Miten pitkälle menet koirien sairauksien hoidossa?

Nyt ku kaikil melkein näyttää olevan näitä"terveitä"koiria niin miten pitkälle olette päättäneet että jaksatte ja myös rahapussi jaksaa jatkaa koiran elämää,,?
no kaikki tietää jo mun tilanteen ja ratkaisut jotka on päikkyä lukenu
mut tiivisteenä
-suden kanssa jos addisonintaudista tulee lisää sairauksia eli koiran elämä on vain pillereiden popsimista,no onhan se nytkin to add.taudin takia mut raja on näissä tapuissa.
eikä mulla ole vara hoidella monisairasta koiraa ja jatkaa vain elämää itseni vuoksi
-lonkkavammaisten kanssa peruskivun hoito ja kun vaisto sanoo ne lähtee
-rahatilanne ei anna myöten laittaa 2 koiralle uusia lonkkia tai no ton ranen ny joutuis kasamaan kokonaan uudestaan raudasta.jos oisin rikas huldalle teettäisin uudet lonkat koska se on muuten terve.

silloin ku lilli lähti totesin että en enää ikinä ala tuohon rumbaan uudestaan...
silloin ku ozi alko kävelee päin persettä, totesin että jos paska lonkka niin jää kuvissa sitten pöydälle, en jaksa alkaa taas elää suuri kysymys merkki pään päällä että voiko se nyt hyvin, onko se vaan vittupää vai onko se nyt kipeä ym...no vielähän tuo tuossa makaa
sit ku testissä todettiin että kipeä tuo on, meinasin ampua itseni.
nyt katsotaan ku annalla käyty muutama kerta(viimeksi aivan solmussa) että miltä näyttää. Todella lihasköyhä takapää on ja oikea reisi huomattavasti pienempi ku vasen. että jos massaa ei sinne saada niin voi herran elämä olla aika lyhyt. muuten meniskin ihan ok (varmaankin) jos käyttäytyis asiallisesti.toivottavasti nyt pallien leikkuu veis tuon turhan äijäilyn pois ja tulis vähän tasapainosemmaksi ja kun luotto saadaan vielä kuntoon niin jos niillä pärjätään niin hyvä, mutta ku tuo on tuollanen hyökkijä niin en pysty luottaa tällä hetkellä ollenkaan.komentaa mm.muakin haukkumalla ja nappailemalla.

(pieni vuodatus, hups)

eli siis jos hyökintä ym.saadaan aisoihin ja koira ei kipuile(niinku se sen näyttäis ) niin niin pitkään se saa tuossa olla...ja hoitona ihan vain nivel kamat ja hieronta/anna/irina ja bot. enempää en tuohon laita.ku 9kk vanhana jo todettu löysät D:t katsotaan miltä näyttää ens keväänä ku vien virallisiin...sit jos on paskat(rikkoa ym.tullut) niin jää kyllä pöydälle.

Jonen kaa oon päättäny et jos aikuisena siitä tulee kipukoira niin hoidan kipulääkkeillä ja akupunktiolla sitä ja käydään normaalisti ulkoilemassa, en rupee varomaan mitenkään, ihan normilenkit, ja sit jos sitä ei enää kestä akupunktio hoidosta huolimatta ni se oli sit siinä mutta ihan hevillä en luovuta koska se on luonteeltaan niin napakymppi, ehkä jonkun muun koiran kanssa josta en tykkäis näin paljoo ni voisin laittaa piikille heti ku tietäisin varmuudella kuvista että koiran tulevaisuus on erittäin huono

Hankala kysymys noihin vaikuttaa mulla moni seikka. Tämä saattaa kuulostaa tylymmältä kuin sen pitäisi, mutta sekarotuisen kohdalla kynnys on aika matalalla eli vakuutukset eivät kata yhtäpitkälle eikä tutkimisesta/hoidattamisesta ole varsinaista hyötyä jalostuksellisesti (tarkoitan lähinnä geenilöytöjä). Rotukoirien kanssa tilanne menisi hieman pidemmälle.

