ikinä.

Toi on muuten totta, että ainakin ite tulee tehtyä se moka, että olettaa pehmeällä koiralla olevan myös huonon hermorakenteen. Mutta kiva saada muistutus, että näin ei aina ole :) Kuitenkin tuo pisti tekstissäsi miettimään, kun sanoit, että koira ei saa traumoja esim pudotessaan esteiltä. Ite kun tiedän koviakin koiria, jotka on niitä traumoja saaneet, vai liekö näillä sitten palautuminen ollut huonoa? Toki on vaan mahdollista, että teillä on niin upea suhde, että koira vaan luottaa suhun, kun sanot, että kokeillaan kyseistä estettä uudestaan :)

Lainaus :

En tiedä sinänsä koska kovia koiria en tunne, mutta jos ne kestää vielä vähemmän huomiota niin millaisia mahtavatkaan olla! En pärjäisi semmosen kanssa varmaan päivääkään..

Tosta mulla on ihan tarpeeks kokemusta, kiitos ton dogon :evil: Se kun on tosiaan semmoinen, että ei juuri nöyrry, vaikkei saisi sisällä yhtään huomiota päiväkausiin...

Okei.. eli suhde vaan mahdollisimman hyväks pehmeen koiran kanssa niin sille sitä itseluottamusta tulee. Näin ainakin nyt ymmärsin ja se käy munkin järkeen.
Nyt vaan pitäis saaha se luottamus takasin. Nyt sit vaan yritetään tosissaan.

Tajusin just, että en oo oikeestaan koskaan peuhannut pennun kanssa. Oon antanut pennun peuhata vanhempien koirien kanssa, ja ite oon sit vaan lässytellyt ja rapsuttanut. Eli peuhaamista.........?

Hmmh... Mulla tarttui silmään kohta, jossa puhuttiin etteikö pehmeä koira voisi olla äärimmäisen itsevarma.

En tiedä, mitä te pehmeällä ja kovalla käsitätte, mutta minä miellän termit esimerkiksi niin, että siinä, missä pehmeä koira oppii herkästi ikävistä kokemuksista, tarvitsee kova tuplaten niitä ikäviä kokemuksia oppiakseen saman asian. En niinkään miellä myöskään kovuutta/pehmeyttä mitenkään liittyväksi koiran nöyryyteen tai 'miellyttämisenhaluun'.

Mutta siis, esimerkiksi laumanvartijakoirathan ovat äärettömän pehmeitä koiria, mutta useimmiten luonnostaan hyvällä itsetunnolla varustettuja itsenäisiä yksilöitä.
Myös meidän Minka (laikasekoitus) on mun näkökulmasta miellettävissä pehmeäksi, mutta todella ylikorostuneen itsetunnon omaavaksi koiraksi. Toisaalta tietyissä tilanteissa Minka on myös ns. kova koira.

Sitten taas kolmas koiramme on jossain määrin kova, mutta hyvin hyvin heikolla itsetunnolla varustettu.

Siihen en halua puuttua täällä, mitä mielestäni kova/pehmeä koira tarvitsee, ja onko termeillä edes suurta merkitystä. Silmääni vain osui tuo määritelmä pehmeä=huono itsetunto, kova=hyvä itsetunto.

Mitä te tarkoitatte koiran kovuudella ja pehmeydellä?

turhake kirjoitti:

Mitä te tarkoitatte koiran kovuudella ja pehmeydellä?

Ja mitä se ammattikielessä tarkalleen tarkoittaa?

Lainaus :

Toki on vaan mahdollista, että teillä on niin upea suhde, että koira vaan luottaa suhun, kun sanot, että kokeillaan kyseistä estettä uudestaan

No ei valitettavasti, se oli aika samanlainen ennen jääkauttakin. Mutta nyt taisin liikaa innostua, sillä ei se ole koskaan mistään kovaa ja korkealta tippunut, sellaisia kohtuullisia pikkukolhuja. Jos oikeasti sattuisi niin voisi olla eri juttu. (No joo, olihan tuo tuollainen hehkutus mutta nyt on ollu hieno viikko koiran kanssa :oops: kyllä sitä taas tästä tipahtaa maanpinnalle niin ku aina ennenkin.)

Lainaus :

siinä, missä pehmeä koira oppii herkästi ikävistä kokemuksista, tarvitsee kova tuplaten niitä ikäviä kokemuksia oppiakseen saman asian.

Juuri tätä minäkin tarkoitan, mutta eikö se voisi tarkoittaa oppimista kokemuksista kuin kokemuksista, myös niistä hyvistä? Eli pehmeällä on parempi muisti kuin kovalla, jos oikein kärjistää. Mutta mitä itsetunto tarkoittaa?

