Ihmeellistä örinää?

Eli tolla koiralla on nykysin tapa öristä ja haukkua ilmeisesti kaikkia "mörköjä" joita se näkee tai kuulee, tai luulee näkevänsä. Esimerkkinä tänään rannalla, oltiin vedessä uimassa ku rannalle tuli kolme ihmistä kolmen koiran kanssa. Mun Koira huomas ne, nosti korvat ja hännän tappiin ja alko öristä (ei murinaa vaan murinan tapasta rutinaa,örinää,vinkunaa). Kielsin pari kertaa, häntä ja korvat laski. Mutta tuo örinä jatkui silti, ja haukahti pari kertaa. Katsoi vuorotellen minua ja noita "mörköjä". Kielsin uudestaan örisemästä ja murahdin. Koira kierähti kyljelleen ja häntä oli lähes koipien välissä. Ja jatkoi edelleen sitä örinää! Päätin lähteä rannalta pois tuon rutisevan ja inisevän koiran saattelemana...

En ymmärrä tuota koiraa. Mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä? Periaatteessa tuon kyyläyksen lopettaa mutta jatkaa silti tuota örinää ja haukkumista, häntä lähes koipien välissä ja korvat luimussa. Eli lopputulos on sama, jos en olisi puuttunut tuohon ensimmäiseen rutinaan ollenkaan. Jos en kiellä, sitten kaikki haukutaan häntä pystyssä maailman omistajan elkein.

Näitä mörköjä (outoja ääniä, askelia tieltä, puhetta aidan takaa) saattaa kuulua myös omalla pihalla. KErran kielsin ja räväytin purkilla jalkoihin, jatkoi silti tuota rutinaa. Ei sinänsä mikää suuri ongelma, on vaan harvinaisen ärsyttävää... Olisiko neuvoja miten tuon saisi lopettamaan, vai antaako vain rutista??

Jos se ei näe tai hahmota mitä siellä on, ja koittaa kertoa että jotain on tulossa? Auttaisko se, että meet tavallaan katsomaan/ katsot mikä siellä on, ja kun toteat että eipä paljon mikään, palaat takaisin menet omiin puuhiisi, ja et reagoi koiraan senjälkeen. Jos koira yrittää mennä tai tulla perässä katsomaan, kiellät ja teet mitä tarvii ettei se lähde.

Meillä ainakin vahtihaukun/ murinoiden/ puskaan päin katsomisten kanssa toimitaan niin, että koirat näkee ja murisee, ja kun tulen paikalle katsovat minua korvat luimussa mitä meinaan. (ilme on sellainen "sori kun haukuin mutta nyt oli pakko", ja kun menen, näen , tulen ja jos en meinaa mitään niin nekin rauhottuu. Mutta joskus ne haluaa nähdä myös, että minä olen nähnyt ja kuitannut sen, mitä nekin, ja sitten vasta uskovat että asia pihvi ja en piittaa.

Asutaan maalla ja kun koira haukkuu, menen "pyssyn kanssa porstuaan" ja yleensä sieltä tosiaan joku meille/meidän ohi tuleekin, eikä koira pöhise turhaan. Ja ei oo muuttunu sitte vaikka joskus oon päättänyt iteki pelätä ja laitan koirat sisälle. Mut ne asiat jotka olen "kuitannu" ja koira tietää, niitä se ei enää niinkovasti ainakaan heti uudelleen hauku ja murise. Mut samoja asioita haukkuvat jos ei ole pitkään aikaan tapahtunut.

Varmaan suurimmaks osaks onkin just tuota "vahtihaukkua", koira örisee mörölle kun ei selvästi tiedä mikä siellä kaukana menee. Usein lopettaakin örinän kun huomaa että sehän olikin vain ihminen/koira/pyörä. Ja toi vaaran kuittaaminen harmittomaksi kuulostaa ihan järkevältä idealta, en vain tiedä miten sen käytännössä vois toteuttaa. Esim. meidän takapiha on aidattu ja puskien ympäröimä, ääniä kuuluu läheiseltä tieltä ja naapurien pihoista. Asutaan siis rivarissa. Jos käyn vain aidan yli kurkkaa, ei auta, kokeiltu on. Pitää vissiin perkeleitä huudella naapurin pihoille että uskois että möökö meni pois, heh. No täytyy seuraavan örinäkohtauksen sattuessa päälle yrittää se häätää pois

