ikäkymysyksiä...

lähinnä nyt porukka, jotka reena jotakin ihan tulos hakusesti ja on ottanu pennun ihan tietty tarkotusta varten: minkä ikäsenä olette alkannu reenaamaan sitä lajia?

ja kysymys kumpuaa sieltä, kun meillä siis nyt juurikin 9vko täyttänny lansu penikka ja vajaat pari viikko tuo on meillä ollu, niin meidän tahti on ollu lähinnä se, että vielä opiskellaan hitusen näitä tän torpan sääntöjä ja kun ny kyse on koirasta, jonka pitäs joskus lähtee vepessä kisaamaan, on viety sitä järvelle ja namien kanssa leikitetty vedessä, et tottuu siihen. ja tuommosia perus elämää helpottavia käskyjä, istu, maahan ja paikka ja tietty ei, ollaan kanssa opiskeltu. mutta mutta... äsken kattelin nassukirjassa tän meitin penskan velipojan touhuja, niin se on jo käyny jälljellä, opetettu hakeen dameja vedestä jne...

jäin sitte vaan pohtimaan, että oonko mie nyt vähän hidas tässä reenailujen alottelussa, vai velipojan omistaja nopee? mulla kun ei ennen ole ollu pentua, jolla on ihan tavotteita sit isona... mie olen ajatellu lähinnä niin, että tässä ny tutustutaan isoon ja ihmeelliseen mualimaan vielä, kun se on hyvinki vastaanottavaisen ikänen, opetellaan niitä sääntöjä ja hihnakulkua, kun se on vielä helposti hallittavan kokonen... mun hlökoht tavote on ollu, että ekat vepe kisat ois sitte noin 2v:nä, koska tää reenailuaika on hitusen rajallinen... joten ens kesänä ajattelin vasta tosissaan alkaa reenaan aihetta sen kanssa ja tää kesä vaan lutaillaan ja kattellaan...

kasvattajalla ny ei mitään suurempia ohjeita ole, jokanen alottelee sit, ku siltä tuntuu ja eipä se nyt ketää edes vaadi tietty reenaan mitään...

no meillä veeti ei osannut ku istua vuoden ikään asti, ja sit aloitettiin agi, tosin kovin paljon aikasemmin ei agian olis voinut aloittaakkaan, mut itselläni on silleen että vuoteen asti en ns.vaadi muuta ku tänne, ei ja odota ja kaikki muu tehdään sit vaan hömppänä niinku esim.nyt kaapolle opettanut istu ja maahan ihan leikin varjolla ja jotta vain nyt tehtäis jotain kivaa yhdessä...toki jos on joku kisakoiran alku ja haluaa pitkälle niin varmaan monet aloittaa jo paljon aikasemmin reenaamiset, itse olen sillä kannalla että kyllä se sitten vuodenkin jälkeen vielä oppii ;)

samaa mieltä mieki ja miehä opetan tällä hetkellä vepen alkeita 5v lansulle, joka ei ole edes uinu ikänä ennen ja seki etenee sitä vauhtia, et voipi olla, että kisat kutsuu ens kesänä... =) mieki ku tykkäisin, et nyt alkuun on tärkeetä osata niitä käskyjä ja juttuja, mitkä on jo ihan turvallisuus kysymyksiä... eli just paikka esim, että ei ryysitä ovista ja autoista sun muuta...

mut kaikki tietty tyylillänsä... ehkä meille riittänee tää vähän hitaampiki tahti =)

Riippuu varmaankin lajista ja siitä millaisia taitoja se koiralta vaatii. Esim. vepessä käsittääkseni tarvitsee uida ja uimalla hakea vene. Pennulta on todennäköisesti melko helppo kehumalla houkutella esille tätä imitoivia taitoja, esim. ohjata kantelemaan esineitä ja tuoda niitä ohjaajan läheisyyteen.

