Luotto meni :(

Voi saatanan saatana, kun ihminen voi olla tyhmä! Ja puhun nyt ihan ittestäni. En tiedä mikä helvetin älynväläys mulle yhtäkkiä iski, kun päätin mennä pitkästä aikaa koirapuistoon... No, tyhmästä päästä kärsii sitten koira... mutta tehty mikä tehty. Nyt on semmonen olo että voisin ampua itteni...

Puisto oli muuten tyhjä, lukuunottamatta yhtä naista ison koiransa kanssa. Rodusta en oo varma, oisko ollu joku rotikkasekoitus tai muu molossityyppinen otus. Koira oli naisella remmissä. Kysyi onko mulla narttu vai uros ja vastailin että narttuhan tämä ja kysyin voidaanko tulla vai eikö sun koiras tuu juttuun narttujen kanssa? Tässä vaiheessa olis pitäny jo ottaa takapakkia mutta tyhmä mikä tyhmä Lupa tuli, naisen koira oli kuulemma hetki sitten tullut hyvin juttuun jonku noutajan kanssa.

Päästin omani irti ja luvan saatuaan se meni haistelemaan toista, joka samantien rähähti ja vei muijaa remmin päässä ihan kuus-nolla. Sekuntiakaan miettimättä karjaisin perkeleet ilmoille ja tarrasin tämän vieraan koiran remmiin ja kiskaisin sen helvettiin omani kimpusta Ehti kuitenkin purra, sillä oma piski kiljui tämän jälkeen parikymmentä sekuntia putkeen ja oli reppana ihan hakatun näköinen Olis tehny mieli käydä sen muijan kitusiin kiinni, mutta huoli omasta oli niin iso, että tarkastin sen samantien: kylki vähän aristi, mutta ei ollu hampaat onneksi menny läpi. Häivyttiin sieltä sitten saman tien ja koira palautui tilanteesta äkkiä autoon päästyään.

Kotiin päästyäni lähdin heti pienelle remmilenkille nähdäkseni menikö luotto heti kertalaakista. Ekan vastaantulevan koirakon ohitus meni ihan ok, vähä oma oli epävarman oloinen. Toinenkin ihan hyvin, mutta heti ohituksen jälkeen vastaantulija hölläs omansa fleksin ja koira sinkaisi meidän perään. Kuono oli jo oman koirani persuksissa kiinni kun huomasin ja ehdin karjaista sen helkkariin sieltä. Oma piski laski hännän ja kiljahti, pyrähtäen samalla eteenpäin Siis tämä kovis, joka ei ikinä laske häntäänsä ohituksissa kun kiellosta, eikä aina edes silloin Viimeinen ohitus menikin sitten taas ihan hyvin.

Luotto on nyt sitten ilmeisesti menneen talven lumia :(. Mun omaa syytä kaikki, mutta se on nyt myöhäistä pieraista kun paska on jo housuissa, vai miten se meni... Mitenkä nyt tästä eteenpäin? Koirapuistokäynti oli tietenkin viimeinen lajiaan ja itte yritän olla mahdolliseimman varma ja skarppi, ettei tilanteita enää pääse syntymään normilenkilläkään. Mutta vinkkejä ja uskonvahvistusta kaipailisin silti.

mie en neuvoo osaa, mut vertaistukee löytyy =) eli mulla on kans kova ja hyvä hermonen narttu (leikatu), nyt jo 9v. sen päälle on käyty muutaman kerran oikein kunnolla ja miun vikahan se, kun en ole ollu ihan tilanteen tasalla... kahesta kerrasta ei tullu mitään, se vaan kukkoili ko. koiralle kahta kauheemmin, vaikka joutu vähän paikkailtavaks tokalla kertaa... kyse siis kaverin koirasta ja kahen yrityksen ja erehdyksen jälkeen koirat pysy remmissä ja turvallisen välimatkan päässä toisistansa, ku lenkkeiltiin yhessä... kerran sattu semmonen, että katoin pihan olevan tyhjä ja laskin neitin vaan vapaana ulos... no sielläpä sitte oli kuiteski naapurin isäntä koiransa kanssa, joka kävi ton päälle... tän keikan jälkeen se hetken aristeli muita koiria ja oli vähän säikky, mut se palautu siitä kyllä, ku vaa mentiin ohi ja moikattiin tuttuja ihan, niinku ennenki... eikä tolle mitään niistä jääny, ajan myötä unohtanu kaikki tollaset... ottaahan se pannuun, ku tietää olevan oma vika, mut mitä ton koviksen kanssa olen todennu, ni hyvimpä toi kaikesta palautunu on =)

onneks sulla oli siellä koirapuistossa sentään oma koira irti eikä hihnassa! nyt vaan etsit itsestäs sen kaikista kovimman nartun ja käyt lenkillä rinta rottingilla niin kyllä se siitä ajan kanssa paras tietenkin olis jos pääsisit häätämään kunnolla jonkun piskin ja luottamus kasvais sitä kautta tsemppiä!

