Nyt ottaa aivoon

Pakko päästä tänne avautumaan. Olin koirakerhon hallituksen kokouksessa ja menin ehdottamaan, että pyydettäis Peetsaa meille luennoimaan. Vitsit, mikä huutokuoro tyyliin "no ei sitä, se on hullu" ja muuta mukavaa. Osa on vissiin ainakin tavannu Pertin ja joku on ollu luennollakin mut ymmärtävät pevin ihan väärin, että tää olis jotain koirien pelottelua. Koitin siinä sitten oikoa pahimpia väärinkäsityksiä, kerroin taas kerran Leonasta ja sen kusemis ja kissanjahtausongelmista (tai eihän ne sille ollu ongelma, vaan mulle ) ja että me tosiaan oltiin siinä pisteessä, etten olis enää kauaa jaksanut sen kanssa ja että tosissaan jo mietin lopettamisvaihtoehtoa. Kaikki omat ja Victoria Stillwellin ynnä Turid Rugaasin keinot oli jo kokeiltu, eikä ne toiminu meillä, mut pevi toimi.
Puhuttiin myös siitä kuin kolinapurkki on levinny muillekin kouluttajille, ja koitin siinä selittää, ettei se purkki yksistään toimi, eikä sitä käytetä esim. ääniherkille koirille. Purkki ei oo saanu mun "arkaa" koiraa sekoomaan tai tehny siitä häiriintynyttä, vaan koirat on paljon rennompia, ne tottelee paremmin ja meillä on huomattavasti parempi suhde. Ja sitten kysytään et oonko varma, ettei mun koira tottele mua vaan pelosta
Ihan hyvässä hengessä me asioista juteltiin ja kokousta jatkettiin mut kyl meinas kotona tulla itku. Siinä se mun pelkäävät koirat rynni vastaan ku mä kotiin tulin, hännät tapissa ja välillä korvatkin edessä että silleen Ei tää peveily aina oo helppoo. Monta kertaa tullu mieleen et olis vaan helpompi antaa koirien moikkailla toisia remmissä ni ei tarttis joka toiselle vastaanulevalle koiranomistajalle sano sitä "älä päästä"-lausetta (ja välillä muutakin) eikä saada tyrmistyneitä katseita, kylähullun mainetta ym, mut aina oon jaksanu muistaa sen aikasemman tilanteen ja en tosiaan haluu siihen palata. Kai se on mun kohtalo olla erikoinen tapaus, olinhan mä 15v sitten koulun ainoo goottipunkkari. Justiin sain ton koirankorjauskirjan luettua ja mulla on Peetsasta sellanen kuva, että on aika omalaatuinen ihminen ja varmasti jakaa mielipiteitä. En mä jokaista kirjan lausetta pidä minään absoluuttisena totuutena mutta sen lukemista aion suositella kaikille koirallisille tai tuleville sellaisille. Tietysti mä nyt pienessä mielessäni mietin, mitähän ne miusta puhuu selän takana ja että joku nyt lukee tän ja varmasti tunnistaa ja mikä haloo siitä taas vois syntyä ja, ja... kun on kuitenkin muutoin niin loistava porukka tuolla ja innolla ootan syksyn koulutuksia, että tulis taas tehtyy muutakin koirien kans ku lenkkeiltyä. Nooh.. eteenpäin, sano mummo lumessa!

Tähän hullun maineeseen pitää vain tottua:)no mää osaan suodattaa jo aika hyvin kaiken paskan ja pertti on sen verran"seko"että se oikeestaan jopa nauttii kun sitä haukutaan koska monesti se negatiivinen palaute saa jotkut ihmiset heräämään että hitto mikä tos ukossa on vikana ku tämä namipuoli haukkuu sen koko ajan ja sit ne eksyy pertin sivuille jo kohta ovat siellä itse,,eilen minäkin kerroin ja väänsin ja käänsin eräälle asiakkaalle nami ja pevi koulujen erot ENKÄ kertaakaan sanonu että namikoulut on shittiä kerroin vain mikä on se koulutuksen ja kasvatuksen ero:)mut joo siitä namikoulusta on kyllä jo aika monella foorumilla haukkuja kun "pikku tytöt "firmassa kouluttelee ettei siitä voikkaan tulla muuta ku katastrofi:)

