Kunnioitus

Kuinka muut ymmärtävät kunnioituksen koiran koulutuksessa?
Eilen tuli vaihdettua aiheesta muutama sananen ja sitä olen jo aiemmin miettinyt jonkin verran.

Jos ajattelen nyt esimerkiksi Kukkaa. Kukka ei kunnioita purkkia eikä minua, jos käytän sille purkkia tai liian kovaa ääntä, Kukka provosoituu ennemmin kun toimii toivotulla tavalla.
Kukka tarvitsee koulutuksessaan vielä selkeämpää vastavuoroisuutta kun Joe. Toki siis molempien kanssa leikitään ja pidetään hauskaa jne..

Siis millaisen kunnioituksen?eli ajat takaa mitä??eli pitääkö koiraa kunnoittaa koulutuksessa/kasvatuksessa vai koiran kunnioittaa meitä?

No kunnioituksen pitää varmaan olla molemminpuolista
Ainakin toivottavasti, :230:

Mulle toi kunnioitus sana on vähän miten sen nyt ymmärtää,,tota mulle sana kunnioitus on se että annan koira syödä rauhas ruokansa ,en turhaan kiusaa ja haasta koiraa,kunnoitan koiran nukkuma hetkiä,,,,ja tietty koulutuksessa ja kasvatukes nää tulee tälleen esille,,vaikee sana toi itse kunnioitus:)
koska esim.miehän kunnioitan hevosia se voima mikä niistäkin lähtee niin on pakko osata käsitellä oikein ettei tule monosta päähän,,ja omal tavallaan sitä kunnioittaa koiran hampaita kun en niitä ny ihan tieten tahtoen omaan perseeseen halua,,
höh en mie osaa edes selittää koko kunnioitusta järkevästi:)
niin ja koiran pitää kunnoittaa minun reviiriä eikä sikailla siellä miten sattuu ja kunnoittaa minun periaatteita eikä koko ajan kyseenalaistaa niitä,,sama juttu on muidenkin eläinten kanssa ainaki minun mielestä,,,,en tiiä selittäkää te viisaammat ku blodi ei ossaa

Tossa ehkä koko pointti miksi otin asian ylipäätään esille. Mitä kunnioitus kenellekkin tarkottaa :4100:

..no mun mielestä voisi olla vaikkapa, että kunnioittaa koiran ominaisuuksia. riistavietti pitää ottaa huomioon yms. Vaikka se ei aina esiinny mitenkään MINUN edukseni esimerkiksi ohituksissa, jos vaatimuksena on täysin kiltti koira. olen ylpeä siitä minkälainen heppu se on ,kokonaisuutena. Joskus mua hävetti kyllä Nykyään asioiden toistuessa tarpeeksi, näen että sellaista se nyt vaan sen kanssa on. Ja uskon että se kunnioitus myös välittyy koiralle, eli se tietää että annan nyt sen olla oma itsensä ja varmasti kunnioittaa minua enemmän jos minä kunnioitan sitä. Vaikka pidänkin kuria. Sitä kai se on että ei yritä muuttaa koiraa. koirat kunnioittaa kuitenkin toisia, toisen laumanjäsenen elämää silleen periaatteessa, että valtataistelut ovat pääasiallisesti reilun pelin hengessä. vaikka esiintyykin kieroiluakin, niin se ei ole henkilökohtaista vaan ikään kuin kunnioittavasti erilaisilla teoilla sanotaan että "tsori, mut hei näin se homma vaan menee".

