Missä menee raja?

Olen täs miettiny tätä koiraharrastusta nykyaikana,,en ole oikein ymmärtänyt minkä helvetin takia pitää koirat nykyään vetää niin tiukille joka lajissa,,aina pitää etsiä se äärimmäinen raja ja koirat menee rikki sitten ennen aikojaan,,kenen kroppa kestää enää pidemmän päälle agilityssä todella tiukat radat.pk esteet on jo niin jyrkät että harva koira kestää varsinkin ku sakut on nykyaikana mitä ovat kropaltaan.Silloin ku aloitin agi harrastuksen se oli kivaa ja koira ystävällistä,,,mut nykyään tuntuu että siellä karsitaan heti pois väärän rakenteiset koirat ja koirat menee nopeammin rikki kuin ennen kun ajat ovat niin tiukkia,,,ennen pärjäsi radal koira kuin koira nykyään vain tietyt rodut... ON MENNY VÄHÄN MAKU JOKA HARRASTUKSEN SUHTEEN KISAMIELESSÄ!tietty pitäähän sitä tosiaan karsia jyvät akanoista mutta ei minun mielestä enään saisi pelleillä koirien terveydellä.
Ihme jos ei tule taas agissakin korkeampia esteitä lisää kun nyt jo maksi luokka on rajoilla oleville koirille hemmetin rankkaa!
Miksi halutaan tieten tahtoen rikkoa omat rakkaat koirat??ihmismaailmassa ymmärrän se on ihan jees ihminen voi sanoa ny riitti eikä rahkeet riitä,mutta eipä koira osaa sanoa etten jaksa enään ennen kun kuuluu poks,ja se loppu siihen ku oli jo liian myöhäistä

Oon itsekin miettinyt samaa.. Ehkä auttaisi ainakin vähän jos luokkia olisi enempi eli kokoero ryhmien sisällä jäisi pienemmäksi. Ainakin sipukka on hyvä esimerkki Mini ja Midi luokkaan kuuluvasta koirasta. Yleensä nartut menevät Mineistä nippanappa, mutta monet urokset kuuluvat rimaa hipoen Midi luokkaan. Kun vielä lisätään se raaka tosiseikka, että sipukka uros on raskas rakenteinen ja erityisesti rintakehä/etupää painavat paljon pitää miettiä tosissaan kestääkö koiran etupää alastuloja. Itseäni ei sinällään harmita vaikka kilpailu-ura jäisi sikseen, mutta monella kaverillani on ollut ongelmia päästä edes alkeiskurssille koiransa kanssa kokeilemaan lajia saatika harrastamaan vain koirakon iloksi. Eli pitäisi suurinpiirtein ennen ensimmäistäkään estettä tietää haluaako kilpailla agissa vai ei..

Toinen mitä olen miettinyt on kasvattajien vaatimukset eli tottakai on järkevää painottaa, että hyvin aktiivista koiraa ei kannata ottaa sohvaperunaksi. Mutta monella kasvattajalla tämä on lipsunut siihen, että jos ei jo pentua ottaessa tiedä mitä lajia alkaa kisata ja omista jo meriittejä niin pentu jää saamatta. Toki jos pentue on nimenomaan vartavasten kehitelty tiettyyn käyttöön niin ymmärrän, että pitkänlinjan huippumetsä koirien jälkeläinen halutaan mahdollisimman kokeneelle metsästäjälle ettei se menisi vahingossakaan hukkaan. Jos taas olisin ottamassa ekaa koiraa niin tuskin tietäisin myöskään mistä lajista itse pidän, saatika soveltuisiko koirakaan siihen. Toisaalta fakta taas on, että "hyvän" koiran kanssa on aloittelijankin helppo aloittaa harrastamaan ja toisaalta tuntuisi hassulta, että jos joku on vakaasti päättänyt aloittaa vaikka agin niin hänen pitäisi ottaa ensin "huonompi" koira harjoituskappaleeksi..