Kiitos, kiitos, eiköhän tämä tästä :). Koiralle nakkasin Rimadylin turpaan kun on varmaan vähä kipee tuo kylki (aristaa kosketusta), muuten vaikuttaa ihan normaalilta. Onneksi tuo on niin läski, että ihrakerros vähä vaimensi iskua

Lähinnä ihmettelin tuota kiljumista, säikähtiköhän vaan niin lujaa vai saikohan oikiasti kunnolla kipiää?? Vaikka kovapää onkin, niin ei ihme kyllä alannu takasin rähjäämään...

Häätämään pääseminen olis kyllä kova sana, mutta aika vaikea toteuttaa, täälä päin kun ei oo ketään peviin perehtynyttä koirallista tuttua. Pitää vaan toivoa, että jostakin putkahtais vastaan irtokoira ja olla skarppina koko ajan.

Mites jos tuo nyt epävarmuuttaan alkaa räyhätä vastaantulijoille? Siis erotan kyllä koska se on kukkoilua, mutta jos nyt alkaa oikein aristella niin mitäs sitten? Purkkia ei varmaan silloin voi käyttää? Neuvokaa viisaammat :)

Ja tuo koko episodi on varmaankin kosto siitä, että ennen koirapuistoon menoa kävin kirpparilla ja menin ostamaan Kaimion pennunkasvatus kirjan...!! Tein siis Sulo Vilénit, eli ostin kun kerran halvalla sain (4 €).

Sori, täysin asian vierestä mutta meiän isäntä käyttää myös sanontaa, että teki vilenit... Mulle se ei oo ollu aiemmin lainkaan tuttu sanonta...

tuota korjatkaa viisaammat jos sanon väärin... mutta siis jos koira räyhää niin kyllä mä joka kerta purkkia käyttäisin jos ei kielto riitä, täytyyhän koira saada ymmärtämään että SINÄ oot se joka teidän puolia pitää eikä se ole sen velvollisuus... siksihän koira räyhää että ei luota sinuun. jos koira ei räyhää vaan yrittää luikkia "paniikissa" tilanteesta pois ni sit antaisin vaan olla...

Jep. Heitettiin tuossa pikainen iltalenkki, yhdellä ohituksella. Ei räyhännyt, mutta niskakarvat nousi. Kertooko tuo karvojen nostelu nyt sitten epävarmuudesta vai mistä? En kieltäny, kun kerran turpavärkki pysyi supussa...

Jos kaikki karvat persusta myöten nousee niin epävarmuutta, kandii seurata muutki "merkit" koiralta. Siun vaan pitää ny jaksaa olla narttu isolla N ja näyttää että vaikka mokasin niin SIE oot se joka määrää. Jos ei purkki jeesaa mitään niin laita pussiin useempia niin et lähtee kauhia meteli ja suapi ottava osapuoli herätyksen.. Korjatkaa viisaammat!!!

kyl mä jo kieltäisin ku alkaa edes kuvittelemaan tuollaisia, eli nostaa karvoja/häntää. Tämän virheen meinaan olen tehnyt itse ja ei siitä hyvää seuraa!
Ja toinen niin jatkossa jos koirapuistoon menet, tai muutkin niin pyytäkää että myös se toinen koira on irti. voi olla että vastaan otto olisi ollut ihan erilainen, nythän se tod.näk.puolusti omistajaansa.
Mutta onneksi ei käynnyt pahemmin, ja jaksuja nyt pienen työn toimesta...

olen miettinyt kans, ku mulla on koira joka ei ole räyhänny ikinä, mutta eilen tuli noin 3 koiraa jotka kaikki räyhäs tientoiselta puolelta..Mitähän jäinki arpomaan siinä ku mun koiralla oli häntäkarvoja myöden kaikki karvat pystyssä, korvat tanassa mut se silti ikäänkuin väisti puskaa..MUTTA senjälkeen huomasin että ei se mua paljo katellu vaan niitä toisia koiria ja meniki mun edelle karvat pystössä. enskerrala heitän purkila persiille niin loppuu katselut kertaansa. Ärsyttävä koira ku se on niin "kiltti" ja tottelee, nii sit tulee katottua liian pitkään kaikkia ihme juttuja mitä ei ole ennen nähny. siis ei se että koira väistää puskaan, mutta miksi se väisti niin se oli alottanut tuijottamisen..voishan se haistella hajujansa eikä kyylätä mitä toisten koirat spedeilee tien toisella puolella. vai..korjatkaa jos olen nyt ihan sekasin.

