Onko täällä muita harrastajia joilla ei ole palveluskoirarotuja!!

Siis lähinnä kysäsen että miten olette esim.motivoineet näitä ei palveluskoirianne,meillä ny mantan kanssa alkaa näkymään näitä ei mielyttämisen merkkejä pikku hiljaa,,no nakeilla mennään vielä mut en tiiä miten kauan,,ja jotenki pitää olla vähän joka asiassa kekseliäs,,kuten ny on ISO ongelma se ettei se päästä sivulle seisomaan se aina väistää eikä halua itse tulla rinnalle vaan haluaa tököttää kauempana,,ny olen alkanu opettaan ihan tota ruokatilannette hyödyksi käyttäen safkaa ei tule ennen ku se istuu sivulle viereen ja toisella puolella on seinä vastassa,,no ny ekan kerran se tuli rinnalle eikä pyrkiny pois,mut hirmu vaivautuneen näköinen se siinäkin on,,
Lähinnä olis kiva tietää miten muut olette suorituneet tälläisten koirien kanssa eri harrastuksissa keillä ei ole mielyttämisen haluja eikä niitä viettejä niin paljon kuin pk roduilla

Mä oon kohta käyny kaikki mahdolliset lelut läpi ja ulkona ei edelleenkään oo mitään yli kaiken lelua, vaan muut asiat kiinnostaa elukkaa enemmän jos on sillä tuulella. Sisällä taas ihan sama mikä on kädessä kun toi kiinnostuu. Paitsi nameja ei oo sellasii mistä toi kiinnostuis kuola valuen...Katse KOntaktia aloin harjottelee ihan pelkästään lenkille lähdössä ja paluussa sisälle ja on onneks auttanu.

Tadaa!!!!! Minä täällä taas :lol: Mulla on noita pari ;) Kaikki noi toimii näköjään vaan euroshopperin lihapullilla (hätätapauksessa käy myös pirkka, heh) Paawon kaa on ollu oikeesti iso ongelma sen nenä. Nenä vie aina, jos tulee hetkenkin semmonen hetki, että ite mokailen tai että kuuntelen ohjaajaa tms. Nenä menee maahan HETI! Ratkaisu olis varmaan laittaa sille earit nenään :pplay: . Ei vaiskaa, kyl se nykyään on innostunut jo agista ihan oikeesti, mutta se on vaan aika hidas lämpeemään. Varsinkin jos on vieras rata, eli siis joku muu paikka kun missä yleensä treenataan. Mitään se ei tee sen takia, että olis kiva toimia ohjaajan kaa, vaan ne tarpeeks hyvät lihapullat on ollut ratkasu. Tosin nyt ku on ollut tarpeeks hyvää palkkaa, niin se tietää jos itä olevan tarjolla ja on kiinnostunut siitä touhusta enempi muutenki. Saattaa jopa joskus ottaa palkaks patukalla riehumista, mutta ihan vaan kerran treenissä korkeintaan.

Niilo toimii samoilla lihapullilla, mutta siinä taitaa olla kuitenki hitunen palveluskoiraa jossain nahkan alla, kun se on niin omituisen innokas mastiffiksi. Saas nähdä mitä rauhan kaa tulee ...on varmaan vähän eri maata. Niilo vaan jostain syystä on aina tykännyt touhuta mun kaa tosi paljon ja on ollu aina innokas. Omituista...se onki mammantissiposki

Mut paawosta sen verran, että eihän siitä ikinä tuu semmosta omistajan perään intoilijaa, kun sehän on mettäläinen ja eiks noi rodut mitä siinä on (pystykorva, laika, karhukoira) oo kaikki semmosia, että on jalostettu ns. itsenäiseen toimintaan etäisyyden päässä ohjaajasta. Pallohullu se on kotioloissa, mut muualla sen pitää esittää niin nihkeetä ja coolia, että ei pysty leikkii mun kaa eikä edes pallot kiinnosta kun hajut ja äijäily vie....hemmetin jeesus vanha kääkkä :lol:

Mut paawosta sen verran, että eihän siitä ikinä tuu semmosta omistajan perään intoilijaa, kun sehän on mettäläinen ja eiks noi rodut mitä siinä on (pystykorva, laika, karhukoira) oo kaikki semmosia, että on jalostettu ns. itsenäiseen toimintaan etäisyyden päässä ohjaajasta. Pallohullu se on kotioloissa, mut muualla sen pitää esittää niin nihkeetä ja coolia, että ei pysty leikkii mun kaa eikä edes pallot kiinnosta kun hajut ja äijäily vie....hemmetin jeesus vanha kääkkä :lol:[/quote]

Kuulostaa niiiin tutulta :569: :*aplodit*: meillä Ninnin nenä on kanssa KOKO ajan maassa, eikä mikään muu kiinnosta sitä niin paljon kuin nuuskuttelu. Meilläkin pallohullu kotona, mutta ulkona ei kiinnosta pätkän vertaa :230: Kuitenkin yllättäen nakeilla ( ja itse voilla paistetuilla paistilihapulilla) tokossa treenailtiin 8) :shock: Meidän kyllä Johanna pitäis tutustuttaa nuo kaksi nuuskumettäläistä - ne varmaan menis rinnakkain nenä maassa

täältä löytyy 2kappaletta ei palveluskoiraa..

rino corgi cardigan 1v. joka tosin kuvittelee olevansa bordercollie joten se siitä motivointi ongemasta.. lelut kelpaa ja kehut on nannaa ja kaikki ruoka eli ahnekin vielä..

no sitten on Maksi hirveeharmikoira (hirvikoira/karhukoira) joka on ahne, ennen paastottiin päivä tolkulla reenejä varten mutta nyt kun on harrastettu 3vuotta ni alkaa tuostain löytyä niitä palveluskoiramaisia piirteitä.. heh heh ihan vaan siksi että se ruoka on niin yhdistynyt siihen ja ruokaa ei välttämättä kotoa heru vaan se tulee tekemisestä. sitten maksille oon käyttäny myös palkkana oikeita eläimen nahkoja yms..

mä vannon tiukan paastottamisen nimeen :411:

"etulisäys": Susse&Maksi, Millä palkkaat, kun annat ruuan palkkana?? Kiinnostaa, kun meillekin tota ehdotettiin.