niin.... jos ajatellaan että koira kunnioittaa esim. aina "nöyristelemällä" kun kuulee käskyn omistajalta, ni joo... kyl toi meidän rasse niin tekee. mut sit toi nuorempi on pikkasen eri juttu. esim. tänne käsky ei tod. ole mikään takuu varma juttu vaikka sitä on harjoiteltu 7 viikon ikäisestä asti. :5555: tässä tullaankin siihen että onko namittaminen tässä tilanteessa väärin? on täysin turhaa kuvitella että ainakaan kaukkari tulisi luokse varmasti vaikka suhde pomoon olisi täysin kunnossa. en puhu nyt omasta lyhyestä kokemuksesta rodun kanssa, vaan viittaan lukuisiin keskusteluihin ihmisten kanssa, joilla noita otuksia on ollu vuosia tai vuosikymmeniä. kaisa hilskalla kävin, ja antoi ohjeena, että voi/kannattaa namittaa esim. luoksetulosta aina kaks vuotiaaks saakka.
ja alkaa vaikuttaa siltä että namitan ainakin vielä pitkään. oon siis tässä suhteessa kääntäny takkini. :3100: mitähän mä tässä selitän.... mut siis idea oli et kunnioitus saavutetaan varmaankin eri koirilla ihan eri tyyleillä. ihan anekdootttina vielä, että toi bellan
"poikaystävä" mauno, joka on venäjän tuonti, on jo sen verran lähellä villieläintä, että sellasen kanssa kannattaa unohtaa kaikki
perinteiset metodit.

No en tiiä onko toi ny kunnioittamista,,,,mut ainahan mennään rotukohtaisesti,,mut se mihin kaukkarikin on tehty ja missä sitä käytetään niin ei siellä omistajat namittele koiriaan,,ja hyvin lauma toimii:)
Mantahan on myös itsenäinen koira se pärjäis oikeasti ilman minua joten VÄLILLÄ teen niin että kun kutsun luo annan namin,,mutta tosiaan VÄLILLÄ en tosiaan joka kerta,,näin tekisin myös jos mulla olis kaukkari:)ja se namin ajoitus on a ja o!ettei se tosiaan tule sen namin vaan omistajan takia,,nami on lisäpalkka!

Joo, toi kunnioitus koiran puolelta on monisyinen juttu. Mulla tulee mielistelevästä koirasta aina välillä väkisin mieleen, että onko sitä "koulutettu" liian kovin keinoin, kunnioitus ja pelko kun on kaks ihan eri asiaa. Niinkun Airiksesta hyvin näki kun se tuli meille, pelkäs ja nöyristeli edellisessä paikassa mut protestoi sit kusemalla omistajansa sänkyyn :dinki45:

Roni harvemmin näyttää sitä kunnioitusta tollai eleillä. Toki ei tule häntä kaarella luo yms, mutta ei kiellettäessä osoita mulle mitenkään vahvoja alistumiseleitä. Tiedän sen kuitenkin mua kunnioittava, se tietää mikä on ehdoton ei. Esim vieraalla maneesilla vieraassa porukassa kun treenattiin, karkas se vetää mun ympärillä rallia ihan juoksemisen ilosta. Toisaalta se haistatteli mulle, toisaalta osoitti suurta kunnoitusta, sillä ei edes meinannut mennä ympärillä rähjäävien urosten luo, vaikka ton tuntien olis varmaan tehnyt mieli. Esim tossa tilanteessa tää Helmin tarkottama kouluttaja olis varmaan kattonut et mun koira ei kunnioita mua pätkääkään, ite näin tilanteen toisin :)

no ei varmaan namiteta esim. kaukasuksen vuoristossa!!! mut on VÄHÄN eri ympäristö.

Mutta siis kyllähän mä palkkaan molempia luoksetulossa + aika monissa toimivassa tapauksissa.. . Joelle riittää useimmiten kehut, mutta kyllä mä leikilläkin palkitsen. Joskus huvikseen myös namilla, mutta olkoon ekstra sit namia tai lekkiä, se tolla tavalla lisänä.
Toiminut loistavasti, joten en osaa pitää mitenkään pahana.

Mä en ymmärtäny et mikä mun tarkottama kouluttaja?
Meillä siis on Kukan kanssa vähän samalla tavalla. Välistä on vaikea sanoa kunnioittaako se vai ei, lähettelee välillä tosi ristiriitasia viestejä. Toisaalta niissä paikoissa missä kuitenkin lopputulos miellyttää, olen tyytyväinen ja mielestäni suhde koiran kanssa tulee elämään koko ajan pienesti ainakin.