Meillä tarkoituksena on opettaa metsästyskoiran pennulle mahdollisimman paljon siksi ettei se vielä riistan päälle ymmärrä (eikä "kuumu"). Eli tässä vaiheessa (toivottavasti) on helpompaa opettaa vaikkapa istuminen linnun siivittäessä. Käskyjen määrä tulee olemaan minimaalinen ainakin vuoden vanhaksi asti: istu ja tänne suullisesti ja pillillä, myöhemmin myös nouda. Nyt olen alkanut jo opettaa paikallaanistumista (vaikka se ei vielä edes tiedä käskyä istu) samalla heitellen tavaroita sen ympärillä. "Treenihetkiin" päivässä kuluu noin 5 min yhteensä eli aika vähällä mennään.

Muutoin sitten opetellaankin normaalielämää, ja näitä kasvatushetkiä tulee koko ajan. Milloin päätän syödä lattialla eikä pentu saa tulla, milloin pistän sen hihnassa sängynjalkaan kiinni opettelemaan passissa olemista, joskus laitan pannan kaulaan ja otan pois saman tien, annan sen oivaltaa miten pääsee häkistä pois ja saa ruuan, päivittäin otan sen selälleen syliin makaamaan ja suoritan terveystarkastuksen, paljon käydään myös tutustelemassa "työmaastoihin" eli ihan vaan oleskellaan metsässä, ampumaradan paukkeessa ja kuljetaan kahlailemassa.

Tuota jälkeä olen ajatellut jo koittaa koska pentu on alusta asti käyttänyt paljon nenäänsä. Makupalahakua se vähän on jo harjoitellut. Tietyt toiminnat vaan näyttää olevan tietynrotuisille pennuille mieleisiä ja minusta sitä kannattaa hyödyntää, ei se varsinaista kouluttamista ole - kunhan tarjoaa pennulle sopivaa tekemistä. Kuitenkin kaikkein tärkeintä tulevaa harrastuskäyttöä varten on rakentaa koiraan hyvä suhde!

jaava: eipä tohon joo paljon lisättävää ole =) noin mieki sen olen aatellu... sikspä meillä ei lattioilla ole muuta, ku ne mitä se saa kannella ja vähä vedetään sen kans ja tosiaa käydään lutailemassa, että tottuu veteen ja toivottavasti jossaki kohtaa vielä lähtee uimaan isojen perässä... ja ruokakupilla ollaan reenailtu tota istu-paikka käskyä... mut enempi just semmosta leikkimistä

no en mä sit taida ihan ainoo olla, jonka mielestä vielä 9 viikkosen kans ei tartte ihan reenaamalla reenata =)

mä olen alottanut lähes heti treenailemaan leikin varjolla juttuja kun pentu on tullut kotiin. Opettanut alusta asti motivaation ruokaan ja leluihin.. sekä opettanut pennun oppimaan ja tarjoamaan asioita, olemaan aktiivinen. sellaisen koiran kanssa on niin paljon kivempi sitten 6kk-1v aloittaa treeniminen kunnolla jolle on pinestä asti kehitetty motivaatio yhdessä tekemiseen ja se on aktiiinen keksimään uusia asioita.

ja samallatavalla olen toiminut myös aikuisen koiran saapuessa meille uuteen kotiin. aikuiselta olen vaan alkanut vaatia asiota aiemmin kuin pennulta.

jos tiedät jo mihin harrastukseen koira on tulossa,voit aloittaa treenit heti pentuna,halusin huldasta huippu toko koiran aloitin treenit yksityistunneilla jo 3kk ikäisenä!,,,ja tosiaan leikinvarjolla ei pakolla!
pirun kanssa aloitettiin agility 4kk ja leikinvarjolla ja OIKEIN ettei koiraa rikota!

jatkampa tähän, ku ikään liittyy... eli onko mahollista, että vasta alle 10vkon ikänen pentu alkas jo "pompotella" ihmisiä?