Nupukkaa motivoi (lue hösäyttää) uudet jännät tilanteet ja kivat ihmiset ynnä niiten mukaan pääsy
En sitte tiiä, kun pidemmälle päästään tarkottaa osa oikeesti jotain, niin mistä toi sitte kiinnostuu ja innostuu. Vois oikeesti keskittyä eikä säheltää. Ja siis ihan oikeeseen tekemiseen, eikä nukkumiseen. Vaikka onhan siinä puolensa, en kiistä.
Taidanpa kysyy Annelilta neuvoo motivointi asiassa kun sattuu olee se projektikoira sillä samaa rotua.

Mulla oli tuo skotti ennen, ja voin sanoa ettei kyllä helppo ollut. Siis ihan sillä mentiin, että muulla ei hirveesti huomiota saanut. Mutta tosi lyhyissä pätkissä mentiin ja lopetettiin aina homma niin että oli kivaa. Ja jos oli märkää ei treenattu ulkona missään nimessä :230:

mulla ruokapalkkana usein sisäelimiä, kanaa yms. ja sitte ihan lihapullia, nakkeja ja maksille käy ihan kuivanappulakin sen tekemsen innolle ei ole mitään väliä mitä ruokaa se on kunhan sitä on ja sitäon riittävästi :569:

Meillä ei olla vielä päästy varsinaiseen treenaamiseen, mut mitä vähän aloiteltu mejää ja pelastuskoiratoimintaa silmällä pitäen. Toistaiseksi meillä on päästy helpolla eli kakaran kanssa mennään nameilla (mikä vaan käy) ja sitten toisinaan lelulla. Useimmiten on tosin niin paljon vauhtia vielä touhussa ettei tee hirveästi retuuttamalla nostaa edes kierroksia.. Mut tulevaisuudessa varmaan siirrytään enempi retuutusleikkiin sillä se tuntuu olevan ihan ihQ-Daa. Toistaiseksi tosin meillä treenaaminen on vielä kaikinpuolin leikinvarjolla ja koiran fiiliksiä noudattaen. Jäljestyksessä ollaan nyt alettu opettelemaan tumpun-ilmaisua ja pikkuhiljaa jättämään namit kokonaan jäljeltä pois. Jäljellä kestää häiriötä jo todella hyvin, mutta jos "tokoillaan" koirien keskellä niin menee helposti hössöttämiseksi jolloin ollaan vaan tehty jotain helppoa/kivaa/varmaa, että saataisiin malttia kasvamaan. En tosin vielä tiedä toimiiko tämä strategia mut eiköhän aika näytä. Keväällä olisi tarkoitus aloittaa haku ja jatkaa jäljestystä syvemmälle. Nyt syksyllä jatketaan ensisijaisesti jälkeä siihen asti kunnes lunta tulee ja sen jälkeen siirrytään ihmettelemään tokoilua. :)

Sannilta ei löydy mitään miellyttämisenhalua jos sitä ei huvita tehdä temppuja. Ei ole mitään, mikä sitä silloin kiinnostaisi, tai en ainakaan ole keksinyt. Eikä se johdu siitä, että jokin muu kiinnostaisi silloin enemmän, se vaikka mielummin tuijottaa tyhjää seinää.

Mutta kun se on sillä tuulella, sen saa vaikka seisomaan päällään ihan pelkillä kehuilla. Että silleen, kumpis täällä johtikaan kumpaa...

Nyt kun on näitä ohituksia treenattu sillä tiukalla EI!:llä olen huomannut sellaisen piirteen, että kun se menee tosi kauniisti ohi ilman kummempaa komentoa vaikka toinen hurtta rähjää, se kääntyy katsomaan mua ihan silmiin ja heiluttaa iloisenä häntää. "Hei enkö mennytkin hienosti, kehu tai anna nami heti!" Ja kyllä täytyy myöntää että olenhan mä silloin aina välillä kehunut sitten ja joskus antanut taputuksen tai naminkin. Eihän varmaan pitäisi, mutta olen ollut niin iloinen noista hetkistä jolloin se vaikuttaa siltä, että se haluaisi miellyttää.

Ai niin Kirsi, suihkepullosta ei ole enää iloa, tyttö nauraa ja heiluttaa suihkeelle häntää...Mutta tän kaiken sitä saa kun ottaa Dogon, oma vika!

hah vai se tottu siihen:),,jep sitä voi välillä kehua ja taputtaakkin MUTTA ÄLÄ ANNA NAMEJA ohituksissa!!!taputus menee rajoilla riippuu aina koirasta,,mut ite ku ohittelen niin silloin ku koirat kattoo silmiin niin kyllä mie välillä sanon hyvä mutta en sitä hirveesti viljele ettei ne opi siihen että tuijotan ja sit kehutaan:)

Ei-palveluskoirarotuiselta rekultani ei miellyttämisenhalua puutu. Tosin en tiedä onko kyse ennemmin siitä viettien kautta tulevasta valtavasta tekemisen meiningistä kuin varsinaisesta miellyttämisenhalusta.

