Johtajuus harjoitukset

Olen koittanut selailla eri sivuilta tästä aiheesta, mutta mitään selkeitä ohjeita ei ole löytynyt. Mitkä olis sellaisia hyviä johtajuusharjoituksia, joilla vois vahvistaa ihmisen johtajuutta? Johtajallahan on etuoikeuksia, mutta sen velvollisuus on myös suojella laumaansa. Ihminenhän päättää esim milloin leikitään ja milloin leikki loppuu ja katsotaan ettei koira tule puolta metriä lähemmäksi jne. Hyvä lauman suojeluharjoitus on varmasti irtokoiran häätäminen, mutta mitkä ovat sellaisia johtajuusharjoituksia, mitä voi ja kannattaa tehdä päivittäin / viikoittain?

ns. mitään harjoituksia ei ole, kuhan pidät koiran nätisti varpaillaan niin siinä on sulle ja koiralla paljon pään vaivaa...ja koira tulee aina kummiskin kokeilemaan sinua niin ei sulla kyllä tylsää tule :D
pää asia että älä pidä itseäsi itsestään selvyytenä, esim ei sun tarvii kokoajan pitää puolen metrin rajaa normi elämässä.
esim ku mun vanhempi uros tulee mun kainaloon ku istun koneella niin välillä mä oikeen lässyttelen sille että mitä mamman hurmuri ym. ja toinen kerta mä ärähdän sen heti hevon kuuseen, aina ku koira tulee mun luo niin se tulee nöyränä ja kysyen tyyliin millä päällä tänään ollaan, saiskos vähän rakkautta.
ruokailu on kans yks missä välillä "olen äkäinen" eli välillä vaan laitan kupin maahan ja sanon suoraan että ole hyvä. mutta välillä istutan koiran persauksilleen ja käsken odottamaan ja sitten vasta annan ruoan.
ei kanata elää tietyssä rutiinissa, vaan tyyliin tuulella käyden. välillä on yks kakka hailee ja välillä taas niuhottaa kaikesta :D

näin meillä...
hyvä johtaja toimii, ei mieti

Sekinhän on tavallaan koiran ehdoilla elämistä, jos ryhhtyy jatkuvast tekemään jotain harjoituksia tai tarkkailemaan millä etäisyydellä koira minusta on. ja en usko että se jää koiralta huomaamatta. siis kurinpalautuksen ulkopuolella ku on normaalielämä..jääkauden aikana on ne säännöt mittä on.

Riippuu varmaan vähän koiran luonteesta kuinka "leväperäinen" ja oikkuileva ns. johtaja voi olla...

Jos on nyt pieniä ongelmia koiran kanssa, niin kannattaa "nipottaa" vähän joka asiassa. Vaatia koiralta ja pitää tiukkaa perushuomioimattomuutta. Näin mie toimin kun/ jos koirilta alkaa ns. korvat hävitä, tai teini keksii temppuilla.

Meillä yhden aikaisemman koiran kanssa ei rutiinit oikein voinu paljonkaan muuttua, kun sit se jo ahdistui ja stressas turhaan.

Se että kuka kulkee ovista ensin ja mikä on sopiva raja "omalle alueelle" ei ole mitään väliä, kun sinä päätät milloin ovesta mennään ja milloin koira puskee liian lähelle. Hyvä johtajahan on johdonmukainen, joten jos joku asia on kielletty, on se kielletty olipa sinulla hyvä tai huono päivä.

Eli periaatteessa, vaikkei mitään yksittäisiä harjoituksia ole, joudut ainakin alussa miettimään koko ajan "johtajan" tavoin, ja olemaan se joka päättää ja on vahvempi henkisesti.
Liikaa ei kuitnkaan kannata tarkkailla koiraa ja pohtia asioita, koira huomaa epävarmuuden... :pirat:

Lainaus :

jos joku asia on kielletty, on se kielletty olipa sinulla hyvä tai huono päivä.

onkohan tää asia välttämättä ihan näin? kysyn kun en ole varma. ku mä taas oon käsittäny että voin johtajana joskus pyytää koiran vaikka sänkyynkin, vaikka se yleisesti ottaen olisi kiellettyä että koira olisi sängyssä..kirsi kerran ainakin mulle puhui kierona narttuna olemisesta, yhtenä hetkenä voin kutsua uroksen lällytettäväks ja seuraavana hetkenä olla ku itse piru

no musta se on niin että jos mä itse pyydän koiran sänkyyn niin ok, mutta jos se sinne itse menee niin se on kiellettyä.
eli tässäkin sä voit näyttää koiralla ns. hyvän ja huonon päivän.on aina eri asia jos on oikeesti hermo heikko ym.koira jonka pää ei kestä, mutta näin yleellisesti ajatellen aina parempi jos ei eletä minkään kaavan mukaan

tosta Z:n sänkyjutusta tuli mieleen, että kun meillä koirat saa tulla sänkyyn + sohvalle silloin kun pyydetään. Kun ollaan poissa/toisessa huoneessa, ne tunkee sohvalle nukkumaan, vaikka tietää, että se ei ole sallittua. Ainut keino minkä oon keksinyt on, että tungen muutaman purkin sohvaan/sänkyyn. Jos ne silloin siihen hyppää niin purkki kolisee eikä ne silloin siihen mene...
pitäiskö koiran itsestään tajuta (kun/jos johtajuus kunnossa), että pääsee kun pyydetään? vai pitääkö se opettaa siihen? Jos ite sohvalla nimittäin olen niin tulee pyytämään että pääseekö sohvalle. Joskus päästän joskun en. Joskus ite pyydän.