onneksi meillä on toko ja rallytoko joissa pärjää ihan minkärotuisellakoiralla tahansa ;)
on mielestäni laji jossa lopputulos riippuu enemmän ohjaajasta ja ohjaajan taidoista kouluttaa kuin koiran rodusta..

pk puolella pystyy jonkin verran niitten esteiden kanssa pelaamaan eli voi jättää suorittamatta hyppyjä johonkin suuntiin ja silti pisteiteet riittää tuloksiin.. ainakin alemmilla tasoilla

agi nyt on agi.. kiinni ohjaajasta sekin paljon, ei auta vaikka bortsu olis kuinka nopee jos ohjaaja on ihan paska
paramman tuloksen saat sakulla jos ohjaaja on hyvä kuin liian nopeella bortsulla :)

Niin meistähän se on kiinni mutta ei sakun rakenne kestä maksiluokan tiukkia käännöksiä pidemmän päälle!ja sit tosiaan pirukin menee maksiin niin sehän hyppää itseään kaksikertaa isommat hypyt!eli koirat menee rikki helpommin kuin ennen

noh niinhän sen anselminkin täytyy vetää ne maksi hypyt mutta emmä sitä sure
kyllä se niihin pystyy muutaman radan sillon tällön kisoissa hyvällä lämmittelyllä ja lihas kunnolla :) reeneissä sitten astetta matalampaa rimaa ;)

Mut silti minusta kaikki vain menee haastavammaksi,,tästä on ollu monel foorumilla puhetta ja tosiaan mielipiteet jakautuu ihan kahtia,,,Eihän sitä koko ajan kisoissa juostakkaan,,,mut kaikki on menny agissakin hemmetin tiukaksi 1 on jo yhtä tiukkaa käännöstä ku oli ennen vanhaan 3

agi: mutta myös ohjaajat ovat kehittyneet ja ohjaus tekniikat parantuneet huimasti jos edelleen rata olisi samanlainen kuin ennen nyt kun ohjaajat ja koirakot ovat moninkertaisesti parempia olisi suomi täynnä agility valioita.. ja sitä me emme halua, en ainakaan henkilökohtaisesti ja tuloksen eteen pitää tehdä töitä..

pk-puoli: koulutus tavoista en tiedä enkä aio edes hirmuisesti perehtyä koska kun toko rintamalta siirrymme pk-puolen lajeihin aion edelleen kouluttaa koiraani omalla tavallani enkä kenenkään muun.. pk esteet eivät ole mun mielestä mahottomat tai liian raskaat koiran suorittaa kun se on hyvässä kunnossa ja terve..

toko: menee vakavampaan suuntaan koko ajan mutta hyvä niin, niin menee koulutuskin ja ohjaajien ja koirien osaaminenkin koko ajan paremmaksi kiitos siitä huipppu kouluttajien jotka jaksavat tavallisia tallaajia opastaa..



ihan kaikkia hömpötyksiä säännöissä en allekirjoita enkä kannata ja monet liikkeet ovat aivan käsittämättömiä
mutta jos ykköstuloksen saamiseksi tokossa vaaditaan että seuraamisessa koira ei kosketa ohjaaja se sitten opetetaan niin..
tai jos haluan säästää koiraani agiradalla opettelen ohjaamaan koiraani niin että se pystyy jo hypätessään ennakoimaan tulevan kurvin ja kääntämään itseään valmiiksi jolloin siihen kohdistuva rasitus vähenee huomattavasti..


äh päh ja anteeksi.. mä nyt olen sitä mieltä että agissa mättää ainoastaan surkeat ohjaajat ja se että koirille ei ole opetettu oikeaa hyppytekniikkaa eikä ohjaaja ole viitsinyt opetella ohjauksia..