Meilekin muuten kävi ykspäivä se että jonku koira pääsi fleksissa taakse liian lähelle..

Mutta snowfall, tuommoisia sattuu
Mäkin opin yhen rotikan kanssa, että kiinniolevat koirat on vaaralllisimpia ärähtämään,Koirapuistossa on monesti tullut tällaisia tilanteita, just senkin takia kun omistajat ei puolusta omia jaloissa olevia koiria, niin yleensä kaikki tappelut ja hampaankalistelut tulee heti ku jonkun koira menee omistajansa luo ja siitä sitten hyökkii muita kun puolustaa mammaansa, tai varsinkin jos on kiinni.

kerran olin taaas riskillä puistossa yks ukko toi laivakoiransa ja sanoin että vois kokeilla mutta päästä irti..joo se päästi, mut se koira oli silti vaan sen ukkonsa jaloissa, ja sit meni mun koira nuuhkaisemaan ja HETI hirvee tappelu..

hmn... korjatkaa vaan taas viisaammat.. mut mietin nyt tässä, mitä tuosta snowfallin eka tekstistä saa irti, et toisaalta oliko tuo nyt ihan niin "paha tilanne"... siis ku tosiaan siul oli oma irti... se vieras koira ei päässy tulee niinku teidän päälle... ja sie heti menit ite lopettaa tilanteen ku koiril ei sujunukaan.. ja tosiaan, kuten Sina laitto ni ehottomasti ois pitäny olla myös se toinen koira irti... siis oikeestaan toi tilanne aiheutti enempi "hallaa" sille toiselle koirakolle... siis kylhän meilläkin kamujen koirat räsähtelee välil pahastikin, ja sit mennään väliin... mut en mie oo ainakaan kokenu et jos joku on esim. reinoo tokkassu et se ois meidän suhteeseen vaikuttanu.. sie kuitenkin menit ja puolustit omaasi... toki tilanne oli hieman pönttö, mut en usko et siun pitää nyt sitä stressata... täs vaan miun flunssapäivän aatoksia..

kai se periaatteessa aina vähän luottoa voi syödä jos omistajan nähden koira saa turpaansa... mutta juuri niinkun sä sanoit, niin monestiko meidän koirat on saanu turpaansa kimppalenkeillä eli PAAAAAALJON pienempi paha kun se että hihnassa ois ollu

Jos sitten vähän päivittäis tilannetta… Mulla on jo ennen tätä episodiakin ollu kiellon kans ajoitusongelmia ja vaikeuksia lukea mitä tuo piski oikein ohituksissa tuumailee. Ja nyt sitten vielä enemmän. Siis selkeät pullistelueleet (korvat pystyssä tuijotus, häntä tanassa, niskakarvat koholla) erotan kyllä ja osaan niistä kieltää oikeaan aikaan, mutta kun se harvoin käyttäytyy noin mustavalkoisesti… Ois huomattavasti helpompaa mulle kun tekiskin noin, vois hyvällä omallatunnolla paiskata purkin persuksille, eikä tarttis miettiä koska kieltää ja koska ei…

Lähinnä ohitukset menee nykyään tähän malliin: huomatessaan vastaantulevan koiran, oma tavallaan varoo nostamasta korvia ja päätä ja kulkee näin ollen pää alhaalla vähän matalana, mutta niskavillat ja häntä koholla, kyylää sitten sieltä matalalta. On epävarman oloinen ja jättäytyy usein mun taakse ja siellä kyllä nostaa korvat. Mennään käskyllä tulee eteen mutta liikkuu epävarmasti. Sanallisesta EI:stä madaltuu aivan kuin pelkäisi että kohta se akka nakkaa sen purkin… joskus myös väistää ojan puolelle ja tekee rauhoittavia eleitä (haukottelee, nuolee huuliaan). Karvat ja häntä ei laske koko aikana. Siis mitä helkkaria, voiko kova koira käyttäytyä näin????? Ja meikäläinenhän on sekaisin kun seinäkello, en yhtään tiedä koska kieltää ja mun epävarmuus tarttuu sitten koiraan…ja soppa on valmis, perkele. Onneksi se ei sentään räyhää, mutta tämmönen epävarma kyräily on vielä paskamaisempaa ja aiheuttaa mulle enemmän pään vaivaa…

