Viimeinen mahdollisuus/yritys yhdessä?

Eli Mara.

Varsinainen ongelmavyyhti. Kerron nyt ensin hyvät puolet tuosta pojasta :*aplodit*:
Mara tykkää paljon ihmisistä. Se on tutuille yks ihastuttava karvapallo rakastaa lapsia (joskus liikaakin). Veljen lasten kanssa on ihana, ottaa lelut kädestä tosi varovasti, ja muutenkin "hillitsee" ittensä jotenkuten.
Tykkää mun kissoista hirveesti, ja osaa varoa niitä.
Mara tykkää touhuta kaikenlaista, mut ennemmin ilman Vikiä, mummu häiritsee sen keskittymistä ihan 6-0.

Tietyissä paikoissa Maraa voi pitää vapaana ihan hyvin, ja poika ohittaa ihmiset ihan hienosti, (toki mielummin vähän kauempaa, kun on niin kova moikkaamaan)
Ei juokse hiihtäjien, ei pyöräilijöiden, eikä (yleensä) edes juoksijoiden perään. Nykysin ei taida edes autoja enää jahdata :594:

Kotona uskoo, kun sanon. Joskus kerrasta, useimmiten tarvii 2.
Istuu heti odottamaan ruokaa, samaten ulos lähtiessä. Ei hae hellyyttä liiemmin, tietää ettei saa. Kotiin tullessa, tulee vastaan ovelle mutku toteaa, että se oon mä, antaa olla ja menee kauemmas kattelemaan. Viki tässä tilanteessa kiertää ja hönkii.. :suspect:

Nooh.. Jos ne huonot puolet. Perus- ulkoilu; Vetää hieman, vaikka nyppäystä on reenattu pikkupennusta asti. Koiria nähdessä kyllä vetää kohti ku höyryveturi, siinei auta muu ku pitää kiinni niin kovaa ku pystyy. (nyppäykset tuu kuuloonkaan)
Edelleen koirat; 70% kohtaamisista haukkuu, ja oikeestaan sekoo muutenki aikalailla, riuhtoo ja mitävaan. 30% ei hauku, mut hönkii ja huohottaa, vetää ja on muutenvaan ärsyttävä. -
ei kuuntele mitään, ei edes suhinaa tai purkkia

Jos jostain kuuluu yhtäkkiä joku ääni, Hyökkää rähisten kohti, ja rähinä jää päälle.. ymmärrän, et säikähtää mut olisko murkkuiästä johtuvaa tällänen? Ei mun mielestä ennen oo tehny...

Haukkuu paikallaan seisoville ihmisille sillontällön. Ja aika pelottavan olonenki sillon. Ja voi hitto, jos joku tulee vastaan, eikä huomaa meitä vasta ku kohalla, ja sit säikähtää. No totta helvetissä nää säikähtää sitä säikähtämistä, ja auta armias!!
Nykysin ei sentään enää bussipysäkillä oleville, on ilmeisesti ymmärtäny...


Mitäs vielä. No treeneissä haukkuu koirat pääksytysten. -Mikä on äärimmäisen rasittavaa. Varmaan kaikkien muidenki mielestä. Ja on menossa päälle. Huomaa siitä, kun se on valjaissa, ja kärryssä kiinni, ni sillon puoltoista metria tilaa mennä. Joskus lähtee, ku joku koira on näkyvillä. On päässy aika iholle, ja se kyllä menis eikä kyselis. Aika ihme sinällään, jos se mua puolustaa, enkä mä oo siinä kuitenkaan liki. Ja toiseks se, ettei sille oo ikinä käyny mitään

Ja vielä sellane, että se lenkillä vapaanaollessaan ottaa hirveetä välimatkaa.. Tooosi ärsyttävää. Parhaimmillaan saattaa mennä parikytä metriä mun eellä, ja ku huuan ni kyl pysähtyy ja jää venaamaan, mut sitku taas menee, ni sama väli?

Nii, ja seki vielä, että kun sitä kutsuu; remmissä. Sanoo nimen, ni ei reagoi mitenkään. Se menee eikä korvaasa lotkauta. Mitähä tuumaa. "siel se on remmin pääs, miks mun pitäs sitä ny ruveta vahtaamaa?"