okei niin mäkin sen oon käsittäny että saa pyytää ja se on ok, mutta saa myös murista jo ovelta tyyliin tähän huoneeseen ei tänä päivänä oo asiaa. Mutta itekseen ei sitten todellakaan oo asiaa minään päivänä sinne sänkyyn :)

Joo, samaa olen miekin ymmärtäny että jos itse pyytää koiran sohvalle tai sänkyyn joskus niin ok, mut ei se sinne saa ilman lupia mennä. Silloin siis kielletään, vaikka ite ei aina jaksais olla kieltämässä, tai vaikka ite miettii että ei kai se haittaa jos se nyt tän kerran sielä on...

Meillä tuo sohvalle tulo loppui kuin seinään ku muutettiin vuos sitten ja tuli uus sohva. Alussa oltiin tosi tiukkoja ettei saanu sinne mennä, murinalla vaan pois sieltä, eikä pyydetty ku ite oltiin sohvalla. Nyt ku ne ei sinne edes pyydä, nii kutsutaan silloin tällöin syliin rapsuteltavaksi.

minä en oo ikinä kieltäny koiraa repimästä kenkiä, ottamasta pyykkejä pyykkikorista, toista koiraa ei oo kielletty koskaan laittamasta nenää pöydälle..ei ne niitä silti tee. Pentunaki ne kanniskeli kenkiä ja reuhasin kenkien kanssa mutta eipä ne niitä silti näy syövän ku olen pois. ja mie ainakin ylläpidän sitä juuri noin että mikään ei ole kielletty ennenku se on kielletty

Tuttavien kanssa on tullut keskusteltua juuri siitä, että kun vaikka perheen mies lähes inhoaa koiraa siitä lähtien kun taloon tulee,ärähtelee sitä pois eikä pahemmin huomioi, niin koira suorastaan jumaloi tätä, tottelee ja mielistelee. Olen kuullut aika monen tätä sanovan ja sitten me ketkä koirille lässytetään, niin saadaan "nahoissamme kärsiä". Elikkä pitääkö koiraa todellakin inhota alusta lähtien ??

Lainaus :

pitääkö koiraa todellakin inhota alusta lähtien

Jos ajatellaan koiria joiden kanssa omistaja haluaa harrastaa jotain, niin "inhoaminen" ei voi viedä kovinkaan pitkälle. Enpä usko että esimerkiksi metsästyskoira haluaisi metsästää sellaisen ihmisen kanssa yhteistyössä joka inhoaa sitä. Kyllä koira varmasti sen jollain tavalla huomaa.

Lainaus :

ärähtelee sitä pois eikä pahemmin huomioi, niin koira suorastaan jumaloi tätä, tottelee ja mielistelee

Voisiko tämä liittyä siihen että koira lähinnä haluaa pysytellä pois tämän ihmisen tieltä ja väistellä häntä, ei siis halua varsinaisesti miellyttää vaan haluaa vain välttää konfliktit.

Jaava kirjoitti:

Lainaus :

pitääkö koiraa todellakin inhota alusta lähtien

Jos ajatellaan koiria joiden kanssa omistaja haluaa harrastaa jotain, niin "inhoaminen" ei voi viedä kovinkaan pitkälle. Enpä usko että esimerkiksi metsästyskoira haluaisi metsästää sellaisen ihmisen kanssa yhteistyössä joka inhoaa sitä. Kyllä koira varmasti sen jollain tavalla huomaa.

Lainaus :

ärähtelee sitä pois eikä pahemmin huomioi, niin koira suorastaan jumaloi tätä, tottelee ja mielistelee

Voisiko tämä liittyä siihen että koira lähinnä haluaa pysytellä pois tämän ihmisen tieltä ja väistellä häntä, ei siis halua varsinaisesti miellyttää vaan haluaa vain välttää konfliktit.

meilläkin ukko ärähtelee koiria vaan pois. mutta se ei kuitenkaan tee mitään oikein koirien kanssa niin ei kaikki koirat ihan 100% siihen luota tai sitä kunnioita. varsinkaan meidän vanhin koira. jossain vaiheessa oli jopa niin että miehen perässä ne juoksi ja haki turvaa jos tarvitsi, mutta pidemmän päälle toi ärähtely ja häätäminen on nyt menny niin pitkälle, että nyt hakevat multa turvaa.

