Koira jännittää ohituksia

Koira näyttää aivan lamppuharjalta ohituksissa. Siis kaikki karvat pystyssä.. ja
haluaa aina pakoon toisia koiria seläntaakse, ojaan, ei pysty rennosti ohittamaan.
Sikäli ongelma, että irrallaan ei voi kovin hyvin ohittaa toisia koiria, kun saattaa lähteä sinkoilemaan sinnetänne päästäkseen karkuun toista koiraa.

vaikka korvat oisi alhaalla, niin se pälyilee hermostuneena ohitettavaa koiraa. Häntä ja korvat alhaalla.
Joskus kyllä kyttää, siis laittaa päätä matalalle ja tuijottaa silmät lasina suoraan korvat pystyssä, tästä kiellän ja oon purkittanutkin.

lisää harjotusta, ikää, vai jotain muuta,,vai joku seuraakäsky että pysyis lapasessa, niiku joku heliumi ilmapallo lähtee looraamaan ku päästää narusta.2v sakunarttu

Meillä melko saman ikänen narttu on vähä samalla tyylillä liikenteessä, karvat ei nouse mut vähä pakoilee tilannetta. En tiiä, mut oon ite jotenki tässä omassa tapauksessa liittäny sen luottamuksen puutteeseen...se ei kunnolla luota muhun enkä mä siihen. Yritän parantaa sillä saralla omia otteita, et olisin joskus ton elukan luottamuksen arvonen. En oo puuttunu noihin mitenkää, ku se ei muuta tee kuitenka ku väistelee pusikkoon. Paitsi tietenkin joskus täytyy vähä yrittää kyylätä vastaantulevaa ...siitä kiellän mut en muusta. Kumma juttu, mut ilman hihnaa tuntuu menevän paremmin, toi remmi on jotenki huono juttu meidän välillä. Ilman hihnaa on PAKKO olla ite vaan niin tykki...ku ei oo sitä viimestä oljen kortta.

No tää ei varmaan sua auta mitenkää...nuori koira seki vielä, ehkä iän myötä tulee koiraan vähä jotaki rauhallisuutta tilanteisiin? Toivottavasti...

menetkö pitkällä vai lyhyemmällä hihnalla??

Hihna roikkuu pitkänä, yritän pitää sen mahdollisimman normisti, eli etten käsiä nostaisi tai kohenelisi hihnaa tms ohituksen takia,
joskus koira rupee sit kompuroimaan hihnaan, ku kävelee takana ja sekoilee.
Oon mä joskus joutunu ottaan lyhyelleki, se kun alkaa seikkailemaan ja jää pyöräilijöien eteen, hoippuu millon keskelä tietä, millon ojassa että vaan pääsee kauas koirasta jne
Siinäköhän se voisi olla vika? Hihnassa..
Kyl se irrallaanki tekee kaikenlaisia pakoliikkeitä, eli pälyilee taakse ja risteilee eestaas..
irrallaan ei ole niin karvat pystysä kuitenkaan, rauhallisempi on.

sehä on ku mun turo,,se rauhottu ku otin ihan rinnalle kävelemään pidin vain pannan löysällä tai toinen vaihtoehto on komentaa koira taakse näillä konsteilla selvisin turon kanssa viimeiset 2v ennen ku mul sit palo pinna laumassa höyryymiseen:)joillain koiril ei pää kestä mennä pitkällä remmillä,,

Joku täl on sit jännitysmomenttina. Testissähän tää ei reagoinu paljon mihinkään, eli hermoja pitäs riittää koirassa muuten,
mutta se vaan lajitovereitaan jännittää sitte.
Taakse se haluaa tulla ensin, ja kun toinenkoira on menny ohi, se säntää eteen, jotta pääsee niin että minä olen välissä. Kiertää niikö kellon viisari.
Saman se tekee ihmistenki kans, haluu taakse, sit eteen. Mut eipä sentäs ole karvat pysyt,
sit ku tulee isoja porukoita ja lapsia ja ollaan vaikkapa torilla, se on niikö laamannilehmä..tarpeeks häröä nii se ei tiiä mitä se jännittäis.kokeilen tota lyhkästä hihnaa vaikkapa aluks.

