10 koiran laumasta vaihtoi kotia yksi ja on aika rasittava

Eli kasvattaja antoi n.9kk ikäisen pennun uuteen kotiin sijoitukseen. Kasvattajalla oli n.10 koiran lauma kotona ja uudessa kodissa entuudestaan 2 koiraa eli sitten kolme. Nyt tämä kodinvaihtaja kääkättää (kuullostaa just siltä) ja vinkuu ja wuffailee kaikelle ja muka äänille. Istuu uuden omistajan edessä ja vinkuu/kääkättää. Ei osaa olla YHTÄÄN yksin, ei yhtään. Kuuluu 3 kerroksesta alaovelle kun se huutaa sisällä, siis jos muur koirat on seurana nii sit on hiljaa. Ennen kodinvaihtoa ei kääkättäny tai äännellyt juurikaan. Ja mikään ei saa sitä hiljaiseksi, ei usko kieltoa eikä mikään siis auta. Nyt on alkanut repii kaiken mahdollisen pedistä pois päivän aikana ja jos silmä välttää nii jotain katoaa sen pureksittavaks. Kakkaa sisällä pitkin poikin niin ettei edes kerkee huomaa ku lattialla on paskaa "ilokakka".

Mietin vaan et MIKÄ tollaiseen koiraan auttais? Ja miks se vinkuu koko ajan?? Ei pitäis olla kipeä tms.
Ihan nulikkahan se vielä on, mut en oo ennen noin vinkuvaa koiraa tavannu...

Sit toinen kysymys tai oma pohdinta.... miten tollaset isosta laumasta lähteneet sopeutuu uuteen pienempään laumaan? Nyt koira on n.1v2kk

jaa tota on kyl aika mahdotonta sanoa ilman näkemättä koiraa,,mut jos se on eläny laumassa se voi stressata sitä kun on ny yksin,,vois kokeilla että ottaa toisen koiran kaveriksi auttaako se

siis sillä on 2 muuta koira kaveria uudessa kodissa...ja niiden paikalla ollessa se vinkuu vaan jotain!?!? koko ajan...mut jos jää ihan yksin niin sit tulee hirvee huuto.

heh siis huonosti kirjoitettu tarkoitin että jos se ei ole tottunu olemaan yksin eli tarttee sen koira kaverin rinnalle niin sen vuoksi vinkuu kun jää yksin(se ei osaa olla yksin eli oikea eroahdistus)vähän ku äsken meillä ku lähdin 5 kanssa jäi piru yksin ulvomaan se ei ole ollu ikinä yksin,,heh pitäisköhän vähän pitää enemmän yksin tuli vain mieleen
ja viehän se paljon aikaa kun tulee uuteen kotiin ja uuteen laumaan,,kaikki koirat ei ole tuosta noin vain kotonaan joillain saattaa mennä monta viikkoakin ennen kuin sulautuu laumaan,,ja koiralauma voi myös hiillostaa psyykkisesti uutta tulokasta,eli syitä voi olla monia!

hmmm...tolla koiralla on tohon totutteluun menny jo 3kk ja vinkuminen vaan pahenee. Voiko se olla sit myös tylsistymistä tms? Et koira istuu keskellä lattiaa ja vinkuu...tai huomion hakemista kun tapittaa ku viimestä päivää..


Onneks martta on oppinu olee yksin, pakostaki. heh. Nyt se on vaan piippaillu mun perään aamusin....outoa

voihan se olla sitäkin,,mut kyl tossa tapauksessa pitäis koira nähä niin ois viisaampi..

Mä en osaa tuon koiran suhteen sanoa oikein mitään, mut meillä on nyt toistamiseen hoidossa isohkosta laumasta koira (en tiedä koirien tarkkoja lukumääriä sillä se elää kokoajaan, vähintään 5-6 tai enintään reilu 10 karvakorvaa ollut kaverina). Äkkiseltään sanoisin, että enempi sopeutumiseen tuntuu vaikuttaa se kuinka paljon koira on saanut ihmiskontaktia tai kuinka muuten on raahattu pitkin maita ja mantuja. En tiedä onko tästä selityksestä mitään apua, mutta tässä jotain ajatuksia niiden pohjalta.

Edelliset hoitolaiset (7kk ja 3-4 vuotta) olivat tiettävästi yhden ihmisen plääsäämiä ja ns. tarhakoiria (sisäsiisteydestä ei mm. mitään käsitystä, mutta näyttelyseisonta hallussa vimpan päälle). Nykyinen hoitolainen (2 vuotta) taas on ollut 4kk(?) asti puhtaasti tarhakoirana ja sen jälkeen koiralaumassa lapsiperheen parissa ja saanut paljon hellimistä. Tottunut vieraiden ramppaamiseen ja käynyt kylillä, saanut sisäsiisteys kasvatukset ja oppinut ottamaan risuja ja ruusuja vastaan myös ihmiseltä.

Jälkimmäinen oli noin viikossa "oma itsensä" (nyt kolmatta viikkoa meillä), vielä saattaa keksiä uikuttaa perään kun lähdetään, mut ei jää huutamaan/komentamaan tai ole muuten rauhaton. Ahmiminen ja ruokakuppi murina yms jäivät parissa vuorokaudessa pois. Ensin mainituilla meni kuukausia alkusählinkiin ja senkin jälkeen haettiin pitkään luottamusta (ei loppupeleissä löytynyt). Tosin tein itse niiden kanssa paljon virheitä ja koiruudet tulivat meille keskelle parin kuukauden muuttoa eli joutuivat samantien olemaan paljon hoidossa. Molempien koirien kanssa pysyvämpää edistystä alkoi tulla, vasta kun ne erotettiin toisistaan (äiti-tytär suhde). Äidin kanssa todellinen läpimurto tuli vasta uudessa kodissaan jossa on ainokaisena koirana 24h ikioman ihmisen kanssa (joutui pakosta tukeutumaan ihmiseen täysin). Typsyn kanssa taas paras ase oli pieni lauma jossa rohkeat/itsevarmat/avoimet koirat näyttivät mallia miten ihmisten kanssa eletään.