Kuinka saan lopetetettua koirani paapomisen?!

Heips!
Tiedän, ja myönnän heti aluksi että ongelmani toisen koirani kanssa
johtuvat täysin siitä, että paapon sitä liikaa. Ongelma ei ole suuren
suuri, mutta ärsyttää minua kuitenkin sillä haluan että koirani ovat
"hanskassa" kaikissa tilanteissa.

Vanhempi koirani on arviolta 8-vuotias
rescue koira joka on aivan ihana. Sen kanssa olen aina ollut tarkkana
tottelevaisuuden kanssa, koska se on melko massiivinen ja voimakas.
Se on ollut luonasi 2 vuotta ja meillä synkkaa tosi hyvin yhteen, se on
oikeastaan täydellinen koirakaveri :) . Pienempi staffiveijarini on
suomalaiselta kasvattajalta pentuna tullut. Se on narttu ja jäänyt
aika pieneksi, se onkin varmaan osasyy siihen miksi se on niin halittava
ja lellitty :roll: .

Sillä oli täytettyään vuoden uhmäikää ja se
yritti pomottaa vanhempaa koiraani esim. murisemalla kun oli itse sohvalla
että vanhempi koira ei saisi sinne tulla. Näiden tilanteiden kanssa
olin tosi tarkkana ja pienempi lähti sohvalta saman tien kun alkoi
murisemaan eikä sinne ollutkaan sitten loppuiltana asiaa. Samalla
otin vanhemman koiran sohvalle viereen ja rapsuttelin sitä kun taas
pienempi ei saanut huomiota lainkaan.

Molemmat koirat on peruskoulutettuja; osaavat kaikki "tärkeät" ja usean
vähemmän tärkeää käskyä. Molemmat ovat metsälenkeillä vapaana ja
tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Pienempi kuitenkin
selkeästi edelleen kokeilee rajojaan ja se varmasti johtuu siitä, että hellittelen
ja silittelen sitä aivan liikaa. Se saa huomiota lähes aina kun sitä
haluaa (ainoastaan kun olen sille vihainen se ei saa huomiota) ja
luultavasti sen takia joskus irti ollessaan käskyt ei tehoa, vaan
koira juoksee vastaantulevaa ihmistä/ koiraa moikkaamaan. Koirani
on staffimaiseen tapaan "ihmishullu" eli kaikki kadunmiehet pitäisi
moikata ja lisäksi koirani on myös "koirahullu". Onneksi se ei
kuitenkaan ole vihainen muille koirille vaan nimenomaan haluaa
mennä leikkimään niiden kanssa. ( Toki siis myös vanhempi koirani saa
saman verran huomiota mutta sen kanssa johtajuus on jo selvitetty
joten se ei "mene pilalle" hellyttelyistä).

Sanoisin, että 80% ajasta nuorempi
uskoo käskyjä, mutta se 20% jolloin
ei tottele, ärsyttää mua suunnattomasti.
Koiriani ei ole koulutettu minkään
tietyn koulutusmetodin mukaan,
vaan "maalaisjärjellä" olen edennyt.
Tosin nykyään kun on niin paljon
tietoa tarjolla, niin olen tutustunut
jonkin verran myös PeVi- metodeihin.

Osaatteko siis antaa jotain vinkkejä
ensisijaisesti siihen, että missä
tilanteissa on hyvä olla huomioimatta
koiraa? Vai oletteko sitä mieltä
että ikinä kun koira itse haluaa
huomiota niin sitä ei pitäisi antaa?
Se nimittäin olisi mulle tosi vaikea
paikka..Ja eihän se sitten koskisi
molempia koiria, koska vanhemman
kanssa ei ole mitään ongelmia ja
haluaisin sitten edes toista saada
silitellä ;) . Ja jos jotain
muita neuvoja olisi niin kuulisin
mielelläni tuon murkkuikäisen
ruotuun saamiseen :lol:

Ai niin, sen unohdin vielä kysyä, että miten kannattaa toimia silloin
kun koira ei kunnioita käskyä ja menee vastaantulevan ihmisen/koiran luo?
Otanko sen kiinni ja laitan kulkemaan ihan vieressä loppumatkan/olenko
huomioimatta vai mitä kannattaisi tehdä?

