Kyseessä isokokoinen liki 6v. uros, jonka kanssa alkaa neuvot loppua. Aikoinaan käytiin Peetsalla korjauttamassa omistajat. Astutuksen jälkeen koiran äijämäisyys lisääntyi huomattavasti, oli silti hyvin hallinnassani. Vuosi sitten uusi käynti Kitiskalla, koska koiran vahti kotiaan niin, ettei vierailla ollut asiaa sisälle. Oli poissaollessani napannut pariin otteeseen nuorison kavereihin kiinnikin. Kitiska totesi, että uros on todella äijämäinen. Samalla kuitenkin selvisi testeissä, että koiran ja minun välinen luottamus on täydellinen. Minun paikallaollessani kuitenkin ärähti todella pahasti tyttäreni ystävän tullessa käymään, jonka jälkeen vieraiden saapuessa koira on varmuudeksi joko suljettu makkariin tai viety tarhaan.
Se mikä nyt mietityttää, onkohan vika minussa? Vieraita ihmisiä on käynyt niin, etten ole itse ollut kotona, ja koira on ollut aivan hissuksiin makkarissa. Mutta jos itse olen kotona paikalla, niin rähinä on aivan armoton. Kokeeko koira, että luottamuksesta huolimatta minua on suojeltava? Samaten on alkanut päivittäinen toisen vuotta nuoremman uroksen lutkuttaminen ja välillä kiksuttaminen.
Nyt koira oli koirahoitolassa neljä päivää. Kertoivat, että varauksellisuus näyttäytyi uusia ihmisiä kohtaan, mutta tutustumisen jälkeen koira oli mitä ihanin. Sen kanssa on ollut ihana touhuta ja olivat leikkipainineetkin. Koiruus oli myös innolla loikkinut ilmaan aina hoitajan nähdessään. Olin varma, ettei suostu syömään siellä, mutta kaikkea muuta... Toivottivat lämpimästi uudestaan tervetulleeksi.
Siis onko vika minussa ja kodissa, aiheutanko tietämättäni koiralle stressiä??? Miten tästä eteenpäin...?
Pääsivu 