:help1:

tokohan on ihan erilaista ku tottis,,olenha itekki tokossa,,,,,ja kaikki riippuu myös haluaako tottiksessa huipulle vai ihan kotihauskana,,huipulle et pääse nameilla tottiksessa!
Puhuin ny koirien rakenteesta,en siitä miten ohjauksella saadaan aikaan paljon!!ei sakuilla saada sellaisia mutkia niin hienosti ja nopeasti tehtynä kuin vaikka bordercolliella,,huipulla tulee enemmän ne rodut millä oikeasti pärjää agissa,,,sit ku haluun kunnon agikoiran ostan bordercollien koska sillä on ainakin mahikset päästä pidemmälle kuin sakulla,,no porokoirat on ihan jees ku tollainen pötkörakenne mut pidemmän päälle kyllä noi korkeat esteet mutkineen kuormittaa koiraa enemmän kuin vaikka b.collien,,,,joskus kävin nellin kanssa agissa(leonbergi)nyt en enään menis koska ei siitä vain olis rakenteensa puolesta enään sinne muuten kuin ehkä ny hupi hupina hyppimään ja menemään ratoja
mut muut mokat on ihan ohjaajan omia niistä en puhunu yhtään,,
ja näistä asioista on myös samaa mieltä monet hemmetin hyvä agikouluttajat että menee kohta jo liian pitkälle toi tarkkuus,,

pk puolella pystyy jonkin verran niitten esteiden kanssa pelaamaan eli voi jättää suorittamatta hyppyjä johonkin suuntiin ja silti pisteiteet riittää tuloksiin.. ainakin alemmilla tasoilla
Tota mitä tarkoitit muuten tällä lauseella??jos oikeasti haluaa pärjätä päästä 3 parhaan joukkoon,,kyllä siinä pitää kaikki osiot suorittaa kunnolla piste erot ovat huipulla tosi pienet,yksikin moka niin se siitä ja pinnat rysähti alas

esim.
hyppy nouto kokonais pisteet 15 jos koira hyppää vaan toiseen suuntaan ni se saa silti vielä 10p eli siinä voi säästää koiraa että hyppyyttää vaan toiseen suuntaan ja silti jos muut osiot on kohdillaan tulos tulee.

ja no mä en ole ihan niin kilpailu henkinen että haluisin olla 3parhaan joukossa mutta toki haluan 1.tuloksen ja se riittää mulle..

kukin tyylillään mutta mä en näy tarpeelliseksi kaivaa keppiä kaapista porkkanan sijaan ;)

Tää koko jutun aihe olikin just sitä että kun lähdetään puhumaan kisaamis tarkoituksessa miten rankkaa se on koiran fysiikalle!Kyllähän ei huipulle tähtäävät voi luistaa eri osioissa,,jätin minäkin kitin kanssa viimeissä kisoissa hyppynoudon pois mut sit meni motivaatio kun pinnat lähti eikä enään sijoittunu niin hyvin ku ennen,,mie haluan ite aina tähdätä kunnon kisoihin ja pärjätä

ja huipulle ei voi tähdätä sököllä koiralla sekin on kylmä totuus enkä edes lähtisi tekemään sökön koiran kanssa
(omat koirat kuvautin ennen agiin lähtemistä) jos tietäisin että on jotain joka estää suorituksen mutta tiedän että näin tehdään ja monesti laskelmoidaan vielä kehässäkin miten seuraava liike kannattaa suorittaa että koira jaksaa vielä seuraavankin.. ja se että sakuilla ei terveyskestä lajia on sitten taas jalostuksen vika kun ollaan laitettu hieno rotu piloille ahneuksissaan.. sllä ei ole oikeastaan mitään tekemistä lajin kanssa
ehkäpä saku ei ole hyvä agikoira? ehkäpä se on hyvä jossain muualla? mutta sekään ei tee agista liian "rajua"lajia..
ehkäpä jos tahtoo mennä täysillä agi radalla kannattaa mieluummin hankkia se bortsu tai vaikka koikkeri tai sheltti..ehkä kelpie?
tehdä valintoja sen perusteella mihin lajiin koira on tulossa.. missä haluaa pärjätä ja kuinka pitkälle ja kuinka helpolla..