Mietin vaan että onkohan tässä nyt jonkin sortin luottamuspulaakin mun ja koiran välillä... en vain oikein enää keksi miten tota luottamusta vois vahvistaa. Hihnassa ei saa moikkailla muita koiria, irtokoirat oon häätäny pois, eikä koiraa lässytellä enää mennen tullen... eikä mun mielestä oo mitään muutakaan epämielyttävää tai pelottavaa koiralle sattunu ett noita kaukaisia hirviöitä pitäisi pelätä

Mie en oo ainakaan häätäny niitä uhkia, olen ajatellut että jospa koira tietää että hoidan tilanteen, esim jos menen sit juttelemaan vieraalle, tai ohikulkijalle. Tai päätän että ei mennä. Pääasia on ettei koira mene ominpäin sinne..pähisköön itekseen, jos kerran tunteet on pinnassa.

Mut riippuu varmaan koirasta.- ja että mikä sen historia on ongelmissa.

Meillähän Eemeli haukku yks päivä autotallia. Siis täyttäkurkkua veti aariaa vaan ja tuijotti autotalliin. No ovet aukaistiin, katsottiin ei ole mitään..metsään päinkin pidettiin oikein korvien takana käsiä ja kuunneltiin, seisottiin siinä ihmeissään koko porukka,,eemeli arvioivan näköisenä..

No muut koirat ei piitannu mitään, jatkoi touhujaan, ja ei sieltä mitään tullu..arvoitukseksi jäi, miksi se keskenkaiken päätti että autotallissa on "joku"..Ja tarkat vaistot silläkin joten en heti edes epäilly vääräksi hälyksi.

Mut silleen se sit hiipui, ja ei se lopulta uskoakseni vaikuttanu johtajuuteenkaan.
Ja joskus tulee mieleen että jos yhtäkkiä koira alottaa sekoilun niin voiko olla näössä tai jossain vikaa, eli luulee kaikkea..tai joku juoksuaika.

Piru on samanlainen aina pitää ite saada se viimeinen sana örisemällä,sekin jää nakottamaan häntä tapissa ja karvat ylhäällä sit ihme vuffailua ei lähe minnekkään kun kiellän ja kattoo mua että ok,,,mut silti pitää jääda se älämölö vielä siihen pitämään,se on raivostuttavaa,mut eipä toi mun maailma oo siihen kaatunu senku mölisee kunhan ei lähe minnekkään:)

No juoksut koiralla oli jotain kuukausi sitten, eli nyt vois nuo rätinät kuitata sillä. on ollu muutenki taas ihan muissa maailmoissa toi elukka. Mut muullon sit taitaa öristä ihan omaks huvikseen. Joo ei se lähde ite kattoo mitä siellä menee, ennemin kääntää selän niille möröille. Mut pakko vaan on rutista itekseen!

Oon nyt päättäny ett jos kiellosta lopettaa kyttäämisen ni olkoon. Jupiskoon itekseen, en välitä. Jos kotona/pihalla tota tekee, ni käyn kattoo mikä siellä on, ja sanon ett anna olla yms. ja jatkan hommiani. Ei tolle näköjään mitään mahda, ni pitäköön tunkkinsa.

Heh, huvitti eilen ku oltiin pihalla ja koira oli äipän sylissä. tien toisella puolellä käveli kaksi ihmistä. Koira alotti taas sen örinän ku huomas ne. Sit se laitto päänsä äipän kainaloon ja jupisi hiljaa itsekseen. Kohta kurkkas sieltä ett joko ne meni, no ei, ja haukahti tosi kimeästi ja taas laitto päänsä äipän kainaloon ettei nähny niitä. TÄtä tapahtu kolme kertaa, pikkasen repesin. Äippä oli ihan hädissään ett mikä sille nyt tuli?!? TOtesin vaan että Piitu taitaa taas nähdä mörköjä ja manaa pää kainalossa että mene paha pois