Kerran purkitin sitä väärään aikaan: tien vieressä omakotitalon pihassa oli räksyttävä lapinkoira narussa ja oma veti tämän samaisen shown. Jossakin kohtaa mulla palo hermo ja paiskasin purkilla…. tästä on siis jo kuukausia aikaa. Eilen mentiin pitkästä aikaa sama lenkki ja ennen tätä kyseistä omakotitaloa piski veri jarrut pohjaan ja hiihteli mun perässä jarrutellen paikan ohi. Häntäkin laski ja oli tosi epävarman oloinen. Lappari ei ollu edes ulkona tällä kertaa. Siis eikös kovan koiran pitäisi unohtaa epämiellyttävät tapaukset suht äkkiä???? Vai onko tuo nyt vaan niin teatraalinen ja kusettaa mua ihan kuus-nolla? Tätä ongelmaa ei esiintynyt esim. Ruuhipirtin leirillä kun olin sielä varmempi. Pitäis oikein joskus ottaa videota meidän ohituksista ja linkittää tänne, draaman ainekset olis kyllä hyvin kasassa…

Itellä ku on kans kova koira ja ku se ei luota minuun ja se on ollu epävarma pennusta lähtien ni mun mielestä se on sitä vieläkin ja ku kiellän sitä tykittäen purkeilla ni silloin vetää matalaks ja on tyyliin mitähä mä teen ja ohituksis sit väistää oikee kunnolla ja monesti haluaa äkkiä pois tilanteesta esim. on menos kovaa autoon. Ei vaan luota että mun vierellä on turvallista olla, uskoo vain itseensä. Näin mä näen meidän tilanteen enkä tiiä saanko mä ikinä luottoa ku jokatapaukses on semmonen elukka joka toimii itsenäisesti.

Mullaki hraE-koira tuleekin yhtäkkiä jalanviereen, siinä on korvat ylhäällä. Tai sitten se luumuilee ojia pitkin ja pitää katsekontaktia ohitettavaan ja samalla väijyy että koska kiellän. Eikai nää voi johtua muusta, kuin siitä että on joskus palanu hihat ja purkki ollu liikaa mukana,liikaa ylireagoinu ja koira oppinu väistellä, mut samalla se kyttää silti ketä on kytätäkseen. Pakko vetää raja siihen että me kävellään, en nakkele turhaa mitään, ja pääasia että se ei lähde minnekään. Tää toinen, karvojen nostelija..en voi sillekään muuta ku kattoo vaan ekan kerran kun se koittaa jonneki mennä ja alkaa siitä haarukoimaan asiaa ja sopivaa käytäntöä. Seki oppii nopeaa vaan väistämään mua jos suutun sille. mie jatkan omaa rataani kohta koiratkin haistelevat puskia. eli ei se kyttäys johtanut mihinkään aina.
Tavallaan vaikka tää kusettaiski mua, niin hyvin se siinä onnistuu. Kovalla koirallaki on vaan se yks ei sana, tai muutki sanat, vaikka ärsytyksen toistuessa ite sitä muistaa mennetkin ja se äkkiä meneeki että sille on jotenki enempi vihanen... ehkä jos ajattelen vaan että me ollaan tämmöset kaverukset, ja toisillahan voi räyhää koirat paljon enemmän. parempi silti näin kuin aivan väärinpäin.

Muhun ei vissii luota kumpikaa koira ku purkitan vilmaa ni väiski jää taakse ja sitä saa hinata peräs ja samalla pitää kytätä toista nouseeko vielä häntä ja nyt seki on oppinu jäämään taakse tietys kohdas missä se alkaa matsoilee ku koira haukkuu pihas. En tiä pitääks siihe puuttua mut oon heti purkittanu kylmästi ku häntä nousee ku sit mennää ok, muuten se häntä liehuu ku lippu ja karvat pystys ja ny ku pieninki ele näkyy et ny alkaa taas ni pistän kerrasta poikki. Tosiaan, kunhan ny toimis jotenkuten vaikkei se luotto kohillaan oo. Oisko siihe mitää konstia ku aattelin jos joskus sais häädettyä irto koiran ni vilma ottais varmaa siitäki kunnian itselleen että noh, toi ny kerkis mut jos ei mua ois ollu paikalla ni oisivat taas kuses ollu.

