Paukkuarkuudesta pois?

Voiko koiraa tottuttaa paukkuihin, kun koira on melko paukkuarka? Vai voiko se olla piirre, johon ei ole mitään "parannusta"? Mieheni harrastaa metsästystä sen kaikissa muodoissaan, ja aseet on tätä kautta "osa perhettämme" (kuulostaa jenkkimeiningiltä...).

Koira reagoi kaukaa tulevaan paukkuun, mutta unohtaa sen melko nopeasti. Jos paukku on kova, tulee siis melko läheltä, koira menee lukkoon; mitään kontaktia ei saa. Jos koira on vapaa, se varmasti karkaa.

Eli -auttakaa- kannattaako varovasti tottuttaa koiraa paukkuihin, vai välttää kokonaan tilanteita joissa ammutaan?

siedätä ja siedätä!sillä siitä yleensä päästään!merril kuitenki palautuu ihan jees joten ei muuta kuin treeniä:)

Miksi koirasi pelkää paukkuja: onko se säikähtänyt jotain vai onko se totutettu alun perin puutteellisesti ampumiseen? Onko koira siis mukana metsästämässä tai ampumaradalla? Haluatko sen olevan tai onko sen pakko olla? Tiedän muutaman paukkuaran metsästyskoiran ja ne eivät ole metsästyskoiran roolissaan päässeet tuosta ongelmasta vaikka niitä onkin yritetty siedättää. Ne eivät pysty kunnolla työskentelemään metsällä. Sen sijaan jos tavoitteesi on vain se, että koira "sietää" paukkuja, ei siis varsinaisesti työskentele niiden ympäröivänä, niin siedättämällä varmaankin pääsee eteenpäin.

se on bordercollie ei metsäkoira ja ne on usein ääniherkkiä mut siedättämällä se oppii sietämään sen paukkeen,eihän sen kuitenkaan tarvitse niin paljon sietää että metsälle lähtee mukaan:)
onhan paljonkin paukkuarkoja mettäkoiria nehän sit yleensä myydään eteenpäin tai monttuun

Lainaus :

Mieheni harrastaa metsästystä sen kaikissa muodoissaan, ja aseet on tätä kautta "osa perhettämme"

Tästä virkkeestä sain sellaisen kuvan että koiran pitää olla melko paljon paukkeessa, ja koska ampua ei saa missä tahansa, niin päättelin että koiraa kuljetetaan mukana metsällä tai ampumaradalla?

Joo ton voi ymmärtää myös noin kuten sinä ymmärsit mie vain luin "rivien"välistä eri tavalla kun tunnen koiran:)mut joo saa kaisuli tarkentaa:)

Riippuu siitä minkä asteisesti koira on paukkuarka, on niin arkoja tapauksia, että mikään siedätys ei auta, ja sitten noita lievempiä tapauksia, jotka hyvin pystyy siedättämään. Pitkä prosessi se on kummiskin, ja vaatii runsaasti töitä.

Meil on ollu kotona äitin ja isän luona ehken 20 metsästyskoiraa ja kaikki on saatu siedätettyä enemmän ku hyvin ampumista kestäviksi. Tietty etuna on ollut et on metsästyskoira (jos sil nyt voi geeneis tuollanen periytyä et sietäs paremmin) ja että heti pennusta lähtien on koti pihalla ammuskeltu menemään ihan normaalin arjen keskellä (joo siis oon kotosin tosi tosi maalta niin siel on ihan normia ammuskella pihassa :D) eli ei oo tarvinnu viedä mihkään radalle tms vaan tottuneet siihen et mis tahansa voi kuulua pamaus ja et se ei ole mitenkään ihmeellinen asia...

Jaava kirjoitti:

Lainaus :

Mieheni harrastaa metsästystä sen kaikissa muodoissaan, ja aseet on tätä kautta "osa perhettämme"

Tästä virkkeestä sain sellaisen kuvan että koiran pitää olla melko paljon paukkeessa, ja koska ampua ei saa missä tahansa, niin päättelin että koiraa kuljetetaan mukana metsällä tai ampumaradalla?

