Luotto meni :(

Tosiaan toi taaksejättäytyminen on luottamus pulaa koska ku jos otan ne iha lyhyelle remmille ni väiski ei suostu kävelee mun ja vilman välis, sen on päästävä reunaan ja on nii nättinokkane jos sitä heittää jollai ku ei kielto riitä ni pomppaa kaks metriä taakse hui! ja sit loittonee ja sit ihme mielistelyä ku kutsuu luo ja kehuu siis ihme koira. Saku luovuttaa yleensä ja menee vaan korvat luimus eteenpäin mut hiski taas toimii koko ajan. Et sinänsä noitten kas täytyy käyttää järkeensä ku hiskin kas pitäs olla jotenki "hienovarasempi" ku vetää herneen nenään pienestä ja saattaa sit vaa lähtee menee et haista akka paska mä lähen :D

Mut toi on nii totta että täytyy luottaa itteensä ja ennenkaikkea niihin koiriin!

ja onhan koirilaki ego..siis jos vaikka poitsu periaatteesa tottelis mua, en oo silti se alfauros tekemälläkään ja se esittää mulle, ja kyllä se joskus haluaa kesaria näyttää naapurin koiralle, vaikka sitten salaa..eli häntä pystyssä kuittailee eikä halua näyttä siltä kuin olisi nuhteessa ja ruodussa..
vähän ku pikkuihminenkin kun kavereita on kylässä niin "en tottele äitiä" ..
Pitää antaa pojalle sitte muuta ajateltavaa ja nuuskittavaa ettei se keskity siihen ohitukseen ja sitä tarvi komentaa.

Lisäystä vielä tuohon meidän tilanteeseen: tiedän, että luottamuksen rakentaminen uudelleen kestää kauan ja tulee vaan ajan kanssa. Nykyään koira toimii tosi hyvin, kun mun äiti (hoitaa koiraa aina välillä) on hihnan toisessa päässä, mutta sepä onkin päässyt pari kertaa häätämään irtokoiran, joten pointsit koiran silmissä on selkeästi nousseet Luottopula ilmeneekin siis pelkästään mun kanssa tällä hetkellä...

Vielä tarttisin neuvoja siihen missä kohtaa ja miten kiellän, jos joku vielä viitsii lukea tuon mun sekavan selostuksen meidän ohituksista...

No nyt kokeneemmat saa suoraan neuvoa, mutta mä voin kertoa omasta kokemuksestani jälleen.

Eli tuo sun ohituskuvaus kuulosti juurikin meidän ohituksilta Oonan kanssa pahimpina aikoina. Mä vedin sellaiset peruslinjat, mitä mä en siedä ja mistä mä komensin. Eli en sietänyt korvien/hännän nostelua, vauhdin hidastamista (sellaista vaanimista), mun taakse vetäytymistä, hihnan kiristymistä (eteenpäin) enkä tietenkään vastaantulevaa kohti menemistä. Nuo olivat ainoat vaatimukset ja niistä komensin tosissani.

Muuten sitten sellainen ylimääräinen häröily, pyöriminen, ojan puolelle väistäminen jne. jätin ne täysin huomioimatta. Jopa vaikka remmi välillä kiristyi sinne ojaan väistäessä, en siihenkään reagoinut mitenkään.

Jos jouduin komentamaan noista aiemmin mainitsemistani asioista, pidin huolta, että se oli nopea kova ärähdys, ja sitten matka taas jatkui kuin mitään ei olis tapahtunut. Ja ohituksen jälkeen, meni se hyvin tai huonosti, en mitenkään sitä huomioinut. Eli se oli heti jo siinä vaiheessa historiaa.

Pikkuhiljaa (itse asiassa suht nopeesti), kaikenlainen ylimääräinen häröily jäi pois. Mä uskon, että suurin muutoksen syy on siinä, että mä muutin mun suhtautumistani näihin ohituksiin. En vaatinut täydellistä suoritusta, kunhan perusasiat oli kunnossa. En etukäteen miettinyt, että apua mitenhän tää nyt menee, vaan keskityin ainoastaan siihen oman koirani eleiden tarkkailuun, jotta olisin tarvittaessa osannut ärähtää oikealla hetkellä (eli esim just silloin kun ne korvat alkaa nousta). Samalla aloin myös luottaa itseeni enemmän. Eli en ylianalysoinut, vaan päätin, että mehän mennään näin ja sillä siisti.

Nykyisin me mennään remmissä tai vapaana ohi mistä tahansa vastaantulijasta. Edelleen Oona joskus tuijottaa vastaantulevia koiria, varsinkin jos vastaantulija on iso ja/tai räyhää. Mutta mä en jaksa siitä välittää niin kauan kun se ei tee noita alussa mainitsemani asioita, eli ei nosta korviaan, hidasta vauhtiaan tms. vaan kävelee muuten kivasti siinä vierellä.