Kukka ei taatusti tee mitään mikä ei oo sen mielestä sille kannattavaa, enkä mä saa syystä tai toisesta pelkkiä kieltoja toimimaan sen kanssa. Osa minkä lasken kunnioitukseksi on se, että hyväksyn tämän ja käytän sit niitä toimivia tai useimmiten toimivia juttuja, eikä me nyt ainakaan huonompaan suuntaan olla tällä päästy :)

Mä en ymmärtäny et mikä mun tarkottama kouluttaja? kenelle tää oli??
Niin ei palkata kaukkareita ja koirat toimii silti:),,siis jep se palkka voi olla nami,leikkiminen ihan mikä hyvänsä,,mutta en sitä aina tee ainut minkä teen AINA on että sanon hyvä ja taputus koiralle(eli hyvänäpito)tää ny kyllä menee vähän ton aiheen ohi mistä aloitettiin:)Siis pitäähän koiran jotain luoksetulosta saada mut itsenäisille koirille jotka ei ole meistä riippuvaisia ei riitä se hyvänpito tai leikkiminen yleensä se on se nami(ja oikeaan aikaan annettuna,ei houkutella koiraa namin kanssa)ite en ole mikään kaukkari expertti enkä koskaan tule olemaan mut sen mitä pertin kanssa olen hengaillu kaukkareiden parissa on antanu paljon tietoa rodusta,,,,heh sen takia meillä ei sellaista koiraa olekkaan :4100: vaik niist tykkeen :yöt2:

tietenkään ei olla koko ajan namikäsi ojossa. mutta myös sellaisia tilanteita tulee, milloin koiraa on pakko houkutella. esim. löys rusakon raadon tuolta metsästä. :569: itseasiassa siinä tilanteessa tulee tää kunnioitus taas esille. ainakin bellaa ja sen primitiivisyyttä
oli pakko kunnioittaa. sitä rusakkoa ei olisi ottanut KUKAAN ilman todellista taistelua. roudas sen sit 2km himaan. ydinluulla huokuttelin tarhaan et sain rusakon pois. miks muuten pertti luopu kaukkareista? ei tarvii vastailla jos menee liikaa ohi aiheen...

kitiska kirjoitti:

Mä en ymmärtäny et mikä mun tarkottama kouluttaja? kenelle tää oli??

Niin siis tohon Micken kommenttiin et

Lainaus :

tossa tilanteessa tää Helmin tarkottama kouluttaja olis varmaan kattonut et mun koira ei kunnioita mua pätkääkään, ite näin tilanteen toisin

Mutta eikös palkkaamisessa tulekkin ajatella koiria rotukohtaisesti? Tarkoitan siis sitä, että laumaviettiselle laumaa ja hyväksyntää tai hyvänä pitoa on helppo käyttää palkkana, osaa koirista on helpompi palkata vaikka saaliilla jne.
Jos viettien hyväksikäyttö ei ole suotavaa, miksi ei ole?
Ainakaan siis koulutuksessa..

Sen takia lopetti ku järkiään suurin osa kasvateista palautui 1-2v ikäisinä takaisin,eikä pertti saanu niitä sitten enään sijoitettua minnekkään uusiin perheisiin,,ja just palkkaus koira/rotu kohtaista,,mantalle se nami on ykkönen tosin tänään kyllä kiinnostu tokossa riepomislelusta,,ja heh heh sehän ravisteli sitä kun jotain hiiren raatoa nopeasti ja räväkästi,,ku noi sakut silleen löysästi tappaa niin toi oikeesti tappo lelun hah hah,,,

Hyvä avaus! Ja todella haastava aihe! Itselleni kunnioitus kytkeytyy läheisesti sanoihin arvostus ja luottamus. Leikkisästi voisi sanoa, että kyse on "parisuhteesta" eli hyvässä suhteessa molemmilla on tilaa hengittää ja toteuttaa itseään loukkaamatta kuitenkaan toisen vastaavia oikeuksia.. Idealistinen teoria osuus päättyy. ;)

Käytännössä tuo rakentuu yleensä ensisijaisesti ympäristön asettamista rajoista eli koska koiran pitäminen on yhä enemmän etuoikeus. Pyrin kunnioittamaan kanssaihmisten toiveita koiran pidon suhteen jotta alkaisi tulla enempi koirille-sallittu kylttejä kieltojen asemasta. Käytännössä tämä tarkoittaa vapauksien karsimista koiran elämästä (ei saa nostaa koipea mihin sattuu, ei saa hyppiä, pitää ääntä yms).