oon vaan nyt muutaman päivän ollu vapailla, ukko duunis ja jääny oikeen seuraan tilannetta... kun olen yksin revohkan kanssa, vien ekana ku herään otukset ulos, siivoon pikkukaverin yölliset lirut ja sit annan niille sapuskan, jonka jälkeen uudestaan ulos (dille kusee aina heti ruuan jälkeen) ja päivä menee miten menee, kuskailen poppoota ulos ja sisälle jne... mut kusia ei tule sisälle... jos en huomaa heti roudata dillee ulos, se menee pyöriin eteiseen ja vinkuu, jollon viimosteen vien sen ulos, eli pikkusen se jo yrittäs kertoo, että mutsi hei, kusen lattialle, jos en pääse ulos... dille myöski osaa jo paikka käskyn ainaki ovella, se odottaa kiltisti isojen kans, että annan luvan mennä ulos, eikä se karkaile oven rakosesta... kun haen sitä sisälle (tarttee vielä kanniskella, ku jaksaa), kutun pari kertaa, jos se on sen näkönen, et en helvetissä tule kyl sisälle, käyn vaan koppaamassa sen syliin ja vien sisälle... joskus se saattaa vähä mutista, mut ku sanon sille vaan jotaki, se lopettaa mutinat ja öllöttää vaan sylis sisälle asti...

tilanne heittää härän pyllyä, ku ukko tulee töistä... dille ei enää osaakkaan kusta ulos, se liruttaa joka vartin välein ja millon mihinki, eikä edes yritä pyytää ulos... jos ukko on sen kans ovella, se yrittää singota oven rakosesta, murisee ja puree, jos ukko ottaa sen syliin, kun on ulkoleikit kesken jne...

kyllähän mie noitten kans tietty enempi touhuan, yritän päivittäin kuttua kaikki vuorollaan rapsuille, pelleilen dillen kanssa, heittelen isoille leua, ku ne siitä tykkää ja vedän jotaki riepua penskan kans... mie en vielä ainaka jaksa ressata siitä, jos dille tekee jotaki tyhmää, tai jos se nyt lirauttaa sisälle... ukko kulkee rätti valmiina penskan perässä ja hokee sille eitä ja murahtelee, vaikkei mun mielestä niin tarvis... jos se rupee vatkaan, ku kannan, pidän vaa vähä lujemmin kiinni, ettei tipu, mut en jaksa komennella... jos se puree pyyhettä, ku kuivaan jalkoja sisälle mennessä, otan sen irti vasta, jos se häirittee mun suoritusta... jos se venkoilee hoitotoimenpiteissä, pidän taas vaan vähä lujempa kiinni, en murise enkä käske, mut pois ei pääse, ennenku homma on hoidettu ja rauhotuttu... enkä varsinka jaksa juosta sen perässä pitkin kämppää vahtaamassa, josko se nyt kusee lattialle... toi liruttaa kuiteski pääsääntösesti lehdille, joten kyl ne imee ja sen voi siivota sit ku huomaa...

onkohan meille (tai lähinnä ukolle ja dillelle) kehittymässä jo jotaki kommunikaatio ongelmia? mie sitä enempi lässytän ja katon sen tyhmäilyjä sormien läpi, enkä puutu, ku jos oikeesti jotaki rupee oleen vaarassa... joten kumpaa se nyt sit enempi pompottaa, vai osaako ton ikänen vielä edes pompotella?

Mielenkiintosta...oon samaa miettiny ite välillä. Ton ikänen ei ehkä vielä sillee oikeesti pompota, kokeileeko sit ihmisten (ja koirien, siis lauman jäsenten) reaktioita...ja rajoja. Mitä saa tehä ja mitä ei...Mut siis ei kai se OIKEESTI pomottele? En ole asiantuntija, mut lapsihan se vasta on kuitenki. Sama täällä meillä, ei ehkä noin selkeesti mut olen tosiaan välillä miettiny penikan tarkotusperiä. ja ajatellu sen vaan vähä paukuttavan rajoja, en oo ottanu mitään oikeena kunnon elvistelynä...Meillä on kyllä tiukka kuri tolla, tuntuu olevan aika tomera ja semmonen teräshermon olonen. niin kun vissiin teidän Dillekin Mä kans oon aika löysin rantein silleen muuten ottanu, paitsi tietyt jutut on sitten toimittava. Niin kun vaikka kielto, sitte ku se tulee on kans lopetettava. Teillä isännän asenne on vissiin aika erilainen ku sulla...perhepalaveri?!