Lainaus :

Tähän hullun maineeseen pitää vain tottua:)

samaa mieltä ja itse kun on varma tekemisistään ja osaa perustella niin menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Niinhän se on. Tuli vaan vähän ahdistava olo kun on yksinään mielipiteensä kanssa. Ja jos namikasvatus toimii jollain, ni hyvä niin, meillä ei toiminu ja onneks on vaihtoehtoja Ja jos jonkun mielestä on ihan ok, et ongelmakoirakouluttajan omalla koiralla on niin paha eroahdistus, että koira kulkee aina mukana, niin fine. Miust se kyl kertoo jo jotain kouluttajan tasosta...
Ja mitä lenkkeilyyn tulee, niin mielummin oon kiukkunen jollekin tuntemattomalle urpolle siitä, ettei sillä oo koira hanskassa, kun omalle koiralle siitä, että se on kiskonu mun kättä irti koko 2 tuntia. Pitää olla vaan

Jep, näissä "namikasvatus vs. pevi"-keskusteluissa usein valitettavasti jo tunnelataus on niin suuri että oikeaa kaksisuuntaista dialogia on vaikeaa saada aikaiseksi. Lähinnä siis siksi, että vastapuoli (namikasvatuksen puolestapuhuja) on jo ennen keskustelun alkua päättänyt, että pevi on pahasta eikä suostu muuta ajattelemaan, koska se vaatisi oman ajatusmaailman kyseenalaistamista.

Mä olen (valitettavasti) sellainen tyyppi, että hirveesti kelaan mitä mieltä muut on jne, mutta nyt tän koirankasvatusasian kanssa olen saavuttanut sellaisen tilan, että aidosti en jaksa välittää mitä muut ajattelevat. Minä olen se joka elän joka päivä koirieni kanssa, ja minä tiedän mikä meillä toimii.

Turhauttavaa on se että monet oikeasti saattavat ääneen ihailla, miten hienosti käyttäytyviä mun koirat ovat ja kuinka hyvin ne mua kuuntelevat. Rohkeimmat kysyvät, miten sen teen. Mutta sillä hetkellä kun mainitsen pevin, kuuntelijan korvat sulkeutuvat ja ennakkoluulot ottavat vallan. Esim. viime talvena meidän naapuri otti ihan asiakseen ja tuli kyselemään meiltä että miten me se tehdään, että voidaan esim. ohittaa koirat vapaana niidenkin räyhäävät koirat. Olin tosi iloinen keskustelun avauksesta ja koitin ilman mitään kiihkoiluja rauhassa selittää homman nimeä. Mutta jälleen kerran, kun sana "pevi" tuli lausuttua, naapurin ilme ja asento muuttui. Ja kommentti oli: "Mutta kun ei millään haluaisi viedä koiran elämäniloa." Siis oikeesti! Ja samaan aikaan mun "elämänilottomat" koirani peuhasivat keskenään vapaana lumihangessa välittämättä muista, kun sen stressaantuneet räyhääjät kiskoivat remmissä ja räkyttivät vieressä.

Toki yritin asiallisesti selittää, että laumanjohtajan paikan ottamalla ihminen nimenomaan antaa koiransa elää huoletonta koiran elämään, ja että esim. senkin koirien räyhääminen luultavasti stressaa niitä koiria tosi paljon. Mutta siinä vaiheessa kuuloelimet olivat jo ihan selvästi sulkeutuneet...