Mitä on oikeastaan miellyttämisenhalu?

Haluaa tehdä töitä ihmisen kanssa :*aplodit*: ja sellaisen koiran kanssa on helppoa tehdä töitä koska se haluaa niitä tehdä niitä myös kun minä käsken,ja ku sitä halua ei ole niin teen vähän milloin mua huvittaa,käskeminen on perseestä ei kiinnosta :867: ja motivaatio taso yleensä on huomattavasti heikompi eli teen minuutin ja sit ei kiinnosta samoin viettitaso yleensä matalampi tai pysyy vireessä vähemmän aikaa ku koiralla jota sitä halua on :cheers: tässä tälleen juntti kielellä kerrottuna

Hmmh.. Meillä mennään pääasiassa ihan vaan huomiolla. Tosin me ei tottista juuri treenatakkaan... Mutta jos temputan Diitä, se saa palkinnoksi kunnon lällytykset joita se ei oikeestaan koskaan muuten saa

Hepun kanssa taase ei huomiota voi käyttää, koska se menee onnesta solmuun heti jos sitä alkaa lällyttää, ja sillon sen keskittyminen herpaantuu (kun sillä ei siis keskittymiskykyä muutenkaan juuri oo...) Sama juttu tapahtuu jos on jotain oikeen hyvää, se alkaa häsää kun innostuu. Sen kanssa siis oon tehy niin että saa hyvin maltillisia kehuja ja välillä jotain nameja. Piiiiiiiitkääääää pinnaa ja kärsivällisyyttä sekä lukuisia toistoja. Jos vähänkin alkaa pinna kiristyy ni peli on menetetty eikä se halua enää tehdä mitään (herkkis siinä mielessä).

hetkinen siis tajusinko oikein..jostain luin että aina pitää olla palkka, mutta voinko häslääjä koirani kanssa tehä toko juttuja tai yms. niin että välillä tulee nami ja välillä taas pelkkiä kehuja "hyvä poika, taitava, hieno..."? kun tuntuu että se nami kiihdyttää sitä entistä enemmän eikä siitä meinaa tulla oikeesti YHTÄÄN MITÄÄN! saati sitte jos ois lelu ni sehän pimahtais lopullisesti

Koirallehan palkka voi olla silitys,nami,leikkiminen ym..kunhan koira ottaa siitä kiitokset ja jatkaa yhteistyötä!!toi on ihan koira kohtainen juttu,jos mantaa pelkästään silittäisin kiitoksena meidän yhteistyö loppuisi ku seinään!mut sakuille riittää monesti ihan hyvä ja silitys tosin onhan siinä pieni ero myös koti"tokossa"ja oikeassa tokossa jossa ainakin palkan pitää olla hyvä että se työ motivaatio jatkuu pidempään

nii joo miks mä oon niin tyhmä että ajattelin että sen palkan on oltava aina lelu tai nami...tolle toiselle riittää ihan hyvin pelkkä hyvä ja ehkä yksi sadasta nami...se tekee niin innoissaan oli namia tai ei pelkällä kehumisella

Täällä kanssa yksi ei- palveluskoirarotuisen kanssa harrastava. Kyseessä on tuollainen 50% norjan harmaa hirvikoira, joten haastetta löytyy tuon motivaation osalta Koiran emo on puoliks saku ja puoliksi samojedi ja isä siis norjan harmaa, mutta aikas hirvikoira herra on, riistavietit ja kaikki löytyy :4088: . Harrastetaan tokoa, agilityä ja jälkeä. Tokossa ollaan kisattukin! Kahdessa alo kokeessa ollaan oltu ja sitten mölleissä. Treeneissä tekee kaiken ihan just eikä melkein, mutta kisoissa tuo on ongelma, että koiralla pysyisi vire päällä, koska ei tuu palkkaa... ekat kisat meni mun mittapuulla tosi hyvin, paitsi hypystä nolla. Toisissa kisoissa sitten vire loppukin paikalla makuun jälkeen... mutta ihan ok nekin meni. Nyt pidetään joulutaukoa, koska tuntui, että ollaan reenattu liikaa ja siksi koira alkoi kypsyyn hommaan ja tuollaisen hirvikoiran kanssa täytyy koko ajan olla niin tarkkana tuon virehomman kanssa!

Ite oon tokossa tuota virettä rakentanut sillä, että jokaiset tokoreenit on meillä juhlaa eli oon opettanut koiran tykkään tokosta ihan hulluna! Nyt kun mennäänkin hallille tai puen reeniliivin päälle, niin alkaa hetsaan itteensä, mutta ongemana on siis tuo, että vire tippuu hirmu helposti, jos sitä palkkaa ei tuu

Nyt oon alkanu enemmän ja enemmän reenaamaan sitä, että saatan teettää pidemmänkin seurautuksen ilman palkkaa, mutta tosin vain niin kauan, että tiedän et kontakti pysyy ja sitten VAPAA ja koira saa juosta autolle tuhatta ja sataa ja siellä oottaa tosi hyvä palkka. Näin siksi, että koira oppisi, että palkka tulee kyllä, mutta ei aina heti. Tuota aikaa olis tarkoitus kasvattaa pikkuhiljaa. Tossa vaan täytyy muistaa, että ei tee vain tuollaista reeniä, vaan useammin palkkaa tosi paljon ja pienestä. Ite teen ton autoon juoksun yleensä reenien päätteeksi. Siihen on aina hyvä lopettaa. Ja siksi muuten autoon, että kisoissahan koira menee kehästä autoon.