olihan turoki ok hermojen suhteen ei niissä vikaa ollu mutta paineistu ohituksissa liikaa,,,se oikeesti rauhottu oikein syvään huokas ku sai kävellä lähellä ja tää oli turolla ongelmana VAIN kun oltiin KOKO LAUMAN kanssa lenkillä,,yksin meni paremmin ei tarvinnut ottaa läheskään niin lähelle!eli lauman paine ja ohitustilanne oli turolle liikaa,,
olihan härskikin meidän laumassa ihan kilipää stressas ohituksia mutta ei se omassa laumassa ja yksin mun kanssa sitä tee!!

Mulla tää stressaa yksin mun kans eniten,
puhumattakaan mitkä slaagit se saa jos häädän esim irtokoiran ja karjun, se jää hihnanpäähän roikkumaan, saan vetää niiku lammasta perässäni. Tokenee heti ku sanoo taikasanan "mennään" kuhan paniikki menee ohi

no voin ehk vähä lukee saman ku vili, se jotenki kans haluu karkuu siit tilanteest, kiskoo hullun sivulle et remmi iha kireellä ja ku tajuu ettei pääse enää sivummalle nii sit se kiskasee joko iha täysii ohi tai sitte se kiskasee toisen koiran luo. vapaaks ku päästää nii menee hyvi ohi, se pääsee kiertää nii pitkält ku haluaa. mm.. mut muute kyl iha hyvi menee :D

Milolla on sama! Se kans kyräilee selän taakse ensin niskakarvat pystyssä ja häntä + tuijottaa, siin ku viskaa purkin nii laskee häntä mut si vedetään ohi ja pyöritään hetki, kun koira on n.5-10m päässä nii rauhoittuu ja karvat laskee.. Muita kohtaan ei mitää, oli sit pyöräilijöitä,ihmisiä,hölkkääjiä,rullaluistelijoita yms nii ei kiinnosta.. mut noi ohitukset tuntuu pojalle olevan joku ISO juttu..

Täällä kans samaa..
Jo ootte nähny meitä jossain kurssilla/ohituksissa, niin Maj menee AIVAN lukkoon. Vetää hännän koipien väliin, haluaa pois pois pois.
Mutta lenkeillä ei mtn ongelmaa. Vapaana ohitukset menee bravó, eli jolkottelee häntä ja korvat alhaalla mun takana pari metriä. Joskus toki sanon jotain "tule vaan", kun miettii mitä täs nyt tekis.

Surkeeta kyllä kun toinen on aivan kauhuissaan jos on iso porukka koiria. Sitten taas kun ollaan treeneissä(toko) ei sano muista koirista mitään ja tekee täysillä liikkeet. En Ymmärrä.

tokos on varmaa kauhee kivaa ku on namii ja sillai ! muistan kyl ku olit siel kivikon kurssil nii maj oli iha lukos :( mut kyl se varmaa alkaa sit sujuu jos vaa treenais sitä paljo ja sillai :)

Tästäki koirasta, tutustuttiin kaverin koiraan niin tämä pyyrötti minun seläntakana, piti nenää minun käsien takana ja pukkas kuonoa kainaloon, silmät harsona ja korvat luimussa, karvat pystyssä jännitti ku se koira liikkui,
Mutta kun joku otti kepin maasta ja heitti, niin akka lähti ihan uuteen nousuun, se oli tanakasti siinä heti sen vieraan koiran rinnalla keppiä kyttäämässä,
ainut mitä se ei uskaltanu se ei vieny sitä keppiä kuitenkaan ku se heitettiin ja toinen etuajo oikeudella sai sen kiinni:D

Ja tänään oltiin näyttelykurssilla. Siellä oli 8 koiraa.
Majlla ei MITÄÄN ongelmaa. Oli kuin unelma. Ei luimistellut sitten yhtään.