Pablon kanssa syytä ei löytynyt joten vasta kun tuli isompi kohtaus niin luovutettiin. Käytännössä tieto olisi ollut tärkeä pelkästään jo rodun kannalta sillä Pablon taustalla oli kaksi matadoria (molemmat lopetettu keski-iässä). Pablolla oli myös seitsemän sisaruspentuetta (suomen suurin(?) sisarusmäärä) ja sisaruksilla omia pentueita joista osassa korkeita sisäsiitosprosentteja. Joten jos sieltä olisi löytynyt esim. varma epi se olisi auttanut mahdollisesti geenitutkimusta eteenpäin.

Rostan kohdalla tilannetta seurataan melko rauhassa (pudonnut siis toisesta kerroksesta ja sitä ennen käynyt läpi mahdollisen myrkytyksen jälkitauteineen). Katsotaan mitä ikä tekee ja mihin tilanne kehittyy. Nyt saa liikkua vapaasti, katsotaan pysyykö auki ja kehittyvätkö lihakset tasaisesti. Tuleeko selkeitä/isompia oireita kivusta ja jos tulee niin alkavatko ne pahentua vai häipyä. Jos pahentua eikä osteopatia/hieronta/fysioterapia vaikuta riittävästi niin pitkäaikaiseen kipulääkitykseen ei lähdetä sillä se ei toiminut itsellänikään ja käytännössä annostelu oli ihmisellekin vaikeaa. Oma kysymyksensä on tietty myös, että jos koira joudutaan lopettamaan esim. tapaturman takia niin kannattaisiko pistää putkia pakkaseen. Esim. schipperkeillä rodun kanta on nyt jo liian pieni ja koiran sukulaisia on vielä melko vähän suomessa (toisaalta niitä kuitenkin on). Käytännössä koira jäisi kumminkin "siaksi säkissä" sillä esim. epi puhkeaa useimmiten vasta 5-7 vuoden iässä. Mutta ylittäisikö riski mahdolliset hyödyt on täysi arvoitus.

tapiolassa on sekarotuisella(susi)ihan samat lääkärin vakuutuskorvaukset ku paperikoiralla:)henkivakuutus on sit pienempi

^Juuri näin, meilläkin Ninni on siellä vakuutettu.

Meillä Linda lähti siinä vaiheessa kun sen kunto alko olemaan niin huono että se ei enää ollut oikein koiran elämää. Jos olisi ollut pelkästään minusta kiinni, en olisi odottanut ihan niin pitkään, mutta kun kyseessä oli Ollin koira niin sitten odoteltiin. Lindalla oli siis nivelrikko joka pysyi kivuttomana gluteenittomalla ruokavaliolla + akupunktiolla ja myöhemmin todettiin aivokasvain joka oli sitten se viimeinen niitti.

Heppu taasen lähti addisonin taudin diagnoosin jälkeen heti, koska tiesin, että se ei siitä paremmaksi enää tule koskaan, vaan oireet vain pahenevat.

Yleisesti ottaen suhtaudun itse asiaan niin, että jos tauti/vaiva jo haittaa koiran ja omistajan elämää eikä sitä voida parantaa, on parempi päästää koira pois.

Oi tuo oli tosi hyvä uutinen! Hienoa, että tuohon sekarotuisten eläinlääkärivakuutuksiin on tullut muutos. Viimeksi kun niitä katselin niin olivat kaikki tosiaan sidottuja eläimen arvoon eli silloiset vakuutukset eivät korvanneet eläimenlääkärikuluja kuin eläimenarvoon asti, mut hyvä, että kehitystä tapahtuu! :)

tapiolassa on ollut tämä käytäntö jo vuosia:)ainakin 10v ku mul on ollu rekkaroimaton koira tapiolassa ne on korvannu kaiken.

