Pentu haukkuu vieraat koirat ja ihmiset!

Hei taas!

Ensin hyvät uutiset:

Olen saanut "lähellä"-käskyn opetettua varsin hienosti koiralleni, tänään ohitettiin vapaana lenkillä 3 koirakkoa ja monen monta pyöräilijää, hiihtelijää sun muuta koira vieressä "hallitun" oloisesti! :) Sai olla kerrankin ylpeä, että jokin on mennyt oikein kun koira ei ees vaivautunut kuin vilkaisemaan ohitettuja koirakkoja! jes! :)

Sitten ne huonot, kiitos jos joku jaksaa lukea:

Kirjoitin aikaisemmin tuosta, miten koira yksinjäädessään tuhoaa lehden tms. jos jäänyt lattialle. Ja alkaa ulvomaan. Kitiska vastasit näin suunnilleen:

tuo on protestia ku jää yksin eli se yrittää ny kertoo teille että tuleva bossi jäi ny kotiin ja te kuolette sinne jos mää en oo mukana puolustamas teitä muilta koirilta,,
ja älä huomioi koiraa ku lähdet ja tulet kotiin murahda pois jaloista pyörimästä

--- En huomioi koskaan koiraa n.30min sisällä ennen lähtöä ja kun tulen kotiin, jos tulee hepuloimaan jalkoihin niin käsken aina pois. Kutsun luokse rapsuteltavaksi vasta kun se on kunnolla rauhoittunut (alkuun oppi mukamas "rauhoittumaan", tosiasiassa ihan täpinöissään istui "kiltisti"), eli kun se makoilee omissa oloissaan.

SILTI koira alkaa meuhkaamisen kun lähdetään. Raivostuttavaa. Tänään menetin suoraan sanoen hermoni, ensin kun teimme lähtöä koira tuli vinkumaan ja ulisemaan, käskin pois ja meni toiseen huoneeseen ja vinku sieltä hiljaa. No sit lähdettiin ulos niin rakki tuli salamana oven taakse ja alkoi kunnon möykän, nyt ei ollu ulvomista vaan ihan kunnon haukkumista. Mulla oli vaan väliovi kii ja olin siinä oven takana, juuri kun koiralta tuli uusi haukku niin avasin oven ja ryntäsin sisään ja huusin ei ja perkeleet lensi. Koira varmaan aisti tai sitten tiesi, että tätä haukkumista ei saa tehdä (kun en koskaan tietenkään ole päässyt kieltämään) ja lähti häntä koipien välissä lipettiin. Tai sitten pahin tapaus ei yhdistänyt tätä asiaa laisinkaan tuohon haukkumiseen vaan ajatteli, että tulin muuten vaan raivona. Kuinka ollakaan koira meni "lipettiin" suoraan vessaan, jonne sillä ei koskaan ole ollut lupa mennä. (ovi sattu jäämään vessaan auki). No, menin perässä vessaan kun olen sen joka kerta pikku pennusta lähtien sieltä poistanut johdonmukaisesti. Pimeätä kun siellä oli niin en oikein nähnyt miten koira siinä oli, ainoa minkä näin vilahtavan valossa oli koko sen hammasrivistö ja saatto se muristakin (mitä helvettiä ajattelin??), tässä tilanteessa vaistonvaraisesti ajattelin, että jos peräännyn nyt niin se oppii, että hampaat näyttämällä ja murinalla saa minut pois. Meillä tuli suoraan sanoen "Suuri taistelu (se johon ei koskaan saisi vielä näin penikan kanssa joutua? tai tietenkään ei koskaan sais joutua), lopulta koira lähti niskasta kantamalla vessasta ulos ja sai suoraan sanoen pienet "pöllytykset". Olen säilyttänyt aina malttini koiran perseillessä, nyt ekaa kertaa tunsin miten sisällä kiehui.. Voisiko tämä vaikuttaa tohon hampaat-reaktioon?

Pöläytyksen jälkeen lähdin kotoa, nyt kun kun palasin niin koira oli aivan normaali (tosin ei tullut ovelle riekkumaan kuten normaalisti), kutsuin luokse -> tuli iloisesti häntä heiluen eikä tuntunut saaneen traumoja asiasta. Ääh silti harmittaa, että noin tuli toimittua osaltani.

