taas typerä kysymys...

äh, mie viljelen tänne näitä "en tiedä mistään mitään"-kysymyksiä, mut empä ny muutaka paikkaa keksi, mistä kehtais kysellä....

eli tänään aamulla jäin taas kummasteleen meidän lansu ukon tuijotusta. se siis jää tuijottaan silmiin sillein hyvin intensiivisesti, jos se käskyn alla varttuu jotain. ensimmäinen tilanne oli aamuruualla (nämä siis tapahtuu joka päivä näissä samoissa tilanteissa), kun se jäi istuun ja odottaan lupaa mennä kupille. niin kauan, ku annoin toisen koiran sapuskat ja laitoin jäppisen oman kupin maahan, se tuijjotaa mua silmiin. lopettaa tietty sitte, ku saa luvan ottaa. toinen tilanne ulos mennessä. meillä koirien pitää istua paikalla odottamassa lupaa mennä ovesta. tänää jouduin konahtaan, ku ei muka muistettu taas tätä sääntöö, niin istuttiin sitte hiukka kauemmin ja koko ajan jätkä tuijottaa silmiin.

se tarvii todeta tähän väliin, että koira on käyny tottis/toko reeneissä nuorempana entisen omistajan kanssa, joten liittyykö tää niihin oppeihi? ite en meinaan ikinä ole ko. reeneissä käyny, joten ei mitään hajua, miten siellä opetetaan toimimaan.

kyllä se joskus saattaa tuijotella muutenki, mutta muullon se aina kääntää katseen pois, jos sitä mulkasee.

itelle vaan jäi joku "tuijotuskammo", kun se meidän sakemanni otus tuijotti nimenomaan semmosta haastetuijotusta. sillä oli oikein semmonen "minä kingi, sinä alamainen"-ilme päällä ja sen jälkeen se yleensä rupes kokeileen oikein urakalla.

eli otanko mie nyt pulttia ihan turhasta asiasta, vai kyseenailaistaako toi möhkäle mun asemaa joteski?

epäilen että se on opetettu ottamaan kontakti, joten anna nuijottaa :)

oukei... en vaa ole ihan tottunu tommoseen... mut totutellan sitten nää tottikset ja tokot ja agit ja mejät... ne on mulle ihan hepreaa...

Mulla kun penska opettelee tottiksen alkeita, niin hyvin usein lenkilläkin tulee könöttämään siihen sivulle ja tuijottaa silmiin. Ens alkuun palkkasin siitäkin, nyt palkkaan enää kun pyydän seuraamaan.

saako ängetä tähän ketjuun ko en ole kehdannut tätä myöskään kysyä:

Mitä ihmettä ku minun beagle käyttäytyy nykyään lenkillä niin, että ku kiellän vetämästä se tulee mun jalanviereen saapastelemaan ja on "kontaktissa".

Joo, olen joskus opettanu sen seuraamaan, mut sen se tekee eri tavalla, eikä se ennen ole sitä seuraamista sotkenu mihinkään muuhun. Ja ihan kummalla puolella sattuu.

tämä on sellasta että se kävelee ja tapittaa mua, välillä kattoo eteensä ettei vallam kompastu mutta vähintään 5 sekan välein se kattoo mua ja pällistelee.

Häntä on tanassa kaarella selänpäällä melkeen, korvat on välillä luimussa. ja välillä sellasessa puoliluiperissa, ei ihan pystyssäkää. On jännä kävellä koiran kanssa joka on niikö oisin "kouluttanut" sen kävelemään..en tiiä onko tämä hyvä vai huono juttu.

samoin ohituksessa tänään se oli ihan niiku oisin nakkikouluttanu, ois halunu räyhätä, korvat terävänä häntä kaarella selänpäällä, kävelee minun vieressä ja kun kiellän ei,
se kattoo mua ja kävelee niikö nakkia odottas.


****ÄSH ei mittään. se varmaanjohtuuki siitä ku olen sitä yrittäny opettaa "reunaan"..se luulee varmaan että ainaku nykäsen remmistä ja kiellän sen pitää kaartaa jonneki ja olla sielä reunasa..
tämän siitä saa ku yrittää kouluttaa koiraa eikä ossaa.
hm.

heh, kyllä tänne mun puolesta saa muutki "typerät" kysymykset tunkee, ite sain omaani jo vastauksen

kyl noi munki koiat käskyn alla tuijottaa, jos siinä lähellä oon. Eli siis just ruoka ja ulosmeno hommissa. Rauhakin tuijottaa ku mikäkin tokokoira, vaikka ei mitään katsekontaktia oo sille opetettu. Mut olisko se luonnostaan, kun oddottaa sulta seuraavaa käskyä/ruokaa/ulos pääsy lupaa..