Maran kans on joskus hirmu raskasta elää, kun tuntuu, ettei se kunnioita mua pätkääkään (siis varmaankin pitää paikkansa)
Ja se on iso ja vahva koira, ja jokapäivänen taistelu sen kanssa tuol ulkona alkaa ottaa pattiin ihan todella. Viki tässä häiritsee myös, kun ne ottaa toisistaan niin paljon tulta siihen omaan keljuiluunsa.
On vaan tullut paljon mielittyä sitäkin vaihtoehtoa, josko Maralle löytyisi osaavampi koti jostain muualta.
Haluaisin vaan antaa meille vielä mahdollisuuden yhdessä. (on perkele ku parisuhteesta puhus!!) Se on kuitenki vielä noin nuori...

(( Niin ja kaikki varmaan tietää, et Maran kanssa on tehty jo vaikka mitä. Käyty Kirsillä 3kk vanhana ja reilu vuotiaana, ja viime kesänä tehtiin kotona häätö+ jk ja ja ja :DD ))
puuh..

:help1:

hmm en oo varmaan paras neuvomaan mut mitä nyt muistan siitä häätöjutusta ja ohitusharjotuksista siellä niin tais olla ajotusongelmia ainaki sillon ohituksissa ennen kaikkea, mara kerkes jo tuijotella ja keskitty jo ihan täysillä vastaantulevaan koiraan eikä siinä vaiheessa purkit auttanu enää... ja sun pitäis löytää se kulmakunnan pahin narttu itestäs ja näyttää että sä oot se joka räyhää jos joku räyhää ja sulle ei ryppyillä! mutta tosiaan siitä on kauan enkä tiedä mikä tilanne on nyt...

minkälaiseks mara on testattu kirsillä?

mullakin tulee mieleen akana, että remmikävelyssä joku osa-alue voisi mättää...koska meillä ainakin jos yksi kohta rakoilee, esim koira vetää vähän, niin siinä menee kyllä loputkin. meillä ainakin oli kaikki kiinni nimenomaan siitä, kun saku alkoi korvattomuus linjalle.
Eli meilä on kanssa reenattu remmikävelyä eli nyppäsyä kovasti..no siinä kävi esim mulla aluks ja ukolla niin, että me vaan sanotaan "ei" ja sit nypätään..ihan ku jatkuvasti. koira silti jatkaa vetämistä. Se ei korjaantunut enneku siitä mule ohitusharjotuksissa huomautettiin, ja aloin mieltää tämän vetämättömyys asian ja ei sanan vähän eri tavalla..Eli meilä ainakki että se ei-sana on joka puolella sama merkitykseltään, sitten se alkoi helpommin totella sitä ohituksissakin kun myös vetämisen kanssa suhtautuu siihen niin.
..sehän on luottamuspulaa, jos yks juttu mättää eli koira ei pysty palautteesta tekemään yleispätevää päätelmää, johon kuuluu sekä oikea aikaset kiellot että kehut+ ettäjokainen kerta nämä menee oikeaan osoitteeseen ja perille.

Lainaus :

Sanoo nimen, ni ei reagoi mitenkään. Se menee eikä korvaasa lotkauta. Mitähä tuumaa. "siel se on remmin pääs, miks mun pitäs sitä ny ruveta vahtaamaa?"

tästä tuli mieleen että jos kutun koiraa en kutu kahtakertaa jos kuuloetäisyydellä ollaan, vaan ensin osoitan että HALOO ja sitte kokeilen paraniko kuulo, jos parani niin kehut. Eli teeksinä kanssa nii, että kuitenki jos koira ei kuuntele niin yrität sille heti kärppänä tokasta kuitenki siitä hyvästä..sitten toista kutsu+kehu

Oliks Mara tutkittu ettei oo kipukoira?