Kysymys: Mitä tälle asialla nyt pitäisi tehdä? Peetsan kirjassa muistaakseni luki, että kolinapurkki nakataan jos koira alkaa meukata (?). Ääh... ettäpäs osaa harmittaa kun tuli tälläinen, en ole sitten 3-4kk iän fyysisesti koskenut tuohon koiraan kun ei ole tarvinnut...Oma vika kun ylireagoin, mutta miksi koira veti hampaat esiin??? En ole KOSKAAN (kuten alla lukee) "ohjeistanu" sitä mitenkään epäjohdonmukaisesti/fyysisesti. En KOSKAAN ole mitään kiellon tehostatta tehnyt muuten kuin n. 1sec kestävästi "nopeasti".

Ulkona menee ihan loistavasti ja muutenkin.... Perushuomioimattomuus käytössä.. ja silti tuo lähtö-hepulointi. Kertokaa rakkaat ihmiset nyt jotain ohjeita, miten toimia jatkossa noissa tilanteissa tai miten.. Kiristää perushuomioimattomuutta? Eli huomioida vaan tosi vähän? En muutenkaan lällytä sitä, aina kutsun luokse rapsuteltavaksi ja sitten käsken pois.

Ja haluan tarkentaa, ettette minua ihan hirviönä pidä, tuo "pöläytys" ei ollut mitään hakkaamista ja lyömistä, vaan tyyliin niskasta pidin kiinni ja murisin aika tuimaan sävyyn sille.

Ikää koiralla kohta 8kk!

Ja vielä lisäys: käytin koiran 1,5h lenkillä ennen lähtöä, sai vapaana juosta sydämensä kyllyydestä ja voisin jopa sanoa, että "pidettiin hauskaa". Sisällä vielä piilottelin nameja. Eli ei siitäkään ole kyse, että koiraa ei ole saanut tarpeeksi aktiviteetteja ennen lähtöä!

"En huomioi koskaan koiraa n.30min sisällä ennen lähtöä ja kun tulen kotiin, jos tulee hepuloimaan jalkoihin niin käsken aina pois"

Eikös tuo ole huomiointia:)

Se ovihommahan perustuu siihen, että ovesta nakataan purkkia ja laitetaan pikapikaa takaisin ovi kiinni. Että koira tajuaa olla pesässä hiljaa ettei petotule. Ei se oo niin että mennä karjumaan ite,
jouduin sen kerran tekemään ja tosin menin sisään ja parit purkit, ja kyllä se oli purkki joka lensi ensin enkä mie..mut en jäisi, enkä jäänyt, katselemaan minne koira luikki, tai enää siirtämään sitä sieltä minne meni kyyryyn, vaan painun takas ulos ja menoksi.

Kun jos jostain syystä jahtaisin koiraani raivoissani asunnossa, niin kyllä se menisi siitä ovesta mikä on lähinä auki oli se kiellettyä tai ei. Ja jos se joutuu nurkkaan niin jossain vaiheessa puolustautuu jos uhataan lisää. Jos koira on jo luikkinu pois nii sen annetaa olla.

ja en tiedä onko tämä pilkun viilausta, mutta jotenkin tuntus että käsky on huomiointia ja murahdus ois parempi jos haluaa koiran pois jaloista.
jos koira täpisee millon se pääsee rapsutettavaksi ja millon ei, nii sehän voi olla ilman rapsutuksiakin:D en koe että sille kuuluis jotku tietyt päivittäisrapsutukset, jotka se saa kun on rauhassa.

Olen mieki opettanut että yläkertaan ei mennä,.eli ainaku koira koittaa mennä kielto.
Mut mun mielestä se perustuu siihen, johdonmukaisuuteen, että koira lakkaa yrittämästä kun se oppii että aina tulee se kielto, ja mielenkiinto yläkertaa kohtaan laskee. Ja jos koira on jo vessassa, niin joutuisin käskemään sen pois, ja se on hyvä poika ku menee pois käskystä. Jos se minua seuraa sinne niin murahdan ettei tarvi seruata. mutta en jotenkin usko että ne ymmärtää että se on kiellety alue jos nakkaisin 20 kiloa jauhelihaa yläkertaan ja poistuisin kolmeksitunniksi, niin oishan se varma että liha on sieltä haettu kun palaan..tai sellanen jossa vaan jahtaisin koiraa vihaisena niin se lähtis myös ovesta ulos, vaikka olisinkin pitänyt sääntönä että siitä ovesta ei mennä

Meillä noi ovihommat sujuu mallikkaasti, koiraa ei huomioida mitenkään tulleessa eikä mennessä. Me ei siis puhuta sille sanaakaan, eikä katota eikä muuta, vaan koira on totaalisesti ilmaa. kävellään vaikka päälle...ja väistäähän se sitten kun on tajuunnu, että yli noi tulee. Kun on tota tehty aina, menemiset ja tulemiset ei oo mikään numero enää. Että sujuu meillä onneks edes jokin ton virtapiiripommin kanssa Suosittelen. parempi siis ehkä olla kieltämättä...