Juu, ymmärrän nyt että lause oli vähän harhaanjohtava...mutta siis: mökkimme, jossa olemme melkein joka viikonloppu, on joella. Varsinkin nyt kun sorsastus alkoi ja mökin takana oleva pelto on suosittu kyyhkyspaikka, tuli paukkupelko esiin. Ei ukkonikaan ihan mökin rannassa ampuile, mutta huomasin nyt lauantaina, että koira oli koko ajan varuillaan kun paukkuja tuli ympäri jokea. Ampumaradalle ei tietystikään oteta koiraa mukaan eikä jahteihin. Mökkielämää kuitenkin myös näin syksyisin jatketaan paukuista huolimatta, eikä sitäpaitsi ole poislaskettua vaikka maalla metsäretkellä joku jossain ampuu.

Mökki on paikka jossa koira saa olla vapaana, ja tietysti nyt jännitän ettei paukkuttelusta jää mitään ongelmaa koiralle, liittyen juuri siihen paikkaan. Itse en ole kuulevinanikaan paukkuja, eikä koira ihan jokaiseen reagoikkaan..

Yritän kyllä siedätystä vaikka bortsuni onkin ääniherkkis. Se kai tapahtuu parhaiten kun en itse reagoi paukkuun ja keksin jotain muuta huomion saamiseksi? Vinkkejä tähän?

Okei :)
Ajattelen sitä siedättämistä käytännössä, tiedän monia (ja käytän tätä myös itse) jotka totuttavat koiran paukutteluun sillä rajalla että ne eivät edes huomaa paukuttelua ja siitä sitten eteenpäin. Eli ensin mennään niin kauas ampumaradasta lenkille että pauke kuuluu mutta koira ei reagoi siihen. Sitten siitä kävellään lähemmäksi ihan normaalisti, koirasta riippuu kuinka lähelle. Jos on tuttu paukkuvarma koira lenkkikaverina niin aina parempi.

Tavallaan mökillä koirasi joutuu heti niin lähelle että se ahdistuu, mainitsit että saattaa mennä lukkoon ja jos olisi irti niin karkaisi. Voi olla että se hidastaa tai vaikeuttaa paukkeeseen tottumista? Jos näkisin että koira ahdistuu paukuttelusta, yrittäisin itse olla niin tyyni kuin mahdollista, veisin koiran kauemmas kävelemään. En yrittäisi saada sen huomiota. Jos se sen sijaan suhtautuu paukkeeseen rauhallisesti mutta valppaasti, leikkiminen tai helppojen tehtävien teettäminen on eri asia.

meilläkin vanhemman kanssa aikamoisia ongelmia juurikin tuon ääniherkkyyden takia. ennen asuttiin kaupungissa ja siellä ongelmana oli uudet vuodet ja kovemmat ukonilmat. nyt asutaan maalla ja lähimetsissä aikamoinen ryske välillä käy, kun hirvestys aika on. elikkäs, meidän 9v seropi narttu pelkää siis kaikkea, mistä lähtee tavallista kovempi ääni (esim. imuri, hiustenkuivaaja, linkoava pesukone, ukkonen, raketit, aseet, leikkivät lapset, ääntä korottavat aikuiset, kovasti haukkuvat koirat, liian kovalla oleva telkkari ja listaa vois jatkaa vaiks kuinka pitkälle...) Nella ei varsinaisesti mene totaali lukkoon, eikä lähde karkuun, mutta kaupungissa asuttaessa jos ohitettiin lapsilaumoja, tai kovasti haukkuvia koiria, neiti tuli ihan jalkoihin kiinni kulkemaan. nykyisin, kun jokin kova ääni kuuluu, menee neiti kuistille pöydän alle. jos ollaan sisällä ja ääni kuuluu, se menee sängynalle, tai pyrkii mahd lähelle meitä ihmisiä (kerran kuului telkkarista joku kova ääni, neiti syöksyi sohvalle ja änkäsi mun selän taakse, kyseessä tuammonen keskikokonen 27kg koira) olen yrittänyt olla noteeraamatta näitä sätkyjä, mutta aina se on tuammonen ollut, enkä oikein jaksa uskoa, että noin vanhana tuammosia "tapoja" voi enää karsia... onneks vaan ei ole "tartuttanu" tätä nuorempaan...