Sulta vain puuttuu se oikeanlainen auktoriteetti maraa kohtaan,,se on sulle liian kova koira,olen sulle puhunu siitä jo pennusta pitäen,,että pärjäätkö ja töitä tulee vaatimaan,,sillä mie sen meille oisin mielellään ottanu asumaan,,jos sie oisit silloin raaskinu luopua siitä,,se on helppo ja ihana koira mutta helvetinmoinen jästipää.Joskus on vain pakko myöntää ettei itse pärjää :nyyht2:

Joskus on vain myönnettävä että ei pärjää. Tein juuri saman ratkaisun ja suuresti rakastamani elämäni lupaavin koira odottaa kasvattajan luona uutta kotia.

On mullakin tuo manta ja jos siinä käy niin ettei lauman kanssa yhteiselosta tule mitään kun siitä tulee aikuinen alfa narttu niin mun on vain pakko luopua siitä vaikka miten sitä koiraa rakastan,ne on vaikeita päätöksiä ja toivottavasti en joudu sitä tekemään mutta olen jo itteni siihen psyykannu että jos elämä muuttuu helvetiksi koska,,,siitä kärsii koko lauma ei vain koira ja minä.

Öö, Siis Mara on pentuna jo testattu erittäin kovaks, äärimmäisen dominoivaks, ei alistuvaksi.
Ja tosta nimen mainitsemisesta, sitä vaikka toistais kui monta kertaa, ei se "kuule". Kyllä joskus ku siihen väliin sanoo jotain muuta, ni jo vilkasee sitte että "mitä ny".
Ja Maraa ei oo tutkittu kyllä kipujen puolesta ikinä. Seki on toki yks mahollisuus... "muutenvaanlekurissa" ovat aina sanoneet sen olevan erittäin hyväkuntonen nuorimies. Mut eihän se kyllä mitään kerro luustosta tms..
Oon vaan ollu työtön tässä viime elokuusta lähtien,ni ei pysty oikeen nyppäsee rahaa mistään noihin hommiin
Osaatteko sanoa, mitä maksais, ja mihin voisin viiä tutkittavaks?
Ja Kirsi, tiedän kyllä paremmin ku hyvin sun kannan asiaan. Mä oon vaan halunnut niin pirusti yrittää ite. Toi paskaläskikusipää on vaan niin hiton tärkee mulle. Ja niin ihana kun se sille päälle sattuu. Ku pääsisin sen kanssa pois kaikesta tästä ison kaupungin kuhinasta, ni kaikki olis niin hyvin.



Oon katellu tässä viimepäivinä poliisikoirakoulutus-systeemejä. Meinasin lähettää sähköpostia sinne, ja kysellä, että kelpaako näin vanha vielä siihen kuukauden kokeilujaksoon. Marassa vois olla ainesta...

Lähetin sp;tä sinne.
Katotaa vastaako ne mittään. Mua itkettää jo nyt, vaikka mitään ei oo tapahtunu. :121:

Täällä kans yks, joka on miettinyt nuoresta sakemannista luopumista. Aivan ihana koira (tottelee ihan ok, ei rähjää jne..), mutta pelkään, että on meille liian vietikäs ja terävä. Tuntuu, että sen ominaisuudet menee ihan hukkaan ja tarvis kodin, jossa harrastettais sen kanssa ihan tosissaan. Vaikeita päätöksiä ovat tosiaan..

Mikä tuo poliisikoira juttu on? Voiko sinne siis ehdottaa koiraa koulutukseen?

Ne ei taida ottaa paperittomia koiria,,,ja kyllä maralle varmaan hyvä koti löytyis jostain,,ite en omaa koiraa poliisikoiriksi antaisi,,mieluummin antaisin hyvän kodin

Mä liityn kerhoon, Kirsi sano Kukan ollessa reilu puoli vuotias, että haluanko oikeesti tehdä sen kanssa sen duunin mitä tarvii.
Tästä syystä meillä on sekä Kirsin ohjeet että lisäksi tulossa tota kattomaan semmoset 40 vuotta käyttösakuja harrastanut maalimies. Joka on ainakin Pertille tuttu, eli tuntee myös tämän metodin erinomaisesti ja on tutustunut käyttösakujen viettimaailmaan ihan toisella tasolla kun kukaan toinen tuntemani henkilö.
Tämän kanssa katotaan hallintaa ja suhdetta, joka on molempien mielestä kaiken yhteiselon lähtokohta.
Ite en jämähtäisi vietikkäiden koirien kanssa pelkästään kasvatukseen vaan myös koulutuksen keinoin voi mielestäni saada joitain ratkaisuja. Tai ainakin mietittyä että onko se koira parempi pistää toiseen kotiin.
Meillä tosin ongelmat voi johtua osin joko hermorakenteesta tai siitä, että olen vahvistanut koiran hermostunutta käytöstä tottiskentällä joka taas on siirtynyt myöhemmin myös kotiin.