Moi!

Juu eli kirjoitin hieman epäselvästi, jos koira tulee lähdettäessä/palattaessa kotiin jalkoihin niin en millään opetetulla käskyllä vaan ihan murahtamalla että annappas tilaa.

Joo taisin tehdä siinä sen pahimman virheen, kun seurasin vessaan. Koiraparka tais sen verran pelästyä, ettei se siinä ehtinyt ajatella mihin menee kunhan poistuu tilanteesta. Eikä se sinne vessaan ole siis mennyt enää moneen kuukauteen ennen tätä.

Yllättävää kyllä (en tätä toimintatapaa enää käytä ikinä ei pelkoa), mutta koira lopetti tuon kohtauksen jälkeen perään haukut ja ulinat. Videokuvasin äsken (3 kertaa jo testannut) niin koira asettui heti nukkumaan, normaalisti on hepuloinut ulissut vinkunut repinyt kenkiä/lehtiä mitä ekana maassa. Tosin se huolestuttaa, että mitä koirani oppi tästä asiasta. Oppiko sen, että en suvaitse, että se meuhkaa lähdettyämme "pesässä" vai sen, että saatan tulla vihaisena ovesta koska vaan sisään ja ei siksi enää hepuloi.

Onni onnettomuudessa, käytös ei ainakaan näin amatöörin silmin ole muuttunut koiralla minua kohtaan yhtään....

Periaatteessa onko koiralla oikeus puolustautua laumassa laumanjohtajaa vastaan, jos laumanjohtaja tekee kuten minä eli väärin ja epäloogisesti. Eli periaatteessa nyt kun tilannetta olen miettinyt, niin koirahan osoitti tosi selkeän "alistumisen" eleen, laskemalla häntäänsä ja poistumalla paikalta. Tähän olisi pitänyt heti lopettaa, mutta kuitenkin lähdin hakemaan sitä suljetusta tilasta eli WC:stä pois (kun mietin, että muuten en käyttäydy "loogisesti" heh heh) ja koira varmasti aisti miten raivona olin. Ja kun en koskaan ole näin käyttäytynyt sille.

No, saas nähdä miten tästä jatkuu noiden ulinoiden sun muiden haukkujen kanssa.

eli mitä tarkoitat puolustautua omistajalle vai tarkoitatko alistua omistajalle?
mää en ole IKINÄ ymmärrätäny näitä aika juttuja ku mones kirjas lukee oli 10min huomiotta koiraa ennen kuin lähdet jne,,siis eihän ne koiratkaan kelloo kattele,mää lähen ku lähen ja sillä siisti jos muuttaisin käytöstäni ennen lähtöä ja tultuani kotiin eli pitäisin jotain pikku "jääkausia"ennen ja jälkeen niin kyl koirat pitäis mua ihan outona,,mää tuun kotiin koirat pyörii jaloissa,,otan kamat menen minne menen ja koirat pyörii jos pyörii mut yleensä jo lähtevät sit omille teilleen samoin ku lähen niin sanon vain että ei tuu,,ja se siitä sit vain lähen,,,en etukäteen mieti että joo ny mun pitää valmistautua jotenkin etten koiria huomiois ku lähen kohta,,