jo 5vkon pentu lähtee kokeileen rajojaan:)ja ihmistä kohtaan heti ku alkaa olemaan ihmisen kanssa tekemisissä:)riippuu ihan pennun luonteesta,,tuupo aloitti heti ku tuli meille,tahvo oikeestaan vasta ny kokeilee rajojaan,,eli luonne kysymys

kyl se juu taitaa olla perhepalaverin paikka... =) tossa jäin oikeen pohtiin, niin esimerkiks toi kusrumba... jos dille edes kävelee paperien yli, ukko sinkoo kattoon, kuseeko se... jos se kusee, ukko oikeen huokasee, että nonni, juoksee puhtaan sanomalehden kanssa paikalle, pyyhkii penskan jalat ja siivoo kuset... no penskan mielestä tää taitaa olla maailman hauskin leikki, ku se saa isännän huokaileen ja sinkoileen ja sit se viä tua uutta papreia, jonka voi tietty yrittää eka nyhtää ukon käsistä, että se varmasti ärsyyntyy kahta kauheemmin...

kun mie en vaan jaksa juosta sen perässä, jos se kusee, niin siinähän kusee... mie luuttuan lattiat sitte, ku jaksan nostaa perseeni penkistä... meillä ei niin hyvät lattiat ole, että ne pilalle menis, vaikka se pissanen sanomalehti siinä hetken oliski... mie olen sen verta mukavuuden halunen (=laiska), että en edes ala siivota, ennenku koirat on kaikki ulkona... eli en ole tehny tästä sisälle kusemisesta mitään numeroo, en noteeraa koko touhua, niin eipä se sisälle edes kuse, ennenku toi sen "leikkikaveri" kotiutuu...

ja joo, kyllä toi dilleki aika teräshermo tuntuu olevan... mut mun mielestä se toimii jo tosi hyvin... se tottelee ne käskyt, mitä se jo osaa, on oppinu niitä muutamia asioita, mitkä on totaali kiellettyjä ja mitä on ehditty "opettaa" (esim, läppärin virtajohtoo ei todellaka nyhdetä/purra... siin' kun tulee jo koiran omaki turvallisuus, ukko kun on sähkäri, niin se sano että siinä läppärin muuntajan ja pistokkeen välissä kulkee niin iso virta, että penikka ois vainaa, jos sen rikkois...) mun mielestä dille on kuiteski varsin iisi koira, kun sen kans vaan pitää ne rajat ja ne on aina ne samat... ei se niin tyhmä ole, että montaa kertaa yrittäs, jos selkeesti sille näyttää, et noin ei saa tehä...

Kantsi ottaa mallia meidän Emelist, kaksi eri pentua on jo tehnyt sille sen, että E ei luovuta luuta tai ei anna huomioo, pentu tulee sen eteen ja päästää lirut suoraan, oikeen että OOH kun kusettaa juuri sinun naamalle, Herralla ei ilmekään värähdä, jatkaa vaan luunsyöntiä vaikka pennun kusi valuisi tassunrakoon. ja pentujen ikä on ollu 13 vk - joku muutamakuukausi..ne tekee toiselle koirallekin rotestikuset, ja eihän ihminen ole koiralle sen kummempi, rajoja ja ärsytyskynnystä kokeillaan :D.
Äkkiä kait koiran ja ihmisen välille tulee sellanen ihana klikki jostakin asiasta, joka ärsyttää..
meillä oli mm. kakansyönti. Yritin hammasta purra, eka se ei ärsyttänyt mutta kun se koitti kokoajan tuoda jäätyneitä pökäleitä sisälle, ulkona ei muuta tehny ku haki pökäleitä, kun mulla ÄRSYTTI ei niille kantsi opettaa sitä mistä narusta kannatta vetää..ja vaikkei opettaiskaan ne sen huomaa, ei tuokaan muuta ku tajus että mulla pulssi kihoaa kattoon niin voi että se kakka piti tuoda sieltä..eikä millään irrota eteisessä ja painuu matalaksi vaan, etpäs saa kun et voi mua piestä.. pitää vaan poltella tupakkia ja katsella taivaalle (jos ei polta, niin kantsii tehä sit jotain muuta, kaikkea muuta kuin hievahtaa persiiltään)