rino tuli mulle ensi sijaisesti toko koiraksi kaikki muu on plussaa esim. paimennus ja agi
ansa taas tähtää agiin ja tokoon ja myöhemmin pk
maksi tuli vahingossa ja tekee pelastuhakua ja jälkeä

Jotkut lajit rikkovat terveitä koiria siis tää oli tää jutun koko aihe,,,(kun kaikki on vedetty niin tiukille) eihän kukaan niin idiootti ole että romulla tähtäis huipulle,tiedän monta hyvää agikouluttajaa ja ohjaajaa joilla hajoaa koirat ennen aikojaan vaikka olivat terveitä ennen aloittamista,ennen vanhaan pärjäs sakulla agissa ei enään nyt pitää valita se koira rodun ja lajin mukaan enemmän kuin ennen(siis ny tarkoitan agia, en pk lajeja tuskin kukaan chitsun kanssa pk kentälle meniskään)

siis mitä kirsikin ajaa takaa on varmaankin se että ennen radoista tehtiin paljon "väljempiä" ei niin jyrkkiä käännöksiä, esteet oli kauenpana toisistaa ym.ns.helpompia ratoja, jonka "ei niin hyvä" agi koirakin pystyi tekemään radan rikkomatta paikkojaan pidemmän päälle.
Nykyäänku on niin että kannattaa just harkita että minkä koiran kanssa lähtee agiin, A jos haluaa pitkälle ja B minkä koiran kroppa sen kestää...
Nykyään agi radat on teknisesti paljon haastavampia kuin ennen, ja koirilta vaaditaan kokoajan enemmän.
Ennen siinä missä olisi sakunkin kanssa pärjännyt niin nyt ei ole toivoakaan. A koiran rakenteen vuoksi ja B radan teknisyyden vuoksi.
toki ohjaus ja koira huolto vaikuttaa myös, mutta pidemmän päälle jos oikeesti haluaa pitkälle niin kannattaa just miettiä minkä rotuisen koiran kanssa lähtee fyysisesti raskasta lajia harrastamaan ettei ura lopu lyhyeen ku kroppa ei enää kestä.
On aina eri asia jos tavoitteet ei ole korkealla...

Siinäpä se oli lyhyesti ja ytimekkäästi :4100:

Onhan tuolta pk-puolelta toki jäänyt pois mm. tikapuut ym. koiria varmasti rikkovat esteet.

En pk puolesta niin hirveesti tiiä kun en ole ite pk ihmisiä,,mutta sit jyrkkää a estettä on moni päiväillyt ja sehän kulma meni täs joskus vuosia sitten jyrkemmäksi kuin mitä se oli ennen,,(siis näin jotkut pk ihmiset kertoi,jos olen vääräs korjatkaa)
agista tiiän enemmän asioita miten se laji on kehittyny vuosien varrella

Itse uskon, että kaikille koirille tekee hyvää tehdä jotain, joten sen takia kaipaisin siihen tasavertaisia mahdollisuuksia päästä kokeilemaan eri lajeja (vrt. pelastuskoira ja mejä-kokeet). Tietty tuo ei estä pitämästä silti vaativampia tasoja agissa edelleen, pk-koirilla esim. omia koulutustunnuksiaan ja tiettyjä metsästystunnuksia vain tietyillä roduilla. Itse näkisin vapaammat koemahdollisuudet, myös hyvänä tapana kartoittaa eri rotujen välisiä eroja olisi esim. mielenkiintoista tietää kuin "seurakoiria" nykyiset seurakoirat loppujen lopuksi ovat. :)