Martan jalka on nyt kerran leikattu. Jos sama tai toinen jalka menee niin sit menee koira paremmille maille. Martaltalle ei olis oikein et olis 2 leikkausta = 2 ei niin hyvässä kunnossa olevaa jalkaa ja silti PASKAT lonkat. Näillä mennään niin kauan ku päästään :)

Mä oon aatellu, että jos mulla rahaa vaan on, niin hoidan, mikäli se menee niissä rajoissa, että itse jaksan ja koira ei kärsi. Tosin tietysti etupäässä sen mukaan, että miten koira voi. Mut en siis ala viikoittain juoksemaan eri hoidoissa, kun en ite semmosta jaksa, vaikka sillä koira pysyiskin elinkelpoisena. Eli nyt kun rauhalla oli vasta vähän nivelrikkoa, joka ei sen liikkumiseen vaikuta vielä kovin, niin hoidan. Tai siis ei vaikuta niin että koira sen takia jättäis jotain tekemättä tai muuten varois koipiaan. Mut jos/kun näyttää, että nivelrikko alkaa vaivata sen normaalielämää, niin sit mietin uusiks. Eli nyt leikattiin yksi koipi ja katon miten alkaa parantua. Jos näyttää, että siitä ei kalua tule, niin mitä sitä toistakaan leikkaamaan. Mut jos näyttää ihan ok:lta, niin leikataan toinenkin. Sit katotaan miten sen nivelrikon kaa käy. Todennäköisesti menee monttuun parin vuoden sisällä kuitenkin. Mutta siis ton raha-asian mä ajattelen niin, että mulla kun ei tällä hetkellä ole mitään tärkeämpääkään sijoituskohdetta mun rahoille kuin nuo karvakasat (perhettä kun ei ole), niin sit laitan rahani niihin. En mä kuitenkaan mistään shoppailusta tykkää enkä tarvii mitään muutakan tällä hetkellä (ja tuntuis jotenki älyttömältä ajatella, että eläkeikää varten säästelen, kun tykkään mieluummin elää nyt), niin Rauhaan pistin kaikki olemassa olevat ylimääräiset rahani. Nyt sit säästelen taas pahan päivän varalle ja todennäköisesti koiriin nekin rahat menee. Tuskin ostan autoa tai mitään sisustusjuttuja tai vaatteita, kun ei mua ne yhtään kiinnosta. Vähän hippi kun oon :) Sit jos rahaa ei ole sitä tarvittavaa määrää, niin lainaan, mutta siten, että on varaa hetipuoilin maksaa se pois. En nyt ala oikeesti velkarahalla koiria rahottamaan sentään. Periaate on rahapolitiikassa se, että pidän koiria sen verran kun on varaa elättää ja hoitaa. Ja jos elukan otan, niin sen hoidan, vaikka se ei ihan priima oliskaan ja siihen vikat rahat menis. Mulla kun noi ei oo mitään työkoiria, joiden täytyis olla työkelpoisia. JOs rahaa ei ajatella, niin sillon taas se on oleellista, että kumpikaan, ihminen tai koira, ei joudu kärsimään kohtuuttomasti. Esim Konsta ei enää muuta tehny ku möllötti ja varmasti kärsi jo pelkästä lääkityksestäänkin, ja siinä kärsi sit omistajan hermotkin, niin oli parempi lopettaa.