Tästä kouluttajan mukaan tulosta tosin voi olla kukin mitä mieltä tahansa, mutta ainakin apuun pyytämäni henkilön pitkä kokemus ja kaikki teksti ja keskustelu mitä olen käynyt ja seuraillut (ja se, että olen nähnyt hänen koiransa ja tiedän ettei Kukka ole viettejä siihen verrattuna nähnytkään), tuo aika ison luottamuksen!

maral ei ole noita viettejä hirveesti,,,aika matala viettinen koira.kukka on ihan eri asia,,maralle riittäis normaali"Kiva"yhdessä kukalle se ei välttämättä riitä koska on temperamenttisempi kuin mara joka on aika lössykkä loppujen lopuksi :hyppy1:
koulutus ja kasvatus menee jokaisen koiran kanssa rinta rinnan!!

Siis voi ehdottaa. Ne ottaa (jos ottaa) koiran kuukauden koeajalle, jollon tehdään terveystutkimus ja soveltuvuustestaus. Jos koira on sopiva hommaan, ni se ostetaan pois.

Ja Kirsi, kävin kattoos galleriaa, ni siel on x-malinoiseja, ja x-rotuja+ muutenki koiria joil ei oo rek. numeroo olemassa. Eli vaikuttais siltä, että ottavat rekkaamattomiakin. Mut kysyin kyllä asiasta siinä sp;ssä.
Ja tää oli vaan aloitus. Kyllä se on tehtävä muutakin. Maran tulevan kodin on varmasti oltava osaava, ja roduntunteva. Yrittäisin tunkea sitä sulle Kirsi, jossei sulla olis jo tollasta laumaa

Ja juu, lössykkä tuo on. :kiitt:

Tuota en tiennytkään että ne ottaa rekkaroimattomia koiria,,no hyvä tietää:)mut mara on ehkä liian"kiltti"siihen touhuun tai no onhan sitä poliiseilla monta eri mahista lähteä tekemään töitä ei kaikkien tartte olla suojelussa hyviä,,vaikka joku huume koira on jees:)
juu mun laumaan ei enään mahdu jos asuisin landella ottaisin heti

Lainaus :

Ite en jämähtäisi vietikkäiden koirien kanssa pelkästään kasvatukseen vaan myös koulutuksen keinoin voi mielestäni saada joitain ratkaisuja.

Olen ihan samaa mieltä tästä. Totta kai perustapa elää koiran kanssa pitää löytyä eli se auktoriteetti ja johtajuus, mutta sitten kun aletaan miettiä niiden viettien hallitsemista ja jopa valjastamista käyttöön niin sitten pitää kouluttaa ja paljon.

Niin hölmölle kun se kuullostaakin olen myös ihan kouluttanu koiria käveleen kauniisti jos ei tämä perus tyyli sovi mikä ns.pevimetodiin kuuluu:) ja kuten aikasemmin kerroin koulutus ja kasvatus menee käsikädessä,,pitää koiran kanssa olla myös kivaa tekemistä yhdessä

Aivan, ja sun kanssahan me tultiin tulokseen Kukanki kanssa et sen kanssa ohitetaan kontaktilla/seuraa käskyllä...
Vielä vaan ei ton pää kestä (keskittymiskyky, liikaa energiaa eikä hallitse ja mä en hallitse tai jotain muuta, nuorihan tuo on), että ohitetaan kontaktissa kun ollaan lenkillä niin, että on joko muita ihmisiä tai koiria (edes Joe).

Mara oli kyllä sulonen & lutunen herra silloin siellä kentällä ku näin silloi kesällä häädössä! (HAHAA! Eli ei meille kannata sitä tuoda ees hoitoon ku lässyttäsin sen ihan pilalle!)

