Koiralle puhumisesta

Tota juolahti tos mieleen kun olen asiakkaiden kanssa jutellu ym.että pitääkö sitä joka paikassa olla aina se EI eikä muuta,,no siis eihän sitä ei sanaa viljellä ihan koko aikaa turhaan,,muistakaa että kunhan kerrotte koiralle jotain yritätte saada sen huomion pois jostain jos tekee jotain tyhmää,,no esimerkkeinä
jos mun koira joskus tuijottelee jotain niin sanon anna olla,elä viiti ym..
jos se on menos jonnekkin sanon et kyl mene minnekkään,nyt ku vielä kerkeet niin vielä kerkeet tulla takaisin ym..
elikkäs siis en noissa tilanteissa aina hoe sitä EI sanaa,,ei on mulla vain se tosi paikan ei kun koiralle teen vaikka kurinpalautuksen niin palautan ei sanan takaisin mieleen,,kun monesti ohituksissa sanon ite et mene,anna olla,tule reunaan,suu kiinni jne,,,eli ihan mitä päähän pälkähtää,,nää toimii kun johtajuus on ok.eli voi sitä muitakin kieltoja käyttää kun tää jääkausi rumba on käyty ja koira alkaa oikeasti kuunteleen omistajaa!!on tylsää kuluttaa koko ei sana loppuun

ja tässä kohtaa vois joku sanoa että eihän se koira ymmärrä puhetta ja kaikkea kuten noita "nyt ku vielä kerkeet" yms jos niitä ei oo opetettu mut ne on ne äänenpainot :4100:

Niin se äänen sävy on tärkeä,siitä se koira oppii tuliko tehtyä väärin vai ei,,jos sanot kirkkaalla äänellä no et kyl mene sinne,,niin varmaan menee,mut on matala ärhäkkä ääni niin eipäs menekkään,,
ja muistakaa että sitä EI sanaa ei tartte HUUTAA kyllä ne kuulee sen ihan hyvin,,ja noitakaan älä mene ym.juttuja ei tartte huutaa ja karjua mulla se on matala möreä napakka sanonta ja sit koirat on että jees,,,tajutaan,,

Nii ja eihä se koira sit tottele muita äänenpainoja jos sille aina vaan karjuu sitä eitä ym

JEEEE että tuli tää aihe!! siis mä oon niin yrittäny tätä saaha anopin ja äitin kalloon että ei on ei ja sitä sanaa ei viljellä koko ajan (ja ei edes vahdita noudattaako), nyt mulla on ihan todisteita näytettävänä ku ei mun sana riitä :*aplodit*:

Mä olen kans tästä aiheesta usein ihmisille puhunut. Yks kaveri puhuu englantia ja olen sille sanonut, että on ihan sama mitä kieltä sitä koiralle puhuu kun vaan on äänenpainot kunnossa. Ei:tä käytän mahd vähän. Walta on kyllä oppinut mun äänen painoja lukemaan varsin hyvin, toki vain silloin kun korvat on päässä. Välillähän ne tippuu tonne hankeen.... :171:

Mulla se Ei-sana tulee automaattisesti kovalla äänellä vaikka suunnittelen sanovani sen normaalilla volyymillä... Milläköhän tuota omaa äänenkäyttöään sais hillittyä?

Mäkin usein höpöttelen jotain mitä sattuu, jos Armas vaikka meinaa mennä liian kauaksi, väärään suuntaan jne.
On kuitenkin myös tilanteita jossa tulee käytettyä sanaa PERK... :vihel: ja sen sanan koira kyllä osaa

Minä kanssa ihan liekeissä nykyään lenkeillä, täytyy oikein keskittyä että saa EInsä normaalilla äänenvoimakkuudella tai vähän sitäkin hiljaisemmalla. ANNA OLLAn toi ymmärtää täysillä kun on ottamassa suuhunsa jotain "nannaa" kuten wc-paperia maasta, pitää yrittää saada sama käsky toimimaan tuijottelussa.
EIt alkaa menettää tehoaan kun niitä viljelee joka mutkassa.

tää on tosi hyvä aihe!

mä olen yrittänyt kanssa pitää tuon EIn (kunnolla rähähtämällä kunhan ensin opin sen) lähinnä purkkia vastaavana. eli lopeta ihan välittömästi mitä ikinä teetkin tai tapahtuu kamalia...

ohitellessa sitten tarvittaessa sanon vaan joko napakan ohi jos alkaa katseleen tai nosteleen itseään tai reippaamman ohi vain, reippaasti jos typy alkaa vitkastelemaan. onneksi iso osa koirien ohituksista menee ilman mitään huomauttamisia (juuri tällä hetkellä....) silloin tällöin kun typy tekee oikein hienon ohituksen - menee kauniisti katsomatta läheltä ohi vaikka toinen räyhää ja provoaa tms. - mä kyllä kehun että taitava tyttö ja tuo alkaa melkein säteillä! :)

ein kulumisen olen vaan huomannut nyt kun koirien ohittaminen sujuu, mutta jokaisen vastaantulevan ihmisen kohdalla pitää kääntää päätä haistamaan. luulin tämän olevan jo ohi, mutta nyt kun reitit on lumen takia niin kapeita, niin toi on oikea ongelma. ja joka ihmisen kohdalla ein sanominen on varmasti vesittänyt sen kokonaan. enkä oikein purkkia tai suhinaa viitsi käyttää kun joutuisin heittelemään ihmisiä päin.
eli olisko jollain hyviä vinkkejä tähän? vai onko vaan koitettava kuonopantaa?