Mulla on kans se raha yks este, tai siis sen puute.
Tonto-saku jäi leikkauspöydälle, koska en halunnut 9v. koiraa vetää läpi ison operaation ja toipumisajan. Sillä siis avaamiseen asti suolitukosepäily, mutta osoittautu et pernan kasvain oli revennyt ja vuotanut vatsaan. Hemangiosarkooma. Sen olis voinu leikata, mutta nivelrikkokoira, ja maksa-arvot hiuk koholla... Päätin, että annan nukkua ja kivut on poissa.
Mutta muutoin Vöntin kans samoilla linjoilla, eli niin kauan kun koiran elämän laatu on ok. Ja se on suhteellista, Led-siperiannoutajan lopetuksen olisin tehnyt vähän aiemmin, kun sit isäntä. Mutta kipuhoito toimi siinäkin.
Toi kipuhoito on mulle tärkee, kun itse olen "kipupotilas".
Perheen cockerilta leikattiin aikanaan nisäkasvaimet, ja hyvin meni. Verensiirtoa ja kolmijalkaista alle 2v. koiraakin olen katsellut "hyvillä" mielin, tottui täysin ja eli 12v hyvän elämän.
Eli vanhuuden tai rakenteen vaivoihin kipuhoitoa niin kauan ku koira kukee silmät kiiltäen ja iloisena. Hoitoleikkauksiakin juu, mut toipilasajassa tai tavassa menee raja. Eli esim. eläinsairaalan halvauskoiria en olis katsellut ite. Tai jos koiran päivä alkais pilleripurkeista tyyliin, sydän, haima, mnaksa jne vikaa vian päälle. Ei. Mun lääke olis reissu koirien taivaaseen. Parhaalle kaverille lupa lähteä.

Täällä kans puhutaan rahan puutteesta :(
Tarvii toivoa, että koira pysyis mahd. tarveenä elämänsä ajan. Nyt oma äiti kyllä sanoi, että täytyy Nupukalta se silmätulehdushoitaa. NO TIETYSTI! Vaikka onhan se ehkä äitin mieles silleenkii, kun mie oon ite, tai siis mun mielenterveys, on melko riippuvainen siitä, että mulla on koira. Sitte ois pahatilanne, jos koira yht´äkkiä lähtis, ja joutuis oottaa uutta koiraa.

Ihan oikeesti ensimmäinen asia koiraa ajatellen on sairauden tuottama kärsimyksen määrä. Sitä on ehkä vaikeakin ajatella, mutta jos sillä on vaikka kipuja, joita ei saada pois? Onkohan sellasia? Ainahan jotain lääkettä voi antaa... Taikka sitte jos koiran elämä ei oo enää koiramaista ja koiran oma motivaatio elämiseen, sairauden takia, on menny. Eli näistä syistä sitten laittaisin koirien taivaaseen :,(

Selkäleikkaukset on mun yks raja jota en ylitä... jos jompikumpi haalvaantuis ja pitäis leikata ja pitkä häkkilepo niin en alkais. Jos koira ei jaksa innostua enää mistään, ei kykene kunnolla liikkumaan, myös siinä menee raja. Enkä nyt tarkoita ´ns normaalia vanhuuden tuomaa hidastumista. Kipuja hoidan mut rajansa kaikella. Meidän entisen sheltin fistellin olisin vielä hoitanut (ikä oli silloin 10v), mutta äiti ei enää sitä halunnut, koska Rape eli heillä. Oli ihan järkevä päätös lopettaa koska sen herkkä vatsa ei olisi varmasti kestänyt lääkityksiä. Muuten koira oli pirteä ja eloisa. Eli miettisin aina kokonaisuuden, mitä koiran elimistö ym kestäisi. Joskus oikein suututtaa, kun jotkut koiran hyvinvoinnin kustannuksella siirtävät omaa suruaan Helppo tietty itse sanoa, kun ei oma koira kyseessä...
se päätöksen tekeminen ei ole koskaan helppoa.