Taas sanon, et en o asiantuntija, kerron vain kui meillä...
Kirsin kans samoilla linjoilla, en kans muuta käytöstäni tietoisesti ainakaan. Tosin, ei meillä mitään ongelmia yksinolossa olekaan. Usein koira tsekkaa mun kamppeet, ja jos näyttää city/työ kamppeilta, menee jo katteleen olkkarin ikkunasta pihalle... Ja jos kamppeet kertoo koiralle, et olis saumoja mukaan saatan jopa innostaa... Eli sanoo vaik juu, oota hetki ni pääset kyllä. Ja koira istuu ja oottaa ja ovesta mennään mun haluamalla tavalla.
Ja ku tuun himaan, saatan usein jopa huomata, esim sanoa, odota ni puran kamat tai vaihdan vaatteet tai... Siis meillä koira tulee iloisesti vastaan, häntä heiluen alhaalla ja korvat puikulalla. Saatan joskus silittää ja moikata siinäki, joskus vasta ku ite ehdin, koiran mielentilaa kummemmin analysoimatta... Joskus rapsut jää kokonaan, joskus istun lattialle, pyydän siihen ja pidetään rumpsusessio...
En siis neuvo muita tekeen näin, mutta Markolle tsemppiä, ja ei se kai ihan niin vakavaa ole, jos joskus mokaa. Ei koira yleensä kerrasta pilalle me, jos on luotto.
Kerroin jo aiemmin mm. vahtihaukkumisesta yms, mutta en mä sitä halua kitkeä poiskaan. Musta on mukava et koira ilmoittaa jos pihassa liikkuu joku. Ja kun toi on nokisutarille tai kaupustelijalle purrannu pari kertaa kiellon päälle, mä siitä o rukkasia tehny. Koira on äärimmäisen suojeleva ja vahtiviettinen, ja tavallaan siitä tykkään. Toki virheilläni tehny hallaakin, mutta en kerrasta.
Kuitenkin meille saa sisälle tulla vaikka toi ensin rähjäis, kun me ihmiset ollaan rauhallisia, välillä tiukastikin kieltämässä ja vaik niskassa kii, mutta rauhallisella asenteella. Ketään o ovella ees meinannu louskasta, ja aina tahtois rapsuja ja leikkiä sit ku vieras on sisällä. Toki mä voin kuvitella äärimmäisen pelokkaan, kädetylhäällä kovaan ääneen "hysterian" partaalla olevan ihmisen saavan meillä hammasta... Mutta sen riskin tiedostan, ja ehkäisen moisen tilanteen synnyn.
Eli mä tiedän koiran rajoitteet (ja mun sen "kasvattajana") ja toimin sen mukaan. Ja mä jotenkin koen Marko noissa sinun viesteissä pientä pelkoa nauttia elosta koirasi kanssa. Tai siis liika analysointi ja elämä "by the book" on stressaavaa kaikille. Sulla on hieno koira, olet onnistunut monessa, älä unohda sitä. Koira tai sä et ole kone, pientä muuttujaa on aina olemassa. Ja mitään en sano pahalla, tarkoita loukata. Olen suorapuheinen juntti ja turhan usein väärässä.
Eli sori jos paasaan, kaikille ja hyviä hetkiä paskatassujen kans!

kitiska: Ahaa ok eli olet sitä mieltä, että jo tuollainen 30min ei-huomioida-jaksot tekee jo yksinjäämisestä jotenkin erikoisen tapahtuman..

Juu eli tarkoitin, että onko koiralla oikeus puolustautua laumanjohtajaa (ihmistä) vastaan jos laumanjohtaja toimii väärin, eikä koiran "alistumiseleistä" ja kielletyn toiminnan lopettamisesta huolimatta lopeta koiran "painostamista" vaan jatkaa. Saako koira tällöin osoittaa vastarintaa takaisin? En tiedä tuliko vieläkään ymmärrettävästi...

mut joo kiitos teille mielipiteistä taasen!

rantanen: kiitos sinullekin mukavasta viestistä, nyt taidan lopettaa juurikin liiallisen "by-the-book"-meiningin, liikaa vaan lukee ongelmakoirista joka paikasta niin sitten sitä kokoajan miettii, että onkohan tässä mullakin kohta "ongelmakoira". Mutta kyllä meillä hauskaa on! :)

Paras koiran omistaja on se joka ei oikeasti mieti yhtään mitään,eikä tee mitään ku vain on ja elää koiriensa kanssa:)

joo tota olen miettiny välillä...että vois olla miettimättä mitään. Ruuvit omassa päässä on ajoittain turhan kireellä, ku mietiskelee koiran kolttosia ja omia tekemisiä...en oo täydellinen eikä oo koirakaan, mutta sen olonen side meijän välille on kehkeytyny, et mukavalta se tuntuu Pilkettä silmään ja vähän lisää huumoria, on ainakin mulla auttanu, en ota enää haudanvakavasti kaikkea, mitä toi karvapää tekee. Kun se on niin keskenkasvunenkin vielä.
itteensä tässä kai on vaikein koulutella...tsemppiä markolle!

