Meidän noutokoulutuksen tarina oli tuskallisen pitkä. Kun koira oli vuoden vanha ja sille oli yritetty asiaa opettaa, se nouti jotenkin: tiputteli, piti huonosti, pureskeli ja piti koko asiaa mitättömänä leikkinä. Sitten tajusin että sille ei vaan ole koskaan opetettu asiaa kunnolla, löysin hyvän tavan ja aloitin alusta. Opettamiseen meni muistaakseni siitä joku puolisen vuotta, koska hakemista oli asiassa jos toisessakin.
Tuon kokemuksen perusteella suurimmat virheet oli syvemmällä mitä ensi alkuun olisin ajatellut. Eli yhtenä ongelmana oli ylipäätään esineen suussa pitäminen, toisena ongelmana siihen rauhallisesti tarttuminen ja kolmantena sen luovuttaminen. Tässä tavassa (jotkut kutsuu sitä koulutusnoudoksi) opetetaan koira ensin pitämään esinettä suussa istuen (autetaan käsillä, alkuun ihan lyhyitä pätkiä), sitten seisten ja sitten kävellen. Tässä vaiheessa ei käytetä makupaloja, vaan pitäminen on tavallaan pakko ja palkka on vain kehu. Kun nämä onnistuvat sisällä, lähdetään pihalle: metsään, soille, kahlaamaan, ja kaikkialla pitää esineen pysyä suussa. Meillä koira kestää sen että sillä on kurkkari ja kun meinaa pureskelu alkaa, ärähdän ja huomautan pannasta. Tämä vaihe oli kaikista pisin: me vaan opetettiin sille kantaminen idioottivarmaksi.
Toinen vaihe oli sitten nouto-käsky ja se että se toteutetaan rauhassa. Tälle koiralle tarttumista ei voinut opettaa esinettä heilutellen, koska välittömästi se pistää plörinäksi ja leuat käy. Siinä kohtaa käytin naksutinta ja opetin sen vaan aluksi koskemaan nokalla esineeseen, sitten laittamaan leuat ympärille ja lopulta nostamaan. Tällä tavalla koira ajatteli ja nouto-käsky assosioitui hieman rauhallisempaan mielentilaan. Sitten harjoiteltiin pitkään niin ettei mitään heitetty vaan aina vietiin. Tämäkin sen vuoksi että noutosuorituksesta eliminoitaisiin kaikki kiihdyttävä niin kauan että toiminta on varmaa.
Koirasta tuli vesitöissä varma, hihnassa kantamisessa varma (myös tölkki menee) mutta kuivalla maalla luovutuksessa saattaa leuat käydä. Luulen että johtuu tuosta menneisyydestä ja meidän turhautumisesta, koska vesitöitä harjoiteltiin vasta sitten kun nouto oli ok eikä tarvinnut turhautua kun tiesi paremmin mitä on tekemässä. Kuitenkin ihan tyytyväinen olen siihen nähden miten vaikeaksi tilanne olisi voinut kehittyä jos hommaa ei olisi tajuttu aloittaa alusta. Pidän tuosta koulutusnoudosta ja aion myös pennulle opettaa samalla tekniikalla, toki kaikkien koirien kohdalla pitää sitten vaan varioida koiran ja ongelmien mukaan. Ja tiedän Vakkerin, oikein pätevä kouluttaja jolta olemme saaneet paljon apua noutokoulutukseen!