Päivä nro 2... kaikki ennallaan.
Itselle helpotus kun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä ettei koiraa ehdi päivällä lasten kanssa touhuamisen kesken huomioida. :230:
Vaikeinta on ehkä katsoa koiran ohi; meillä kun kommunikoidaan myös pelkällä katseella niin ajattelin että ehkä on parempi ettei päästä katsekontaktiakaan syntymään.
Ei tämä niin meidän arjesta eroa, luulisin että koira alkaa olla jossain vaiheessa kysymysmerkkinä korkeintaan sen suhteen ettei sen kuulumisia kysellä edes silloin kun isäntäkin on kotona ja lapset nukkumassa.
Lenkillä veti kuin rekikoira, huhhuh! Pitää ottaa sukset tai pulkka mukaan huomenna. :lol1:
Pääsivu