MEJÄ-harjoittelu

Miten kannattaa alkaa harjoittelemaan? Kokemuksia, vinkkejä ja ideoita!

Mä olen vähän huono vastaamaan tähän kun ei olla edetty kovin pitkälle. Itse tehtiin niinpäin, että opeteltiin id-jälki alkuun ja sitten vain vaihdettiin veri tilalle. Toisaalta kaverin mäykky meni ihan kylmiltään verijäljen prikulleen oikein eli voi olla että jos on riistaviettinen niin ei siinnä paljon opettamista ole.. :D

Mitäs muuta. Rostan eka verijälki oli metsässä, noin 40 metriä pitkä ja vanheni ehkä puolisen tuntia tai tunnin.. Jos en nyt ihan väärin muista. Alkuun ihmeteltiin ja oli aika jännää, mut toisella kertaa meni sitten pellolla jo kuin vanha tekijä. :)

jatkan tähän... tarkoitus aloittaa verijälkeä harjoittelemaan itsenäisesti. Tavoitteellisemmin Kapun kanssa, muitten kanssa vaan huvin vuoksi. Jos joku tästä tietää niin voitteko kertoa onko tämä esim oikea tyyli lähteä liikkeelle...

Jäljen annetaan aloittelijalle vanhentua joku parisen tuntia, reitti merkataan ja aluksi se on joitakin kymmeniä metrejä pitkä. Koiraa kutsutaan alkumakaukselle ja sanotaan merkkisana esim "ota jälki", varmaan riistaviettinen koira tajuaa melko automaattisesti mistä on kyse?

Makaukset opetetaan ilmaisemaan. Tämä on minulle hieman epäselvää ja haluaisin tehdä heti aluksi oikein. Eli voiko koira ilmaista makauksen millä tahansa tyylillä esim menemällä maahan ja katsomalla minua? vai onko tähän joku tietty tapa? miten makauksen ilmaisemisen opettaminen käytännössä tapahtuu, eli voinko esim kehua kun koira kiinnostuu makauksesta ja sitten käskeä maahan ja alussa vaikka palkatakkin namilla?

Entäpä sitten kaato? mitä sille tapahtuu kun se saavutetaan? leikkiikö koira sillä? annanko sen syödä sen vai mitä??

Mun kokemukset pohjautuu kurssiin jolla kävin viime kesänä ja muutamiin jälkiin joita olen sen jälkeen tehnyt.

Talvella ei kannata tehdä jälkeä, koska koira voi oppia seuraamaan näön perusteella eikä muutenkaan jäiseen/lumiseen maahan se haju jää "oikein". Eli sulan maan aikana kannattaa vasta aloittaa.

Tuolla kurssilla ei ollut pentuja, ja nuorimmatkin koirat oli riistaviettisiä joten me alettiin tehdä heti pitempää jälkeä, jossa makauksia kulmissa, ja jäljet oli vuorokauden vanhoja. Tuo joitain kymmeniä metrejä on varmasti aivan hyvä aikuiselle koiralle, tietty koiran keskittymiskyvystä ja nenänkäyttötaipumuksesta riippuen. Todennäköisesti toteat aika pian että se voi olla reippaasti pidempi, mutta "koejäljen" mittaista ei kurssin vetäjä harjoitellut koskaan, se tuli vain kokeessa. Eli jos koko ajan harjoittelee liian pitkiä jälkiä niin koiralla voi loppua motivaatio.

Mielestäni on hyvä opettaa siten että koira kutsutaan lähtöpaikalle, jolloin koira saa luvan ohjaajalta aloittaa eikä voi siis päättää sitä itse. Ja siihen kyllä yhdistettiin vihjesana, mikä se sitten onkaan. Eka kerroilla varsinkin kehutaan koiraa ja jos se eksyy jäljeltä, annetaan hetken miettiä ja jos ei löydy niin viedään takaisin jäljelle. Alkuun pysytellään koiran lähellä tukemassa sitä ja kun se oppii niin sitten kauempana (kokeissa ohjaajan pitää olla aika kaukana koirasta).