Kotona jossa korvat toimii tosi hyvin toimii myöskin EIn lievempi versio "m-m"-äännähdys. Sepä olisikin näppärä noissa ohituksissa silloin kun kaikki menee jollain pikkuruisella reagoinnilla. Ja Virallinen Ei sitten kun meinaa vaikka on jo varoitettu. Hmmmmm.

Pitäisikö hyvin sujuneesta ohituksesta kehua vai onko se sama juttu kuin nätti hihnakävely, itsestäänselvyys josta ei palkita?

JOSKUS voit sanoa koiralle hyvä ku se kattoo sua murahduksen ym.jälkeen silmiin mutta älä viljele sitä ettei koira opi tuijotan,,saan kehut,,tuijotan ,,saan kehut

oon huomannu, et mitä vähemmän puhun turhaan sitä paremmin menee. meen ohitukset ym. tilanteet
itse mahdollisimman tyynenä. aluks pentu provosoitu isompien koirien rähjäämisestä, mut jo nyt on ohittanut
hienosti. tyyppi siis 8kk. sen ei sanan jankuttaminen vaan innosti lisää. mitään tehosteita en oo käyttäny (purkki).
kaukkarille on ihan sama paljonko sitä EI sanaa jankuttaa ja se menettää merkityksensä melko nopeesti liikaa
käytettynä. haluaisin muuten kommentteja PEVI-metodin soveltuvuudesta laumanvartijoihin.

Loistavaa Kirsi, et tää tuli nyt näin puheeksi... ite kans huomannu et ohituksis Ronja voi ottaa toisinaan kimmoketta meikäläisen ei-sanasta... tyyni ja matala "anna olla" on hyvä... ja todellakin.. itsekkin tulee turhan paljon viljeltyä tuota ei-sanaa ja kas... eihän se sit toimikaan... ah, blondi saa ahaa-elämyksiä täällä! :6099: :byee2:

Meil on kans härden kohalla menny siihen et ohituksissa ei alkaa menettää merkitystään ja sit ainaki tuijotetaan ja puhistaan. meillä toimii nykyään matalalla äänellä sanottuna "suu kiinni" :*aplodit*:

---

myös rassen (4v seropi) kanssa olen jättänyt pois minkäänlaisen reagoinnin kun ohitetaan. karvat voi nousta ja häntä
on pystyssä mut suu supussa. karvat nousee vaan jos on vastassa "haastavampi" koira. lähes aina haistelu jatkuu pienen
alkuprassailun jälkeen. mun mielestä ei todellakaan haasta mua. en anna sen todellakaan tuijottaa/provosoida, mitä se
aniharvoin tekeekään. ton hännän annan olla pystyssä, koska en nää mitään järkee esim. purkittaa. mun mielestä
rasse on itsevarma ja hyvähermoinen tapaus enkä ees halua että häntä pitäis olla alhaalla niin kauan ku kaikki
menee hyvin. en kysy Pevi-metodin mielekkyyttä arvostellakseni. esim. rasse on loistotapaus ja sen oon kasvattanu
enemmän tai vähemmän pevityylillä. (ja kirsin avulla) :cheers: olen kyllä viime aikoina soveltanu käyttäytymistäni
koirien suhteen. annan koirien olla enemmän koiria, enkä puutu kokoajan niiden hömpötyksiin, kunhan tajuavat, että
MINÄ sanon viimeisen sanan jos on tarvis. :matsi:

mut eks se olekkin niin että kuhan ne sen "vikan sanan" uskoo, niin kaikki on kunnossa :4100:

Meillä on näin,et jos joku normi/pikku tilanne, sanon yleensä EI, vähän pahempi sanon NYT ja äänenpaino on jo voimakkaampi, ja jos oikein komennan karjasen PERKELE! Jännästi mulla jalostunu toi, et se EI ei ookkaan se pahin. Varmaan oon kans jossain vaiheessa käyttänyt liikaa ja sitten pikkuhiljaa oon vaihtanut sanaa johon on luonnostaan tullu äänenpainoo lisäää... En ollu oikeastaan ajatellukkaan tätä ennen kuin luin tän aiheen :vihel:

Yleensä, jos tällänen ns. pahempi tilanne, niin komentaminen menee EI --> NYT --> PERKELE :matsi:
Näin sitä ihminen näemmä jalostaa toimintojaan, niin ettei huomaa edes itse :yöt2:

Munkin varmaan pitäis ottaa käyttöön toi PRKL! sitä on taidettu mun luffella edellisessä himassa käyttää.
tänään nimittäin lenkillä kirosin ihan muuta asiaa ko. sanalla ja kiukkua äänessä ja koissu kääntyi hädissään korvat lusussa katsoon että mitä pahaa mä matte nyt tein?
että toisaalta mun pitää myös oppia pitämään mölyt mahassani, silloin kun ei ole tarkoitus puhua koiralle! se raukka kun ei vissiin tajua että emäntä voi olla niin hullu että puhuu itsekseen ;)