Pakkomielteinen varjojen & mopojen jahtaaminen

Vasemmalla komeilevan 1,5v koirapojan kanssa pienoista ongelmaa lenkeillä etenkin nyt kevätaikaan, kun mopojen ja prätkien omistajat heräilevät joukoilla talviuniltaan ja aurinko heijastaa taas upeita heijastuksia & varjoja.

Lenkkeillessä kulkee muutoin hyvin, remmissä vetäminen on vähentynyt, mutta mopon äänen kuullessaan koira valpastuu ja alkaa vilkuilemaan ympärilleen koko kroppa jännittyneenä. Mopon nähdessään tuijottaa ja koittaa pysähtyä ja mopon ohittaessa kiljuu kuin sikaa tappaisi ja hyppii hihnaa vasten ja koittaa mopon perään. Koirapuiston edestä jo mopo ajaa, niin koira jahtaa sitä aitojen sisäpuolelta ja jää hetkeksi kijumaan/haukkumaan aidan tullessa vastaan.

En saa koiraa millään pois tuosta kiihtyneestä tilasta ja koira saattaa pahimmillaan vielä kymmenenkin minuuttia mopon näkemisen jälkeen olla ylikierroksilla eikä kuuntele lainkaan.

On kokeiltu olla itse rauhallisia ja kävellä (ts. vetää jähmettynyttä ja mopoa tuijottavaa koiraa) eteenpäin. Samoin ollan pysähdytty ja pidetty hihna löysähköllä, kireällä, pakotettu koira istumaan, koitettu lelulla/nameilla kiinnittää huomio pois tuloksetta - montaa kikkaa on kokeiltu tuloksetta ja käytiin koirakoulussakin syksyllä tuloksetta (ei päästy kouluttajan lupauksista huolimatta treenaamaan tätä ongelmaa, pelkkää nakkirinkiä kentällä jossa koira normaalistikin toimi moitteetta ja oli kontaktissa helposti). Perustottelevaisuus on koiran kanssa omasta mielestäni suhteellisen kunnossa.

Olen itse jo alkanut tahattomasti jännittämään, kun mopon ääniä kuuluu, sillä 30kg koiran rykäisy hihnan päähän sattuu aivan pirkuleesti omiin niveliin vaikka koiralla olisi kuonopanta. Lenkkeily turhauttaa, kun ei tiedä miten pitäisi oikeasti toimia niin, että koirakin pikkuhiljaa rauhoittuisi mopojen suhteen.

Varjojen kanssa ei ole koskaan ollut niin paha kuin mopojen, mutta kiihtyneessä tilanteessa lähtee niidenkin perään. Normaalisti saattaa ottaa hihnassa muutaman raviaskeleen varjon perään mitä hihna antaa periksi muttei lähde väkisin vetämään vaan palautuu heti nykäyksestä takaisin maan pinnalle.

Viiru on meille tullut 9kk ikäisenä, edellisessä kodissaan sillä on ollut oma pieni ulkotarha jossa se on ilmeisesti aikaansa suhteellisen paljon viettänyt. Tarhan reunalla on ollut peilinpaloista tehty tuulikello ja tarha on ollut sijainniltaan tien vieressä. Ollaan tässä pohdittu josko koira on liian energiansa purkanut jo ennen meille tuloa tuulikellosta tulleiden heijastusten jahtaamiseen ja ehkäpä koittanut jahdata ohi kulkevia mopojakin ja tapa on pinttynyt niin, että koira myös väsyneenä jahtailee mopoja ja varjoja..?

Mikäköhän ihme tässä auttaisi?

käynti kirsillä :)

Veikkaan että kirsin neuvot auttais, että saatte koiran kunnolla kuulolle. Siis niin, että se pystyy tottelemaan kieltoa/käskyä myös noissa tilanteissa, kun kierrokset nousee ihan tappiin. Mutta mitään yksittäistä neuvoa ei varmaan tohon tilanteeseen edes ole mikä toimis ennen kun koira malttaa kuunnella. Se voi hyvinkin olla kauan sitten opittu tapa, mutta koiran saa yleensä opetettua pois pahoista tavoista ihan sillä, että sitä kielletään oikeaan aikaan. Tämä tietysti vaatii sen, että koira on kuulolla ja tottelee kieltoa ja tietää mitä se kieltosana tarkoitaa. Mut neuvot, että miten siihen tilanteeseen päästään, saa kirsiltä. Ei oo mitään yhtä kikkaa olemassa, vaan ihan yleinen oleminen ja eläminen koiran kanssa pitäisi muuttaa niin, että koira haluaa kuunella juuri teitä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja kun kielto menee perille ja pääsette ongelmasta yli on tärkeetä purkaa koiran vireystilaa muutenkin eli paljon nenänkäyttöä ja vaikka pyöränvieressä juoksemista, käsittääkseni dalmikset pon erittäin energisiä ja just liika energia patoutuu tollaseen häiriökäyttäytymiseen. Kun mopo-ongelma poistuu, saattaa tilalle tulla joku muu..