Kurssin ohjaajan mukaan makausten ilmaiseminen oli aivan riittävää kun koira vain tutkii makauksen. Käytännössä pysähtyy ja haistelee sitä hiukan tarkemmin, meillä koira monesti kaivaa hiukan siitä kohtaa. Eli sitä ei todennäköisesti tarvitse opettaa yhtään mitenkään, mutta laita itsellesi erottuvat merkit missä on makaus jotta voit tarkkailla miten koira siinä käyttäytyy. Jos koira juoksee hirveää kyytiä siitä yli, pitäisi asiaan puuttua. Siihen on erilaisia tapoja, jarruttaa koiraa siinä kohti, kaataa enemmän verta makaukseen (en muista pitikö siihen kaataa joka tapauksessa enemmän verta) tai jotkut piilottelee siihen kohtaan makupalojakin (ei ehkä hyvä..), varmaan paljon muitakin.

Kaadolla ei mitään erikoista, koiraa vaan kehutaan kun se löytää saaliin. Toki olis hyvä että koira olis löytämästään innoissaan, monet noutajat kanteli sorkkaa ja kävivät kaikille esittelemässä ja olivat selvästi innoissaan. Eli nuuskiminen ja kantaminen hyvä, leikkiminen ehkä ihan ok monentyyppisille koirille (oman en antaisi leikkiä koska se sekoittaa noutoa), syödä en antaisi. Verijäljen päätteeksi laittaisin sitten ihan oikean saaliin, en mitään HK:n sinistä.

Tuossa jäljen vetämisessä itsessään on paljon pikkuniksejä jotka auttaa (esim. minkä verran verta sieneen, makuulle, kaadolle) mutta ainakin se kannattaa muistaa että sieni ei saa koskea ihmiseen eikä veteen missään vaiheessa (suo on eri asia), ja kun kaato on tehty, laitetaan sieni muovipussiin kun kannetaan pois metsästä ettei hajua leviä enempää.

Netistä muistaakseni jostain löytyy virallisen verijäljen (kokeiden) ohjeet.

voi eiii... miten mä voin muka oottaa kevääseen, kauhee into tehdä :) eikö sitä vois tehdä pimeessä metsässä niin ettei koira näe jälkeä selvästi hah

joo hyvä että selvis tuo makauksen ilmaiseminen! kuvittelin että sen pitää tyyliin näyttää se mulle jollain istumisella tai makaamisella ettei ole ton kummempi asia ku tutkii vähän tarkemmin sitä kohtaa.

mites tuo jäljen tekeminen ihan fyysisesti siis vedänkö minä sieneä perässäni narussa kun kävelen jälki reittiä? onko narun pituudella väliä?

Olen netistä jonkin verran noita jo selaillut ja vaikuttaa niin mielenkiintoiselta. Hitsi en millään malttais oottaa siihen että lumet sulaa

Jep, se kouluttaja oikein painotti että ei saa tehdä talvella jälkeä.

Sieni naruun kiinni, naru niin pitkä ettei ole vaaraa että osuu sinua saappaisiin tms. Vesiojien ylityksessä kieli keskellä suuta kun sieni ei saa osua veteen eikä ihmiseen.

Nyt muistan lisää kikkoja. Sienen pitää olla aloittaessa kostea (huuhtele kotona hanan alla, purista ylimääräiset vedet ja laita muovipussiin) koska muuten veri ei siihen kunnolla tartu. Veri jaetaan lähdön ja makuuksien kesken, ja kaadolle sitten se mitä on jäljellä. Mä tein semmosen muovipullon johon laitoin suoraan merkit veren kokonaismäärästä (en muista paljonko se sai olla, löytyy koeohjeista) ja sitten pari viivaa että osaa arvioida paljonko sitä kaatelee. Lähtö, makuut ja kaato tehdään siten että potkitaan maasta aluskasvillisuutta pois pieneltä alueelta (silti pitää merkata hyvin paikka koska pehmeä maa "palautuu" nopeasti eikä seuraavana päivänä se näytä enää samalta), sitten verta sienelle ja korkin avulla pirskotellaan maahan. Jokaisella kaadolla laitettiin siis lisää verta myös sienelle, ei vain maahan.

Mullakin alkaa tehdä mieli jo tähän touhuun!

no voe.... kai se on uskottava ja odotettava että lumet sulaa :)
täytyy sit jotain muuta vähemmän kivaa keksiä siks aikaa.