Weoph tulee toivottavasti olemaan tyytyväinen pehmeään koiraan, kyllä siitä hieno tulee! Peuhaaminen sun ehdoilla ja kaikenlaiset onnistumiset on varmaan hyvä juttu, jos ihan kouluttamista miettii.

Niin... onnistumisia meidän pörriäinen nyt tarvii, että sen itseluottamus kasvaa. Ja sitten tietty se luotto.

Jaava kirjoitti:

Lainaus :

siinä, missä pehmeä koira oppii herkästi ikävistä kokemuksista, tarvitsee kova tuplaten niitä ikäviä kokemuksia oppiakseen saman asian.

Juuri tätä minäkin tarkoitan, mutta eikö se voisi tarkoittaa oppimista kokemuksista kuin kokemuksista, myös niistä hyvistä? Eli pehmeällä on parempi muisti kuin kovalla, jos oikein kärjistää. Mutta mitä itsetunto tarkoittaa?

Nimenomaan siis parempi muisti :) Summa summarum, ikävä tai mukava kokemus.

Ihmisellähän itsetunnolla tarkoitetaan tietoisuutta omasta arvosta ja minuudesta. Sillä ei siis ole tekemistä varsinaisesti rohkeuden tai yhteiskunnallisen aseman kanssa, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja itseensä sekä mahdollisuuksiinsa uskomisesta. Vahvan itsetunnon omaava ihminen selviää helpommin takaiskuista, luottaa itseensä ja omiin valintoihinsa.

Koiralla varmasti jossain määrin samaa, vaikka siitä, miten (/minkälaiseksi) koira mieltää itsensä, ei taida olla mitään vakiintunutta käsitystä. Koiran kohdalla itsetunto voisi kuitenkin olla sellaista yleistä "Minä tiedän, että osaan tämän"- asennetta. Kun hyvällä itsetunnolla varustettu koira kohtaa epäonnistumisen tai takaiskun, se ehkä hätkähtää, mutta ravistelee sitten hiekat turkistaan ja jatkaa muina miehinä eteenpäin porskuttelua.
Ja sitten, sitä tärkeintä, mitä se itsetunto varmasti lajista riippumatta on: Tunto, luottamus ja uskomus oman itsensä ja ympäröivän tilan hallintaan. Tätähän se on, puhtaimmillaan. Eikö?

Huonosta itsetunnosta koiran kohdalla voisi kieliä erilaiset ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat: eroahdistus, pelkotilat. Yleinen masentuineisuus, epäusko omaan suorituskykyyn (ts. koira ei uskalla lähteä yrittämään), alistuneisuus...

Jotta voi luottaa toiseen, täytyy ensin luottaa itseensä.

Weoph: Sen lisäksi, että Uffe on pehmyt niin sillä on todella huono hermorakenne. Testissä tilanne jäi niin päälle, että Uffe juoksenteli hysteerisenä ympäriinsä ja lopulta veti hännän koipien väliin, sillä oli myös sijaiskäyttäytymistä, joka ilmeni ruohon nakerteluna lennossa. Teillä on ihan selkeä johtajuusongelma kun testissä ei sinuun luottanut kun kutsuit haistelemaan nukkea ja yritti hyppimällä sinua vasten ja tassulla läpsimällä häätää sinua pois. Aika näyttää miten koiran käy, mutta hermorakenne on sisäänrakennettu eli koira on mikä on, mutta länttäämällä sen lauman alimmaksi helpotetaan sen stressiä, koska tuolla luonteella Uffesta ei ole kuin lauman alimmaksi. Älä stressaa nyt liikaa. Tee jääkausi hyvin, niin kuin Kirsi neuvoi. Uffelle riittää varmaan nätti häätö ettei mene lukkoon, mutta se on sitten sen ajan ongelma. ;) .

Edellinen kirjoitus Uffen testistä kuulostaa samalta kuin mitä Pedon kanssa aikoinaan kävi. Tosin viimeinen niitti oli, että se meni Kirsin selän taakse turvaan.... Pakko myöntää, että tuntui pahalta. Mutta olen kiertoteitse kuullut, että myös Pedon sisaruksilla on ollut jonkinlaisia ongelmia, joten voin uskotella ettei kaikki ongelmat johdu mun virheistä. Pehmeyden lisäksi sillä on heikko hermorakenne. Asiat on menny parempaan suuntaan koko ajan, mutta vieläkään Peto ei hae musta turvaa sillä tavalla kuin haluaisin. Se saattaa epävarmana vilkaista, että mitä mä teen tilanteessa, mutta ei ole täysin rentona eikä varmaan ikinä tule olemaankaan ja sen olen osittain oppinut hyväksymään. Jo tuo mun reaktion katsominen on mielestäni edistystä. Pelkään vaan sitä päivää kun jotain tapahtuu, jos en esim.saa irtokoiraa häädettyä, luottamus menee samantien.

