Miellyttämisenhalu?

Onko koiralla miellyttämisen halua oikeesti? Jos, niin miten se ilmenee, koulutus- kasvatus asioissa? Ja jos ei ole niin miten se ilmenee. Koska taas koira ihmisten kanssa keskustellessa nostettiin helposti esille " koira ei nyt oikeen tottele kun sillä ei ole miellyttämisenhalua..." :suspect:

Mä olen kyllä taipuvainen ajattelemaan niin, että koira on tavoitehakuinen eläin. Eli jos se kokee palkkion riittäväksi niin tekee mielellään ihmisen kanssa. Jos taas lelut, namit, kehut ei motivoi, niin ei tee mielellään. Samaten jos koira pelkää rangaistusta, se voi tehdä jotain välttääkseen rangaistuksen. Mutta en ehkä niinkään miellyttämisenhalusta puhuis, vaan helposti motivoitavasta koirasta.

Mäkään en oo ollenkaa perillä tosta asiasta. Oon lukenu varmaa kaikki mahdolliset koirakirjat mitä kirjastosta löytyy ja melkein kaikissa on puhuttu siitä, miten jotkut rodut on jalostettu miellyttämisen haluisiksi ja toiset taas ei. Esim. palvelukoirat kuulemma ovat hyvin miellyttämisen haluisia ja sit taas vetokoirat/rekikoirat eivät ole.

Mitä ite oon huomannu, ni ei kyllä läheskään kaikki palveluskoirat oo miellyttämisen haluisia ja oon kans samaa mieltä et varmaanki enemmän on kyse tost motivaatiosta ja siitä, että koira hyötyy jos tekee jotain. Oma penikka ei ainakaan näiden oppikirjojen mukaan ole miellyttämisen haluista sorttia ja se kyllä pitää paikkaansa. Kyllä se tempun tekee jos on tarpeeks hyvä palkinto odottamassa! :D

No enemmän sanon että se olis oman edun tavoittelua,,vaikkakin sitä ny hienosti sanotaan mielyttämisenhaluksi,,mut koirahan ei tee mitään jos ei siitä itse jotain hyödy

Tjaa, Tuijan koiran pelaa parhaiten laumavietillä = miellyttämisenhalu. Ei ne tee saadakseen makkaran/pallon vaan saadakseen kehuja ja rapsutuksia. Cherie myös pelaa johonkin pisteeseen saakka ihan miellyttääkseen omistajaa.

Niin eli oman edun tavottelua ne kehut ja silitykset on myös palkka!!toisille riittää se ja toisille pitää olla nameja ja tämäkin on ihan sitä miten ihminen alusta pitäen opettaa koiraa,,jos se saa aina nameja niin niitä se vaatii enemmän jatkossakin kuin koira mitä enemmän paijataan palkaksi niin se on jo siitä tyytyäinen,,jos mantaa silittäisin palkaksi sen työnteko loppuisi siihen,,hah,,,mut rane taas olis ihan onnessaan eikä tartteis mitään nameja.

No mä luulen että miellyttämisenhalu (tai laumavietti) on jossain määrin synnynnäinen ominaisuus. Joissain roduissa sitä esiintyy enemmän, joissain paljon vähemmän. Ja vaihtelee myös yksilöittäin tietty.

Mutta suhteen luominen koiraan on sille myös tärkeä edellytys, jos suhde koiran kanssa ei ole kunnossa, koiralla ei todellakaan ole minkäänlaista miellyttämisenhalua.

Sitten taas esim joku luolakoira, terrieri. Niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta varten itsenäinen, oma-aloitteinen työskentely on ollut paljon tärkeämpää kuin laumavietti ja ihmisen kanssa työskentely.

Jo rodun alkuperätarkoitusta tutkimalla voi saada käsityksen onko jollain rodulla olemassa vahva vai vähäinen miellyttämisenhalu.

Mun elukalla ei ainakaa ollu kauheesti miellyttämisenhalua ennen ku alettiin harjotella tota kontaktin ottamista vajaa vuos sitte. Se kun ei pahemmin mua koskaan katton jne...kaikki muu oli kiinnostavampaa. nykyään kyllä yrittää Marttakin ajaa omaa etuaan :D Onneks kuitenki enemmän on lelujen perään ku namien.

Onhan koiria siis ihan sakujakin joilla sitä mielyttämisen halua ei ole niin paljon kuin jollain toisella koiralla sen näkee jo pentutestissä
Mutta se miten jokainen tuon sanan ymmärtää niin se on sit se
Eli ymmärrän sen että mielyttämisen halu liittyy koiran kanssa tekemiseen eli koira haluaa tehdä jotain ihmisen kanssa mielyttääkseen ihmistä mutta kuten tos edellä kerroin niin se liittyy just tuohon.
laumasidonnaisuus on sitten ihan eriasia siellä on myös rotu ja koira kohtaiset asiat.