Mutta yleisesti kehottaisin pitämään reenit just sen pituisina, et tietää et vire pysyy ja sitten tekeen paljon tosi motivoivia harjotuksia ja palkkaamaan paljon. Näin oon ite saanut tulosta tuon hirvikoiran kanssa. Ainakaan ei oo sellainen koira, jonka kanssa voisi mennä siitä missä aita on matalin, vaikka kyllä sitä välillä aattelee, et kai tässä tokossa pidemmälle pääsis, jos olis koira, jolle vaan vähän heilauttaa lelua, niin taas mennään

Mutta ite tykkään ainakin, et saa tehä hommia, niinhän sitä oppii parhaiten vaikka seuraava koira kyllä tulee varmaan oleen pk- koira, on toi toko- homma sen verran vienyt mukanaan. Nyt hirvikoiran kanssa tavoitteena TK2 ja BH- koe läpi :dinki45: (kun nyt ensin sais ton TK1:n...)

Agilityssä ja jäljellä ei ole ongelmaa. Toi jälki nyt tietty on jo itessään niin palkitsevaa koiralle, aluks vaan laitoin nameja jälkiin, nyt vaan alkuun ja sit loppuun superpalkka. Keppejä tai esineitä en oo opettanut. Agilityssä taas palkka tulee kuitenkin suhteellisen nopeasti, ettei vire kerkee tippuun ja sitten, kun ei tarvii olla sillain passiivinen ohjaajana, kuin tokossa.

Tulipas taas pitkälti. Se on taas, kun vihdoin pääsin kirjautuun taas tänne palstalle, niin täytyy joka jutta kommentoida

Nostetaanpas vähän ylös ketjua. :)

Täällä yksi rhodesiankoiran kanssa treenaileva.

Miellyttämisen halua tolla ei pahemmin ole, mutta onneksi toi on mahdottoman ahne, joten namien avulla saa helposti motivoitua. Palkkaamisen aikana muistan aina kehua reippaasti, etenkin kun kyse on ihan uudesta asiasta, jonka tekemisessä koira on vielä epävarma.. Lelun kanssa en ole kokeillut, kun namit+kehu on toimineet tähän asti niin hyvin.
Jotkuthan harrastaa sitä, että kun koira nostaa ruokakupilta nenänsä, kuppi lähtee saman tien pois. Tämä siksi, että koirista tulisi mahdollisimman ahne ruoan suhteen, ja koulutustilanteissa olisi mahdollisimman perso namien suhteen.

Treenaaminen lopetetaan meillä aina ennen kuin koira kyllästyy/väsyy, ja se myös lopetetaan aina onnistumiseen.

Mie en oo ton rontin kanssa treenannut kö tokoa pentukurssin verran + omat tokoilut, joten lisää oppimista on myös mulla koiran motivoinnista ja koulutuksesta ylipäätään. Toivottavasti päästään harrastamaan agilitya, uskon että tuo rontti tykkäis siitä, vaikka onki aika isokokoine koira. Kumminki todella ketterä kaveri.

Mulla on tokoileva mastiffi. Tokoillaan ihn omaksi iloksemme juurikin sen takia, että tuo rotu ei ihan paras vaihtoehto ole, jos kilpailemaan tähtää Aika pitkälti samaa linjaa, mitä tiinaneuvonen jossain ketjussa (en muista oliko tämä keskustelu) kuvaili lansua. Eli pari kolme toistoa ja sit yksinkertaisesti kyllästyy tekemään samaa liikettä ja alkaa pelleilemään. Namit kelpaa kyllä ja tekee hienosti niillä, mutta pitkäjänteisyys puuttuu täysin ja kaikki mahdollinen miellyttämisen halu ja ja vietit, joita tossa tarttis. No, kyllä se saattaa alkaa patukkaa vetämään/taistelemaan jos oikein ärsytän sitä sillä patukalla tökkimällä Mutta se ei käy palkaksi. Kuulostaapa tosi motivoivalta toi tökkiminen, mutta se on oikeestaan ainut keino saada herra taistelemaan, ja kyllä se sitä tykkää, kun häntä vispaa koko ajan. Jos lähden ns. karkuun patukan kanssa, niin käy tyyliin maate...että ei oo juurikaan saalisviettiä vissiin.

Niin joo, ja sekarotuinen pystykorva on agikoirana. Toimii ihan ok, mutta ehkä turhan itsenäinen siihen hommaan. Syttyminen lajille kesti pari vuotta (johtui varmasti suureksi osaksi ohjaajasta), mutta nyt menee oikein hyvin.

miten nää sun jutut saa aina mut nauramaan, ihan sama mitä kirjoitat...
tökkiä nyt mastiffia patukalla voi jee... osta kirsiltä sellanen pupu patukka, josko sit ei tarttis tökkiä ja paawokin vois olla mielissään :)

Hei kiva! Toinen täällä ihan tosissaan kertoo kokemuksistaan vakavasta koiraharrastuksesta!!! ;)

Paawolla on pupunkinttu, joka toimii kyllä mainiosti, niiloon ei tepsi. Sitä ei nyt vaan satu kiinnostamaan palveluskoirana oleminen Ennen Niilo oli innokkaampi, mutta selkeesti, kun liikeket on tuttuja ja niitä on harjoiteltu paljon, niin se kyllästyy, vaikka niiden oppimeinen on vasta puolitiessään. Esim sivulle sen mielestä ei tarvii ihan piikisuoraan tulla....vähän vinokin mukamas käy (ja voi mennä maatekin sillon tällön, jos oikein laiskottaa)....perhana!