parasta olisi jos kävisit testauttamassa koirat että millainen suhde sulla on sun koiriin. selvästikkin jos koira karkaa muitten koirien/ihmisten luo niin se menee itse tsekkaamaan "uhan" eikä kysy sinulta mitään. Onko kumpi koirista pomo? mutta kuten itsekkin myösnit että et osaa olla lässyttämättä koirille :D se on sulle pariaatteessa vastaus. Yksi mikä muuekkin silmät avasi oli ihan vieras ihminen joka kertoo sulle miten asiat on eli kouluttaja, ja sehän samalla sitten testaakin ne koirat ja suhteen.ja sitten on se tuki ym. persauksissa.ja oikeesi jos siellä on jotakin luottopulaa tv.ja aloitat rumban läpi käynnin ja huomaat miten koirasi muuttuu parempaan päin käytökseltään niin et sinä enää takaisin entiseen elämään tahdo palata ;)

Vanhempi on silti selkeästi pomo vaikka nuorempi senkin kärsivällisyyttä
välillä testaa :lol: . Ja yllättävän pitkä pinna tuolla vanhemmalla
on sen kanssa. Nuorempi siis tekee niin, että se jää seisomaan paikalleen
ensin ja katsoo vastaantulevaa ihmistä/koiraa ja sitten se vähän
aikaa epäröi ja kun kutsun sitä luokse niin silloin se saattaa lähteä
hirveällä vauhdilla tervehtimään vastaantulevaa. Tai sitten se tottelee
kutsua ja tulee istumaan vierelle.

Mä en millään usko, että koirani kokee "lähtevänsä itse tarkistamaan
uhkan", koska jos kyseessä on isompi, "pelottava" koira niin koira
tulee ilman käskyäkin mun vierelle. Eli tuntuu siltä kuin se "tulisi
mamman luo turvaan". Mutta kaikki pienet karvapallot on niiin mielenkiintoisia!
Kerrassaan vastustamattomia ja niiden luo se menee kuin raketti, ei siis
mitenkään "tutkin uhan"-ilmeellä ;) .

Ja se, mikä mua harmittaa itsessäni, on se että kun koira tekee tällaisen
tempun, että menee käskystä huolimatta tervehtimään, niin olen sille
vihainen enkä anna sen tulla mun luokse. Eli vaikka koira on irti niin
en anna sen tulla mun luo ja silloin se on ihan ihmeissään ja tottelee
kyllä kuin unelma sitten kun sille annan taas huomiota. Mutta mulla
tulee jotenkin paha mieli kun toinen on ihan reppanana (olen heikko,
tiedän ;) ) ja tää vanhempi, joka ei ole tehnyt mitään väärää
on sitten ihan nöyrää tyttöä ja nöyristelee mulle vaikka en ole
sille vihainen! Yritän sille olla ihan normaali, mutta se ei muutu iloiseksi
ennen kuin "olen antanut anteeksi" nuoremmalle. Ja mulle tulee siis
itselle tosi paha mieli tästä.

Mutta olisi kyllä mielenkiintoista käydä Kitiskan luona ja katsoa
että miten meillä oikeasti menee :) . Mä kyllä olen ihan varma, että
nuoremmallakin tuo kokeilu menee iän kanssa ohi, mutta silti veetuttaa
kun ei aina ole korvat vastaanottoasennossa.

Minä en mitään sen kummempaa neuvoa anna ongelmaasi, en osaa... mutta sen verran omasta kokemuksesta voin kertoa, että jos koet jonkin asian olevan vinossa, niin silloinhan se on ongelma varsinki jos se jo ärsyttää. Ei kannata jäädä kattelemaan ja odottelemaan, että jospa ne vuodet auttais asiaan, ei ne auta! paremminkin pahentaa asiaa. Me ollaan koirien kans menossa aikanaan Kirsin luo ja jo pelkästään se, on auttanut omaan ärsytykseen kun tietää että apua on kohta tulossa :D :cheers:

Mä itseasiassa laitoin just Kitiskalle
spostia. Vaikka meillä ei mitään akuuttia ongelmaa olekaan niin kiva käydä katsomassa että mitä se meidän koirista sanoo. Välttämättä ei ole niin kiva kuulla että mitä se sanoo musta..Korvat punaisena jo nyt :oops:

Mie en ny tähän kommentoi eli nähdään piakoin niin ollaan viisaampia.