Pennuista:) ym

Mitäs teen, kun meille tuli toinen koira n. 3,5kk:tta vanha pentu. Pentu on sekarotunen, emä on sekarotuinen labradorinnoutaja ja isä saksanpaimenkoira. Olemme ahkerasti harjoitelleet luoksetuloa ja yms. sääntöjä. Mutta yksi "ongelma" on ilmennyt, pentu on todella itsenäinen. Pihalla irtiollessa pentu on todella kiinnostunut esim. heinäsirkkojen pyydystämisestä, mutta jos pentua pyytää luokseen, se ei aina tule, jatkaa vain omaa touhuumistaan. Olemme nyt tehneet niin, että kävelemme lähemmäksi ja kutsuneet uudelleen ja taas käsky menee kuuroille korville, seuraavaksi sitten ollaankin kielletty sen toiminta ja kun saadaan huomio, kutsutaan luokse. Joskus se tulee, joskus ei. Kun tulee kehutaan tosi paljon ja paijataan. Jollei tule, niin kielto ja nyppäsy niskasta, ja luokse kutsu. Tänään huomasin, et pentu alkaa välttelemään, jos yritetään nyppästä niskasta, eli siis juoksee karkuun. Ollaanko nyt tehty väärin? Ja miten saamme itsestämme houkuttelevamman? Ja ollaanko tehty väärin, kun se on keskittynyt muuhun, niin kutsutaan luokse? Mutta täytyyhän sen totella tilanteessa kuin tilanteessa....

Toinen kysymys, pitäisikö pennun komentamiseen vanhempaa koiraa kohtaa puuttua? Esim. jos luita syövät niin haukkuu toiselle koiralle saadakseen sen luu, ja tämä vanhempi koira sen luovuttaa... Toisten kupeille emme päästä koiria.

meillä on ens viikolla 4kk täyttävä pentu ja myös erittäin itsenäinen... tuo tuli meille jo heti 7 viikkosena ja nyt vasta alkaa luokse tulo ollaplakkarissa... mutta ei mitenkään sata prosenttisesti vieläkää, ku nyt tuntuu joku uhma kohta olevan päällä... välillä se oikeen kattoo sillein irvaillen meitä ja lähtee karkuun, eikä tule, vaikka kuinka ärähtelis tai kutsuis... mie olen ainaki vielä pitänny tota niin pentuna, että katon tämmösiä sormien läpi... se ei kuitenkaan karkaamalla karkaa, vaan kunhan pelleilee... kattoo sillein vinkeesti, juoksee pois sitä lujempaa, mitä enempi kutsutaan, jossaki kohtaa stoppaa kattomaa, tullaanko perästä ja joskus tulee lopulta ite, joskus tarvii hakee... meillä on vieläki sillontällön namit taskussa, että saadaan sitä palkattua hyvästä luoksetulosta ja kehut tietenki nyt vähintään... nootattu ei ole ärähdystä kummemmin vielä toistaseks, vaikkei luokse aina käskyllä tuliskaan... tonki herneet pääkopassa ajelehtii välillä siihen malliin, ettei se aina näytä edes tajuavan, mitä siltä pyydetään, saati että se kuulis...

toiki tekee sitä, että jos joudun sanomaan ei toista kertaa, se tietää jo ite, et nyt meni överiks ja selkeesti osaa odottaa tokalla eillä nippasua, ni vetää ittensä semmoseen solmuun, ettei vaan pääse nippaseen... mut jotaki hyvääki: ei menee 9 kertaa kymmenestä läpi ekalla =)

mie en ole koirien välisiin luu juttuihin kommentoinu, ruokakuppi on jokasella oma ja sen valvon aina, että kaikki saa sen ruuan syödä rauhassa ja toisten kupeille ei mennä... meillätoinen aikuinen antaa (tai nyt jo vähenevissä määrin, penskan alku aikana paljon enempi) kaikki lelut ja ei niin hyvät luut tolle penikalle, jos penikka ne vaan menee hakemaan... namiluita (=kunnon raaka luut) se ei anna, mut muut kyllä... jokanen saa puolustaa tiettyyn rajaan asti meillä omia leluja ja luita (tappeleminen on kuitenki kielletty) ja jos ne tahtoo toiselle antaa, on se koiran oma menetys...

näin toimitaan meillä =)

meil kans ku sera oli pieni nii se ain välil pisti iha ränttäliks. kutsuin luo ja vili tuli nii sera alkaa juosta vaan ympyrää hulluna, sekos :D ei auttanu vaik kui huus. annoin vaan juosta sen sitä ympyrää, veti ain pari kiekkaa ja sit rauhottu. sit kutsuin luo ja jos ei tullu nii viskasin remmilla kintuille ja murahdin tai sanoin napakasti että ''NYT !'' ja sit se vähä heräs et jaahas, joojoo, tullaan tullaan. ja heti ku lähti tulee nii kehuin kauheesti :) ja kanssa namilla välillä palkistin.