Niin joo...siinä niilon patukassa on mitä lie näätää sisällä, että pitäis tuoksua jollekin. Paawolle kelpaa sekin....Niilolle ainoastaan, kun kiusaan sitä tarpeeksi sillä, niin se alkaa sit vääntämään vastaan. Mut palkkana meillä on aina namit.

Mulla on vähän yli vuosikas Gordoninsetteri narttu jonka kanssa oltiin myös Kitin koulutuksessa kaikenlaisen ei agressiivisen uhmailun vuoksi. Siitä oli suuri apu mutta ei se autuaaksi tehnyt eikä pitänytkään tehdä. Oon nyt tuskaillut mm. oikeanlaisen palkkauksen löytämiseksi jotta elukan koko potentiaalin saisi käyttöön.

Tää ei todellakaan oo mikään ahne tapaus. Syö just sen verran että pysyy hengissä. Herkut toimii jos ei oo mitään häiriöitä esim. kotona. Mut on pirun vaikeeta siirtää samaa opittua käytöstä herkkujen kanssa muualle missä on muita koiria puhumattakaan että nenään tulis metsän mukavat tuoksut. Kontaktiakin on treenattu usealla eri tavalla namien kanssa ja toistoja on varmasti yli tuhat, enkä valehtele yhtään. Mutta kontaktitreeniäkään ei sopivien häiriöiden vallitessa voi tehdä kun se nami ei vaan kiinnosta niin se ei kiinnosta. Kaikenlaiset herkut on kokeiltu: kanan sydän, kanan kivipiira, nakki, lihapulla, jauhemaksapihvi... Näistä jauhemaksapihvi toimi parhaiten, mutta menetti tehon kahessa päivässä. Ei vaan enää kelvannut vaikka ensin oli niin pirun hyvää. Toinen mikä edelleen toimii on dentastickit vai mitä nyt olivatkaan. Se on siinä rajoilla et onko liian hyvää kun meinaa välillä elukalla livetä liian innon puolelle vaikka itte olis kuinka viilipyttynä. Dentastickissä on vielä se huono puoli, että sitä ei sais ylenmäärin syöttää.

"Namikoulussa" käytiin ennen Kitin oppiin tuloa ja jääkauden pitämistä. Teoriat ja tekniikat tuli opittua siellä ja kouluttajakin oli sitä mieltä että mä teen niin kuin pitää ja ihmetteli miten hidasta edistyminen on vaikka treenasin ihan urakalla viikottaisten treenien välissäkin. No siihen varmasti vaikutti elukan yleinen vallattomuus ja kohtuu huono suhde jota lähdettiin sitten parantamaan Kitin opeilla. Apua olikin, mutta ei toi koulutuksen eteneminen edelleenkään päätä huimaa.

Sit on nää lelut. Voi että ne on kivoja. Ne on niin kivoja ettei elukka jouda muuta ajattelemaan kuin että miten ton saa ton äijän käsistä äkkiä pois että sitä vois vähän retuuttaa ja roikottaa ympäri kenttää. Lelujen kanssa kyllä saa vireystason nostettua ja keskittyy paremmin kuin namien kanssa mutta meinaa vaan alkaa keittämään, koiralla siis. Jos on tuttu liike niin oon tehny niin että leikin lelulla koiran lämpimäksi/vastaanottavaiseksi(tässä pitää olla tosi tarkkana ettei mee yli), lelu huppuun jolloin koira siirtää katseen naamaa kohti, rauhotutaan vähän, 5-6 toistoa, kehutaan toiston jälkeen jos menee hyvin, päätetään täydelliseen suoritukseen ja laitetaan lelun kanssa bileet pystyyn. Tää toimii kohtuullisesti mut mul ei oo mitään hajuu miten mä saan sen vierotettua tosta lelupalkasta. Nameillahan vastaava hoidetaan satunnaisesti palkkaamalla aina vaan vähentämällä palkkaussuhdetta. Mut kun mä en voi lelulla palkata kun kerran ja sen on lopussa tai muuten koira kiehuu ja treenit menee plörinäksi. Lelua ei muuten voinu käyttää ennen jääkautta. Sillon ei homma pysyny ollenkaan lapasessa.
Toinen huono soveltuvuus lelupalkassa on se että mun pitäs treenata koiraa kun ympärillä on muita koiria ja metsästystreenit. Yllättäen toisetkin koirat on kiinnostuneita lelusta kun mä alan treenaa omaa koiraani. Sillon tää mun arkajalka väistyy takavasemmalle. Eikä mun tartte treenata niin että koira tottelee kun toiset koirat häiritsee sitä vaan kuhan se tottelee vaikka muita kiinnostavia vesseleitä on ympärillä. Linnuilla taas koira käy tarpeeks kuumana jo muutenkin et lelu vaan pahentais tilannetta.
Voisin varmaan pikkuhiljaa nostaa häiriötasoa esim. jos haluan että koira tottelee aina kun muita koiria on läsnä niin että lavastaisin häiriöitä niin että ne vaikeutuu pikkuhiljaa. Esim. ensin treenataan lelun kanssa niin että kiinnostavia koiria on aidan takana. Sitä sitten vaan niin pitkää että ruvetaan pärjäämään namien kanssa jolloin voidaan siirtyä aidan samalle puolelle toisten koirien luokse treenaamaan. Tällainen vain on mielettömän vaikeeta järjestää. Mistä paikka ja mistä häiriökoirat joita ei kiinnosta namit ettei oma koira lähe lipettiin.

