(ihmis)jäljestystä...

eli oliskoos täällä hyviä vinkkejä... kun siis nyt on alettu reenailla ko. hommaa tuon meidän juurikin huomenna 5kk täyttävän lansun alun kanssa... ipanan taktiikka on seuraava: eka otetaan jälkee muutama metri varsin mallikkaasti, jonka jälkeen ei enää jaksa keskittyä, vaan napataan ilmavainu palkkapurkista ja pää viidentenä jalkana purkille... ollaan tehty sille ihan "vanhan aikasta" namijälkeekin, että sen sais keskittyyn yhtään siihen nenätyöhön (se siis on avuttoman ahne paska, joten tän tietty luulis toimivan hyvinki...), mutta keskittymiskyky ei riitä... joo, kaveri on aikas pikkanen vielä, joten en nyt edes odota siltä suuria saavutuksia vielä, mutta jos jollakulla on jotakin lisävinkkejä aiheeseen, otetaan mielellään vastaan...

(ihmis)haulla se tekee aikalailla saman, eli se sinkoo into piukeena eka sinne, missä ihminen viimeks näky, jonka jälkeen se alkaa toheltaa, saattaa ottaa ilmavainua, mutta varsinki jos tuulee, se vaan pyörii ympyrää ja saattaa alkaa hakkua semmosta aika kimeetä "mulla menee just hermo"-tyylistä hakkua, kun ei kaveri löydy ja se tietää, et sillä kaverilla on ruokaa... äänimerkillä ja ilmavainulla se kyllä maalimiehet on aina löytänny, mut haulla se ei sitten niin pätkääkään tajua laittaa nenää maahan...

ollaan tehty sen kanssa ihan namin etsintää ja siinä se yrittää lähinnä käyttää isoja hyväkseen, eli se kulkee jomman kumman ison perässä ja jos toinen alkaa mussuttaa, se menee paikalle tsekkaa, jäikö hälle mitään... joskus harvoin se tekee nenätyön ite... mutta mettässä kun ollaan, se kulkee melkein taukoomatta nenä maassa, koska sen yyber herkkuja on mustikat, jotkut sienet ja puolukat (joo, outo...) ja se on honassu, että niitä löytyy sieltä maasta... eli se siis osaa käyttää nenäänsä...

jäljellä ja haulla kyllä ymmärrän, et tuommonen pirun ahne adhd-penikka ei vaan kykene keskittyyn kovin kauaa ja eiköhän tää osa alue parane, kun se kasvaa... jollakin se vaan tarvis saada keskittyyn edes siks pieneks hetkeks, että se alkais tajuta, miten sen ruuan saa itellensä ilman hermoomista... (koira siis hermoo, en mie )

Täällä oli joskus aiemmin juttua ID(?)jäljen tai verijäljen yhteydessä. Sielä oli useampia taktiikoita miten opettaa noita jäljestyksen perusteita. Lähinnä sillä mietin, että löytyisikö niistä joku sopivampi taktiikka teille. :)

Rosta oli muistaakseni 10vk kun eka jälki ajettiin. Toki alta vuoden ikäisillä on tosi paljon uutta opittavaa joten ihan ymmärrettävää tuo haahuaminen kuten sanoit. :)

Tässä muutama mitkä pisti omaan silmääni (saatoin toki tulkita väärin tekstisi!) :D

- Kannattaa suojata namipurkki paremmin, koiran ei tulisi olla mahdollista saada siitä kunnollista hajua vaan se ikään kuin löytyy jäljeltä "yllärinä". Meillä käytetään tiivistä pakasterasiaa joka on yleensä kätketty sammaleella yms. Itse suosisin jäljestyksen opettamisessa metsämaastoa ja sitten vasta siirtyisin pellolle. Tosin pari kaveriani taas suosii ihan toisinpäin. Pellolla koiran on siis helpompi ottaa ilmavainu avuksi. Metsässä varvikko stoppaa hajuja enemmän joten omasta mielestäni se on helpompi paikka aloittaa jäljestystekniikan opettelu ja yleensä koirille motivoivampi/selkeämpi. Rosta on opetettu metsässä ja kun siirryttiin pellolle niin se meni ihan itsestään eikä yrittänyt lähteä ilmavainuilemaan eli ainakin meillä se meni kivuttomasti niinpäin.