Koira tuskin ymmärtää kunnioitustani ihmisyhteisöä kohtaan ja vaikka ymmärtäisi niin vastapainona koitan turvata koiran oikeudet kulkea vapaana hajulta hajulle, haukkua kunnolla ja hyppiä sinne tänne. Kuitenkin vain sielä missä siitä ei ole merkittävää haittaa suurimmalle osalle tai jopa hyötyä joillekin (esim. haukkuminen haku treeneissä tai metsällä). Jotta tämä olisi mahdollista, minun täytyy pystyä luottamaan, että tilanteiden muuttuessa koirakin luottaa minun osaavan hoitaa tilanteen ja toimii ohjeiden mukaan. Vaikka monet koirat oppivatkin luovimaan ihmisten maailmassa sujuvasti, mutta arvostan myös pienempää sydänkohtausriskiä. Toisaalta kunnioitan suuresti koirien kykyä esimerkiksi vaistota tai haistaa, vastaavasti yritän luottaa koiraan vaikka jäljellä kun koira sanoo minulle häiskän menneen tästä.

En tiedä vastasinko edes kysymykseen.. Eli ajoin kai takaa, että kunnioitus = luottamus ja arvostus toisen ominaisuuksia kohtaan.. :D

Hyviä pointteja erityisesti Emilillä ja SiriusAngilla. Minusta on tärkeää että kunnioitus liittyy koiran ominaisuuksiin. Eli että esim. riistaviettisen koiran vietti valjastetaan käyttöön ja yritetään ymmärtää koiran käyttäytymistä siinä valossa mikä se on alkujaan. Toisaalta se kunnioitus mitataan vasta niissä tilanteissa missä koira pääsee toteuttamaan itseään, vaikkapa metsästyskoiran kanssa metsällä. Oman koiran kanssa metsästäessä kunnioituksen voisi muotoilla näin: koiran ja ohjaajan yhteiseen tavoitteeseen pyrkiminen niin, että molemmat käsittävät mikä se tavoite on ja miten siihen päästään yhdessä.

Tämä ajatus antaa myös hieman pelivaraa sille, että jos niitä virheitä on mennyt tekemään eikä koira koskaan tule tottelemaan jokaista pysäytystä, reagoimaan jokaiseen signaaliin tms., niin myös ymmärtää kunnioittaa koiraa omien virheidensä valossa ja antaa sille pelivaraa. Etsiä se oma tapa metsästää yhdessä, se kunnioitus minkä juuri tietty koirakko voi saavuttaa. Aika abstrakteja ajatuksia, mutta näin ihmisen näkökulmasta.

Väiski tappaa kas ihan tosissaan leluja:D

Nyt ku on seurannu pennun ja aikusen kanssakäymistä, niin kunnioitan vilmaa miten se näyttää ylemmyytensä kakaralle ja siinä oppii ite niin paljon. Vaikkei se leiki sen kas vaan on välinpitämätön ja ärähtää jos on tarve niin tä pentu seuraa silti sitä. Että siinä huomaa ettei sitä kunnioitusta saa millä ihme keinoilla ja namipaloilla. Hyvin yksinkertaista :4100:

Helmi, siis viittasin siihen tyyppiin josta kerroit päikyssäs. siis joka sano et Joe ei kunnioita sua. Osaan olla välillä "hieman" epäselvä viittauksissani :)