Se lintutreeni on kyllä semmonen mihin en oo ratkasua keksiny. Peräänmeno lähti purkilla ja ei komennolla(pelkkä "ei" ei riittänyt), mutta samalla kärsi pehmeällä koiralla lentoonajo. Koulutuksessa piti ottaa takapakkia ja vahvistaa lentoonajoa. No siinä toimii palkkana ihan jahtaamisen ilo. Sitten tulee se vaikeus. Tässä vaiheessa tulee pysäytyskäskynä istuminen pillillä, mutta mikä olisi koiran mielestä mukavampi palkka mun tottelemisesta kuin olla tottelematta ja saada jahdata lintua? Kiellolla en voi peräänmenoa poistaa koska pehmeällä koiralla loppuu rohkeus ajaa lintu lentoon. Pysäytyskäskyä oon kuivatreenannu nameilla koska lelut on siihen liian innostavia. Monien, monien toistojen ja vaihtelevien treenien jälkeen alkaa jo luoksetulosta pysähdellä etäkäskyllä(Tässä taas meinaa luoksetulo kärsiä ja sen kanssa saa tasapainotella). En tiie miten pitkään menee että pystyn heittämään lelun ja pysäyttämään koiran pillillä istumaan. Sitä ennen ei voi tuota käskyä kuvitellakaan yhdistävän lintuihin. Pitää kait vaan ettiä lisää ja lisää eri treenitapoja.
Kukaan ei koskaan sanonu et tää helppoa olis, mut oisko tän ihan pakko näin paljon vaatia toistoja koiralta joka ei toistoja oikeen kestä eikä miellyttäminen niin kauheesti kiinnosta. Alottelijahan tässä on vielä itekin ja sitä kauhun tasapainoa koitetaan löytää ja omaa tekniikka ja koiranlukutaitoa hioa. Sehän tässä on koirassa on hyvä että nyt tulee ainakin paljon tietoa etsittyä erilaisista koulutustavoista ja treeneistä. Mä en suostu uskomaan ettei tuolla sais täydellistä lintutyötä aikaseksi, mutta jumalattomasti se näyttää vaativan töitä. Sitä täydellistä lintutyötä kuitenkin haetaan ja sen eteen tehdään töitä. Vinkkejä etsitään mm. täältä.

Omistan yhden kappaleen seisojaa, jonka kanssa suurin ongelma on ollut (ja tietyissä tilanteissa edelleen on) peräänmeno. Tuo koira on tosin ratkaisevalta osin erilainen kuin sinun koirasi: vaikka se on pehmeä, peräänmenoon puuttuminen ei vaikuta avanssiin. Kuulostaa ettei sinun koirallasi hirveän vahva ajovietti ole, jos sen peräänmeno saadaan pois pelkällä ei-käskyllä ja purkilla. Eli minun korviini kuulostaa aika helpolta! Avanssiongelmista ei kuitenkaan ole kokemusta. Eikä settereistä, niin olen kuullut sanottavan että niiden kouluttamiseen tarvitaan oveluutta (ehkä juuri tuon paineistumisen takia?), kun taas seisojan kanssa pitää olla suora ja jämpti.

Jos kaikki olisi mennyt kuten elokuvissa, silloin kun koira pysähtyi ensimmäisen kerran (purkilla), olisi pitänyt saada lintu kenttään. Siis jos se seisoi, ei pelkästään rynnännyt päälle. Tuossa tapauksessa luulen että tilanteenne voisi olla toinen. Sanot että kun on kieltänyt, koiralta loppuu rohkeus ajaa lintu. Ymmärrän sen niin että se on tuossa tilanteessa ottanut oikein avanssin, yrittänyt mennä perään mutta pysähtynyt kiellosta => tiputus = palkinto. Eli näin olisi voitu näyttää mikä on tavoite, ja sitä olisi seuraavilla tiputuksilla päästy vahvistamaan. Nyt kuulostaa siltä ettei koira oikein tiedä miten toimia.

Tiedän hyvin ettei asiat mene kuten elokuvissa ja usein sitä tiputusta ei saa juuri silloin kun pitäisi. Meillä meni ihan samalla tavalla. Ne ensimmäiset hyvät tilanteet olisi pitänyt päästä hyödyntämään mutta kun ei osu niin ei osu. Mutta mielestäni koiraa pitää voida kieltää peräänmenosta ilman että se paineistuu. Ehkä voisit koittaa sellaista että kiellät ja kun pysähtyy niin hirveät kehut heti päälle. Jos koirallasi on sellainen käsitys että maailma kaatuu ei:stä päälle, kehuminen voisi auttaa. Leikkimistä lintutilanteessa palkkiona en käyttäisi, koska tavoitteena on rauhallinen koira.

Voisi myös kokeilla avanssin harjoittelemista erikseen. Ota vaikka joku lempilelu tai vaikka niitä dentalstickejä, ja harjoittele avanssikäskyllä sitä että saa mennä ottamaan. Toinen koira voisi auttaa myös, eli jos koirasi ei ota avanssia, laita toinen koira tilanteeseen tekemään se. Tai vaikka nosta itse?