Kiitos kaikista ohjeista! alkaa olla jo huomattavasti paljon selkeämpi kuva harjoittelusta! en malta odottaa että pääsen hommiin, voi olla että sormet syyhyää niin paljon että käyn pyykkipoikia jo ostamassa ja laitan ne talteen lumen sulamista odottamaan haha. Näpelöin niitä aina tuskissani ja odotan että pääsen harjotuksiin hihi

En ehtiny päivemmällä vastata vaik mieli teki! Kiiruita!
Mutta juu, mä oon ollut mukana Mejässä ja myös spanielien taipumuskokeissa, molemmissa on jälki. Mejässä juurikin keskusteltu sienellä vedetty verijälki, taippareissa on linnulla tai kanilla vedetty tuore laahausjälki.(Laahausjälki on hyvä kans harjoitella, ei haittaa mejää yhtään!)
Mejä-harjoittelu on syytä alkaa lyhyillä, melko tuoreilla jäljillä. Vaikka muutama kymmenen metriä. Ja makuut ja kulmat tulee sit, kun koira jo jäljestää. (Makuu, kulma ja katkokulma on osioita kisajäljillä, riippuen onko avo- vai voittajaluokassa.) Siis kostutettu sieni, johon kaupan pakastealtaasta verta. Sienessä naru, ja sieni kulkee viimeisenä vetäjän takana, jolloin koiralle jää ehjä jälki. Makuille voi hyvin piilottaa nameja, jotta saa koiransa kiinnostumaan niistä. Ja aina makuulla sieni ns. tankataan, jotta makuulle jää enemmän hajua. Veren käyttöön on hyvä ohjesääntö: aina tapahtumassa (makaus)sieneen kaadetaan puolet n. 1/3 :sta litrasta verta. Ja makuut ja kaadot töpötetään sienellä verisemmäksi.
Jäljen alussa on tosiaan 10m aikaa ohjata koiraa, mutaa sen jälkeen kuljetaan vain 6m liinan kanssa koiran perässä. Ohjata ei saa. Mutta jarruttaa saa, ja monesti pitääkin innokasta jäljestäjää, että tuomari, opas ja koirakko ei juokse metsässä! Niin ja alun 10m saa, ja on tärkeää käyttää se matka/aika koiran ohjaamiseen ja neuvomiseen ja rohkaista koiraa! Siis vaikka kontata sen vieressä ja kehua ja kehottaa jäljelle. Ja Jaavan kans oon eri mieltä siinä, että koiraa ei mielestäni pidä ohjata edes ekoilla kerroilla yli sen 10m. Mitä itsenäisemmin koira tekee nenätyötä, sen parempi tulevaisuus. Eikä sit ite sorru niin herkästi ohjaamaan koiraa. Siis kisassa siitä huomautetaan kerran, tokasta hylky.
Ja koiran makausten merkkaamistapoja on useita, mutta minimi on se, että koira edes hetkeksi pysähtyy. Toivottavaa on esim kuopiminen, "makuun syöminen" ja pissaaminen. Kaadolla taas koiran tulee olla kiinnostunut hirven/peuran sorkasta. Siis nuolla, haistella tai ottaa suuhunkin, mutta ei repiä tai omia sitä ärinällä.
Useamman käyttövalion (mejä, vahi,lintukoe yms) kasvattanut ja kouluttanut ystäväni ei näe mitään syytä, miksi verijälkeä ei voisi tehdä talvella! Opetettu koira on juurikin hirvien ja peurojen metsästysaikana (noin loka-helmikuu) aika usein "lumi"töissä, puhumattakaan vahingoittuneen hirven/peuran jäljestämistä ympäri vuoden, mitä ko. koetoiminta tavoitteleekin.
Lumella kannattaa vaan käyttää vähemmän verta, koska lumi levittää hajua laajemmalle. Ja jos mietitään sitä, että koira seuraa ihmisjälkeä, ei se peuralaumassakaan lähde peurojen perään vaan juuri sen verisen, vahingoittuneen perään. Jos koira vieroksuu verta, siitä ei ole mejään. Mutta määrä on toki ratkaiseva. Ei sitä verta lotrata.
Ihan ekan jäljen tekisin ja teen koiralle vain muutaman 10m mittaisena.. Ja talvella se vois olla vaikka pihatiellä tms, tai sit hangessa. Käytän todella sen ekan 10m koiran innostamiseen ja sit on itsenäisen työn aika. Ite en tietty seropini kans kisaa, mutta siskojen spanielit on monta kertaa kaudella koitoksissa ja harjoitukset päälle. Ja jälkiä on tullu tehtyä, ja purettua1 Siis ne merkinnät myös kerätään pois maastosta suorituksen jälkeen.
Oma juttunsa on sit kisoissa se suunnistus ja jäljen merkkaus ym. tekeminen. Neuvon mielelläni, jos joku haluu. Liitän tähän linkin, joka avaa mejää musta aika mukavasti.
Taas tuli romaani, ja kysykää jos joku ihmetyttää.
:snow:

http://www.springerspanielit.com/index_fin.htm

Ahaa, eli tuo talvisääntö ei sitten olekaan mikään yleinen juttu ja myös talvella voi harjoitella.

Lainaus :

Jaavan kans oon eri mieltä siinä, että koiraa ei mielestäni pidä ohjata edes ekoilla kerroilla yli sen 10m

Eli jos koira eksyy niin sitä ei palauteta jäljelle? Tätä voi toki estää aloittamalla riittävän lyhyistä jäljistä, mutta jos koiralle tulee silti moka niin eikö sille jää vähän valju kuva jäljestämisestä kun se ei johdakaan palkintoon? Asian osaavaa koiraa tuskin haittaa jos se ei aina kaadolle asti löydä. Meillä "ongelma" on koiran ilmavainuisuus, eli se lähtis sopivasta tuuliraosta oikaseen suoraan kaadolle. Toki voisin mennä vaan perässä, mutta sillon koiralle tulis semmonen kuva että näin tää toimii - eli jos sitä ei palauttaisi, se palkitsisi itsensä siitä että oikoo tuulen avulla ja sille tulisi väärä kuva jäljestämisestä.

Vai tarkoitatko sitä että aloittelevankin koiran kanssa pitäisi pysyä koko ajan 6 m:n päässä? Se varmaan toki olisi ihanne. Meillä koiran kanssa kuitenkaan ei vielä se onnistu koko aikaa juuri tuon ilmavainuisuuden takia.

jee eli voin sittenkin kokeilla sitä nyt vaikka lumet on maassa! :)
Siis voiko se kaato olla esimerkiks joku lihaköntti jonka koira saa syödä, vai onko idea just se että se ei saa syödä sitä kuhan vaan "pitelee suussa"?

Onko alkuun hyvä tehdä lähes suora jälki vaan?

Mä uskon että kapun kanssa (jonka kanssa toive joskus ehkä kisaan kun uskallan) suurin "ongelma" tulee olemaan se että ainakin aluksi se on niin innoissaan että jos kuvittelen edes kovin kannustavani sitä niin sillä menee ohi koko jutun juoni ku se menee ihan sekasin siitä, luulen että sen kanssa toimii parhaiten ku kannustaa todella maltillisesti... tarkoitus kai on se että kun alku se 10m on ohi niin koira työskentelee mahd. itsenäisesti ja ihminen on vaan siinä imussa näkymättömänä ?

En ole itse mejää pahemmin tehnyt saatika sillä aloittanut, mutta vastaan id-jäljen näkökulmasta tuohon jäljelle takaisin ohjaamiseen. Meillä koiralle siis opetettiin ensin tekniikka id-jäljellä ja sitten siirryttiin suoraan mejälle ilman isompia ongelmia (yritti alkuun lähteä jäljen tekijän jälkiä jäljestämään, mut kun alussa näytettiin verilammikkoa maassa niin hokasi mitä haettiin..). Kaverin molemmat mäykyt aloittivat mejä-jäljillä. Aikuiselle tehtiin muistaaksenoin noin 200m mittainen suht suora verijälki ja vauvalle 10m. Molemmat mäykyt menivät ne ihan heittämällä ja aikuinen merkkasi luonnostaan makaukset oikein (mäykky tosin ei hirveästi kai voi ilmavainuta pienen kokonsa vuoksi ellei ala suorastaan pomppia jäljellä.. :D). Kaveri käyttää kaadolla myös loppupalkkaa joko taskusta tai rasiasta.