Kai se vaistoo kitin kursseilla että nää on näitä "purkitusjuttuja", sitä se inhoo.
Vois kyl tulla joku kerta sinne vaan, ja leikittää tosiaan jollain!

Elmo oli myös varmaan ensimmäiset puoli vuotta avustushommissa/kursseilla ihan lukossa. Sitkeesti vaan käytiin ja hengattiin mukana paljon niin se tottui kyllä vähitellen, nyt sikaillaan häntä pystyssä

Iinakaan ei varmaan ikinä tule menemään täysin rennosti nokakkain ohituksissa. Muuten koiria voi mennä sivuilta ja eestä, räyhäten ja miten vaan.

Mutta nokakkain joutuminen toisen kanssa on kovempi pala. Reagoi katsekontaktiin todella herkästi ja varsinkin, jos toinen koira ei ole hallussa eikä Iina saa oikeeta kuvaa toisen koiran elekielestä.

Tulee aina paineistumaan toisen elollisen tuijottelusta. Toki luottamuksen kasvaminen auttaa asiaan. Mut joo, meillä kans lyhyemmällä hihnalla ohitus parempi.

Voiko se stressata sitä, että jos sinä komennat jotakin? Paawoon ainakin sellanen, että jos mä oon vähänkään huonolla tuulella (jonka se kyllä haistaa jo ennen ku itekään sitä välttämättä tajuan), niin se ei mee rennosti ohituksia (remmissä). Vapaana se menee just sit niin kauas musta ja vastaantulevasta kuin on sen mielestä "turvallinen etäisyys" ja on ihan rento kyllä siellä kauempana. Se kun ylipaljon inhoaa sitä, että mä komennan jotakin toista koiraa (tai sitä itteään) tai hermostun tai muuten möläsen jotain. Ohitustilanteissahan sitä useimmiten joutuu moista tekemään, kieltämään tms. Jos se sunkin koira sen takia ahdistuu vastaantulevasta, kun tietää, että sinä voit jotakin ärvästä jollekin, joko sille tai vastaantulevalle Silti turvallisin paikka on sun takana ojan puolella, koska sillon sä et ärväse ainakaan sille. Mutta koska se "vaara" on olemassa, niinkoiraa hermostuttaa. Näin mä oon ainakinPAawon epävarmuuden tulkinnut. Niilo teki tota kans ennen, mutta sit kun ite opin luottamaan itteeni ohituksissa ja ottamaan ihan rennosti, niin se ei enää jännitä, vaikka olisinkin joskus huonolla tuulella. Paawokin jännittää tosiaan vaan sitä, että MINÄ ärväsen (jollekin) siitä vastaantulijasta johtuen. Jos minä oon ihan hyvällä tuulella, niin se luottaa, että mitään ei tapahdu ja mitään epävarmuutta ohituksissa ei ole.

...niin joo ja vielä se, että kuitenkin jos oon huonolla tuulella ja Paawo on epävarma ohituksissa, niin mun on otettava se just viereen ja suht lyhyelle hihnalle, koska muuten se hiippailee ties missä, kun se pelkää tekevänsä jotakikn väärin (ja että mä ärväsen) ja yrittää kauemmas ja himmailee jne. Sillon sitä rentouttaa se lyhyt hihna, kun se tietää missä mennään ja mäkään en hermostu sen hiipimisestä ja kaikki menee taas kivasti. Mun ailahtelva luonne ja temperamentti on vaan joskus pikkusen liikaa Mujuselle, joka inhoaa konflikteja ihan kaikkien eläväisten kanssa (no, eri asia, jos joku toinen koira talloo sen päälle tai luulee olevansa kovempi jätkä kun se, sillon se kyllä muistuttaa itsestään )