Tuo kuulostaa minusta vähän huolestuttavalta ettei koirasi opi "normaalia" tahtia? Onko se oppimistilanteissa jotenkin väärässä mielentilassa ("ylihössö")? Se voisi selittää osin myös siitä miksi se "ylidramatisoi" kieltoa lintutilanteessa. Yksi hyvä harjoittelumuoto sellaisen koiran kanssa voisi olla passiharjoittelu. Passiivinen passiharjoittelu tarkoittaa sitä että pistät reilusti itsellesi offia ja menet koiran kanssa mettään istumaan. Siellä sitte nökötetään niin kauan että koira rauhoittuu täysin. Samaa voi tehdä sorsalammella, fasaanitarhauksen ulkopuolella jne. Aktiivinen passiharjoittelu tarkoittaa sitä että laitat koiran "lintukoirahihnaan" eli sidot hihnan toisen pään vartaloosi mutta kädet on vapaana. Sitten vaan kuljet niin kuin koiraa ei olisikaan, vaikka koiratreenien keskellä. Eli et lähde treeneihin treenaamaan, vaan ihan vaan kävelemään ja olemaan. Minusta on olennaista oppia säätelemään ja tunnistamaan koiran mielentilaa, toisinaan sitä voi ja pitää innostaa harjoituksissa, toiset harjoitukset sen sijaan on sellaisia että oppi menee parhaiten perille kun koira on rauhallinen. Samoin on tärkeää että koira palautuu nopeasti tuohon rauhalliseen mielentilaan ettei sillä jää hösääminen päälle. Gunilla Wedeen (noutajakouluttaja) väittää että pennulle on tärkeää opettaa rauhoittuminen (passiharjoittelu) ja jos pennulle sitä ei opeta, ei koira vanhempana sitä enää opi. Wedeen viittaa kirjassaan tutkijoiden tuloksiin: adrenaliini kehittyy lisämunuaisissa ja pentuaikana lisämunuainen voisi sopeutua siihen adrenaliinimäärään mitä pentu tarvitsee (s. 46 kirjassa "Arjelle kultareunus"). Eli jos koiraa "yliaktivoi" pentuaikana, se tottuu tähän ja elää myös aikuisena koirana liian suuren adrenaliinimäärän kanssa. Liekkö näin vai ei, mutta omaa koiraani katsoessa voin yhtyä siihen että pentuna olisi pitänyt tehdä sen kanssa passiharjoittelua.

Minusta käytännön metsästyksen kannalta avanssin puute ei ole oikeastaan ongelma, koska (metsä)linnut on arkoja ja usein lähtee ihan vaan sillä liikkeelle että kävelee koiran luo. Peräänmeno sen sijaan on iso ongelma koska silloin ei oikein voi turvallisesti ampua. Eli siinä mielessä teillä on asiat hyvin!