Tää on taas tämmöstä amatöörin tuumailua, jotta ei kannata ihan kirjaimellisesti mua ottaa....
Kyllä kai koira saa puolustautua, jos ylempi (tässä tapauksessa ihminen) koiran alistumiseleistä huolimatta uhkaa koiraa liikaa. Tarkotan tällä nyt sitä, että jos kyseessä olis kaks koiraa ja ylempi menettäis hermonsa täysin ja kävis päälle huolimatta alistumisesta, niin kyllä kai toinen alkaa puolustautumaan ennen ku antaa ylemmän repiä itsensä kappaleiksi...uskoisin näin... Mutta tossa sit onkin monta muttaa, että ihmisen pitäs osata lukea, että koska puolustautuminen johtuu siitä, että itseltä meni yli kyseisen koiran sietokyvyn+koiran luonne (kuseeko vain alleen vai puolustautuuko ennemmin), koska on olemassa myös vaihtoehto, että koira puolustatuu, siksi kun katsoo, että ihmisellä ei ole oikeutta hyppiä näin kovin nenille. Paha mennä sanomaan mikä oli oikea selitys.

Mutta sen tiedän varmasti, että koirat ei mieti eilistä eikä huomista, joten älä sinäkään. Jos sulla meni siinä tilanteesas yli, niin voihan se olla että koira oppikin vain, että "hui saatana, tostahan löytyykin tarvittaessa papua" :). eli oppi kattomaan, ettei ryppyile/dominoi sinua liikaa tai tulee nenille. Kukaan ei siis loukkaantunut ja teillä suhde pelaa, niin homma ok. Jatkatte vaan tässä ja nyt elämää :)

Aivan aivan...

Tuo on kyllä hyvä muistaa, että ei liikaa vatvo vanhoja mielessään vaan elää ja nauttii tulevaisuudesta, niin toi koirakin tekee (ei se mua kohtaan ole mitenkään muuttunut tuosta onneksi) :)

Ja tosiaan se on hyvä meikäläisenkin muistaa, että koira on _koira_ eikä mikään kone..

Ennen koiranottoa lueskelin paljon tuota koiraneuvola-foorumia, todella antoisa ja opettavainen foorumi se on, mutta olen ruvennut ihan liikaa stressaamaan, että johtajuus sun muut karisee pienestäkin lipsahduksesta... Ja vielä siihen päälle tuo peetsan mainio kirja ja nuo monet lausahdukset siitä, miten nykyään ongelmakoiren määrä on räjähtänyt käsiin.

Ja jatkoa varten opin sen kultaisen säännön, että omien hermojen on pidettävä tilanteessa kuin tilanteessa... muuten mennään metsään ja pahasti :)

Tänään olin juuri työkaverin ja sen rotikan kanssa pikku päivälenkillä lounastauolla, suoraan sanoen kun pääsi seuraamaan vierestä oman 8kk pentu ja sen 3v koiran menoa niin ajattelin, että kyllä meillä aika hyvin silti menee kaikenkaikkiaan.. Välillä tälläinen vertailukin auttaa huomaamaan, että mietin ja yritän turhan kovaan täydellisyyteen kun kuitenkin mietitään, että koirani on vielä ihan penikka..

muttamutta, nyt loppuu liiallinen analysointi osaltani niin hyvä tästä tulee :)

Mäkään nyt en taatusti ole mikään malliesimerkki siitä miten koirien kanssa ollaan (omat käyttäytyy välillä vähän miten sattuu). Mutta mielipiteeni tohon asiaan, et saako koira reagoida, jos sitä alistetaan eikä alistaminen lopu.

Mun mielestä liiallinen alistaminen ei oo laumanjohtajalta/omistajalta/ohjaajalta kunnioittavaa käytöstä koiraa kohtaan. Uskon et suhde on hyvä, jos molemmat osapuolet kunnioittaa toisiaan. Enkä usko et koira välttämättä kunnioittaisi laumanjohtajana tyyppiä joka omilla teoillaan osoittaa sitä kohtaan epäkunnioitusta.
Tässä mielessä mun mielestä on ihan normaalia, että koira reagoi alistamiseen.

Toisaalta en sit laske tällaiseen alistamiseen pientä tahantonta alistamista, esim. koiran yläpuolelle kurottautumista, etukumarassa treenaamista jne pieniä juttuja joita näkee ihmisten tahattomasti tekevän.
Tarkoitan ihan tosiaan kunnolla alistamista enempi tommoseen kiusaamis/simputtamistyyliin.

