Auktoriteettiongelmia? Auttakkee!!!

Hei vaan kaikille!
Täällä kirjoittelee 4kk vanhan airispennun ongelmaomistaja. Kävimme Kirsillä pentutestauksessa 11 viikkosena, missä pentu todettiin dominoivaksi luonteeltaan…. ja todella kovis herra onkin. Pentu on kiltti, mutta haluaa pomottaa.

Kirsin neuvoilla saatiin monet asiat helpottumaan (esim. pureminen ja remmikävely), mutta olen alkanut haistaa vähän ongelmia horisontissa: nimittäin Ei-sanan ja komentamisen kyseenalaistaminen. Olen ollut todella tiukkana tietyistä käytöksistä (minua ei purra/yritetä purra, vaatteissa ei revitä jne.). Säännöllisesti kokeilee leikin varjolla, joko nyt saisi tehdä näin. Napakka ei toimii joskus ja joskus se saa aikaan hännän heilautusta. Jos viesti ei mene ykkösellä perille olen napannut niskasta kiinni tai Kirsin neuvojen mukaan nipistänyt huulesta. Huutaa kun syötävä, rauhoittuu ja irti päästyään vain heiluttaa häntää. Aivan kuin pyytäen lisää. Luulen, että jos naulaisin koiran korvista seinälle tämä vaan siltikin pyytäisi lisää. Sumupullo aiheuttaa nykyään myös saman reaktion. ”Jee… taas toi hassu ääni. Iiih… onpas jännää”. Murahtaminen/ärähtäminen ei toimi eikä ole koskaan toiminut. Ehkä en osaa murahtaa vakuuttavasti, mutta se ei saa mitään reaktiota tai sitten se otetaan leikkinä.

Ainut mikä hätkähdyttää pennun on totaalisesti yksin jättäminen. Yksin jääminen on ollut kuitenkin ollut ongelma siitä hetkestä kun pentu saapui taloon. Aikaisemmin aiheutti hirveän ulvonnan sen sain karistettua pois, mutta nykyään yksin jätettäessä repii kaiken (kielletyn) alas mikä vain irti lähtee ja mihin yltää. Kyllä! Kaikki kielletty lähtee... omat lelut ei kiinnosta yhtään. Ja koska se yksinolokin on ongelma, ei tunnu minulle loogiselta käyttää sitä rangaistuksena käytöksestä.

Minusta alkaa tuntua, että teki niin tai näin… niin aina menee väärinpäin. Oma varmuus murenee pala palalta pois. Eli löytyisikö jolta apua/neuvoja vai mennäänkö suoraan takaisin Kirsin juttusille?

Kokeilitko sie muuten sitä valelähtöä ihan kunnollista että jäät kykkimään oven taakse??Ku kyl mie uskon että sie olet pitäny sille kuria siitä ei ole epäilystäkään:)ja eihän kämppis muuten lipsu eli pitää saman topakan kurin?

Joo. Oven takana on istuttu yhteensä puoltoista tuntia varmistamassa hiljaisuus. Se neuvo ulvomiseen toimi!!! Eli kun rupes ulisemaan niin ryntäsin sisään ihan hirveällä rytinällä. Siinä vaiheessa osasin olla ilmeisesti niin hurja, koska sen jälkeen ei ulvomista ole kuulunut (ja naapurit kiittelee), mutta jumankekka se tuhoaminen. Oikeasti kaikki lähtee alas mihin se vain yltää. Ja vaikka kuinka raivaa kaiken pois se keksii aina jotain mistä kaivaa!!! :171:

Olen yrittäny mennä omaan huoneeseeni ja jättää sen yksin... ja yllättää rysänpäältä, mutta vaikka kuinka sniikkaan paikalle ni Pertsa istuu tavaroiden keskellä, häntä heiluen ja sädekehä pään päällä! Hemmetin nokkela natiainen.

Kämppiksestä täytyy sanoa, että kyllä se minä räväkämmin komennan. Kämppis sanoo ei kyllä samoista asioista (mitä itse voin paikalla todistaa), mutta ne tulee ehkä hentoisempaan sävyyn.

Hyvä ku sentään toi ulvominen loppu,,tota jos on paikkoja mistä se mielellään nappailee kamoja ja hyppii niin laita ansoja esim.kolinapurkki muovikassi niin reunalle pöytää tai jonnekkin päälle että kun koira yrittää hypätä ja napata jotain tavaraa purkit lentää niskaan,,tää on hyvä tapa myös jos koira hyppii ovea vasten laittaa purkkeja kiinni teipillä ym.oveen vaikka muovikassissa niin ku koira saa purkit niskaan yleensä hyppiminen loppuu siihen :4100:

Oltiin tässä viikonloppu kylässä Turussa siskon luona, jolla itsellään on sheltti "Leevi". Jätettiin koirat keskenään asiointien ajaksi. Pojat oli eri huoneissa (erotettuna portilla, joista näki läpi) ihan sen takia, että Leeviltä tahtoo mennä helposti hermo Pertsaan ja hyökkäilee päälle. Perro ironisesti luulee, että Leevin rökitys se on leikkiä. Leevi on jäänyt jo armotta pienemmäksi.

Vinkuminen alkoi kun lähdettiin (oli vaikea sanoa kumpi oli kumpi... kuulosti niin samanlaisilta), mutta kipakka potku oveen hiljensi koiruudet!

Pertsalle oli aseteltu omia ansoja sen suosikki materiaalista (vessapaperirulla... on joskus vetänyt sitä perässään monta kertaa ympäri kämppää... ja oli ilmeisesti ihan sika hauskaa) ja kolinapurkista.

Kun palattiin... palattiin hiljaisuuteen ja kolinapurkki oli omalla paikallaan :378: eli ei tuhoja!

Nyt on jännä tietää onko syy Pertsan kauniiseen käytökseen
1) minun aikaisempi ryntääminen sisään hirveän meuhkan kanssa kun Pertsa oli kiipeämässä olohuoneen pöydälle,
2) Leevin läsnäolo... eli ei tarvinnut olla yksin vai
3) Pertsa oli aidattuna keittiöön (pienempi tila) missä vietti suurimman osan viikonlopusta yksin/minun seurassa. Keittiöön mentiin ja siellä oltiin jos sinne oli asiaa. Pertsalla oli omaa puuhailtavaa siellä.

Huomenna testataan toimiko meuhkaus, sitten koitetaan rajata tilaa pienemmäksi ja sitten... ööö... hitto... en kai mä nyt joudu hankkimaan toista koiraa :suspect:

Tuota tilan pienentämistä sulle olen ehdottanutkin,,mutta oliko se ongelma just kun makkariin et kehannu jättää ja se tais olla se ainu huone missä on ovi,,,

Joo makuuhuone sisältää 90% kaiken mitä omistan ja niitä on paha turvallisuussyistä sieltä mihinkään pelastaa. Ja sieltähän sitä krääsää löytyy mitä syödä... tai vielä syö mun kaksi gerbiiliäni, jotka asustaa makkarissa.

Täytyy kokeilla jos keittiö toimisi meidänkin kämpässä.