Aarre metsässä

Kävi sitten tänään oikea vaaratilanne, meni ihan täysin sormi suuhun koiran kanssa ja oli todella lähellä ettei se jäänyt auton alle ja aiheuttanut ketjukolaria.

Keskeltä nurminiittyä lähellä missä asutaan, mulla oli koirat irti. Luoksetulo toimii ekasta käskystä häiriöstä huolimatta. Nuorempi (narttu 9kk) löysi yhtäkkiä maasta isohkon raa'an luun. Yllättäen vanhempi koira yriti ottaa sen siltä, mutta luovutti kun ei saanut sitä siltä pois. Narttu ei antanut kiiinni, ei tullut luokse, eikä pudottanut aarretta, kuka nyt mädäntyneestä luusta noin vain luopuisi.
Koiraa ei ole koskaan häädetty, enkä uskaltanut sitä kokeilla tuollaisessa tilanteessa, paiskasin sitä kyllä pari kertaa purkilla ja ärähdin kun ei sana mennyt perille, mutta se on niin kova ettei se reagoi purkkiin millään lailla, purkki on ollut mukana lähinnä vanhempaa koiraa ja irtokoiria varten.

Aikani yritettyäni alkoi verenpaine olla sitä luokkaa että päätin lähteä kotia kohti. Koira tuli perässä muutaman metrin päässä muttei antanut kiinni. Päästiin melkein kotiin asti kun koira ryntäsi ajotielle ja oli todella lähellä ettei jäänyt alle. Edes tässä tilanteessa ei luu pudonnut suusta. Onneksi tien toisella puolella lampsi koulupoika, jolle narttu yllättäen antoi kiinni hämmennyksissään, luuta ei kuitenkaan antanut pois.
No, onneksi koira saatiin kiinni ja luun repäisin sellaisella vauhdilla suusta että hyvä kun ei hampaat lähtenyt mukana.
Nyt molemmat makaa eteisen lattialla, vanhempi koira luulee että se teki jotain pahaa ja tuo narttu ei ole oikeastaan moksiskaan.

Miten tässä tilanteessa olisi pitänyt toimia? Kun poika sai koiran kiinni ja toi sen minulle (en viitsinyt enää toista koiraa tuoda keskelle ajoväylää), en kehdannut siinä alkaa ripittää koiraa ja pelästyin itsekin kun oli niin lähellä ettei olisi ollut henki pois koiralta. Kotiin kun päästiin niin oli todella lähellä etten menettänyt itsehillintääni, mutta ei kai se tuossa vaiheessa olis mitään auttanut.

ylipäänsä en voi käsittää miksi joku jättäisi luita nurminiitylle, se oli selvästi jo jonkun koiran puhtaaksi kaluama vanha sääriluu.

^Lähinnä kysymys tuossa oli, että mitä tuollaisessa pitää tehdä jos koira löytää jotain mitä pitää saada suusta pois, jos ei käsky mene läpi? Ja toinen, oliko tuo nyt merkki siitä, ettei kakara pidä minua juuri minään vai täytyiskö tuollasia vaan harjotella enemmän? Aluksi nimittäin näytti että se ei vaan uskalla tulla, koska pelkäsi että vanhempi koira vie luun siltä pois.

no tossa tilanteessa teit ihan oikein ku eipä sitä voi jättää yksin kävelemään perään,,,teit ihan oikein ku otit lopulta sen luun suusta!niin olisin tehny minäkin,,noi menee aina tilanteen mukaan ei ole selvää kaavaa miten pitäis tehdä missäkin jutussa,,jos olis ollu landella niin olisin jättäny koiran koko yöksi ulos hah hah

no tää ei nyt varmaan auta yhtään ku en tiiä miten liittyy tohon tilanteeseen, mut mä ainaki teen sillai et jos tiedän että koiralla on joku josta se ei hevin luovu (tosi tosi hyvä aarre) niin en jää odottelemaan niin että sanon IRTI ja katson pudottaako vaan sanon IRTI ja otan sen samalla ihan käsin pois suusta. Esim tänään kenai löyti jäätelön vohvelin tieltä, tiesin että se ei päästä siitä ku meinas jo livohkaan lähtee niin menin ja otin sen kylmästi pois ja samalla sanoin irti, mutta siinä olikin se ero että mulla oli koira hihnassa :lol: emmä tiiä jos se ois ollu vapaana ja oisin tienny et se ei hevillä luovu niin olisin "huijannu" sitä niin että en ois ollu ollenkaan kiinnostunu sen aarteesta vaikka mua oikeesti oiskin ottanu päähän et se jotain likasia jäätelötikkuja syö...ja oottanu sit vaikka huomioimatta maailman loppuun asti että matka voi jatkua.

Mutta tosiaan en tiiä onko tuo nyt mikään "oikea tapa".. ite vaan tekisin noin. :6045:

edit. oho kirsi olikin jo vastannu :)

Joo, mä ajattelin ensin että puuhaan vanhemman koiran kanssa jotain, enkä ole huomaavinani, että kyllä se sieltä tulee. No eipä tullut, asettautui oikein rauhassa maahan syömään luuta, olis varmaan syönyt sitä puoli iltaa.