Kiitti Pomppu! Käytitkö purkkia jos kunnon ärähdys ei mennyt koiralla perille?

Tunkeen tänne väliin...hyvät noi Pompun neuvot myös mun mielestä. Varsinkin toi, että omalla asenteella on superpaljon merkitystä. Meidän karvapää kans jättäytyy mun taka-alalle, mutta mun mielestä se nyt menee enemmän turvaan ku kyttäämään. Mitään se ei tee, korvat länässä köpöttää. Isoin muutos on mun mielestä ollu mun on suhtautuminen, jos menee ohitus metikköön ni kukaan ei siihen kuole, eikä mene jos en anna. Ku ite oon rentoutunu, on toi puupääkin ruvennu kipittämään nätimmin...ja mä kyllä tarvittaessa pamautan purkilla. En kyllä oo sitä nyt tarvinnu Sit kun homma alkaa sujua, ni luotto kasvaa ja uskallan ite olla pällistelemättä koko ajan tota koiraa ja sen reaktioita, ja menee silti hyvin...mitähän pilvilinnoja mä tässä nyt rakentelen..?

Mut joo, luottaa yritän niin muhunkin voi luottaa. Enkä jää enää jumiin tilanteisiin, niinku aikasemmin

Snowfall kirjoitti:

Kiitti Pomppu! Käytitkö purkkia jos kunnon ärähdys ei mennyt koiralla perille?

Mä en tuolla purkkia käytä (se menee siitä lukkoon), mut suhinaa olen ääritilanteissa käyttänyt. Eli sinänsä sama asia, ei:n tehostusta. MUTTA olen sitä käyttänyt todella säästeliäästi, jotta se ei koe inflaatiota. Ennemmin, jos eka ärähdys ei ole tehonnut, olen tehostanut sitä esim polkasemalla siinä (mahdollisimman lähellä päätä ja korvia) jalkaa tai nyppäissyt perskarvoista tms. Eli että se tehostus tulisi todella multa (enkä ole ääntä tässä säästellyt, ihan sama mitä vastaantulija ajattelee). Ja todella pitänyt huolta, että koira noteeraa sen kiellon.

(Toi on ihan siksi, että Oona alkoi kunnioittaa enemmän suhinapurkkia kuin mua, enkä halunnut joutua siihen tilanteeseen, että toi tottelee vain tehosteiden kanssa.)


muoks. sen verran vielä lisään, että jos olen joutunut tehostamaan ei:tä, niin olen sen tehnyt ihanhetisamantien. Eli että se kaikki olisi yhtä ja samaa kieltoa (tavallaan en ole pitänyt taukoa ennen kuin se kielto on mennyt perille). Ja tämä siksi, että koira oppisi kuuntelemaan sitä ensimmäistä kieltoa (tai siis meillä murahdusta) eikä oppisi siihen, että ekan kiellon jälkeen voi vielä kokeilla.

Heh, vissiin vähän ehdollistunut tuohon facebookiin kun yritin etsiä like-nappia jennin kirjoitukselle

Meillä on juuri nyt se tilanne että purkki on ollu niin kauan ja liikaa käytössä et mun on PAKKO päästä siitä eroon ja saada koira kunnioittamaan mua eikä sitä purkkia... sinakin toitotti että muista että on jalat ja kädet ja remmi ja vaikka mitä millä voi tehostaa ITSE kieltoa

pomppu kirjoitti:

Heh, vissiin vähän ehdollistunut tuohon facebookiin kun yritin etsiä like-nappia jennin kirjoitukselle

mulla on käyny vaikka kuinka monta kertaa noin

pomppu kirjoitti:

Heh, vissiin vähän ehdollistunut tuohon facebookiin kun yritin etsiä like-nappia jennin kirjoitukselle

Mäki etin usein tykkää-nappia :D Tota joo tosta purkista pitäs itekki päästä eroon, väiskin kas sitä en tarvi ees mut en mä tie tehooko se enää ees vilmaan mut on "turvallisempaa" ku se on mukana se purkki :D

Joo tykätään, Jenni! Jos oma pää on rento ja valpas, kaikki menee yleensä suht hyvin (ja jos nyt joskus ei mee nii... so what). Välillä mua auttaa jos ajattelen että koira onkin hevonen, niin kaukana toisistaan kuin eläiminä ovatkin, toinen saalistaja ja toinen pakoeläin... siis tarkoitin että kuuntelee eläintä tarkasti mutta hallitsee, on kontaktissa ja antaa selkeitä ohjeita.