treenit pilalle, ympäristö tuottaa mega mielenkiintoa

Koira on rodultaan Amstaffi, kiltti ja ystävällinen. Koti oloissa (sisällä/ulkona) pystyy tekemään 3-5 toistoa ja mielenkiinto treeniin katoaa, tämä määrä on sisäistetty. Mutta, kun menemme yhteistreeneihin niin kuulo menee täysin, muut ihmiset ja koirat ovat miljoona kertaa mielenkiintoisa kuin oma väki ja herkullisimmat namut. Rauhoittuminen ei onnistu millään. Vaikka kieli roikkuu maassa niin juoda ei pystytä/malta ja tarpeet tehdään vasta räjähtämispisteen ollessa millin päässä.

Onko ensiapuna se että liikutaan julkisilla paikoilla mahdollisimman paljon, koska asustamme keskellä korpea jossa ei ole kuin pari naapuria. Mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Jäävi ei rähise toisille koirille eikä ihmisille vaan haluaa leikkimään ja haistelemaan koira ja pusuttelemaan ihmisiä.

Marko

EDIT1: Jäävi on 8kk uros. Huomioitta jättämistä olemme harkinneet kokeilla, jos myös sitä kautta isäntäväki olisi mielenkiintoisempi.

Kinkkinen kysymys. Onko koira kuinka vanha..? Entä uros vai narttu..? Mikä laji muuten..? :)

Nuo riippuu aika paljon koiran luonteesta joten jos vain mahdollista niin käyttäkää koira jossain testatavana. Meillä Kida kuumuu treeneissä yli helposti. Tarkoitan sitä siis, että läähättää ja on "poissa paikalta" henkisesti. Se tosin on kyllä kiinnostunut ja hyvinkin innostunut asiasta, mutta tietyn pisteen jälkeen se vain ei kykene vaikka haluaisi tehdä mitä vain maailman loppuun asti. Sen kanssa on auttanut, että lopetin pallolla palkkaamisen ja vaihdettiin nameihin. Lisäksi vaaditaan paljon rauhoittumista eli mitään ei tehdä ennen kuin kokoaa itsensä. Muutama toisto ja takas jäähtymään seinustalle. Lopetetaan aina johonkin helppoon ja hauskaan. Tavoite on lisätä toistoja kun alkaa hallita tuota kuumenemistaan (liittyy osittain ehkä epävarmuuteen). Tällä hetkellä näyttäisi toimivan, viimeksi flippasi vasta kun totuteltiin pelottavaan puomiin (mun moka, kierrokset oli jo liian korkealla ennen puomia.

Rostan kanssa ongelmana on ollut haahuilu varsinkin nuorempana kun alkoi ihailla tyttöjä enempi. Eka edistys oli vaihtaa namit riepuleluun, mutta Rostan kanssa toimii parhaiten kateus eli käytän kahta koiraa treeneissä (kavereiden koirat ajaa samanasian ;)). Eli heti kun korvat lakkaa toimimasta koira menee vaihtoon. Muutama toisto ja tavoite on lopetettaa kun koiralla on vielä kivaa. Pikkuhiljaa ollaan saatu Rosta kestämään toistoja ja jankkaamista, kaveri sanoisi, että löydetty työinto koiralle. Sillä mielummin tuo tekee mitä tahansa muuta kuin seisoo seinäruusuna katsomassa kun muut leikkii hänen lelullaan. Rostalta sallitaan kentällä enemmän sikailua kuin Kidalta sillä tuo toimii parhaiten taistelupalkalla. Kida taas rauhoittuu paremmin selkeistä rajoista. :)

En tiedä onko näistä selostuksista mitään apua teille, mutta pidän peukkuja, että treenit alkavat sujua! :)

Ei tuosta hälinässä liikkumisesta ainakaan haittaa ole! Ja ihmisvilinöissäkin voi "treenata" eli antaa jonkun käskyn ja palkata esim. eteen, taakse, oikea, vasen jne.. Sen pitäisi teoriassa vahvistaa kuuntelua myös kentällä.

Rauhoittumisesta vielä.. Jos kyseessä on ylikuumana käyvä koira niin se saattaa ottaa paljonkin aikaa. Kaverin collien ekat yhteistreenit olivat nuorena käytännössä pelkkä odottamista.. eli helposti puolituntia vain sitä että koira kiljuu. Ja lopuksi kerkiää tehdä yhden asian kun se lopulta hiljenee/rauhoittuu, mut heillä sitkeys palkittiin ja koira on nykyisin ihan rauhallinen ja toimiva kentällä. Ja kuulemma kun on sen kerran saanut rauhoittumaan niin seuraava on jo helpompi/nopeampi. Käytännössä ollaan molemmat oltu mahdollisimman hiljaa/passiivisia jos koira kuumuu eli huomiota vasta kun rauhoittuu. Silloinkin kehu on rauhallinen ja hiljainen. Eli myös nami saattaa alkuun kiihdyttää lisää joitakin koiria. Osa tutuista vie koiran autoon rauhoittumaan. :)

me ei olla aktiivi reenaajia, lähinnä kotihöntsäilijöitä, mutta tässä vähän meidän otuksesta... eli kysessä 5v pallillinen lansu uros... jos on tyttöjä lähellä (ei ole väliä, onko leikattuja vai leikkaamattomia) korvat häviää... tytöt vaan on ton juttu ja sen hormoonit vie sitä sata nolla... mekin ollaan maalaisia, joten eipä tuossa nyt isoja ongelmia ole ollu, lähinnä esim lekurissa joskus meinaa hermo mennä, jos odotus aulassa on tyttö samaan aikaan... joten jos teilläkin on pallillinen uros, voipi hormoonit viedä sitäkin ukkoo =) ja ainaki pertin kirjassa muistelisin olleen juttua siitä, että nuo hormoonit menee yleensä aina laumavietin yms edelle..

