Karkasiko koira?

Eilen tutustutin oman koirani ystäväni puolivuotiaaseen pentuun. Koetettiin tehdä homma parhaan kyvyn ja taidon mukaan: käveltiin lenkki peräkanaa, että saavat haistella toistensa pissoja ensin. Sitten mentiin metsään ja päästettiin yhtaikaa irti... ja toivottiin parasta!

Tapahtui jotain, mitä en osannut odottaa! Perässämme kävellyt pentu tuli kohti, omani lähti sitä kohden. Pentu kääntyi ja pinkaisi matkaan ohi emäntänsä ja omani perässä!! Ja ne jatkoivat vain. Karjuin omalleni EI! SEIS! TÄNNE!! Tänne käskystä se pysähtyi ja katsoi, saattoi ottaa muutaman askeleen kohti, mutta jatkoi sitten taas pennun perässä!! Ne juoksivat metsästä pois ja autotielle asti

Sen jälkeen omani uskoi Tänne-käskyä ja sain sen luokseni. Ystäväni ei saanut kutsuttua omaansa, vaan joutui hakemaan sen. Voiko paimennusvietti olla niin voimakas, että Huli vaan 'ajautui' poisjuoksevan perässä? En olisi pystynyt mitenkään purkittamaan, koska koirat olivat jo niin kaukana, ja lunta metrin verran. Suihkeen puhistin tyhjäksi. Kuljin poispäin koirista, karjuin. Olin myös iloinen kun sain koirani luokse ja kehuin sitä.

Myöhemmin (syvemmällä metsässä) laskimme koirat uudelleen irti ja ne tutustuivat.

Omaani olen pettynyt: Ei se tottele!
Ja siellä Hakkilan hallissa se on maansa myynyt (ja juonut rahat)... Mitenkähän tätä tottelevaisuutta pitäisi treenata?

en nyt tiedä, vastaako tää yhtään, mutta oma kokemus. elikkäs meillä oli tuolloin noin 8kk ikäinen sakemanni (eli siis asetelma päinvastoin, kun oma "paimen" oli vielä suht penska) ja kaveri tuli kääpiöpinseri nartun 1v kanssa. ja meillä kävi ihan sama, eli pinseri ilmeisesti hiukan säikähti sakemannin hiukan raisua leikkialotetta ja lähti kiitämään pellolle ja saku perässä. tämä sakukin osasi kyllä luoksetulon, mutta tässä kohtaa huudot kaiku kuuroille korville. lopulta meidän vanhempi koira (seropi, ei tietoa roduista) lähti kaksikkoa kohti ja vanhuksen perässä ne sitten tuli takasin. ei tietty varaa ollu, kun pellolle menivät, mutta eipä niistä kumpanenka kuunnellu sitten yhtään. tässäkä tilanteessa ei ollu tietoa, lähtikö sakemanni paimentamaan, vai mikä, koska oli meillä enenki kavereita käyny, eikä se koskaan tuolein lähtenny. sosiaalinen kaveri se oli, että en jaksa uskoo sen tahtoneen pinseriä mitenkä höykyttää. mut mistäpä noista tietää... mutta näistä kahdesta ei kavereita tullu, pinseri rähjäs sakulle aina.

tai saalisvietti,,,se kun napsahtaa päälle kaikki sanat häviää kuin kuuroille korville ennen ku koira sit vähän"herää"vietistä sit ne ottaa käskyt vastaan,,

Niinpä niin!

Ystävän koira on ihan ketun näköinen ja kokoinen (suomenlapinkoira, paimensukuinen, väri riista).

Lisäkysymys: Mitenkäs ne koirat sitten pitäisi tutustuttaa, jos ei remmissä?

Saalisvietin aikaansaannokselta kuulostaa, mikä ei tarkoita (ainakaan yleensä) sitä että ajettava koira olisi vaarassa joutua saaliiksi (?). Monilla koiraroduilla saalisvietin hallinta on mahdollista (silloinkin kun koira ajaa), olettaisin että myös paimenkoirilla se onnistuu, joskin vaatii paljon työtä.

Minusta on oikein hyvä merkki että koirasi on jollain tavalla reagoinut ilmeisesti kesken "saalistamisen" sinun kieltoosi! Joko sen saalisvietti ei ole kovin korkea tai sitten se oikeasti kuuntelee sinua tai molemmat. Mitä tapahtui kun koira oli ottamassa askeleita sinua kohti - kehuitko sitä tällä hetkellä (minä olisin kehunut ja kovasti) - ja osaatko sanoa minkä takia se sitten ei kuitenkaan tullut?

Mä olen oman koiran kanssa huomannut että jos nämä hetket (koira pysähtyy, miettii edes sekunnin) saa käännettyä puolelleen, on jo päässyt pitkälle, mutta jos ei, on seuraavalla kerralla pysäyttäminen ollut vielä vaikeampaa. Ja siihen ei meillä sitten ole auttanut muu kuin harjoitusta juuri siinä tilanteessa/ympäristössä niin että koiran on pakko totella, jos se siis astetta helpommissa tilanteissa jo tottelee.