Toisaalta voisihan asiaa lähestyä siltä kannaltakin, että harrastajat tekevät lajin. Eli jos mahdollisimman moni haluaa kilpailla keveämmillä radoilla luulisi, että sellaisiakin aletaan järjestää..? Ehkä agissa tarvittaisiin myös jotain vastuuta kouluttajille ja kisajärjestäjille esim. pakolliset kuvaukset koirille jotta kilpailulupa heltiäisi, sillä jos omistaja itse ei välitä rikkooko koiransa, niin liikutaan eläinsuojelurikkomusten harmaalla alueella. En tosin tiedä puhutaanko terveysasioista agin parissa kuinka laajasti eli voiko kyse olla myös tietämättömyydestä..? Itselleni on ihan ok jos joku haluaa tehdä asioita rankemmin, mutta näkisin myös, että olisi hienoa jos useimmat harrastajat pääsisivät kokeilemaan osaamistaan lajissa pelkäämättä koiran rikkoutumista. Useimmat tuntemani koirat kumminkin tykkäävät agista joten uskoisin, että näiden omistajillekin olisi mielekästä päästä osallistumaan harrastukseen muuallakin kuin kotikentällä. Voihan myös olla, että joku innostuu sen kautta hankkimaan vaativampaan agiin sopivamman koiran sitten aikanaan kun on ensin todennut lajin itselleen sopivaksi. :)

Samanlaista avoimuutta kaipaisin myös pk-puolelle eli eräänlaista möllitasoa sinnekin. Toisaalta miksei siitäkin voisi tulla viralliset merkinnät yhtä lailla kennelliittoon, ei välttämättä samat kuin pk-roduilla mutta muuten. Eli lähinnä ajantakaa mahdollisuutta suorittaa "epävirallisia" esim. jälki tai haku kokeita ihan vain nähdäkseen mihin omat ja koiran taidot riittävät ja saadakseen virallistakin palautetta niistä. Tietty tähänkin kohtaan voidaan sanoa, että "hanki pk-rotuinen", mutta mielestäni se ei ratkaise esim. sekarotuisten tilannetta joita kumminkin tulvii joka nurkassa "työttömänä". Tuntuisi myös pöljältä hankkia pk-rotuinen koira ja sitten todeta ettei koko touhu olekkaan minun juttuni (kärjistys, tietenkin voin ensin kokeilla lajeja kasvattajien koirilla yms). Joten ainakin itselleni olisi mielekästä päästä kokeilemaan "kaikkea kaikilla". Hyvällä säkällä mahdollisuus harrastaa muuallakin kuin "kotipihalla" voisi motivoida useimpia väärän rotuisen omistajia puuhaamaan yhdessä koiransa kanssa muutakin kuin katsomaan telkkua näin leikkimielisesti kärjistettynä. ;)

Tuohon lajien moninaisuuteen eli siihen että erityyppisiä lajeja on miljoona, piilee riski että harrastajamäärät per laji tippuvat todella pieneksi ja seurojen toiminta vaikeutuu. En tiedä kävisikö siinä näin mutta riski on ainakin olemassa.

Saatoin ymmärtää väärin, mutta eikö sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä saada myös "väärän rotuiset" tukemaan eri lajeja..? Omasta mielestäni nykyinen laji määrä on ihan hyvän oloinen ja ainakin suurinosa on ihan eri tyyppisiä. :)

Asiaa melkein sivuten.. Irlanninsettereille tuli pakolliseksi käyttötulos jotta saa valionarvon ja tuon myötä heillä on käynnistynyt paljon alkeisopetusta metsälle ja sen myötä moni näyttelylinjaisen omistaja on yllättäen innostunutkin irkkujen käyttöominaisuuksista. Aiemmin vain oli kuulemma monilla liian suuri kynnys mennä väärälinjaisen kanssa käyttöpuolelle (käyttölinjaisia pentuja taas syntyy kourallinen ja monia näistä ei myydä kuin jo metsästäville). Ehkä sama tilanne on monien rotujenkin kanssa esim. myönnän, että itse saattaisin hetken aikaa keräillä rohkeutta mennä chihun kanssa suorittamaan BH-koetta.. :D