Kiva kuulla, että en painiskele tämän asian kanssa yksin Vinkkejä ottaisin silti mielellään vastaan, että miten tässä nyt kannattaisi toimia ja luottoa vahvistaa... Entä purkin kanssa? Sitä lienee turha käyttää jos ajoitus kerran on pielessä?

mutta jos koira pääsääntöisesti ei räyhää, niin voisko vaan antaa olla. Jos se aloittaa räyhäämisen, niin voidaan todeta että ei oisi sittenkään pitänyt antaa olla.
Tämmönen justiinsa oli minun iso E tänäänki..eesä ja takana ja sivulla..korvat ylhäällä ja alhaalla, häntä varmaan kaarella tietenki..Vaikia tietää . Yks ohitus meni niin että se halusi kävellä vierellä ja tuijottaa minua naamaan. No sekin sopii..jos tuijotus loppu vilkasin että mitä tekee, se katto uudelleen ja tykkäsi että se on parempi heti ku ei katota niitä toisia. ei ollu purkki mukana, muutaku se millä heitän irtokoirat. ja rauhallisuus on tärkeetä. Esim mullaki tipahti just vesipullon korkki kun oli räyhäkoira tien toisella puolella. Sanoin koirille että odota, ja aloin ettimään sitä korkkia. Näin se aina sujuu parhaiten. Ku ei välitä, ja luottaa että tottakai ne koirat tottelee kerran olen ne opettanut. (vaikkei sitte tottelisikaan)mutta jos tottelee niin jee.

ja jos vaan koira on sellane luonteeltaani ni aika vaikeeta sitä on 100% saada? Mä oon tullu siihen tulokseen ite ton vanhemman kas, mut olkoon niin.

Mun koira kyllä osaa käyttäytyä hienostikin, jos vaan hihnan toisessa päässä olija tietää mitä tekee, ja nyt ei tosiaankaan tiedä Luotto pitäis nyt saada takaisin, mutta millä perkeleellä? :)

ei luotto saada että naps, ajan kanssa se tulee

zinazkii kirjoitti:

ei luotto saada että naps, ajan kanssa se tulee

Tää on tosi tärkeä tajuta, että ei siihen mitään pikaratkaisua ole.

Meillä huomasin todellisen edistyksen vasta, kun mä keskityin huolehtimaan siitä, että toimin aina johdonmukaisesti (ja aivan erityisesti niissä ongelmatilanteissa!). Sen lisäksi pidin huolta, että en hermostu. Toki kielto oikeassa kohdassa, mutta sitten taas meno jatkuu kuin mitään ei olis tapahtunut. Jos mä epäonnistuin ja tilanne (esim ohitus) meni huonosti, niin turha sitä oli jäädä siinä sen isommin harmittelemaan, sen verran mietin, että mitä teen seuraavalla kerralla paremmin, mutta en näyttänyt koiralle, että jäi ottamaan päähän. Ja kas, yhtäkkiä homma alkoi toimia

Kai siinä on tärkeänä osana se, että luottaa myös itseensä niissä tilanteissa. Ainakin mä koen sen niin, että jos mä en luota siihen, että mä toimin oikein, niin miten koiranikaan voisi luottaa. Eli pikkuhiljaa ilman hermostumisia!

kertooko toi taakse vetäytyminen luottamuspulasta?
siis miten ylempänä oli sanottu.
kuulosti ihan meidän ohitukselta..

sen enempää en tosta taakse jättäytymisestä tossa tilanteessa tiijä, mut meillä vanhus jättäytyy taakse ihan vaan sen takia, ku se ei viittis enää kävellä remmissä... tätä ei tapahu jos ovat vapaana juuri koskaan... ja vanhus harrastaa viä sitä, että eka se jättäytyy vähä taakse ja sit se yhtäkkiä stoppaa haisteleen ja sitte mulkoilee mua, ku lehmä uutta aitaa, jos vahingossaki nyppäsen... jätkä ku painaa vaan tasasta vauhtia etiepäin remmissä, sen kummemmin edes nuuskimatta, ni välillä tullu vähä äkillisiä stoppeja rouvan takia... ja mitä enempi sitä ottaa päähän remmilenkki, sitä enempi se stoppailee... jos on into päällä, se kulkee edellä reippaasti, sit ku ei enää huvita, alkaa jäämään taakse ja joka halvatun kökkö tartteis päästä nuuskiin... ja hauskintaha tässä on se, että sit jätkä edellä on taas sen näkönen, että missä te ny taas kuhnitte, mennään jo...

tää meni ehkä vähän jo ohi, mutta se ny pointtina, et meillä se jättäytyminen on enempi sellasta "en mie enää taho, joko pääsee kotiin"- juttua