Kauko-ohjattava sitruunapanta voisi ehkä toimia.

Olen käynyt sytyttämässä koiraa lampaille pari kertaa, silloin todettiin, että koirassa ois ainesta. Ajaa karkulammasta takaa ja pysäyttää vauhdin, ei ota kiinni. Pysähtyy siis jos lammaskin. Ei kuitenkaan osaa palauttaa karkulaista laumaan.

Tässä tapauksessa koirani huomasi pois päin juoksevan pennun ja säntäsi uudelleen perään. Toisella pysähdyksellä se huomasi ystäväni, joka juoksi sitä kohden ja päätti jatkaa myös matkaa/paeta vierasta ihmistä? Paikkahan oli kapea metsäpolku, joten vastaan juokseva ihminen saattaa hämmentää nuorta koiraa (ikää 13 kk). Lopulta, kun pentu oli autotien puolella ja vallin takana (ei näkynyt) kutsuni sai voimaa. Koirani näytti hetkittäin siltä, kuin se olisi ollut valtavan ristiriidan vallassa ja antoi vahvemmalle voiton (saalisvietti). Kehuin sitä kyllä kun se otti askeleita kohti, mutta siitä huolimatta se kääntyi 2 kertaa uudelleen takaa-ajoon. Mitään aggressiivista takaa-ajossa ei ollut.

Ahaa, no sitten ei ole ihme miten koira käyttäytyi ja miksi ensimmäisessä viestissä vertasit sitä paimentamiseen - sehän varmaan toimi pennun kanssa samaan tapaan mitä on harjoitellut lampaiden kanssa, mutta ei vaan vielä oikein hallitse sitä mitä sen pitäisi tehdä! Sieltä oletkin varmaan saanut hyviä vinkkejä mitä ja miten paimennustyössä käytettävälle koiralle pitää opettaa, esim. pysähtyminen (?). Varmasti samat opit toimivat sitten muissakin tilanteissa missä koira ajaa/paimentaa.

Mietin tämän oman koiran kautta: silläkin oli nuorena hirveästi intoa ja yritystä saada lintuja seisontaan mutta taidot (eikä tottelevaisuus) eivät vaan riittäneet. Ainoa keino parempaan suuntaan on ollut kurinalainen harjoittelu maastossa, riistatilanteissa ja riistan hajuilla ja se että koulutetaan muutamat käskyt sellaisiksi että koira pystyy (melko usein..) tottelemaan niitä myös korkeassa vietissä työskennellessään.

Paimennuskoulusta tuli aika vähän neuvoja, piti 'raakaa' koiraa parempana kuin koulutettua, koska "kouluttamisella pilattu" ei uskalaa tehdä omia ratkaisuja! Alle vuoden vanhaa ei muutenkaan voinut juuri opettaa, lähinnä katsottiin MITÄ se tekee lampaiden kanssa - ja ihan oikein lähti tekemään!

Sittemmin olen lukenut lisää aiheesta ja ensimmäiset pillikäskyt, jotka opetetaan ovat juuri 'maahan', 'hidasta' ja 'aja'. Olen hankkinut perinteisen paimenpillin (acme 575) ja opettelen itse ottamaan ääniä siitä. (Ei ollutkaan ihan yksinkertaista! Saati saada 15 selkeästi toisistaan eroavaa käskyä...)

Mutta siis: Alamme ahkerasti harjoitella pysähtymiskäskyä!

Miten ootte pärjänneet sen kanssa että ahdistuu/turhautuu (vanhan viestisi mukaan) muista koirista? Meillä otan ohitustilanteissa koiran sivulle hallintaan lyhyellä hihnalla jottei muut koirat provosoidu kun heitä lampaiksi luullaan tai sitten hyvissä ajoin kolistan purkkia jolloin koira pyrkii äkkiä ohi pois turhauttavasta tilanteesta (eikä mölise) tosin saattaa intensiivisesti tuijottaa toista koiraa jolloin se turhautuu :(

Vaihtelevasti.
Paras tapa on juuri lyhyelle jalan viereen kävelemään ottaminen löysällä hihnalla JA välimatka. Sanoisin, että yhä tavallinen jalkakäytävä on liian kapea ohittaa vastaantulijoita
Koira pelkää kaikkia oravaa isompia koiria irokeesi peffakarvoihin ja häntään asti pystyssä. Ja räyhää. Vasta noin 20m päästä menee pinkeenä, mutta hiljaa ohi löysällä hihnalla. Siksi me vaihdammekin tiessä puolta, että koiralle tulisi fiilis, etten minäkään halua tavata vastaantulijoita. Eikös koirat/sudet luonnossakin kierrä vieraan lauman vastaantulijat?

Olen opettanut myös käskyä *VARO* mikä meinaa, että se menee hieman taakseni kun pää ei kestä vierellä kulkea. Autot ja fillarit se 'varoo' oikein hyvin, mutta koirat...
Koirani kimppuunhan on käynyt kolme eri koiraa silloin, kun se oli alle 6 kk, joista pahin johti eläinlääkäriin ja rikosilmoitukseen.