luu yms lelu tappeluihin puutun sillon ku alkaa menee liian rajuks. perus ärinä ja murina ja sellanen nii saa keskenää olla ja selvittää. ja just ruokakupit on kans sellai et molemmat sai syödä rauhassa. lähinnä serahan meni vilin kupille aina :D kielsin ja ku meni niin kävin hakemassa sen sieltä pois tai sitte vaan nippasin pyllystä kiinni että sinne ei mennä ja ohjasin omalle kupille. nyt ne molemmat syö iha nätisti tai on jo syöny pitkää. kyl sit ku molemmat on valmiit nii varsinki sera käy tarkastaa vilin kupin et jäiks jotai mut kattokoot. ja nyt jos jompikumpi tulee liian lähelle toista kyttäämään ku syö, nii kyl ne nyt jo hoitaa ite hommansa :)

Moi!
Mulla on 12-viikkoinen pentu joka on aika arka. Kotioloissa siis reipas ja pihallakin mut sit kun pitäis lähtee hihnan kanssa pihalta pois niin saan ihan vetää sitä perässäni. Ja olen vetänyt tuosta 8-viikkoisesta asti, eikä tilanne oo muuttunu mikskään. En käy ihan joka päivä pennun kanssa hihnalenkillä ja yleensä 10-15min kerrallaan. Onko tässä harjoituksen puutetta vai mitä..?
Jos auto menee ohi(hiekkatie, ei kulje autoja koko ajan) niin pentu säikähtää ja pahimmillaan loikkaa ojaan. Yleensä ainakin jämähtää persiilleen. En ole reagoinut säikähdyksiin. Kotiinpäin mennään vähän veto päällä, paitsi nyt kun ostin n.viikko sit puolikurkkarin, mut silti vetää yrittää. Häntä on koko ajan alhaalla, jos auto ym menee niin koipienkin välissä. Vanhemman koiran(joka ei todellakaan säiky mitään) mukanaolo ei vaikuta menoon.
Teenkö hallaa vetämällä pentua perässäni jos se ihan oikeasti pelkää?? Mutta mitä ihmeen muuta voisin tehdä, oon myös yrittänyt jutella iloisesti niitä näitä, enkä ole hermostunut pentuun, ollut ihan rauhallisena vaan ite. Nyt oon pitänyt pentua myös ihan pihassa hihnassa kun ollaan käyty, ettei se ala hihnaa vieroksuun, ja pihalla liikuskeleekin ihan reippaasti hihnassa.

teet ihan oikein oot vain ja meet se on vain sitten arka pentu ja sun pitää nyt siedättää sitä paljon kaikkeen,eli viemällä viet ja eikä se pääse pakenemaan tilanteisa koskaan paniikissa vetämällä pois tilanteista,pysähdy ja rauhotu ja ku pentuki rauhottuu jatkat matkaa:)

Ok, Kiitos :) Kiva tietää etten ainakaan mitään mokannu oo. Eli siedätystä sit vaan!

mitäköhän mahtaa kertoa minun ja pennun suhteesta se kun puolisoani kohtaan se on aina kovin innostunut,esim aamuisin kauhia härdelli kun nousee sängystä ja aina kotiin tullessa inisee ja pomppii heiluttaa häntää ym ym.mutta minua kohtaan se on äärettömän tyyni.aamuisin vain laskee korvia ja katsoo somasti eikä tietoakaan riehumisesta.kotiin tullessani tulee kyllä vastaan ja heiluttaa häntää mutta tervehtiminenkin on kovin hillittyä eikä rupea vinkumaan ja riekkumaan niinkuin mieheni kanssa.kummallakin on samat pelisäännöt pennun kanssa.ei huomiota ennenkuin rauhoittunut.pennulla ikää 11vko

Kuullostaa että teillä olis välit ok,ja isännän suhteen ei ole:)

no kuulostaisi ihan hyvältä,mutta miksi käytös on niin erillaista minun ja puolisoni suhteen?Entä se että usein kotiin tullessamme paljolti seurailee ja hakeutuu mieheni seuraan ja jättää minut rauhaan.olen siis enemmän pennun kanssa kuin mieheni mutta iltaisin molempien läsnä ollessa tuntuu äijä kiinnostavan enemmän:)narttu;)

vaikea sanoa näkemättä miten miehesi käyttäytyy koiran kanssa,onko hän se ns.kiltempi osapuoli vai onko hän se jota ei vois vähempää koko koira kiinnostaa