Meidän Kida on ihan kauhee räksyttäjä ja siihen ei tunnu mikään auttavan. Ja lenkit sen kanssa on yhtä hemputtia, joka ainut kerta kun ollaan ulkona ja jos sattuu tulemaan ihmisiä vastaan, mun tekis mieli vetää ranteet auki. En kohta enää kestä sitä häpeää minkä se mulle tuolla aiheuttaa, kun ihmiset varmaa ajattelee et sille ei oo edes yritetty tehdä mitään.

Haukkuu poikkeuksetta kaikki ohikulkijat, eikä se yks haukahdus riitä ku haukkuu yleensä koko ohituksen ajan ihan lakkaamatta. Keksinkin yhdellä lenkillä, että voisinkohan kouluttaa sen kantamaan jotain ohituksissa, sillon se ei ainakaa niin paljon haukkuisi, tai ainakaan ääntä ei lähtisi niin paljon. Nyt ollaan menty viimeaikoina niin etten ole huomioinut haukkumista millään tavalla (kun se on just semmosta et selvästikki yrittää saada mua kieltämään itseään) ei siitä ainakaan tähän mennessä ole ollut mitään apua, joten tuskin tuossa mitään menetän jos kokeilen..

Lainaus :

voisinkohan kouluttaa sen kantamaan jotain ohituksissa

Meillä koira kantaa useinkin damia ohituksissa. Kantamisen pitää olla rauhallista ja otteen varma. Tämä oli yksi virstanpylväs noutoharjoittelussa, joka vaati paljon treeniä.

Ideana ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu! Mielestäni tärkeää olisi opettaa koira kantamaan ensin jotain niin että siihen kantamiseen yhdistyy kurinalaisuus ja rauhallinen mielentila. Eli ei niin että koiralle pistetään yhtäkkiä joku lelu suuhun jota se sitten pureskelee, heittelee ja kiihdyttää itseään ohituksessa yhä enemmän. Oikeanlaisen kantamisen oppiminen saattaa kestää yllättävänkin kauan (varsinkin jos koiralla ei ole tähän luontaista taipumusta), mutta siihen kannattaa nimenomaan tuon mielentilan kannalta panostaa. Lisäksi noutoharjoitukset parantaa kontaktia, koska siihen kantamiseen yhdistyy aina ajatus siitä kenelle kannetaan, eli koira ei huitele esine suussaan omia polkujaan. Tämän seurauksena koira katselee dami suussa enemmän minua kuin vastaantulijoita. Eli ei muuta kuin harjoittelemaan!

Joo se taitaakin olla meillä se haaste, ku tuo koira on kunnon adhd tapaus ja kiihtyy todella helposti jos sitä kouluttaa. Se on muutenkin hirveä sählä, nii kouluttaessa se on sählä potenssiin 100 :D MUtta täytyy ajoittaa harjoitukset niin että se on rauhallinen ja koittaa olla mahdollisimman tyyni itse. Tossa n. viikko sitten metsälenkin jälkeen sillä oli joku keppi mukana jota se kantoi ja oli tosi rento, että ehkä se voi sen käskystäkin oppia tekemään kun ainakin omatoimisesti osasi jopa olla rauhallinen sen kepin kanssa.

kuinka tuo nouto kannattais opettaa ihan virallisesti? oon sille ihan vaan heitelly palloa ja se ei meinaa millään tuoda sitä käteen, vaan jättää johonkin vähän matkan päähän ja alkaa siinä steppaamaan... joskus saattaa vahingossa heittää jotain mun jalkojen juureen, mutta todellakaan se ei ole mitenkään hallittua vaan kauheeta sohimista ku oon itekki vaan heitelly sille mitä käteen sattuu..ja jos sulla on hyviä ohjeita myös tuon kantamisen opettamiseen niin otetaan vastaan!

oho niimpäs onki. kiitos! täytyy ajan kans lueskella ja alkaa opettaa. ehkä meillä on vielä toivoa hiljaisemmista ohituksista, tuo koira on muuten luonteeltaan niin ihana tapaus, että toivottavasti saadaan ohituksetki jotenki rullaamaan että elämä olis edes siedettävää ohituksissaki... :)