Mä en oo ennen törmännyt suoraan vastustukseen kun olen pevistä kertonu, kun suurin osa tapaamistani koiraihmisistä ei oo kuullutkaan koko asiasta. Enemmän oon kyllä vaan maininnut Koirakoulu Kitin ja mitä meille on neuvottu ja paljon kertonu nimenomaan neuvolatunnista ja hermorakenteen testaamisesta. Jos sitten joku on kiinostunut ja kyselly enemmänkin niin toki olen kertoillu enemmänkin.
Viimeeksi tänään törmäsin lenkillä yhteen tuttuun joka osoitti orastavaa kiinnostusta. Hän oli koiransa kanssa käynyt erään koirakoulun luoksetulokurssilla, jonka periaate oli, että koira ei tule omistajan luokse koska omistaja ei lutsu koiraa tarpeeksi kovalla äänellä
Useimmille tuntuu toi purkki olevan se kaiken pahan alku ja juuri. Oon kokeillut itekin purkin heittämistä kun näin Victorian sellaista käyttäneen jossain jaksossa, mut eihän se edes huomannu koko purkkia! Räyskäs vaan kissalle.

On se kumma, että nykyään eläintietous ja luonto on ihmisillä ihan kadoksissa. Ihmiset eivät enää osaa erottaa koirasta onko se tasapainoinen, selkeä omistajansa haistattelija, omistajaansa pelkäävä jne. Kattosivat ihmisen KOIRAA miltä se näyttää, vaikka olis sitten perskarvoista vetämällä kasvatettu. Tietysti monet ihmiset ovat kateellisia kun jonkun koira toimiikin niin hyvin. Kyllä mä katon ihailevasti, jos kadulla kävelee vastaan hienosti toimiva koirakko. Paitsi, että se taitaa nykyään olla katoava luonnonvara..

Kattoisivat esim. Kirsin nettisivuja. Sieltä koirien kuvia; hyviä todisteita. Jo itse Stevie Wonder pystyy erottamaan, että ne koirat on onnellisia ja "hymyilevät" kuvissa :6099:. Ja näkisivät muitakin peviläisten koiria, juu kaukana pelosta..

Sen jälkeen kun otin pevi-metodin omaksi innostuksen aiheeksi, olen oppinut aika paljon yllättäem ihmisistä että minkälaisia reaktiota tulee ihan normaaliasioihin mitä koirankans tekee..varmaan jopa enempi ku itse koirista, jotka oli se kaiken pointti alunperin.
Mutta siinä erottaa myös jyvät akanoista, että mihin veetuiluihin ja sanaharkkoihin kannattaa osallistua ollenkaan. Joku klikki sijaitsee siinäkohtaa, että jotkut kans kyselee miten oot saanu koirat toimimaan..no sit ku vastaukseksi sanon että kkiti+ p.vilanderin keksinnöt a-z, niin tulee se vastaus että "jaa..no ei ne kaikkiin koiriin toimi". ja sit perään hirvee selittelu, miks ne ei toimi, kun TÄMÄ koira..ja mun koira istuu siinä jota ensin kehuttiin kuika toimii. Esim "joo, ai vilanderi, no kaverin koiralle piettiin jääkausi ja silti se on edelleen koira ja jada jada", ja "ei se mun koiraan toimisi, koska tämä on adhd ja tää on niin pentu" jne. Mie uskon että se on haluamisen asia, että joku ei vaan halua..sen pitää antaa sit olla. ja onkohan osa siitä "metodi" sanasta..joku aattelee että heti jos on joku metodi, se sulkee yksilöllisyyden pois, ja ennenkaikkea joutuu luopumaan siitä ajatuksesta että omistaa erikoisen koiran, jolla on ominaisuuksia...ihanku ne lakkais olemasta.