Asia jota olen tuon luottamuspulan lisäksi joutunut paljon pohtimaan on se, että koirassani on myös toinen puoli joka tuli hyvin näkyviin mm.häädössä. Vaikka se onkin todella laumasidonnainen ja helposti (mulle) alistuva, niin siitä löytyy myös "kapinaa" joka näkyy just toisten koirien luokse haluamisena ja siinä, että joissain tilanteissa oppi pysyy mielessä sen 30 sekuntia. Tämä on nähtävissä varsinkin toisten koirien kanssa (esim. ylempänä oleva narttukaveri) joita ärsytetään, otetaan turpaan ja taas hetken kuluttua ärsytetään.. Mutta muuten kaikki remmirähinät ym. on loppunu kuin seinään jääkauden jälkeen.

Sori jos eksyin aiheesta, pitäis varmaan mennä nukkumaan..

Helevetin helvetti.
Kannattaako tollasen koiran kanssa sitten välttää sellasia paikkoja jossa se vois stressaantua...? esim uutena vuotena antaa sille jotain kirsin rauhottava-juttuja, välttää koulutuskenttiä, jossa on räyhääviä koiria...?

Suhde nyt ensin kuntoon ja Kirsi varmaan laittaakin sulle viestiä pikapuoliin miten edetään...

Siis pointtini, joka ei selvästikään näkynyt tekstissä, oli että kyllä sellaisen koiran kanssa pystyy viettämään normaaliakin elämää. Ainakaan meillä ei NYKYÄÄN arjessa ole pahempia ongelmia, mutta just joku rapun eteen jätetty mopo voi olla sellanen, että kauheesti kiinnostais mutta kun ei uskalla käydä haistelemassa. Pentuna sai traumoja eräästä miehestä ja sen jälkeen kaikki miehet tai miehen näköiset haukuttiin tai luikittiin pakoon, agilityn a-esteelle ei varmaan menis vieläkään kun kurssilla ei ollu tarpeeksi aikaa totutella rauhassa jne. Jääkauden jälkeen asioita on helpottanut se, että koira kyllä uskoo ei-käskyä ja tulee haistelemaan esim. sitä mopoa kun pyydän, mutta epävarmuus omasta itsestään monissa tilanteissa paistaa kilometrien päähän. Mutta elämä on Kirsillä käynnin jälkeen ollut helvetin paljon helpompaa ja nautittavampaa ja nykyään ajattelen noista pienistä asioista, että ne on myös osa koirani persoonaa.

Jos teillä vasta alkaa jääkausi niin ota ihan iisisti.Alussa tuomio voi tuntua raskaalta, mutta asiat menee vaan parempaan suuntaan. Mullekin Kirsi väläytteli sivulauseessa jopa piikkituomiota, halus kai että otan asian tosissaan.. :lol:

Jep jos sellaisen koiran kanssa ei johtajuus mene kuntoon ei ole vaihtoehtoja kuin laittaa koira piikille tai uusi koti!koska siitä yhteiselosta vain ei tule yhtään mitään,molemmilla osapuolilla menee vain hermot toisiinsa:)
Tuollaisen koiran kanssa pitää käyttää paljon mielikuvitusta,ja ratkaista ongelmat eri tavalla kuin hyvä hermoisen kovan koiran kanssa,koska koira voi reagoida yllättävälläkin tavalla johonkin asiaan niin on mentävä aina tilanne kohtaisesti,yhtenäistä kaavaa ei ole.
Nätti kuri pitää kuitenkin pitää mutta miten sen pitää on tosiaan hankalampaa,ei saa olla liian raju eikä liian nössö

meillä myöskin Kirsin diagnosoima pehmeä / arka koira. Meillä ei kyllä mitään suurempia "murheita" ole, ihan normi elämää vietetään. Ninni oli ensimmäisenä uutena vuotena ihan paniikissa kun alkoi rakettien räiske, nyt ei enää mitään. Ei koskaan ole "pelännyt" mitään vierasta (tai esineitä, ääniä yms.) Eikä tuo arkuus juurikaan normi elämässä näy (ainakaan mä en osaa huomata),ehkä neiti on reipastunut kun ikää on jo kaksi vuotta. Ja hei, meidän neitiä voi / saa lässytellä, pussailla melko paljon eikä siitä hirveesti hallaa tule. Tosin, täytyy välillä aika ajoin laittaa " ruotuun" (vai sanoisko, että itseään täytyy välillä muistuttaa, että älä lällytä) kiristämällä perushuomioimattomuutta. Vaikea sanoa, miltä tuntuisi omistaa se kova koira ( kun ei muuta koiraa ole koskaan ollut), mutta en Ninniä vaihtaisi! :D