Kyllä sitä on urpo olo välillä koirien kanssa...
Ja kaiken kukkuraksi vanhempi koira kun tajusi että mä suutuin, ei uskaltanut mennä hakemaan pennulta luuta pois. Olisihan se sen juossut kiinni ja ottanut luun siltä väkisin, mutta kun tajusi että nyt on mamma vihainen, niin jäi jalan viereen nököttämään :lol:

mä oisin varmaan laittanu vanhemman koiran johonkin kiinni (keskellä peltoo :) ja sit yrittäny saada koiran kiinni niin etten yritä ottaa luuta pois.. ekan koiran kans tein alkuun sen virheen et yritin kaiken ällöttävän viedä siltä, no sehän alko vaan leikkimään mun kans ja juoksee karkuun.. myöhemmin ja tän nuoremman kans teen niin et sama mitä se syö mut jos haluan ni luokse on tultava, yleensä annan koiran pitää luun luoksetulon jälkeen jotta se uskaltaa tulla luo myös aarre suussaan.. kun koira on kerran tullut luokse, on myös irti käsky helpompi antaa ja koiran toteuttaa. Tää siis vaan mun ajatus.. jatkossa siis jos sillä on herkkuja suussa, koita katsoa aarteen yli koiraa ja jos tavoitat koiraa, tee selväksi ettet ole kiinnostunut aarteesta, näin se antaa paremmin kiinni. kun aarteesta ei edes tee kilpakapulaa, vaaratilanteiden mahdollisuus pienenee. tsemppiä, nuoret koirat koettelevat hermoja, kannattaa kuitenkin harjoitella zeniläistä tyyneyttä ja kiukuta vasta kun on niin rauhallinen että tietää mitä tekee:) (sanoo kokemuksella hän joka on juossut ensimmäisen vuoden koiransa perässä karjuen pää punaisena ) :757: :6099:

edit: olinkin aika hidas, tää nyt on vähän samaa asiaa jo..

hyvä vinkki marsumiilta

Mulla on kyllä siinä zeniläisessä rauhassa vielä aika paljon opeteltavaa :oops:

No, virheistä on vaan opittava, toivottavasti tästä ei nyt ala pelleily luoksetulossa, kun pääsi kuitenkin noin pahasti lällättelemään ja pelleilemään sen luun kanssa.

Heppu kirjoitti:

Mulla on kyllä siinä zeniläisessä rauhassa vielä aika paljon opeteltavaa :oops:

Juuh, jos joku tietää tähän kursseja ni saa vinkata ;)

hah sama täällä, mun on niin äärettömän vaikeeta niellä se on tunne ku toinen puoli aivoista sanoo anna se tännä nyt heti ja toinen sanoo anna sen olla, sitä se just haluaa että huomaat sen :lol: meillä ei vielä ole onneksi tullut sitä että pitäis saaha koira kiinni samalla kun sillä on aarre, hyvä toi vinkki :cheers:

Koiraton täällä huutelee...

Ihan yleisesti tosta irrottamisesta... entinen saksanpainajainen opetettiin irrottamaan kun ohjaajja kävi passiiviseksi... eli siis jos tilanne se, et mä palkkaan koiraa taisteluleikillä ja haluun että se lopettaa, ni käyn ihan passiiviseksi ja vien lelua koiran kuonon eteen ja myötään niin, että se ei pysty itekseen leikkii jatkaan...
sit kun koira lopettaa, palkkaan uudella taisteluleikillä ja tätä niin pitkään että koira hiffaa.
Yleensä ei mee pitkään... ja aina välillä sit pitää tätä yllä alottamalla uuden leikin. Ei tartte käskyi tai mitään, pelkkä ohjaajan passiiviseks meno on koiralle signaali lopettaa leikki...

En tiiä miten te teette mut näin meitä neuvottiin pk-puolella... Ja oli pahuksen tehokasta!

Ja koiraton vaikenee, loppuvuodesta/alkuvuodesta uus koira ja sit voin taas olla äänessä :D haha!

pakko nostaa tää ajankohtaseks... meillä jäppinen tekee sommosta, jos sillä on suussa joku mahtava namipala (meidän pihassa on noin sata omenapuuta ja koirat on syöny niitä saavikaupalla ekan putoomisesta asti. omput on niin hemmetin pahoja, ettei niitä ite voi semmosenaan syödä, mut koirille maistuu. eipä siinä muuten mitään, mut jos ne syö niitä liikaa, on meillä hetken päästä sisällä aikamoinen kaasuvaara, joten yritys on ollu hiukka rajottaa niitten syöntiä) ja se käsket irti, niin se lähtee tuleen luokse ja luokse tallustellessa se nielee sen "namin". se kyllä tietää, mitä irti meinaa ja se tottelee sitä 99%, ainoo onkelma on täl hetkel nää omenat, meillä kun ei oikei muuta herkkuja pitkin pihaa ole. jos se on kauempana ja sillä on vaikka joku lauta suussa, mis on nauloja ja sen käskee irti, se kyl tiputtaa sen heti. jostain sille on kyl se tapa tullu, et jos sen käskee irti, se lähtee samalla tuleen luokse... eihän noi omenat ny vaarallisia ole, joten syököön, mut ne hajuhaitat on jotain ihan omaa luokkaansa...

edit: piti siis tiedustelemani, voiko sen joteski erilailla opettaa luopuun siitä namistaki? sisällä jos jostain syystä siltä tarvii esim luu ottaa pois, ni se irti menee heti kyl jakeluun. kai ne omenat on sitte vaan parempia... tai jotain... en mä tiä, onks kellään ajatuksia?

vaihtokauppa? Että pitäs opetustilanteessa olla itellä jotain vielä herkumpaa, jota koira saa, kun tiputtaa oman herkkunsa. Näin ainakin on mulle pertti agisa neuvo lelun/aarteen luovuttamisen. Ehkä se toimis sit muussakin tilanteessa. Tetysti aina ei oo niitä herkkuja mukana, mutta jos opetusvaiheessa toimis noin, niin ehkä se oppi menis perille ja iana eit arviskaa olla niitä hemuja matkassa.