ID:ssä koira on alkuun kytkettynä melko lyhyelle hihnalle eli koira ei pääse eksymään jäljeltä kuin max metrin verran. Sitä ei auteta takaisin jäljelle sillä monet koirat oppivat sitä kautta "avuttomiksi". Poikkeuksia tosin tehdään jos koira selvästi meinaa luovuttaa (tällöin esim. on näytetty namia jäljeltä jos niitä vielä on käytössä). Idea on siis antaa koiran hukata ja antaa se tuntea onnistuneensa kun jälki löytyy uudelleen. Tavoite on, että koira jaksaa hakea hukan jälkeen sitkeästi jälkeä uudelleen ja kun jäljet aikanaan vaikeutuvat se ei turhaudu niin herkästi.

Meillä ekat id-jäljet tehtiin ns. idioottivarmoiksi eli laahattiin jaloilla selkeä ura sammalikkoon(ihmisen silminkin nähtävissä oleva). Ja noin koiranmitan välein oli pieni nami tarjolla. Namien idea oli pitää koiran nenää maassa ja estää ilmavainuisuutta. Itse oltiin perässä vain riippakivenä eli jos koiran pää nousi ja alkoi ottaa ilmastavainua niin pysähdyttiin odottamaan, että kuono menee takaisin maahan. Vastaavasti jos koira alkoi jäljestämään jonnekin ihan utsjoelle niin pysähdyttiin taas odottamaan hiljaa (tosin tietyissä tuuli/sade yms olosuhteissa koira saattaa jäljestää jäljen vieressä ja se on ok). Loppupalkkana oli rasia jossa oli kasanameja ja kun rasia löytyi niin ihan megana kehuja ja kiitosta.

Mut painotan, että tämä on vain yksi tapa lähteä jäljestämään. Periaatteessa mikä tahansa joka kannustaa nenän käyttöön ja lisää koiran kykyä erotella tuoksuja ajaa asiansa (yksi kaveri esim. aloitti suoraan pellolta (tuulee enemmän joten pakko painaa kuono lähemmäs maata), toinen ruuduilla pihassa jne jne). :)

Joopa juupa...
Siis Jaava, anteeksi. Toki koira tulee palauttaa jäljelle, mutta sitä ei ohjata oikeelle suunnalle. Ohjaaminen on äänen, käsisuunnan tai hihnaviennin tapaista... Miten sen selittäis Palauttaminen on sitä, kun koiran jäljen haku keskeytetään, ja se fyysisesti viedään määrätietoisesti takaisin jäljelle, tarvittaessa opas näyttää missä se on, ja ohjaaja näyttää ja käskyttää esim"jälki"! SiriusAng sanoi sen aika hyvin. Ja kaikki riippuu siitä, onko kyseessä pentu, vai aikuinen koira, jonka voi "olettaa" käsittävän, mistä on kysymys. Siis silloin, kun sen jäljen alun opastuksen ottaa asenteella "kädestä pitäen".
Koira oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Eli hukkakin opettaa. Kisassa jotkut jatkaa jäljen, vaikka se kolmas, eli nollan aiheuttava hukka tulis. mutta varsinkin avoluokan tuomari antaa koiralle aikaa palata jäljelle. Ja usein ne onkin vain pistoja, tarkastuksia, ja sitten matka jatkuu.
Jos koiraa ohjaa jäljen opetuksessa, se odottaa ohjausta aina. Ja moni palveluskoira juuri on hämillään, kun emäntä/isäntä antaa koiran "johtaa". Taas metsästysrodut on usein jo lähtäkohtaisemmin "irti" ja taipuvaisia itsenäiseen työhön.
Ilmavainusta sen verran, että ei se ole ihanne, mutta on monta ilmavainuista jälkivalioo! Ja hyväksytyn suorituksen saa, vaikka koira kulkis koko jäljen vaikka 10m sivussa... Siis kunhan makuut ja kaato merkataan! Ja usein, edes osin ilmavainuinen koira selvittää voittajaluokan katkokulman helpommin. Toki koira on tarkin, kun nenä on maassa...