Tuossa kyseisessä tapauksessa ei, koska se koira todellakin tottelee miestä, joka kyllä sen kanssa touhuaa, mutta kun siitä alettiin keskustelemaan, niin sitä sitten pohdittiin. Toinen tuttu myönsi edellisen koiran kohdalla suorastaan inhoavan koiraansa kun se taloon tuli eikä hänellä ollut koskaan mitään vaikeuksia koiran kanssa. Totteli niin hihnassa kuin vapaana. Nykyiselle koiralle, kuten itse sanoi, on lässytänyt ja hellinyt yllin kyllin ja vaikeuksia on ollut...
En tarkoita ihan niin jyrkästi inhota, mutta nyt kun asiaa ajattelee jollakin aivolohkolla, niin eiköhän siinä olekin kysymys perushuomioimattomuudesta....

Täälläkin ukko inhoaa koiraa mutta koiran ja ukon välit eivät ole todellakaan hyvät. Ukko ei esim. saa armasta pihalle. Jos yrittää armaksen lähelle, armas alkaa usein murista että yritäkin vaan mun lähelle. Toki pari poikkeustilannettakin on mutta periaatteessa meillä ei ainakaan toimi ukon inho.

Mä luulen, että kyse on enempi siitä, että jos on kylmän viileä ja rauhallinen, niin koira kunnioittaa, mutta jos inhoaa = ei oikeasti tykkää ja jollain tapaa karttaa koiraa, niin koira vaistoaa sen, eikä sit kunnioita. Useinhan inhoaminen/vihaaminen voi olla jonkin sortin epävarmuutta, kun eiks ihmiset yleensä inhoa asioita, jotka on niille vähän vieraita...ja siksi aiheuttaa ehkä epävarmuutta...tai jotain. Koira kyllä huomaa sen inhoon peitetyn epävarmuuden ja voi alkaa kenkuksi. Muutamat tuntemani tyypit, jotka inhoaa koiria, on todellisuudessa aika avuttomia koirien edessä (ehkä siks kun eivät osaa "hallita niitä", kun eivät ymmärrä niitä....tai jotain (mulla on sama lasten kanssa, kun en oikeen niitten aivotuksia ymmärrä, enkä ole tottunut, joten olen avuton :oops: ). Näin mä oon sen asian ajatellu, kun koirathan sillon pistääniitä ihan 6-0. Mut jos on semmonen tyyppi, joka vaan ei kovasti lämpee koirista ja on kuitenkin itsevarma niitten edessä (ei siis inhoa, vaan on ns viileä), niin koirat saattavat semmosta tyyppiä kunnioittaa helpommin, kun hän ei mielistele, eikä osota "heikkouttaan" sillä inhoamisella. En ny tiiä osasinko yhtään järkevästi selittä mitä ajan takaa, mutta tulipahan lätistyä. Toi homma on sama varmaan ku esim ulkomaalaisiin suhtautuminen. Toiset eivät tiedä asioista, ja inhoavat siksi ihan kaikkia ulkomaalaisia (rasistit, jotka eivät sitä kuitenkaan välttämättä ääneen sano, mutta käytöksellään tekevät asian kyseisille henkilöille selväksi) ja ne jotka ovat perehtyneet (tai muuten vaan avarakatseisempia), mutta eivät muuten vaan lämpee niistä, eivät juurikaan mitenkään heitä noteeraa, mutta eivät myöskään tee kantaansa selväksi elein/ilmein.....ja sit ne jotka taas tykkää, menevät tekemään tuttavuutta ja höpisemään eri kulttuureista ym.


höpöti höpöti.....mulla on taas liikaa aikaa :lol: :oops:

Lainaus :

Olen kuullut aika monen tätä sanovan ja sitten me ketkä koirille lässytetään, niin saadaan "nahoissamme kärsiä". Elikkä pitääkö koiraa todellakin inhota alusta lähtien ??

Mun mielestä se kun tapaa koiran ekaa kertaa, niin vaikuttaa samalla tavalla ku ihmisenki kanssa ensivaikutelma..eli mun mielestä on hyvä systeemi että heti perushuomioimattomuus..en koskaan ryntää koiraa ensimmäisenä silittämään nii luulis että on parempi pohja ainaki. mut selviäähän se sit jossainvaiheessa koiralle jos olen sitä pehmeämpi, mut en ainakaan heti tee itteäni tyhjäksi.

Joo, toi sana "inhoaa" oli väärä jutussani. En ihan niin jyrkästi sitä tarkoittanut,vaan se oli niin kuin vastakohta "lässyttäjälle". Meillä ukko otti lässyttäjän roolin saralle, minä taas viileämmän,tiukemman ja ero näkyy. Sara riehuu ja repii ukkoa, mutta minun murahdusta uskoo heti ja kun kutsun, tulee korvat luimussa ja häntä alhaalla vipottaen.