Kiitos Jaava vinkeistä! En tiie meneekö tää nyt jo vähän off topicin puolelle, mutta...
Asia on juuri niin kuin sanoit. Unna meni lukkoon kun tuli ristiriitaisia viestejä siitä pitääkö sen ajaa vai olla ajamatta. Näin kävi vaikka en koskaan puuttunut jahtaamiseen niin kauan kun lintu oli maassa vaikka lintu olis juossu kuinka kovaa ja koira perässä. Vasta kun lintu oli siivettänyt otin kiellon käyttöön. Unna yhdisti kiellon linnun jahtaamiseen eikä lentävän linnun jahtaamiseen. Onneks tää nyt ei kuitenkaan ruvennut väistämään lintuja, siitäkin olen kuullut. Minunkin mielestä linnun tiputtaminen olisi ensimmäisen oikean suorituksen jälkeen ollut hyvä ratkaisu, mutta kun nuo kyyhkyset on melko kalliita =) Sen jälkeen oli vielä mahdollisuus tiputtaa fasaani, kylläkin vähän heikon avanssin jälkeen, mutta oli pirun oksaista.
Olen saanut tälle herkkikselle noudonkin lukkoon pelkällä ei:llä kun ei meinannut millään pysyä istu käskyn alla kun damin heitin. Sen jälkeen ei lähdetykkään enää noutoon vaan jäätiin istumaan. Tämä oli tietenkin oma moka niin kuin tuo lintutyön pilaaminenkin. Istu käsky ei ollut tarpeeksi vahva vielä tuossa vaiheessa ja koirakin taisi käydä hieman liian kovilla kierroksilla. Siinäkin piti ottaa takapakkia ja hioa istu käsky kuntoon ja pitää aikalisä noutotreeneissä. Se homma toimii nyt mallikkaasti ja kovalla innolla. Samalla tavalla aattelin palastella ton lintutyön ja yhdistää palaset vasta kun ne on todella vahvoja jo yksinään.
Avanssia olen juuri neuvomallasi tavalla hoitanut kuntoon. Myös kaikenlaisia pikkutipuja ollaan nostettu hihnalenkeillä aina silloin tällöin lentoon. Tää puoli alkaa taas pelittämään.
Ja eilen tuli, kauhean tänne foorumille tehdyn purnauksen jälkeen, läpimurto pysäytyskäskyssäkin. Lähtö oli räväkkä ja viiden metrin kiihdytyksen jälkeen pillin soidessa tiukka jarrutus, peppu maahan ja katsekontakti. Sen jälkeen kehu(käytän yes sanaa naksuttimen tapaan), vapautus lelulle ja bileet pystyyn. Tämä oli vieläpä toistettavissa. Välillä piti antaa juosta läpi ilman pysäytystä kun meinas alkaa ennakoimaan. Olis vissiin pitäny purnata aiemmin :) Nyt vaan tätä vahvistetaan lisää kotona ja sitten aletaan etsiä hieman haasteellisempia treenipaikkoja. Tänne kirjoittelun jälkeen alkoi aivot ruksuttaa ja muokkasin treeniä hieman niin tuloksiakin alkoi syntymään. Tarkkaa puhaa!
Rauhottumisessakin oot aivan oikeassa vaikka en tuosta tutkimustuloksesta osaakaan mitään sanoa. Sen kuitenkin tällä rajoitetulla kokemuksella tiedän että vouhottajalle ei mee mikään perille ei edes kunnon kiellot saati sitten opetus joka perustuu palkkaukseen. Sitä rauhottumistakin on tän hulivilin kanssa saanut tehdä aika paljon. Ihme kyllä se on ollut lähinnä normioloissa ja metsässä, mutta kuin ihmeen kaupalla linnun hajun nokkaan saatuaan Unna muuttuu rauhalliseksi ja määrätietoisen oloiseksi. Kouluttajakin(Mika Harju) sanoi että "eihän tää oo sama koira ollenkaan kun tuolla pihassa, se on nyt töissä". Lenkille lähdöt oli aiemmin hirveetä kohellusta, niin kuin melkeen kaikki muukin. Sit aloin tekee niin että menin eteiseen ja aloin pukee ja kun koira rupes vouhottaa aloin istumaan enkä tehnyt mitään ja istuin niin kauan kunnes koira kävi makuulle. Aloin taas pukemaan ja jos koira nousi niin kävin taas istumaan. Tätä piti tehdä aikansa mutta nykyään Unna melkein nukkuu kun mä puen vaatteita päälle. Jos se haluu pihalle se käy pyörähtämässä mun luona ja menee eteiseen makaamaan. Samaa teen treeneissä. 5-6 toistoa ja sitten alan istumaan. Kun koira käy makuulle niin jatketaan. Jos treeni on kiva niin se tulee makaamaan mun eteen ja pää ylhäällä tuijottaa mua. Sillon pitää vielä oottaa että pää ja korvat laskee. Muuten ei päästä kun muutama toisto ja koira käy ylikierroksilla. Tästä on tullut rutiini ja samalla kierrokset hieman laskee ja treeneissä onnistumisen mahdollisuudet paranee. Mutta metsässä tätä pitäisi tehdä paljon lisää. Siellä menee hyvin kun on vain yksi koira mukana, mutta heti kun on toinen ja varsinkin jos se on haussa niin Unna alkaa vetämään hihnassa. Mulla vaan muutti täältä koirakaverit/niiden koirat kauemmas niin pääsee harvoin toisten koirien kanssa metsään lenkille.
Oppimisen hitaus huolestutti minuakin ja siksi lähettiin Kitin oppiin. Se auttoi asiaa paljon, mutta haasteita on edelleen. Mä oon tulkinnu asian näin. Ennen Kitin koulua mulla oli "villikoira" ja sellaiselle on vaikea opettaa temppuja. Jääkauden jälkeen. Namitreeneissä koiran oppimista hidastaa se että sitä ei kovinkaan paljon kiinnosta mitä mulla on tarjota palkaksi. Lelutreeneissä puolestaan menee helposti vouhottamisen puolelle. En oo vielä täysin oppinut säätelemään sitä vireystasoa sopivaksi. Tuntuu olevan todella pieni ikkuna siinä missä mielenkiinto säilyy ja missä vouhottaa liikaa. Mulla on myös opettelemista siinä että milloin on syytä lopettaa kun tuolla on rajallinen keskittymiskyky ja muu ympäristö alkaa kiinostaa enemmän. Samaa treeniä ei voi tehdä paljoa, koska se käy koiran mielestä tylsäksi ja mielenkiinto lopahtaa ja se löytää kyllä itse aina jotain mielenkiintoista puuhaa ympäristöstä. Ja yleensä oppii todella nopeasi kun se oikea tapa vain löytyy. Pitää saada lisää mielikuvitusta harjoitusten monipuolistamiseksi ja sen harjoituksen löytämiseksi mikä menee mun koiran kaaliin. Onko tuo sitten sitä oveluutta. Mun pitäis keskittyä ensisijaisesti laatuun ja unohtaa määrä melkeen kokonaan. Tietysti tässä koirassa on puutteita niin kuin kait kaikissa koirissa. Mun pitää vaan oppia tekee treenit sellaisiksi missä minimoidaan epäonnistumisen mahdollisuus huomioimalla koiran puutteet ja maksimoidaan onnistumismahdollisuus huomioimalla koiran parhaat ominaisuudet. Niitä ominaisuuksia ei opi jos ei koiran kanssa puuhaa ja puuhatessa aina sattuu ja tapahtuu. Alkuun sattuu virheitä enemmän jos ei tunne ja osaa lukea omaa koiraa ja muutenkin eka koira. Pikkuhiljaa kun oppii koiran ja oma tietotaito kasvaa niin virheitä tulee vähemmän ja oppiminen nopeutuu. Eli itestä on kaikki kiinni, myös se koiran oppimisen hitaus tai nopeus. Tääkin rotu on kuitenkin sellanen et pitäs olla ihan opetettavissa, toki yksilöiden välillä eroja. Mulla hyvälinjainen koira jolla mallikelpoiset vanhemmat joten peiliin saa tässä oppimisen nopeudessa tai hitaudessa katsoa. Tosin se on fakta että tästä tuskin koskaan TOKO valiota mun käsissä tulis, mutta jos siitä toimivan mettäkoiran itelle sais.