- Laita nameja alkuun tiheämmin esim. noin puolet metrin välein. Teoriassa namien pitäisi hidastaa etenemistä ja vähentää tarvetta rynniä purkille (tosi ei sillä, hyvä vaan, että loppupalkka motivoi ;)). Jos koira nostaa pään keskenkaiken pysähdy ja anna lisää hihnaa vasta kun päälaskeutuu maahan. Tärkeintä ettet puhu yhtään mitään koiralle ennenkuin namipurkkilöytyy. Koira saattaa bongata äänensävystäsi apuja. Jos se haahuilee ja hyörii niin anna rauhassa tehdä vaikka piruetteja, kun se on rauhoittunut niin useimmat jatkavat jäljestystä itse. Jos luovuttaa ihan täysin (kuten Rosta) niin näytä seuraava nami maasta ja katso alkaako se hakea itse seuraavaa. Ja edelleen ihan hiljaa.

- Minkä mittaisia jälkiä olette tehneet nyt..? Meillä Rosta yritti joskus "rynnimällä" saada jälkiä läpi eli nenä kyllä oli maassa, mutta ei tehnyt tarkkaa työtä vaan ikäänkuin "hakuammuntaa". Silloin pidennettiin jälkiä joksikin aikaa aika paljon. Idea oli siis se, että koira ei kovin pitkään jaksa bogoilla ja kun väsymys alkoi painaa niin oli keskityttävä itse haisteluun. Rosta oli tosin tuossa vaiheessa jo pidemmällä jäljestyksessä.

Itse sain jossain vaiheessa Rostan aloittamaan siksakin jäljen päällä kun en laittanut nameja tarpeeksi huolellisesti askelilleni. Tämä oli tosi loppuvaiheessa kun oltiin jo luopumassa nameista.. Jonka seurauksena tehtiin hieman takapakkia ja sitten vasta poistettiin namit kokonaan.

Jos oikein ymmärsin niin opetatte yhtäaikaa sekä jäljestystä, että hakua. Itse opettaisin ensin jommankumman hyvin ja sitten vasta toisen. Jäljestys on noista yleensä se vaativampi eli itse ottaisin sen eka. Sillä jäljestys taidosta ei ole haittaa haussa, mutta tosi ilmavainuista hakukoiraa voi olla hankalampi/hitaampi opettaa jäljelle myöhemmin. Toki kaikki onnistuu (vrt. kyllä näyttelykoiratkin osaa istua ja seistä)! :D

juu, elikkäs namipurkkina on semmonen tupperi kuppi, minkä kait pitäis olla tiivis, mutta tarvinne vaikka ruveta kaivaan se purkki maahan... no ei ny sentäs... mutta kokeillaan vaikka toisen moista kuppia, tai pistää toi vielä muovipussiin tai jotakin... tuo penikka kun on pirun ahne, niin välillä tuntuu, että se oppii ihan älytöntä vauhtia liittämään asioita ruokaan... sitäki jo kerkesin pohtia, että voiko se pirulainen osata yhdistää sen muovin (=muovinen kippo) hajun ruokaan, kun olen tosiaan olettanu ton kupin olevan aikas tiivis... meidän aikuinen, joka siis jäljestää komeesti, mutta jolla ei ole hajuakaan esineitten ilmasusta, meinaa juosta tästä palkkapurkista yli, koska se ei sitä ruoka hajua ilmeisesti honase... eli ihan falski se purkkikaan ei voi olla... ja tota peltojälkee ei olla tehty ollensakkaan...

mitäköhän meidän jäljet pennulle ois ollu... 50-100m?? voi olla joo, että tarvis pidempää... en vaan ole just siks pidentäny, kun ei se jälestä totaka matkaa... ja meillä on penikka ollu vielä vapaana jäljellä, vois varmaan liianan ottaa avuks jo... kun se tosiaan on sisäistäny vähän liianki hyvin tän remissä ei vedetä- jutun, joten jos sillä on liina kiinni ja se liina yhtään kiristyy (valjaat tietty tässä kohtaa päällä), niin jätkä stoppaa ja hävittää jälen... mut tarttee testiä...