mielestäni myös ennen minkään tahansa lajin harrastusta aloitteleville olisi hyvä puhua lämmittelystä ja lihashuollosta ennen ja jälkeen treenien. tuntuu että monille harrastajille tämä tulee ajankohtaiseksi vasta kun koira on jo rikki . todella usein esim. Pk-kentällä näkee että koirat otetaan autosta, ehkä pissatetaan ja sitten hommiin! ei ihme että koirat eivät selviä esim tuosta A-esteestä kun lihakset eivät ole vielä heränneet. toisaalta ei voi olettaa että ensimmäistä koiraansa treenaava osaisi ja tietäisi miten koiraa verytellä ja venytellä että olisi kunnossa-

Hyvä pointti..! Kai sitä pidetään niin itsestään selvyytenä..? Itselleni lämmittelyssä ehkä vaikein osuus on ajanarviointi eli jos ei tiedä koska oma vuoro tarkalleen tulee niin tuntuu hankalalta ajoittaa lämmittely oikein ettei koira kerkiä kylmetä uudelleen autossa. Tosin jäljestyksessä nyt ei kummoista lämmittelyä vielä tarvii, mutta jostain syystä olen jo nyt tuskaillut tämä kanssa vaikka ei vielä pitäisi ehtiä muuta kuin käyttää koira tarpeillaan ja hieman veryytellä.. :D

Tämä vain oma mielipiteeni:

Ongelmana PK-puolella on liiallinen vietikkyyden arvostaminen. Koirat koulutetaan alusta pitäen aivan tolkuttomaan viettiin ja niinpä sitä saku-PK-koiraa ei voi ottaa autosta pois ennen suoritusta kun se ehtisi muuten räjähtää siihen kentän laidalle. Tai jos koira ei sentään räjähdä niin ainakaan se ei enää kuuntele ohjaajaa kun vietit ajavat johtajuuden yli (jos sellaista on).

Lainaus :

Irlanninsettereille tuli pakolliseksi käyttötulos jotta saa valionarvon

Tämä on ihan loistava homma! En tiennytkään että myös englantilaisiltakin tätä jo vaaditaan, mannermaisilta vaaditaan myös. Minulle se on oikeastaan itsestäänselvää. Totta kai koiran ulkonäön pitää tukea sen käyttöominaisuuksia. Tätä harrastusten vaativuutta voi myös tarkastella siitä näkökulmasta että jos vaaditaan palveluskoirilta kovia fyysisiä suorituksia niin jalostuksessa pitäisi huomioida se, ja jalostaa terverakenteisia koiria jotka niistä voi suoriutua. Liikaa ei tietenkään pidä vaatia ja tahallaan koiria hajottaa, mutta jos koirarodussa on keskimäärin paljon fyysisiä ongelmia, niin eihän se ole ihme että ne menevät helposti "rikki".

mä olen tyytyväinen koira lajeihin, en valita muutakuin siitä että sekarotuisesta tai vaikka pallipuolesta ei saa valiota.
noh ehkä sekin pikkusen riipii että "vääränrotusella" ei pääse esim. pk-jäljelle..
mutta noin sisällöllisesti en valita, ehkä mulla on sitte sopivat koirat siihen mitä tehdään ja koen pärjääväni hyvin niisä raameissa mitä on määrätty..
lajeja on onnkesi niin monta että kaikki löytävät itselleen ja koiralleen sopivan tasoisen lajin:
toko
agi
tokoagi
rallytoko
flyball
?hupility?
haku
jälki
mejä
pelastuskoira touhut
vepe
paimennus
canicross
valjakko touhut
nome

ja kepin kanssa samaa mieltä tuosta pk koirien "vietikkyydestä"..