irtokoiran häätäminen

Voi himputti, ekan kerran tänään karjuin matkoihinsa irtokoiran. Karmee tärinä jäi itelle päälle, vissiin mä vähän säikähin...jäi vaan mietityttää, miltä touhu näytti sitte oman koiran silmiin.
Käveltiin meijän kotikadulla muutaman talon päässä omasta, kun omakotitalon pihasta lähti vauhilla tulemaan kohti irtonainen bokseri. En paljo omaan siinä kerenny kiinnittää huomioo, koska tiedän talossa boksereita olevan kaksi. Eli perkeleitä karjuin (en ees tienny kehtaavani kirota ja karjua niin lujaa!) ja yritin kattoa, ettei toista koiraa mistään ilmesty paikalle. Toinen olikin kiinni, rähjäsi narun päässä talon oven pielessä. Koiran isäntä ja emäntä (venäläisiä, huutelivat siis venäjäksi) ilmeisesti yritti kutsua koiraa, mut eipä toi mitään kuunnellu...kohti tuli, mä huusin ja meuhkasin, pysähty ja painu takasin. Meni semmonen puol minuuttii ja se pöllähti jo takasin paikalle. No mä karjuin taas ja söhöttelin paineilmalla kohti, siitä se sit häipy omalle pihalleen ja ilmeisesti omistaja sai kiinni. Tässä kaiken välissä oma elukka siis ensin oli ite menollaan koiraa kohti, sitä ehin vähän nyppästä mut en mitään sille sanonut kun se oli jo mun takana tasan kaikki karvat kohti taivasta. Se oli mun karjumisen ajan mun takana, minä sen ja irtolaisen välissä siis. Kun siitä jatkettiin, se köpötti ihan tavalliseen tapaan, kunnes melkein heti bokseri ilmestykin jo takaisin paikalle. Se meni mun taakse myös sillon, karvat jo astetta vähemmän pörhöllään. Mietin vaan, kun siitä bokserista sitten päästiin, että kun tää oma luupää jäi vaan tuijottelemaan taaksepäin...sai vähä kiskoo jatkamaan normaalisti matkaa. Toivottavasti oman päähän ei nyt jäänyt mitään sen suuntasta, että se on ollu mun mukana häätämässä, ihan aluksi kun oli sitä irtolaista kohti menossa...johon en paljon kerenny siinä kommentoida. Toivottavasti tästä eteenpäin ne pitää koiransa kiinni, kaiken kukkuraks toisen kerran meidän luo tullessaa koira seiso keskellä autotietä...
Semmoset merimiehen perkeleet karjuin että jäi varmaan mun naama niiden mieleen..!
Pakko johonkin purkaa fiiliksiä, mä olin täynnä raivoa!! Ja se bokseri ei kohti tullessaa näyttänyt pätkääkään ystävälliseltä, toisen säestäessä vähän matkan päässä. Mut enpä karkuunkaan voinu lähteä

Hyvähyvä!!!