Kukaan meistä ei ole täydellisiä.minäki teen miljoonia virheitä päivittäin koirien kanssa jos lähtisin niitä ajattelemaan niin sen mukaan koirien pitäis olla mun yläpuolella jne,,,mut oikeesti mul on vain nää kriteerit,lenkillä turva kiinni,hihnas ei vedetä,ja eikä karata että paljon en koiriltani vaadi:),,niin ja töissä pitäis osata käyttäytyä jees tosin silloin on lupa kukkoilla:)

Moi, oon tällä kertaa viesittelemässä "koirastani riippumattomista syistä", heh.. eli relattu on ja ongelmia meillä ei ole...

mutta asiaan, tänään kävi sitten päivälenkillä hieman ikävähkö tapahtuma:

Ohitimme tien vasenta puolta (leveä tie)erään mummelin ja sen todella ylipainoisen howawartin, alkuun kattelin että voi perkele mummeli stoppas koiransa kanssa, että toivottavasti ei tuu tarjoon sitä läskiä rakkiansa koirani haisteltavaksi (en siis koskaan anna omani haistella hihnassa). Hetken päästä tajusin, että mummeli pysähtyi siksi koska koira veti stopit ja jäi maahan vaanimaan. Oma koirani tuli todella nätisti, ei edes katsonut koiraa. Kun olimme ihan niiden kohdalla niin mummelin koira veti jumalattomat raivarit, tempo hihnassa kuin viimeistä päivää. Mummeli vain kyyläs minua (mitä vittua??), kuinka ollakaan mummelilla loppui käsivoimat ja howawartti lähti ampaisten (tai miten sellanen läski koira nytten voi ampaista, mut nopeeta kuitenkin) luoksemme, tulkitsin sen koiran käytöksen ehdottomasti agressiiviseksi ja sellaiseksi "tapan ton koiran"-tyyliseksi. Kaikki kävi niin nopeasti, että reagoin tilanteeseen antamalla koiralle sellaisen jysäytyksen vaelluskengällä päänuppiin että oksat pois. Koitin eka murahtaa ja tein "valehyökkäyksen" sitä kohti kun se ampas mutta tuloksetta. Mummelihan meinasi tästä vallan saada sydänkohtauksen, katsoin parhaakseni poistua tilanteesta hetimmiten. Mummeli sitten seurasi minua kotiovelleni (tai no ei ihan ovelle kun sen koira ei suostunut taas liikkumaan) asti kun perääni katselin, eli saas nähdä tuleeko tästä jotain "jälkipyykkiä".

Miten olisin voinut toimia tossa miedommin tai toiminko oikein?? Mulla on aina ketju mukana jolla voisin irtokoiran häätää, mutta kun se ampas ja tapahtu niin nopeesti niin en taskusta sitä ehtiny kaivaa. Jos olisin käsillä käynyt koiraan niin varmaan olisin hammasta saanut. Toisaalta jos olisin tuon tilanteen kussut niin koirani kanssa olis varmasti tekemistä edessä. Ja se koira ei ollut mikään ihan pieni....todellakaan! Toiminko lainmukaan väärin?? Ja noita "haluan tonne moikkaan noita koiria" tyylisiä koira oon nähnyt, mutta toi mummon koira oli ihan karvat pystyssä, murisi ja haukkui olantakaa. Ei se voinut olla mitään tuollaista....

Perkele! sori pakko tulla tänne avautuun, mutta tästälähin ennakoin jokaikisen tilanteen niin ettei tarvisi ohittaa.

teit ihan oikein,ei tos muuta voinu tehdä ja mitäs se mummeli valittaa ku ite koiransa irti päästi,,sen syy!sen takia mullaki on monesti lenkillä purkki mukana jos joku tulee on purkki millä heittää,,mut on koiria joihin ei purkki toimi sit on pakko ottaa käyttöön se mikä ekana mieleen tulee,,,

Kehtaisinko kysyä viel tälläistä:

Onko ohituksissa ihmisen paikka aina ohitettavien ihmisten/koirien välissä? Eli saako koira olla koskaan sillä vastaantulijan puolella vai käskenkö koirani aina sille puolelle missä ei ole ketään.

ei mitään väliä,,ite kyl yritän mennä niin että mää olen vieraan koiran välissä ku en tiiä mitä ne vastaantulevat koirat tekee,,mut sit välillä mulla on molemmin puolin omia koiria niin mää vain menen en kattele kuka kävelee ja missä:)olen vain valmiina häätämään sen vieraan ja tarvittaessa myös napauttamaan omaani jos vieras ehtii liian lähelle:)