Sit muistakaa että koirahan voi olla arka vaikka hermot on kunnossa,kuten ninnillä:)mut sit on erikseen koirat joilla on hermoissa myös ongelmia ja sellaisen koiran kanssa eläminen on haasteellista

Jotenkin nyt kun tietää että tossa koirassa "ei ole kaikki ok" niin osa suhtautua tapahtuneisiin ihan eri tavalla ;) sitä lähtee PALJON enemmän koirakohtasesti kun sen ns "opitun kaavan" mukaan.
Mietin just äitin kanssa, että jos en ikinä olis menny sinne namikurssille, jossa se räksyttäjä on, varmasti luulisin, että se on vaan joku mörköikä, että menee ohi. Olisin varmaan vaan pistänyt tiukempaa kuria. Ja sit reilu vuoden ikäsenä olis varmaan kyllä ollut ainoana vaihtoehtona piikki :( Onneks silmät aukes ajoissa... mä en kyllä tosiaan tiedä, mitä mä tekisin ilman uffea. Oon niin kiintynyt siihen. Sen ihanaan persoonaan, ujouteen, arkuuteen... ei ole kansan koira. Nyt on kyllä sellanen olo että helvetti kyllä mun pitää pelastaa tuo piski piikiltä ja vaan mä voin tehdä sen.

Se ei pelkää pyöriä, erilaisia hajuja, autoja, moottoripyöriä, kasseja, pimeetä,... erilaisia ääniä, mitä kuuluu illan hiljasuudessa naapureista, toisia koiria (varsinkin niitä jotka haukkuu) ja ohikulkijoita jotka kiinnittää huomiota siihen. Jos ohikulkijat ei kiinnitä huomiota siihen, niin se ei mee niin lukkoon. Se saattaa jäähä tuijottaa, mut nätillä "tule" käskyllä sen saa taas eteenpäin. Mut jos joku kiinnittää siihen huomiota se alkaa taas "vuhvuhvuh" suu kiinni, häntä tiukasti jalkojen välissä.
Kotona se ei kuitenkaan vieraita pelkää. On varauksellinen, mut menee haisteleen ja sit kun pääsee haisteleen, niin se on sylissä ja hyvän päivän tuttu :roll:

"mut sit on erikseen koirat joilla on hermoissa myös ongelmia ja sellaisen koiran kanssa eläminen on haasteellista"

Sitä kun luuli että kovan koiran kanssa eläminen on haasteellista. mut kyl voin sanoa että ei todellakaan ole mitään verrattuna tohon hermokimppuun.

Aivan, tuo hermorakenne ja arkuus on eri asia. Niin innoissani vaan hehkutin, että sen unohdin. Sekin on niin totta, että kun tietää mikä koira on "miehiään", siihen osaa suhtautua oikein.

voiko muuten purkkia käyttää pehmeen koiran kanssa yleisesti? ja jos sillä on vielä huonot hermot? ...sitten kun suhde on kunnossa ja on oppinut lukemaan koiraa, että missä kohtaa saa kieltää ja missä ei...

valehteleeko koiran häntä ikinä?

Mä puhun käsitteistä silleen kun ne on mulle opetettu pitkähkön koiraharrastuksen aikana. Ne käsitteet menee käsi kädessä luonnetestin termein. Kennenlliiton sivuilla selitetään tosi tarkasti mitä luonnetestin eri osa-alueet tarkoittaa käytännössä ja miten koiran käytöstä testissä tarkkaillaan :D

Joe esimerkiksi lienee aika kova koira. Kirsi testasi Joen kovaksi ja se miten etukäteen ajattelen myös testin kertovan on se että Joe ei ole ainakaan pehmeä. Kukka on pehmeämpi kuin Joe. Sen huomaa erilaisissa arjen asioissa. Joella kuitenkaan ei ole kovinkaan hyvä hermorakenne. Ei huono, mutten odota tällä saralla luonnetestistä kuin ehkä +1. Toivottavasti tietysti olisi parempi. Mitä arkuuteen tulee, Joe ei ole todennäköisesti kovinkaan avoin, muttei arkakaan. Hieman pidättyväinen ehkä? No onneksi saan kohta tietää :D Laitan tonne omaan päivikseen sit kuukauden vaihtuessa sekä pisteet että niiden merkitykset ja oman näkemykseni :D Sitä kun ei nyt tiedä että miten kaikki avustaminen jne opittu toiminta vaikuttaa tulokseen, vaikka onneksi luonnetestissä ei koiralle anneta käskyjä, joten uskoisin ettei kovinkaan suuria yllätyksiä ole luvassa. Terävyyden osalta en osaa sanoa, on aika kysymysmerkki, samoin taistelutahto :D