ja sitten vielä se, että meille on jo kasvattajankin taholta huomautettu, että lansut vaan on semmosia (pienestä pitäen) että jos niille meinaa jotakin opettaa, se on max kolme toistoo, koska nuo ei vaan jaksa vaivautua sen pidempään ja jos yrittää liian kauan jankata, se vetää vaan lekkeriks, tai lähtee touhuaan omiaan... jotenki niin se sano, että tuo on ainaki suht viksu rotu ja oppii nopeesti, jollon se kokee "tylsänä" sen, jos samaa toistetaan liikaa, jollon se keskittyminen herpaantuu ja kaikki muu on kiinnostavampaa...

tämmöstä meillä =)

Mun ohje olis, että pitäisi käyttäytyä itse kaiken kaikkiaan (ei siis pelkästään treeneissä, vaan koko elämässä koiran kanssa) niin, että koira haluaa olla kuulolla ja haluaa tehdä teidän kanssa hommia. Ohjeet siihen saa jälleen kerran Kirsiltä :)
Itellä on nyt projektina sekarotuinen ylivilkas adhd tapaus, jossa on puolikas ajokoira ja loput amstaffia ja sakemannia. Paikallan pysyminen on sille hiton vaikeeta ja vaikutti alkuun lähes mahdottomalta. Mä kiellän sitä aina, kun se alkaa kiinnostumaan jostakin muusta kun minusta. Siis kun se on remmissä tai treenataan. Se siis ei saa alkaa intoilemaan minkään oman juttunsa perään. Tai remmissä saa, kunhan ei kiristä remmiä. Äkkiä se oppi kuuntelemaan kieltoa. Tietysti treenikentällä en voi aina tarpeeksi kovasti kieltää, jotta into ei laannu, joten sillon vien sen pois kentältä jäähylle, jos meinaa että varsinainen tekeminen ei kiinnosta ja normi volumen kiellot ei mene perille. Kuitenkin kiellän sitä myö treenikentällä (vaikka jotkut onsitä mieltä, että niin ei saisi tehdä), jos se meinaa tehdä jotain, mikä ei ole ok, kuten esim lähteä toisten luo tai hajujen perään. Kiellän napakasti (niin että lopettaa) ja sit kutsun iloisesti luokse tekemään kivaa ja leikkimään ja saamaan palkkaa. Joskus kuitenkin käy niin, että se meinaa lähteä muitten juttujen perään, ja kieltoa joutu koko ajan hokemaan, niin sit vien seinään hetkeksi jäähylle.
Kuitenkin siis tässä koko hommassa on oleellista, että koira on kaikenkaikkiaan kuulolla, se ei auta kieltää kentällä, jos koira ei muulloinkaan kieltoa tottele ja on tottunut haahuilemaan ja tekemään omiaan ja menemään omien intoiluittensa perään ihan mielivaltaiseti. Me aloitettiin homma nollasta (koira tuli kodin vaihtajana, kun se oli niin adhd karkailija sun muuta, ettei sen kanssa tultu toimeen). Se ei pystynyt kuuntelemaan ikinä, eikä ainakaan toisten koirien läsnäollessa. Parissa viikossa koira saatiin kuulolle ja mentiin tokotreeneihin ja reilu 2kk koiran tulosta meille, aloitettiin agilitytreenit. Eli siis se kotikasvatus on se juttu, jonka pitää olla kunnossa, jotta koira on kentällä kuulolla. Me mentiin ylläri ylläri Kirsin ohjeiden mukaan

Hyvä lisäys tuo kentällä kieltäminen. Myös meillä ja useimmilla tutuilla on kielto käytössä treeneissä, toki se ei kaikille koirille käy (esim. kaverin collie menee täysin lukkoon), mutta joidenkin kanssa se on helpoin ja yksinkertaisin ratkaisu. Esim. Rostaa on kielletty menemästä muiden luokse, kusemasta ja jos yrittää livetä paikka-käskyltä. Agissa jos koira paahtaa väärälle esteelle olen tylysti kieltänyt, tosin agissa tuo on vähän kakspiippuinen jos takana on oma ohjausvirhe eli koira tekee oikein ohjaaja väärin, mutta kaverin koirat kuumuvat parin esteen jälkeen jolloin ne alkavat suorittaa kaikkea mikä tulee vastaan teki ohjaa mitä tahansa. Nuo tosin ovat jo pitkälle treenattuja eli esim. tietävät tasan, että kontaktille pitää pysähtyä. Pari puolituttua taas käyttää pk-puolella raippaa jos koira harhautuu kontaktista tai vinoutuu. Painotan etteivät he hakkaa koiraa tms vaan enempi se on sellainen painava/ohjaava kädenjatkopala. Vastaavasti kun menee hyvin niin raippa muuttuu leluksi jolla leikitään. Sitä en tiedä onko raippa ollut aina käytössä vai vasta kun koirat ovat olleet jo ns. kisavalmiita.

Tuli muuten mieleen myös palkan ajoitus. Rostalle toimii paremmin, että vaaditaan oikea suoritus ja sitten palkka, mutta kidalle taas kannatti palkata alkuun kokoajaan ja sitten pikkuhiljaa harventaa. esim. maahanmenossa odotettiin, että rosta tarjoaa ja palkattiin, mutta kida palkattiin jo pienestä kumartumisestakin kunnes oli "hivutettu" makuulle (ei kerinnyt harhautua).