Jännä ja aika läheinen aihe. Kuten aikaisemmin tuolla sanottiin, niin kauan kun koira kulkee iloisena ja silmät kiiltäen, saa elämästä nauttia. Meillä on koiralta poistettu reippaasti hampaita (1/08), TPLO leikkaus oikea polvi (3/08) ja TPLO leikkaus vasen polvi (1/10). Pisin aika käymättä lääkärillä 4kk putkeen, parhaimmillaan 8 kertaa kuukauden aikana. Kerran on ollut lähtö lähellä, kun takajalasta meni hermot jumiin ja toinen jalka oli vasta leikattu. Nivelrikkoa on sitten leikkaamattomissa jaloissa, mutta siihen on ruokavalio, fysioterapia ja nivelrikkolääkkeet ja nyt jo puoli vuotta jatkuva kipulääkitys. Akupunktio harkinnassa. Koira on erittäin iloinen, pirteä ja jaksaa touhuta. Eli sellainen, kun se on aina ollut. Ja näin saa ollakkin, me otetaan vaikka lainaa (ja ollaan jo otettukkin), mutta tuo saa lähteä vasta pari päivää liian aikaisin kuin kaksi vuotta liian aikasin.
Tietysti myös tiedostan sen, ettei kaikkea voi rahalla korjata ja jos nyt jalkoja/selkää pitäis alkaa taas korjaamaan, ei varmaan enää sitä tehtäis. Vain ja ainoastaan siksi, että niin kivuton kuin tuo meidän koira nyt on, niin ei kolmea huonoa jalkaa voi rasittaa siksi, että yksi huono jalka taas leikataan. Se toipuminen olis 8 -vuotiaalle, ei perusterveelle koiralle ihan liikaa.

Meidän pikku soqu lähtee ikiuneen perjantaina. Koira on selvästi huonommassa kunnossa kun alkuvuonna jolloin käytiin kuvissa joissa näkyi nivelrikkoa ja diagnoosina loppuelämä kipulääkkeitä. Itse ajattelen niin mustavalkoisesti että jos ei ilman lääkkeitä pärjään niin ei se ole koiran elämää enää. Muutama kk lääkkeillä mentiin, että päätös vahvistuu ja nyt toisen kivut helpottuvat tällä ratkaisulla.
Ihan hirveä olo.
Jaksan kuitenki hymyillä vaikka nyt suru onkin, sillä vatsassa kasvaa pieni ihmislapsi ja tiedän myös että tämä on koiralle paras ratkaisu :)
Kaikella on tarkoitus.

Ainoa koira johon mulla on ollut tälläinen yhteys ja koira joka toimi kun unelma kiitos hälle siitä <3

voimia, sulle jää paljon ihania ja hyviä muistoja

Jaa-a. Paha paikka. Voin kertoa omasta kokemuksestani, jotka ei päättynyt hyvin.

Meillä oli sakemanninarttu, joka alkoi oireilla ihoaan ja korviaan jo n. 6kk iässä, allergiatestit tehtiin, hypoallergiaruuat kokeiltiin kaikki, kortisoni meni jatkuvasti ja silti ihoinfektioita tuli tasaiseen tahtiin. Lopulta siirryttiin barfiin, hetken näytti, että oireet helpottavat,mutta lohtu oli lyhytaikainen. Pian huomattiin, että oireet tulivat pahoina takaisin. Koiran elämä oli jatkuvaa lääkkeiden syöntiä ja silti kutina oli jatkuvaa. Oli inhottavaa kieltää jatkuvasti koiraa kaapimasta, koiralle jatkuva kutina on varmasti yhtä paha kuin jatkuva kipu. Viimein 3:n vuoden iässä päädyimme päästämään tytön sateenkaarisillalle, nyt ei ole kipuja ja kutinoita enää. Mieti, miltä tuntuisi itselle jatkuva kutina ja tulehdukset, jotka eivät paranisi kuin hetkeksi. Päätös on vaikea,mutten kävisi tuomitsemaan ketään, joka siihen lopulta allergioitten vuoksi päätyy.

Sitten mulla on ollu nivelrikkoisia sakuja, joitten elämä on päättynyt ennen aikojaan, leikkaushoidoista, kipulääkkeistä, nivelvalmisteista huolimatta.

Vaikeita ja raskaita päätöksiä aina...

Jaksamisia,,ne on raskaita päätöksiä mutta teet ihan oikein,,rajansa kaikella onneksi koirille on armonkuolema sallittu:)