Mut Emilin jutusta tuli mieleen, että Paawo tekee tosi usein, lähes aina siis, kun tullaan lenkiltä kotiin ja kävellään kotikujaa pitkin, niin se tulee viereen seuraamaan ja häntä vispaa ja tökkii välillä nokallaankin mun kättä. Usein ei kuitenkaan töki,vaan seuraa tosi hienosti kontaktissa (en siis oo mitään käskyä antanu koskaan). Ihan sama miten reagoin tai reagoinko siihen ollenkaan, niin siinä se onnesta soikeana seuraa ja pitää katsekontaktia. Tämä siis tapahtuu ainoastaan kotiin päin tullessa ja sillon kun kävellään tota meidän kävelytietä pitkin. Jos tullaan toista kautta pihaan tai autotietä pitkin, nin ei tee tätä. Ja se on tehnyt tätä niin kauan ku muistan....en tajuu. Voihan se olla että oon joskus sata vuotta sitten yrittänyt ehkä opettaa sille seuraamista tossa kujalla tai jotain, mutta toi on oikeesti ihan ihme juttu. Vähän niinku "kiitti lenkistä ja oon oikeesti ihan maailman paras ja tottelevaisin ja välkyin koira, vaikka just perseilinki tuolla kylillä. Saanhan anteeksi saanhan" (...ja saahan se, kun jotenki tuun siit papparaisen hölmöilystä ana niin hyvälle tuulelle...taitaa taas viedä mua 6-0 toi vanha kääkkä)

aivan, mie kans olen kattonu että vaikka se miten perseilis lenkillä, niin kontakti on upea kun poispäin tullaan. Joskus jo mennessä. Eli kontakti ei sulje pois perseilyä meillä ainakaan. :D Ja haluaa koirien kimppuun niin, että hyvä kun pysyy nahoissaan..Liekö se haluaa purkaa sen ohitusjännityksenki..
tai sitte syyllinen on mr.X joka käytti yhtee väliin millanin juttuja= että koira ei saa ohittaa taluttajaa. Oisko luupäähän niin vahvana iskostunu? Mene ja tiedä.
Mut olen välillä jopa ylpeä, sehän näyttää tosi kivalta varmaan sivusta katottuna. Ja voi se olla että se vähän mua palvookin..olenhan mää upee nainen, ei se erota miten rupinen villapipo mulla on päässäni , ja toppahousujen havina on musiikkia sen korville.

Mulla kaikki koirat on ollu enmpi vähempi tapittajia. Mutta mä oon aina rohkassu kontaktiin, ja siihen luvan pyytämiseen. Just niinku ovilla, ruoan kans, autoon tai autosta pois jne. Jotenki mä ainakin oon vaistonnu sen et milloin koira tuijottaa haastaen, ja milloin tapittaa. Joku siinä tutun koiran ilmeessä sen kertoo, onko pää hiuk kallellaan, tai sit korvat valppaana, mut ei "tapissa" ja jotenki...
Oon siis usein kysellytki koiralta, et no mitä ny. Ja mamma oli ihan super välkky merkkaan sen mitä tarkotti/halus. Saatto kattoo sit vesikuppia ja mua vuoron perään, jolloin vaihdoin veden. Oli äärimmäisen tarkka vedestään, ja ku löysähuulispanielit oli sen kuolannu ja tiskannu korvansa siä, ei enää kelvannu mammalle.
Ja samalla tavalla se pyys ulos jos paha hätä/maha rikki. Tuli tapittaan, kysyin mitä, juoksi ovelle.
Ehkä pevi-ajatuksella koira pompottaa, mutta mä en koe niin. On mulla ollu koirat hyvin hanskassa tai ihan kusipäitä, tossa käytöksessä en o muutosta huomannu.
Mutta on totta, et jos vieras koira tuijottaa, eteenki alta kulmien, tavallaan rävähtämättä ja jähmeesti, tiän et siitä on merkkaamiset kaukana. Se on haaste ja tilanne kohtasesti sit toimin.
Näin meillä taaplataan.

juu, siis kyllä itekki osaan jo nepasta ja pikkuhiljaa humpastaki lukee, millon se vaatii jotaki ja millon toljottelee muutenvaan, noista kumpika kun ei tunnu semmosta haastetuijotusta harrastavan... on vaan vielä oppimista ton jätkän käytöksessä, sen verta uus möhkäle meille vielä on... ja ihan alkuun ku seki testas aika reippahalla kädellä, ni jäin tota tuijottelua vaan pohtimaan...

heh, ja tosta kulmien alta tuijotuksesta... humpalla noi alaluomet roikkuu sen verta, et se näyttää aina siltä, ku se kattos jotenki vihasesti alta kulmien... mut lepposa vesselihän tuo ny loppujen lopuks on... ei vaan taho, et ton kokosen koiran kans tulee mitään onkelmia varsinki, ku se ei meillä pennusta ole ollu... siinä jää meikä äkkiä kakkoseks...

meidän edellinen koira oli kas sellane et se tapitti silmiin ku ei saanu viä ottaa ruokaa ni oikee sillai "en varmaan ota en en, odotan lupaa" :D pääki jäi ihme asentoon ku oli nii tunnollinen