tota sain kuulla muualtakin, että nameja vaan enempi siihen jälkeen ja vaikka himmata sitä koiraa, jos se meinaa hilluloida jälkinamien yli... joten seuraavalla jäljellä otetaan käyttöön liina, enempi nameja ja pysäytys taktiikka, eiköhän tää tästä =)

ja joo, ollaan tehty molempia, hakua ja jälkee... haussa toi onki jo aikas hyvä, sillä vaan ei se keskittyminen meinaa niin kirveelläkään riittää... se on semmonen heti-kaikki-mulle-nyt-tyyppi, varsinki ku on ruokaa tiedossa... haulla se lähtee komeesti, mut jos maalimies ei olekka just siinä, missä kaveri olettaa, se alkaa pyöriä ja söheltää ja sit se alkaa sen kimeen "että mua kyrsii"- haukun, kun namit on hukassa, eikä edes yritä ottaa vainua sen paremmin maasta, kun ilmastakaan...

rauhottavia toi tartteis

Näin yhden viikonlopun mittaisen mejä-kurssin käyneenä onkin hyvä alkaa neuvoa muita :D

Me tehtiin ihan verijälkeä, kaatona oli poron sorkka ja palkka annettiin taskusta. Ekana päivänä oli valmiiksi tehdyt, pari tuntia vanhat jäljet. Ihan suorat ja oliskohan ollu 50-100m. Kun oli harjoitusjäljet ajettu, tehtiin pauttiarallaa 200m pitkät jäljet yhdellä kulmalla seuraavalle päivälle. Sorkka vietiin kullekin jäljelle "maaliin" vasta justiinsa ennen jäljestyksen aloittamista, samaa sorkkaa käytettiin kaikille.

Nuo tokan päivän jäljet oli jo 18h vanhat, mutta harjoittelussa ihanne olis kai 2-12h. Ja tosiaan vähintään se 2h. Kaikki kurssikoirat lähti hyvin jäljelle ja selvis loppuun saakka varsin mainiosti. Omien sekapiskien lisäksi mukana oli erittäin yleiset jälkirodut kääpiöpinseri, springerspanieli, brasilianterrieri ja whippet ;)

Ei tää juttu kyllä tainnu vastata kysymykseen...

Yhteen asiaan kiinnitin tekstissäsi huomiota: koira tekee jälkeä irti. Niin kuin itsekin jo totesit, se ei ehkä edistä oikean jäljestämistekniikan oppimista.

Seisojien kanssa nenänkäyttö menee niin että ilmavainu on se paras ja nopein metsästyksen ja saaliin löytämisen kannalta. Eli on todella toivottavaa että kun koira on irti, sen liikkuminen perustuu siihen että koira tukeutuu tuuleen. Totta kai: siten ei tarvitse hölmönä seurata jokaista mutkaa ja ympyrää jonka eläin on siinä kulkiessaan tehnyt, vaan voi mennä suoraan, hiljaa ja tarkkaan eläimen luokse. Eli koiran toiminnan kannalta tuo ilmavainuisuus on mielestäni pelkästään hyvä ja järkevä asia ja kielii siitä että sen nokka ihan tosissaan pelaa. Halusin tuoda tämän esille sen vuoksi että ehkä pentusi oikeasti onkin tosi osaava tässä asiassa!