Mä oon ruvennut vastaaman ihmisille (siis jos nyt joku vielä sattuu kysymään tänä päivänä) että homma toimii niin, että se on koirien maailmassa kovin ja luotettavin ja päälliköin ja upein tyyppi, joka uskoo itseensä eniten. Että koko homma perustuu siihen että kuinka paljon minä luotan itseeni ja siihen, että saan mun koirat tottelemaan ihan vaan puhetta. Sit ne usein kysyy, että miten mä sit pystyin ruveta luottamaan itseeni ja siihen et koirat on kuulolla, johon mä kerron käyneeni koirakoulu kitissä ja että siellä meitä ihmisiä koulutetaan ...ja että ei munkaan koirat aina oe totelleet, vaan vasta sitten kun aloin saamaan uskoa itseeni ja siihen, että homma om mun hanskassa. Mä en mainitse mitään peviä sun muuta, koska tulokset puhukoon puolestaan. Usein ihmiset on aika vaikuttuneita siitä, että neljä koiraa voi lenkkeillä pääasiassa vapaana. Ja nykyään kun mulla on Foxy yleensä kadulla kulkiessa kiinni, niin jotenkin tuntuu, että porukka luottaa paremmin että koirat on hanskassa, eikä valittele niin herkästi kuin ennen foxyn tuloa. Varmaan uskovat, että pitäisin loputkin kiini, jos eivät tottelis...näin oon ajatellut, kun kukaan ei oo aikoihin valitellut siitä että koirat onirti....

Everlasting kirjoitti:

mä kerron käyneeni koirakoulu kitissä ja että siellä meitä ihmisiä koulutetaan

Mä rupeen käyttämään tätä kans

mä oon kans ain kertonu et mis oon käyny ja mitä kaikkee siel suunnillee tehää et mainitsen myös et se mitä koiralle tehää on iha koirakohtast, tai et riippuen koirast ja mikä sil on ongelmana. en oo kellekkää ikin maininnu pevi-sanaa, ei oo ees käyny mieles (jännä juttu toisaalt hah) :DDD nyt mietin et miksköhä

Onneks ei tarvii olla mielipiteinensä yksin, ainakin täältä löytyy lohdun sanoja. Eikä siinä muuten mitään ois ollutkaan, mutta kun näin erilaiset käsitykset on saman harrastusporukan ihmisillä, niin se kieltämättä vaivaa ja sitä miettii, mitähän yhteistyöstä jatkossa tulee. Noh, kattellaan ja avoimin mielin :6099:
Tuntu vaan, että syytetään eläinrääkkääjäks

se on kyllä totta ja iihen voit varautua, että peviläiset on lähes aina niitä pahiksia, koska me ei namiteta koiraa ihan joka käänteessä .
Tosin olen törmännyt myös väittelyyn erään tyypin kanssa, jonka mielestä pevi ei voi toimia, vaan pitää lyödä koiraa lapiolla, jos hyökkäilee toisten (koirien tai ihmisten, en muista kumpen) päälle. Mikään muu ei kuulemma auttanut ja nyt on koira nöyrä, vaikkakin sai trauman kyseistä henkilä kohtaan...että silleen . Sit hän kehotti mua ja ylipäätään kaikkia, joilla on koiraongelmia, kääntymään paikallisten suojeluharrastajien puoleen, koska he osaavat auttaa ongelmassa kuin ongelmassa. Kysyin tyypiltä, että mitä jos onkin väärän rotuinen koira...tai sekarotuinen, niin mites te sitten suhtaudutte, että päästäänkö mukaan ;) Siihen loppui se neuvojen tarjoaminen. Yritin kyllä tarjota sekarotuista pystykorvaa Mut niitten kaa ei vissiin sit voi olla ongelmia kuin täysin urpoilla ihmisillä, joten jääköön oman onnensa nojaan vaan Sori, oli pakko kertoa tämä stoori, koska mä en ehkä ikinä unohda tota "keskustelua" ...ja kerrankin mä olin keskustelussa se nössö, joka ei "uskalla kouluttaa koiria", voe taivas mikä tapaus!

Voi ziisus! Kyllä noita hulluja löytyy vähän joka puskan takaa Eikä mitään anteeks, mielenkiinoista kuulla noista hulluista koulutusmetodeista. Vaikka toi lapiolla lyöminen ei kyllä naurata tippaakaan niin henkilön reaktio tuohon sun tiedusteluun kyllä

Hyvä kommentti, Everlasting (15.8.), siis siitä itseluottamuksesta. Kun on sovussa itsensä kanssa niin on koirakin sovussa ja luottavainen.