Kunnioituksen suhteen neutraalia suhtautumistapaa ei ole. Jos katsoo toista oikeutettuna omaan rauhaansa ja ymmärtää hänelle samat oikeudet kuin itselleen, kunnioittaa jo häntä yksilönä ja vertaisenaan. Jos ei tätä kunniaa toiselle suo, suhtautuu häneen alentuvasti. Kiveen voi ehkä suhtautua neutraalisti, kunnioittamatta tai halveksimatta, mutta kenellekkään ei tee kunniaa, jos häneen suhtaudutaan kuin kiveen. Yksilöt ostavat vertaiskunniansa, oikeutensa olla olemassa, olemalla vahingoittamatta muita ja olemalla loukkaamatta heidän ideaalejaan, näin siis ihmisten parissa. Samaa voi kuitenkin soveltaa pienemmällä ajattelukaavalla toimiviin eläimiin, mielestäni varsinkin laumaeläimiin, kuten koiriin. Laumassa käyttäydytään aina vallitsevan sosiaalisen paineen ja kulttuurin mukaan. Ihmiset ovat itse muovanneet koiriaan tiettyyn suuntaan omien tarpeidensa mukaan, toiset rodut ovat haukkuherkkiä, toiset vartioivia, jotkut taas viihtyvät sylissä, kun toiset metsästävät. Tästä, jo alunperinkin itsekkäästä syystä, olisi hyvä ihan ensialkuun ottaa selvää siitä rodusta minkä on haluamassa ja kunnioittaa omaa ratkaisuaan ja sitä kautta koiran rodulle ominaista luonnetta (jonka on kuitenkin itse valinnut!)vaikka se joskus onkin niin pirun vaikeaa.

Joka kerta, kun joku tekee sinusta väärin, kyseenalaistat hänen kunniansa vertaisenasi, kykenevänä päättämään, mitä tekee. Ihmisten on ehkä koettava häpeää tullakseen yhteiskunnan osiksi, mutta on helppo ymmärtää, että jos ihmisen kunnia vertaisena kyseenalaistetaan kovin usein, hän janoaa muuta kunniaa. Tapahtuuko näin koirillakin, sitä pitää kysyä niiltä. Toki voidaan viitteellisesti sanoa minkälaisia hakatut koirat on, tai lellityt, muttei se ole koko totuus, ei ennen kuin koiramme alkavat puhumaan.

Muuta kunnioitusta on vaikka minkälaista. Siellä, missä vertaisuutta ei arvosteta, nousee kunnia voimasta ja vallasta. Taito tuo kunnioituksen, niin vapaana kuin alistettuna. Vapaa taidonosoitus on lahja ympäristölle. Ja joka alistaa toisen, omistaa mieluummin kultaisen aarteen kuin tyhjän kuoren. Tarpeeksi suuri taito mittelee vallan kanssa kunnioituksesta alistettunakin, sillä harva tahtoo rikkoa aarteensa, vaikkei se olisi täysin hallinnassa.

Niin vertaisissa kuin hierarkkisissa asetelmissa on luotettavuus kunniassa. Harva meistä jää paitsi ystäviensä luottamusta, ja tämä tosiaan onkin se kunnia, jonka varaan voi viimeistään jättäytyä, kun oma arvo muuten pettää alta. On luottamusta hyvään tahtoon, läheisyyteen, tuomitsemattomuuteen tai vaikkapa vain siihen, että selvästi tahtoo viettää aikaa yhdessä. Jos tällaisen lahjan antaa ja toinen siitä pitää, saa kunnioitusta luottamuksen muodossa.

Ajateltavaa: On sanottu, että koirat kypsimmillään ovat samalla tasolla kuin n. 6 vuotiaat lapset. Mikäli tämä pitää paikkaansa, niin lapsilla huolehtiminen on töistä ensimmäinen, jokaisen lapsen elämän perusta. Ilo ja innostus, rohkaisevat sanat, kaikki yhtä suurta, hyvää työtä auttamiseen paremmiksi, kokonaisemmiksi ja enemmän itsekseen. Rajat ja rakkaus luovat kunnioitusta, luottamusta ja turvaa.
Kunnioitusta ei kukaan ole ilmaiseksi saanut, se on ansaittava. Ensimmäisenä periaatteena, vaikeimpana askeleena on opetella kunnioittamaan muita, vain sitä kautta voi ehkä jonain päivänä ansaita oman osansa kunnioituksesta.

Viisauden suhteen me kaikki olemme oppilaita, eikä kaikkien viisaudesta ole iloa toisille. Kiitos ja anteeksi.

:4100:
huh, olipa hienoa tekstiä! Kiitos

beussi rulaa!!! ihmettelen, että miten ihmeessä peetsan luovuttamista kaukkareista
yli puolet palautettiin??!!

oisko tää perinteinen liian vahva luonteinen koira väärällä omistajalla,tai väärä ympäristö