Verijälkeä ilmavainuisenkin koiran saa opetettua jäljestämään "oikein", mutta siinä opettamisessa on tosi tärkeää että koira on kiinni. Se on ainoa tapa puuttua siihen miten koira jäljestää. Voihan se olla että kestää jonkin aikaa oppia jos kerran pentu niin hyvin on tuon löysän hihnan sisäistänyt, mutta ihan varmasti oppii että tietyt tavarat ja tilanteet tarkoittaa hieman erilaista toimintaa. Luulen että pikku hiljaa kun se oikeasti hoksaa ja innostuu (viettitaso nousee) siitä jäljestämisestä niin hihnan kiristymiset ei paljon häiritse. Tärkeintä on siis saada koira hoksaamaan idea ja innostumaan siitä. Sen vuoksi minä tekisin niin että
- jäljet olisivat tosi lyhyitä (vaikka vaan 5-10 m)
- jäljet myötätuuleen (!!)
- jälki tehdään tarkasti siten että minimoidaan "virhehajut" (jos on verijälki, sieni pitää kastella etukäteen kosteaksi vedellä jotta veri tarttuu siihen, sieni ei saa koskea saappaankantoihin, sieni ei saa koskea selkeään veteen, sieni on aina viimeinen mikä jäljellä kulkee, kun päästään loppuun niin sieni laitetaan muovipussiin eikä enää kuljeta jälkeä pitkin tai edes läheltä...)
- jäljet sellaisissa paikoissa että ne sopii koiralle ja opetuksen vaiheelle (jos jännittää uusia maastoja ei sinne jne.)
- hyvä palkka (en usko että rasia on ongelma, varsinkaan jos se on tuulen alla)
- kulje koiran lähellä (riittävän pitkään, esim. aluksi kymmenen jäljen ajan tai kunnes selkeästi menee paremmin) ja ehkä sitten niin ettei se liinakaan kiristy alkuun
- jäljen voi myös tehdä "hetsatulla koiralla" (riehu ja leiki sen kanssa ensin ja sitten leikin lomasta "katsoppa mitä täällä.." - mutta vain jos se hetsattuna pystyy keskittymään)

kiitos jaava, eiköhän tosta jo jotaki irtoo =) juu, aikas lyhkösiä ne jäljet on ollukki, liekkö ollu edes ton mittasia... tarttee ottaa se liina käyttöön... ku yks tosiaan oli sitä mieltä, et se on vaan ongelma, kun koira stoppailee liinan kans, ja hää neuvo sen jättään pois, mut itekki ton honassu, et tota rynnimistä pystys edes hiukka rajottaan, kun ois se liina...

Meillä oli jälkiliina ja valjaat ja aika hyvin tajusivat, että valjaissa saa vähän vetääkin. Itse keskityin kädet täristen siihen, etten vahingossa nyppäse :) Hyvä jäljestysvauhti on sellainen kyseiseen maastoon sopiva kävelyvauhti, ohjaajan ei kuulu eikä tarvitse juosta :D Mejässä kait pidetään tuota maavainua hiukka parempana, mutta hyvä jälkikoira osaa käyttää myös ilmavainua tarpeen vaatiessa. Tämmösiä juttuja tuli vielä mieleen:
Koira tuodaan lähtömakaukselle naama jäljen suuntaan, annetaan rauhassa haistella ja kuopia ym. ja kannustetaan, ekat 10m liina ihan lyhyellä/pidetään valjaista kiinni ja ohjataan ja kannustetaan. Pikkuhiljaa annetaan liinaa enemmän kun koira seuraa hyvin jälkeä. Kehutaan kun koira kulkee jäljen päällä, ei liian innokkaasti kuitenkaan, ettei keskittyminen herpaannu.
Muutaman kerran Lucas vähän pysähty ja kattoi mua sillain odottavasti, että "mitäs mamma ny tehdään?" sanoin vaan "jälki" ja koitin olla mahdollisimman passiivinen, niin kyllähän se hetken päästä jatkoi jäljestystä. Niin, ja kuulemma koiran nimeä ei saa sanoa missään vaiheessa vaikka joutuiskin vähän hukkaan, ei vaan päästetä liian kauas jäljen päältä. Tottakai multa jossain vaiheessa lipsahti "Lucas tänne"
Pennulle toki kannattaa lyhyempiä jälkiä varmasti tehdäkin kun ei keskittymiskyky ole vielä niin hyvä ja varmaan ohjata ja kannustaa vaikka koko matka tai ainakin puolet.

Kiitos Jaava! Tosi hauska aina kuulla miten erilailla jäljestyksen voi myös aloittaa! Ja pidetään peukkuja, että joku tapa teillä alkaisi toimia. :))

Päivittelin pitkästä aikaa blogia ja sieltä löytyi yllättäen muutamat jäljetkin. Pablon ekat jäljet. Rostan ID-jälkeä sielä ei ole, mutta 2-4 taisivat olla ja eka verijälki oli myös! Ei nissä hirmuisesti infoa ole, mutta lähinnä fiiliksiä. :)
http://siriusang.blogspot.com/search/label/J%C3%A4ljestys